Miksi se on yleensä niin, että kiusattu menestyy kiusaajia paremmin aikuisena?

jos pystyisin ja jaksaisin niin tarjoaisin eräille kiusaajille saman kuin  tarjosivat kiusatulle- lopun.

Kyllä ne peruskouluajan dominoivat tyypit jotka kiusasivat muita elivät kouluaikaan sitä huippuaikaansa. Koulut ei kiinnostaneet, juhliminen sitäkin enemmän. Ne luokan kovisprinsessat ovat hankkineet lapsia n miehen kanssa ja jumahtaneet lähiöbaarien kaunottariksi. Kiusatut varmaan heterogeeninen joukko, kiusaamiseen voi altistaa epävarmuus ja alkavat mt ongelmat, mutta monesti riitti pelkkä "nörttiys", kiinostus koulunkäynnistä ja oppimisesta. Tuosta jengistä ainakin minun oman kokemuksen ja lähipiirini kokemuksen perusteella on kasvanut ne menestyjät, pitkällekoulutetut, hyväpalkkaiset ja elämässään edenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaamisen syy on kateus. Kiusattu on kiusaajaansa lahjakkaampi ja saa parempia numeroita. Kun päästään koulusta eteenpäin, kiusatun ahkeruus palkitaan ja hänen itsevarmuutensa kasvaa kun häntä ei enää kiusata. Kiusaaja ei edes pääse samoihin oppilaitoksiin koska keskittyi kiusaamiseen eikä opiskeluun.

Tätäkin olen nähnyt, mutta on kyllä harvinaista. Yleensä kiusatuksi valitaan valmiiksi heiveröinen ja hauras tyyppi. Joku ns. outo, esimerkiksi heikkolahjainen tai autismin kirjolla oleva tai helposti kilahtava adhd. Niin se vaan menee, ryhmän hait haistavat veren ja käyvät kimppuun. Toki osa kiusaajistakin on riskissä suistua raiteelta. Osa on juuri niitä tulevia menestyjiä.

Käsittääkseni tutkimustenkin mukaan mt-ongelmat ynnä muut ovat kiusatuilla yleisempiä. Sitä vaan ei saa sanoa, että usein ne ovat jo edeltäneet kiusaamista.

T. Ope

Tuollaiset asenteet vain lisäävät kiusaamista. Erilaisuus ei oikeuta kenenkään kiusaamista.

Ei, kyllä se asenne on sinulla. Tätä aihetta on oikeasti tutkittu. Se, että sinä toivoisit asioiden olevan toisin, ei muuta todellisuutta.

Ja se, että sanotaan ääneen kiusaajien tarttuvan juuri heikkoihin, ei todellakaan tarkoita, että kiusaaminen olisi sitä myötä sitten hyväksyttävää. Mielestäni suorastaan päinvastoin.

Mutta on ilman muuta selvää, että lasten mielenterveysongelmien hoito ajoissa ja sosiaalisten taitojen kartuttaminen vähentää riskiä tulla kiusatuksi. Useimmiten kiusatut tarvitsevat muutakin tukea kuin että kiusaaminen jollain rankkaisutoimilla lopetetaan.

Nämä asiat eivät ole ollenkaan niin yksiselitteisiä ja yksinkertaisia kuin ihmiset haluaisivat. Kiusattu ei ole ihastuttava ja täydellinen, onnellinen lapsi, jonka pahat kiusaajat kateuttaan tuhoavat, koska opettajaa ei vain kiinnosta puuttua, vaikka se on se tarina, jonka haluamme kuulla.

T. Ope

Mietitkö ope lainkaan niitä kiusaajia, eikö heissä ole ongelman avain? Kyvyttömyys ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta, omista ongelmista nouseva tarve kokea itsensä paremmaksi kuin jotkut muut ja tuosta johtuva nokittaminen? 

