Ahdistaako naiseus?

No ei. Rakastan olla nainen.

N25

Minusta on aina ollut ihanaa olla nainen.

N31

Onko joku siis antanut aplle jonkun määritelmän mitä on olla nainen?

Aloituksen ajatukset ovat minulle täysin vieraita. En esim. murrosikäisenäkään kokenut vartalon muuttumista ja menkkojen alkamista mitenkään oudoksi tai ahdistavaksi. Musta tuntuu, että ihmiset ovat jotenkin täysin vieraantuneita nykyään kaikesta luonnollisesta.

Silleen mitään mistään tietämättä ja ihan vain mutuillen niin veikkaan että pojilla on paljon ahtaampaa mitä tulee käsitykseen millainen pitäisi olla ja miten kasvatetaan.

Ei todellakaan masenna! Olisi kauheaa olla mies!

Varmasti tekisin im. jos jonain aamuna heräisin ja huomaisin olevani mies.

Kyllä se ahdistus tulee ihan muualta, mutta se aihe on niin laaja että tällä palstalla ja näillä keskusteluresursseilla joita täällä löytyy, se on turhaa ja toivotonta.

100% nainen joka rakastaa naista.

Mua on ahdistanut ainoastaan se, ettei minusta kasvanut sellainen pitkäsäärinen jumalatar, jota voisi naiseksi kutsua.

Sukupuoli ei ole ongelma, mutta tunneko itseni naiselliseksi naiseksi ? Harvemmin. Liikaa paineita olla tietynlainen riittääkseen naisena

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen ajatukset ovat minulle täysin vieraita. En esim. murrosikäisenäkään kokenut vartalon muuttumista ja menkkojen alkamista mitenkään oudoksi tai ahdistavaksi. Musta tuntuu, että ihmiset ovat jotenkin täysin vieraantuneita nykyään kaikesta luonnollisesta.

Et kokenut paineita esim siitä että sulla on liian pienet tissit ? Tai että olet liian lihava tai laiha ? Että reidet ja takamus on joko liian isot tai pienet ?

Eli siis joku haluaa olla mies vain siksi että naisena oleminen on liian vaikeaa ? Ei siis siksi että kokisi olevansa mies ?

Se, että olen nainen ei ahdista minua vaan se, miten toiset suhtautuvat siihen, että olen nainen tai siihen, että minusta tulee nainen. 

Tarkoitan tällä sitä hetkeä nuoruudessa, kun jotkut ihme sedät ja teinipojat (yleensä isäsi ikäiset ja vanhemmat) alkavat läähättää perääsi, huutelemaan, koskemaan epäsopivasti tai käyvät jopa uhkaaviksi. Tai sitä, että minulta vanhanaikaisesti odotetaan jotakin ominaisuutta x tyttöyteni/naiseuteni takia, mikä ei mitenkään olennaisesti liity sukupuoleeni. Tai sitä, että minut arvostetaan ulkonäköäni, kun taas veljessäni voidaan arvostaan rehellisyyttä, rohkeutta tai muuta ominaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen ajatukset ovat minulle täysin vieraita. En esim. murrosikäisenäkään kokenut vartalon muuttumista ja menkkojen alkamista mitenkään oudoksi tai ahdistavaksi. Musta tuntuu, että ihmiset ovat jotenkin täysin vieraantuneita nykyään kaikesta luonnollisesta.

Et kokenut paineita esim siitä että sulla on liian pienet tissit ? Tai että olet liian lihava tai laiha ? Että reidet ja takamus on joko liian isot tai pienet ?

Häh onko ulkonäköpaineet naisena olemista?

Miten naiseus voi ahdistaa kun kaikki tuodaan eteen pelkästään nuoruuden ja kauneuden vuoksi? Miehistä kolmannes on neitsytmiehiä kolmekymppiseksi, ja joka puolella pelkkää miesvihaa. Naisena oleminen ahdistaa? Mikä vitsi!

Minä rakastan olla nainen. Minulla ei ole ulkonäköpaineita, koska vanhempani opettivat minulle jo nuorena että miesten huomio ei ole kovin arvokasta. Esim. perään läähättävät setämiehet ovat lähinnä ärsyttäviä, eivät ahdistavia.

