Sinä joka olet elänyt 1960-luvulla, mitä muistat 60-luvusta?

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tätä ketjua, aika hämmentyneenä. Tuntuu siltä, että 60-luvulla oli valtava ero maalaisten ja kaupunkilaisten elämäntavoissa. Vartuin itse Helsingin Etelä-Haagassa, kerrostalossa, kaikilla mukavuuksilla. Oli sähkökoneet, suihku, taloyhtiön sauna, telkkari ja puhelin. Koulussakin oli sisävessat ja ruokasali, eli samankaltaista kuin nykyäänkin. Ruoka oli, kotona ja koulussa, tavallista kotiruokaa, laatikoita, lihapullia,keittoja, nakkikastiketta jne. En käynyt kirkossa kuin jouluisin ja joskus koulun tai päiväkodin kanssa. En pukeutunut pyhävaatteisiin, muuta kuin juhliin, vaan samoilla housuilla tai kesämekoilla, oltiin arkena ja pyhänä. Vanhempani olivat toimihenkilöitä, eli keskiluokkainen perhe. 60-luvun lopussa meille tuli auto ja 70-luvun alussa ostettiin kesämökki. Harrastuksina oli talvella hiihto, pulkkailu ja luistelu, kesällä käytiin uimassa, pyöräilemässä ja retkeiltiin lähimetsissä, rakenneltiin majoja. N -62

Maaseudulla elämä perustui pitkälle vaihdantatalouteen ja talkoisiin. Rahaa liikkui vähemmän. Maitotili ja metsän myynti olivat rahanlähteitä. Nekin rahat investoitiin maatalouskoneisiin.

Uskonnollisuus ainakin jossain muodoin oli vahvaa.

Romaanit teki hevoskauppaa, myivät pitsiverhoja ja ennustivat.

Maalikylissä, siis kirkolla tai lähikaupungissa käytiin markkinoilla.

Samassa pihapiirissä saattoi viihtyä neljä-viisi sukupolvea yhtä aikaa.

Ja sähkö ei ollut itsestäänselvyys joka talossa.

Eli maaseutu sen elintasoloikan on tehnyt tähän päivään.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tätä ketjua, aika hämmentyneenä. Tuntuu siltä, että 60-luvulla oli valtava ero maalaisten ja kaupunkilaisten elämäntavoissa. Vartuin itse Helsingin Etelä-Haagassa, kerrostalossa, kaikilla mukavuuksilla. Oli sähkökoneet, suihku, taloyhtiön sauna, telkkari ja puhelin. Koulussakin oli sisävessat ja ruokasali, eli samankaltaista kuin nykyäänkin. Ruoka oli, kotona ja koulussa, tavallista kotiruokaa, laatikoita, lihapullia,keittoja, nakkikastiketta jne. En käynyt kirkossa kuin jouluisin ja joskus koulun tai päiväkodin kanssa. En pukeutunut pyhävaatteisiin, muuta kuin juhliin, vaan samoilla housuilla tai kesämekoilla, oltiin arkena ja pyhänä. Vanhempani olivat toimihenkilöitä, eli keskiluokkainen perhe. 60-luvun lopussa meille tuli auto ja 70-luvun alussa ostettiin kesämökki. Harrastuksina oli talvella hiihto, pulkkailu ja luistelu, kesällä käytiin uimassa, pyöräilemässä ja retkeiltiin lähimetsissä, rakenneltiin majoja. N -62

Tämä on totta, että ero etelän kaupunkien ja varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen maaseudun välillä oli paljon nykyistä suurempi. Jälkimmäisellä alueella  jälleenrakennuksesta sodan jälkeen oli vasta pari vuosikymmentä, kun etelässä enimmäkseen jatkettiin elämää entisellään. Luovutettujen alueitten evakoitten elämä ja asuttaminen on sitten tarina erikseen. He olivat vasta asettumassa uusille asuinsijoilleen.

Maaseudulla oli paljon sähköttömiä alueita, ja televisiota katsottiin akuilla. Autoja ei ollut taksien lisäksi paljonkaan muilla kuin keinosiementäjillä ja terveyssisarilla.

Olen syntynyt -71 mutta ensimmäinen lapsuudenkotini oli rakennettu 60-luvulla ja vanhemmat sekä isovanhemmat käyttivät myös 60-luvun vaatteita ja ajoivat 60-luvun autoilla. Niissä oli musta rekkari eikä turvavyötä, ainakaan takapenkillä. Ratti oli sellainen kova ja ohut. 