Tuo on turha väite, että olisi kateutta. Miksi olisi kateellinen silmälasipäiselle, hiljaiselle kömpelölle, jolla ei koulu suju ja änkyttää luokan edessä, koska pelottaa niin paljon esiintyä? Olin huono liikunnassa ja kaikessa mahdollisessa, niin en usko että kateutta oli. Nyt aikuisena selvisi, että omaan laaja-alaisen oppimishäiriön ja todennäköisesti myös ADD:n. Oli kamalaa kuulla totuus, että ns. oikeasti on "tyhmä", kun sitä sai kuulla koulussa ihan tarpeeksi. :( 

Inhorealismia on se että kiusaaja porukan pojat ja tytöt on nykyään keskiluokkaisia perheellisiä.  Montakaan ei edes tunnistaisi siksi kouluaikojen kiusaajaksi. Olivat silloin kaikista suosituinpia poikia ja tyttöjä siitä huolimatta että he pönkittivät egoaan heikompiaan kiusaamalla Toki oli myös epäsosiaalisia kiusaajia joilla ei kummoinen elämä ole nytkään ja ne yleensä oli epäsosiaalisia poikia.

Ollessani lapsi ja nuori perheemme muutti usein. Koulutovereita mulle kertyi siis paljon, ja sen seurauksena näin - ja koin itsekin - monia, monia erilaisia kiusaamistilanteita ja -tapauksia. Lopulta kaava on kuitenkin aika sama - kokemusteni perusteella sanoisin, että (koulu)kiusaamisen yleisin motiivi on oman aseman ja itsetunnon pönkittäminen. Uhrien valikoituminen tapahtuu kiusaajan omista lähtökohdista: jos kadehtii paremmin koulussa pärjääviä, otetaan "hikke" ja tämän saavutukset naureskelun kohteeksi. Näytetään sille kaapin paikka, ettei luule itsestään liikoja, ja että se tietää, että läpänheitto eikä mitkään stanan nolot kympit kokeista on se cool juttu elämässä. Tai sitten isketään johonkuhun vähän heikompaan, arempaan, köyhempään, oudompaan... jonka kyykyttämisellä on helppo huvitella, kun ei se pysty siihen vastaamaan, vaan kiusaaja saa taas kokea pätevänsä yleisönsä edessä. Aloituksessa mainitut hyvin menestyvät kiusatut kuuluvat yleensä pinkoihin, joilla on jo alun perin paremmat eväät lukea itsensä pitkälle välittämättä kateellisista suunsoittaja-mitättömyyksistä, kun taas ne jo alkujaan vähän huono-osaisemmat todennäköisesti kärsivät kiusaamisen jättämistä jäljistä syvemmin.

Tosiasia on että Suomen kouluissa parhaassa asemassa ovat häiriköivät ja kiusaavat oppilaat... heille järjestetään kaikki mahdollinen tuki ja paapominen... viis niistä lapsista jotka haluavat oikeasti oppia tai viis nimenomaan kiusatuista lapsista – uhreista, kiusaamisen uhreilla ei ole mitään merkitystä heidät tuhotaan aina... ja tämä korostuu etenkin jos kiusaajat tai häiriköivät lapset ovat rikkaasta perheestä, silloin kukaan ei saa kyseenalaistaa heitä… se on tämä ns. maailman onnellisin maa eli maailman onnettomin maa todellisuudessa…

Lisätään tähän vielä Suomen oikeusjärjestelmän synkkä tilanne:

Suomessa rikoksen uhrit tuhotaan aivan täysin ja myös koko oikeusjärjestelmä on mätä... vainottu, kiusattu, pahoinpidelty yms. uhri yleensä tuhotaan täysin ja jos täällä uhri puolustaa itseään millään tavalla niin siitä uhri vasta kovat syytteet saakin... ja ulkomaalaisia rikollisia suojellaan täysin, jos heidän rikoksiaan kyseenalaistaa niin heti otetaan v-puhe kortti esiin jotta halpatyövoimaa ei voisi kyseenalaistaa, uhrilla ei ole mitään väliä… jos mietitään alaikäisiä mm. lastensuojelun pitäisi olla koko ajan koulukiusaajien kimpussa mutta Suomessa he ovat uhrien kimpussa ja sama koskee ylipäänsä oikeusjärjestelmää... todella surkea maa tämä on -  ei todellakaan onnellisin maa -  paitsi sosiopaateille, narsisteille, psykopaateille, kiusaajille, väkivaltaisille ja perheväkivaltaisille - heille tämä on unelmien maa - kukaan ei heitä kyseenalaista ja uhrit eivät saa puolustautua tai saavat syytteen välittömästi...  ja rahalla saa loputkin hoidettua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaamisen syy on kateus. Kiusattu on kiusaajaansa lahjakkaampi ja saa parempia numeroita. Kun päästään koulusta eteenpäin, kiusatun ahkeruus palkitaan ja hänen itsevarmuutensa kasvaa kun häntä ei enää kiusata. Kiusaaja ei edes pääse samoihin oppilaitoksiin koska keskittyi kiusaamiseen eikä opiskeluun.