Asperger-naisia eli autistisia naisia ahdistaa muita naisia useammin naiseus ja se johtuukin siitä, että eivät kykene naismaiseen vuorovaikutukseen kovin luontevasti, heille maskuliininen sosialisoiminen olisi luontevampaa. Siksi se naisen rooli heille on hankalampi ja varsinkin jos ovat lesboja. Itsekin tunnen itse asiassa kaksi asperger-lesboa ja toinen juurikin kokee olevansa mies, toinen vain butch tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen ajatukset ovat minulle täysin vieraita. En esim. murrosikäisenäkään kokenut vartalon muuttumista ja menkkojen alkamista mitenkään oudoksi tai ahdistavaksi. Musta tuntuu, että ihmiset ovat jotenkin täysin vieraantuneita nykyään kaikesta luonnollisesta.

Et kokenut paineita esim siitä että sulla on liian pienet tissit ? Tai että olet liian lihava tai laiha ? Että reidet ja takamus on joko liian isot tai pienet ?

Mulla on pienehköt tissit ja en ole koskaan ajatellut niistä mitään sen kummempaa. Ihan neutraali asia, eikä kukaan niitä ole pieniksi sanonut tai kommentoinut muuta kuin hyvää. Mutta en ole koskaan ottanut paineita siitä, millainen minun tulisi olla. Olen aika naisellinen, mutta se tuntuu minulle ominaiselta ja en koe siitä ahdistusta. :)

Naisena on paljon parempi ku miehenä koska silloin voi kiusata miehiä ihan kuinka paljon tahansa eikä ne saa tehä mitään muutako kärsiä :D:D:D

Ei kyse ole pelkästään vanhempien kasvatystyylistä, vaan yhteiskunnasta. Mutta transideologia pelaa nimenomaqn vahvoilla stereotypipilla: jos et mahdu stereotyyppiin, olet todennäköisesti trans. (Tämä on kirjattu muistaaksen Stonewallin määritelmäänkin siitä, mitä "transgender" tarkoittaa.)

Ei sukupuoliahdistus ole transideologian syytä, mutta se tarjoaa ikään kuin pikaratkaisun naiseksi (tqi mueheksi) kasvamisen aiheuttamaan ahdistukseen, ja valitettavasti tällä pikaratkaisulla voi olla vakavat seuraukset.

Aikuistuminen voi aiheuttaa ahdistusta ja/tai vaikeita tunteita. Niitä on turha patologisoida. On ihan normaalia, että tulevaisuus mietityttää ja uudet asiat jännittävät.

Ja se, mitä naiseus on, riippuu naisesta. Yhdistävä tekijä on biologia. Toteutus vaihtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen ajatukset ovat minulle täysin vieraita. En esim. murrosikäisenäkään kokenut vartalon muuttumista ja menkkojen alkamista mitenkään oudoksi tai ahdistavaksi. Musta tuntuu, että ihmiset ovat jotenkin täysin vieraantuneita nykyään kaikesta luonnollisesta.

Et kokenut paineita esim siitä että sulla on liian pienet tissit ? Tai että olet liian lihava tai laiha ? Että reidet ja takamus on joko liian isot tai pienet ?

Häh onko ulkonäköpaineet naisena olemista?

palstan perusteella joo

Vierailija kirjoitti:

Asperger-naisia eli autistisia naisia ahdistaa muita naisia useammin naiseus ja se johtuukin siitä, että eivät kykene naismaiseen vuorovaikutukseen kovin luontevasti, heille maskuliininen sosialisoiminen olisi luontevampaa. Siksi se naisen rooli heille on hankalampi ja varsinkin jos ovat lesboja. Itsekin tunnen itse asiassa kaksi asperger-lesboa ja toinen juurikin kokee olevansa mies, toinen vain butch tms.

Millaista on naismainen vuorovaikutus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger-naisia eli autistisia naisia ahdistaa muita naisia useammin naiseus ja se johtuukin siitä, että eivät kykene naismaiseen vuorovaikutukseen kovin luontevasti, heille maskuliininen sosialisoiminen olisi luontevampaa. Siksi se naisen rooli heille on hankalampi ja varsinkin jos ovat lesboja. Itsekin tunnen itse asiassa kaksi asperger-lesboa ja toinen juurikin kokee olevansa mies, toinen vain butch tms.

Millaista on naismainen vuorovaikutus?

Varmasti kirjoittaja tarkoittaa naistyypillistä. Naisten ja miesten vuorovaikutuksessa on eroja, jotka eivät tietenkään koske kaikkia yksilöitä, vaan suurempia joukkoja.