Tätäkin olen nähnyt, mutta on kyllä harvinaista. Yleensä kiusatuksi valitaan valmiiksi heiveröinen ja hauras tyyppi. Joku ns. outo, esimerkiksi heikkolahjainen tai autismin kirjolla oleva tai helposti kilahtava adhd. Niin se vaan menee, ryhmän hait haistavat veren ja käyvät kimppuun. Toki osa kiusaajistakin on riskissä suistua raiteelta. Osa on juuri niitä tulevia menestyjiä.

Käsittääkseni tutkimustenkin mukaan mt-ongelmat ynnä muut ovat kiusatuilla yleisempiä. Sitä vaan ei saa sanoa, että usein ne ovat jo edeltäneet kiusaamista.

T. Ope

Tuollaiset asenteet vain lisäävät kiusaamista. Erilaisuus ei oikeuta kenenkään kiusaamista.

Ei, kyllä se asenne on sinulla. Tätä aihetta on oikeasti tutkittu. Se, että sinä toivoisit asioiden olevan toisin, ei muuta todellisuutta.

Ja se, että sanotaan ääneen kiusaajien tarttuvan juuri heikkoihin, ei todellakaan tarkoita, että kiusaaminen olisi sitä myötä sitten hyväksyttävää. Mielestäni suorastaan päinvastoin.

Mutta on ilman muuta selvää, että lasten mielenterveysongelmien hoito ajoissa ja sosiaalisten taitojen kartuttaminen vähentää riskiä tulla kiusatuksi. Useimmiten kiusatut tarvitsevat muutakin tukea kuin että kiusaaminen jollain rankkaisutoimilla lopetetaan.

Nämä asiat eivät ole ollenkaan niin yksiselitteisiä ja yksinkertaisia kuin ihmiset haluaisivat. Kiusattu ei ole ihastuttava ja täydellinen, onnellinen lapsi, jonka pahat kiusaajat kateuttaan tuhoavat, koska opettajaa ei vain kiinnosta puuttua, vaikka se on se tarina, jonka haluamme kuulla.

T. Ope

Mietitkö ope lainkaan niitä kiusaajia, eikö heissä ole ongelman avain? Kyvyttömyys ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta, omista ongelmista nouseva tarve kokea itsensä paremmaksi kuin jotkut muut ja tuosta johtuva nokittaminen? 

Mietin ja monet kiusaamiset olen saanut loppumaan ihan puhumalla ja käsittelemällä näitä asioita tekijän kanssa.

Mutta yleensä ei saa sitäkään sanoa ääneen, että osa patologisista kiusaajista on vähintään jossain määrin psykopaattisia luonteeltaan. Näihin ei mikään puhe ja empatiakykyyn vetoaminen auta. Nykyisin tunnistan tämän tyypin aika nopeasti. He ovat näitä suosittuja ja pärjääviä tyyppejä, jotka vain nauravat muiden kärsimykselle.

Diagnoosia ei alaikäiselle tehdä, eikä siitä apua olisikaan, koska nykytieteen valossa terapia tai lääkitys ei vaikuta psykopaatteihin. Heitä on noin prosentti ihmisistä. Esimerkiksi 400 oppilaan koulussa on siis yleensä neljä psykopaattia ja muutama piirteitä omaava. He voivat kiusata jopa kymmeniä oppilaita.

Pahin tilanne on, jos kaksi psykopaattisia piirteitä omaavaa poikaa ystävystyy. Seuraukset luokalle ja koululle ovat merkittävät. Ikävintä on, että psykopaatit tutkimusten mukaan reagoivat heikosti rangaistuksiin. Ne eivät merkitse heille mitään.

Eräs tällainen pari jatkoi luokaltani lukioon tähtäimenään akateemiset ammatit. He saattavat hyvinkin tavoitteissaan onnistua.

Näin tapahtuu varmaan tilanteissa joissa kiusaajat on rikkinäisistä kodeista, joten kiusatut joilla on hyvä kotielämä menestyvät helpommin. Sitten on niitä tapauksia missä kiusaajalla menee hyvin kotona joten menestyvät myöhemminkin elämässä ja kiusatulla on myös kotielämä kauheaa ja heille käy paljon huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu että kiusaajat yleensä pärjäävät elämässä paremmin, koska he vaan ottavat itselleen kaiken välittämättä siitä mitä heidän ympärillään tapahtuu ja ketä satuttavat siinä samalla. Kiusatut taas kärsivät huonosta itsetunnosta, masennuksesta, paniikkikohtauksista, eivät opi luottamaan ihmisiin, eivät osaa verkostoitua, ovat aina epävarmoja. Vaikka näennäisesti "menestyisi" elämässä se kiusaaminen on kuitenkin jättänyt jäljet ja elämä on jokapäiväistä kamppailua itsensä kanssa. Monet eivät jaksa ja syrjäytyvät ja lopulta tekevät itsemurhan.  

Tunnistan itseni vahvasti tästä. Kaiken pitäisi olla hyvin. Opiskelen yliopistossa suosittua alaa. Olen ihan fiksu ja nättikin.

Silti elämä on jatkuvaa taistelua. Sosiaaliset tilanteet ahdistaa, ja tuntuu etten osaa keskustella ja käyttäytyä luontevasti. Välillä en saa sanottua mitään järkevää tai sitten töksäytän jotain typerää mitä mietin seuraavat 2 viikkoa. Jään muutenkin vatvomaan kaikkia tekemisiäni ja sanomisiani ja haukun itseäni, vaikka koitan siitä päästä eroon.

Minulla on jatkuvasti olo, että kukaan ei pidä minusta ja kaikki pitävät mua outona. Ei mulle ole aikuisena kukaan noin sanonut tai käyttäytymisellään edes osoittanut, mutta kai tuollainen asenne itseä kohtaan porautui mieleen lapsena.

En saa oikein iloa ja tyydytystä mistään mistä normaalisti ihmiset tuntuvat sitä saavan. Todella vaikea aloittaa esim opiskelua tai siivota, kun kaikki tuntuu turhalta ja ajattelen epäonnistuvani kuitenkin. Haen mielihyvää turhan usein esimerkiksi alkoholista.

Kaikista pahinta on se, että tiedän, että periaatteessa mulla on ihan samat mahdollisuudet kuin kaikilla muillakin. Ainoa mikä mua kahlitsee on oma mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaamisen syy on kateus. Kiusattu on kiusaajaansa lahjakkaampi ja saa parempia numeroita. Kun päästään koulusta eteenpäin, kiusatun ahkeruus palkitaan ja hänen itsevarmuutensa kasvaa kun häntä ei enää kiusata. Kiusaaja ei edes pääse samoihin oppilaitoksiin koska keskittyi kiusaamiseen eikä opiskeluun.

Tätäkin olen nähnyt, mutta on kyllä harvinaista. Yleensä kiusatuksi valitaan valmiiksi heiveröinen ja hauras tyyppi. Joku ns. outo, esimerkiksi heikkolahjainen tai autismin kirjolla oleva tai helposti kilahtava adhd. Niin se vaan menee, ryhmän hait haistavat veren ja käyvät kimppuun. Toki osa kiusaajistakin on riskissä suistua raiteelta. Osa on juuri niitä tulevia menestyjiä.

Käsittääkseni tutkimustenkin mukaan mt-ongelmat ynnä muut ovat kiusatuilla yleisempiä. Sitä vaan ei saa sanoa, että usein ne ovat jo edeltäneet kiusaamista.

T. Ope

Tuollaiset asenteet vain lisäävät kiusaamista. Erilaisuus ei oikeuta kenenkään kiusaamista.

Ihan tarkalleen missä kohdassa tuossa sanottiin, että erilaisuus oikeuttaa kiusaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kiusaamisen syy on kateus. Kiusattu on kiusaajaansa lahjakkaampi ja saa parempia numeroita. Kun päästään koulusta eteenpäin, kiusatun ahkeruus palkitaan ja hänen itsevarmuutensa kasvaa kun häntä ei enää kiusata. Kiusaaja ei edes pääse samoihin oppilaitoksiin koska keskittyi kiusaamiseen eikä opiskeluun.

Tätäkin olen nähnyt, mutta on kyllä harvinaista. Yleensä kiusatuksi valitaan valmiiksi heiveröinen ja hauras tyyppi. Joku ns. outo, esimerkiksi heikkolahjainen tai autismin kirjolla oleva tai helposti kilahtava adhd. Niin se vaan menee, ryhmän hait haistavat veren ja käyvät kimppuun. Toki osa kiusaajistakin on riskissä suistua raiteelta. Osa on juuri niitä tulevia menestyjiä.

Käsittääkseni tutkimustenkin mukaan mt-ongelmat ynnä muut ovat kiusatuilla yleisempiä. Sitä vaan ei saa sanoa, että usein ne ovat jo edeltäneet kiusaamista.

T. Ope

Näin keski-ikäisenä terapiassa käyvänä voisin veikata että itse kuulun juuri kuvailemaasi kategoriaan. Koko ikäni olen kamppaillut aiheen kanssa ja olettanut että minussa on jotain synnynnäistä vikaa - siis toki sen ulkonäön lisäksi, miksi minua ainakin kiusattiin. Olen toki edelleen sitä mieltä että minussa on jotain vialla jo synnynnäisesti, mutta myös perheväkivaltaa olen kokenut jo alta kouluikäisenä jonka vuoksi olin vähän sosiaalisesti outo ja lahjaton, jonka takia minut kai niin perusteellisesti otettiinkin silmätikuksi. Ei ollut ketään kenen puoleen kääntyä, kun opettaja ja luokkatoverit kiusasivat ja kotona sitten jyrättiin itsetunto lopullisesti. Itse piti selviytyä ja enhän mä nyt siinä kovin hyvä ollut. Tietenkään, kun olen vieläkin ihan susi.

Sinussa ei ole mitään vikaa, mutta tunnet huonommuutta ja sinulla on huono itsetunto. Ehkä terapia auttaisi pääsemään yli lapsuuden kokemuksista ja saamaan itsetunnon kohdalleen? Olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin. Jos sinulla on luotettavia hyviä ystäviä, pystyt ponnistamaan myös heidän avullaan.

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu että kiusaajat yleensä pärjäävät elämässä paremmin, koska he vaan ottavat itselleen kaiken välittämättä siitä mitä heidän ympärillään tapahtuu ja ketä satuttavat siinä samalla. Kiusatut taas kärsivät huonosta itsetunnosta, masennuksesta, paniikkikohtauksista, eivät opi luottamaan ihmisiin, eivät osaa verkostoitua, ovat aina epävarmoja. Vaikka näennäisesti "menestyisi" elämässä se kiusaaminen on kuitenkin jättänyt jäljet ja elämä on jokapäiväistä kamppailua itsensä kanssa. Monet eivät jaksa ja syrjäytyvät ja lopulta tekevät itsemurhan.  

Amen. Itse olen nelikymppinen mies, tk-eläkkeellä mt-syistä jotka hyvin raaka, koko peruskoulun ajan kestänyt väkivaltainen "kiusaaminen" aiheutti. Niillä muilla on perheet joissa jo aikuisia lapsia osalla, kaikenlaista menestystä niin työ- kuin perhe-elämässä ja minulla ei ole yhtään mitään. Ei kavereita, lapsia, puolisoa, omaa kotia tai mitään muutakaan.

Tämä ei ehkä ole kovin yleistä. 

Minä olen kovasti kiusattu koulu aikanani. No minä aloin pitämään puoliani, opettelin taistelulajeja, ja lopulta voitin kiusaajat, joita oli useampi poika (olen tyttö).

Kun opin pitämään puoleni, minusta kasvoi vahva nainen henkisesti ja nykyään pärjään työelämässä ja harrastuksissa.

En tiedä miksi minua kiusattiin, henkisesti ja fyysisesti. Ehkä olin jollain tapaa "erikoinen", koska perheessäkin oli väkivaltaa. Kasvoin isoksi niin nopeasti että koulussa halusin olla vain aikuisten kanssa ja jutella elämästä. En osannut hyvin leikkiä. Olin kuitenkin näkyvä ja sosiaalinen ja kova ääninen. Ehkä nää asiat sai muut kiusaamaan. 

Käytin myös repussa pinssejä "älä juo tai käytä muita päihteitä", koska pelkäsin muiden puolesta nähdessäni kotona mihin näiden käyttö johtaa.

No minä selvisin kaikesta. Minut yritettiin hukuttaakin porukalla. Mutta tarvittiin 5 isoa poikaa saamaan minut järveen!! xD Enkä ole iso. 

Kiusaajani kärsivät nykyisin, eikä tämä tuo minulle mitään tyydytystä. Toivon heille silti hyvää. Moni kiusaaja on rikki itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kokemuksesi = kaikki, joka paikassa, aina

Harmittaako kiusattujen menestyminen?

Ei harmittaisi mutta mun kokemuksen mukaan asia on juuri päinvastoin mitä sanoit.

ja niin muuten onkin.

olen kiusattu edelleen, vaikka jo 58 vuotias.

BMW kirjoitti:

Koska kiusaajat kusipäitä

Totta, kiusaajat ovat yleensä sitä luokan vähä-älyisempää joukkoa joka ei tajua mitään aikuisenakaan. Elämä pelkkää sekasotkua loppuun asti. Päätyvät vankilaan, mielisairaalaan ja elävät kädestä suuhun koko loppuelämänsä.

Menestyy missä asiassa? Minusta tuli lääkäri ja en vieläkään kykene käsittelemään sitä että olen auktoriteetti ja saan kunnioitusta. Työn ulkopuolella sosaaliset piirini ovat pienet, mutta en joudu olemaan yksin juhlapäivinä. Kaikki on mallilaan, ehkä hetkessä eläminen puuttuu.

Kiusaajani taas on ratsastuksenohjaaja ja hänellä on paljon kavereita. Teki siis harrastuksestaan ammatin. Mielestäni molemmat tekivät elämästään mieleisensä, molemmat ovat samanoloisia kuin koulussakin aikoinaan. Minusta ei koskaan tullut supersuosittua, mutta en sitä kaipaisikaan. Olen vain oma itseni, samalla lailla kuin koulussakin. Ehkä ulkopuolisen silmin menestyin kun sain hyvän koulutuksen ja kivan talon ja arjen, itse ajattelen että se sama potentiaali oli jo siinä kiusatussa seiskaluokkalaisessa enkä millään lailla ylittänyt itseäni.

Jos jossain vedän pidemmän korren, se on pitempään säilynyt avioliitto. Mutta en oikeastaan tiedä miksi kahden täysin erilaisen ihmisen elämiä voisi vertailla.

Riippuu kovasti kiusaajan taustasta - kyllä ne ns. hyvistä perheistä olevat kiusaajat menestyy keskimäärin paremmin kuin kiusatut. Röyhkeydellä ja kyynärpäätaktiikalla pääsee pitkälle, erityisesti silloin kun ei ole moraalisia ongelmia polkea heikompia alaspäin.

Aika paljon kiusaajia on vankilassa tekee itsarin yms. Ei meidän koulusta yksikään kiusaaja ole mitenkään erityisen menestynyt, jotkut tytöt on opettajia tai hoitajia - yllättyikö joku - mutta pojista parista on tullut tavisduunareita, lopuista joko vankilakundeja tai ovat joko tappaneet itsens tai tullee tapetuksi