 Kaikki huonekalut, astiat tms olivat 60-luvulta tai vanhempia siihen asti kunnes täytin 5 ja muutimme uuteen taloon, ostettiin uus auto. Niin ja koska olin ensimmäinen lapsenlapsi niin en perinyt juurikaan 60-luvun vaatteita, oli vaan pari  60-luvun lopulla syntyneitä pikkuserkkua. 

oli yleistä että 60-luvun farmareista oli takapenkit poistettu ja niillä oli keltainen 80-lätkä. Sekä tädilläni että isoäidillä oli sellaiset (saabi ja volkkari). sinne vaan lapset ja koirat ja eikun menoksi. Hiihdettiin 60-luvun puusuksilla, sauvat olivat bambua. Mummi käytti vielä 60- tai jopa 50-luvun jakkupukujaan (hameella).  Kaikilla tais olla joku vanha nahka- tai tekonahkatakki.  60-luvun musaa ei juurikaan kuunneltu enää. Kodeissa lojui 60-luvun peruukkeja ja hiuslisäkkeitä joilla me lapset leikittiin sitten teatteria/naamiaisia. 

Tällaseltä näytti 60-luku 70-luvun alussa.

Joku kyseli vaatetuksesta 1960-luvulla. niin äitini viihtyi housuissa. Vanhoja kuvia ja kaitafilmejä katsellessani hänellä on usein värikkäät, pystyraidalliset housut ja niihin soinnutettuja yksivärisiä, muotoon leikattuja  paitapuseroita. Äidillä oli myös jakkupukuja ja töissä hame sekä pusero. Hän käytti paljon Aarikan pukukoruja, joita yhä löytyy hänen laatikoistaan. 

Lapsien vaatteisiin tulivat farkut. Isoveli muistaa, miten pojilla etenkin näkyi James-farkut. Pienille lapsille potkupuvut, jotka olivat kätevät käyttää ja pukea. MInulla taas ihan pikku tyttönä oli lyhyet mekot , jotka peittivät juuri ja juuri alushousut, Tosin alushousut olisivat nykypäivän mukaan lahkeettoman shortsin tyyppiset ei joustavat housut.

Isällä oli myös James-farkut ja töissä tietysti puku sekä salkku. Talvisin hattu ja villakankainen takki isoilla etunapeilla. 

Äiti toimi luovalla alalla, joten meillä oli kaunista ja tyylikästä kotona. Siihen aikaan Artek oli tavallisen perheen kauppa, josta äidin mukaan osteltiin edullisesti Alvar Aallon suunnittelemia huonekaluja ja lamppuja. Tutut suunnittelijat, joiden perään nyt läähätetään, olivat arjen käyttöön tai sisustukseen. Silloin Suomessa  ei ollut oikein  muutakaan ja loput tehtiin itse. 

MIeleeni on jäänyt miten joustokankaat, trikoot tulivat entistä suositummaksi. Niihin saatiin väriä ja erilaisia pintoja, niin minullakin oli turkoosin väriset joustokankaiset housut. Tai oikein kirkkaan vihreät, paksusta froteesta ommellut kesähousut. Silloin tosin vaihtui jo 1970-luvulle.

Mummini tykkäsi puoliturkeista ja jakkupuvuista. Kotona hän käytti kotitakkia, värikästä, jossa oli nappikiinnistys edessä. Mutta hän oli sen verran tarkka vaatteistaan, ettei esiintynyt kuin meille lapsille kotitakissa. Muuten oli neulepaita ja työkistuva hame. Kesäsin muotoon leikattu mekko, joissa oli kuvioita. Ei värikkäitä. Aina piti olla  kampaus kunnossa ja huulipunaa. Myös toinen mummoni oli samanlainen, mutta muistan hänellä myös hienosti lakatut kynnet ja sirottelemassa Klubi-tupakan tuhkaa posliiniseen, siroon tuhkakuppiin. Sisällä sai polttaa ihan vapaasti. Äidlläkin oli vierasvaratupakat pienessä kupissa.

Nro 44 jatkaa.

 

Inhosin käydä koulua, sillä olin vilkas ja meluisa tyttö. Jouduin jatkuvasti ulos luokasta käytävälle seisomaan tai jälki-istuntoon. Aina sai kuulla, että miten voi tyttö olla tuollainen. Silloin ei tiedetty adhd:sta, mutta nyt aikuisena mietin että ehkä se oli ihan hyvä. Opin tuntemaan rajat, kunnioittamaan sääntöjä ja tekemään läksyt pakottamalla. Selkäsauna oli mielestäni aivan oikeutettua, sillä intohimoni oli tehdä kaikkea mikä oli kielletty. Ihan henkeni kaupalla, joten ainoa keino saada minut uskomaan oli fyysinen rangaistus Siihen loppui junien edessä hyppely junaraiteilla.

Lempikirjani oli Kurenniemen "Onnelin ja Annelin talo" tai välillä se vaihtui Lindgrerin "Se pikkuinen Lotta". Vihasin muumeja, joita meillä oli lastenhuoneen tapetteina. Sain niistä rumista oliosta ikuisen trauman ja näin painajaisia, minkä vuoksi vanhempieni oli pakko repiä tapetit pois. Värisen yhä inhosta, jos muumiteemaa tulee vastaan ja sitä tulee paljon. 

Lomat olivat kivoja, jos pääsimme autolla takapenkille ja matkaan jonnekin päin Suomea. Kävimme mm äidin sota-ajan evakkopaikassa Savossa ja jossa kaikki oli tosi erikoista lehmineen ja että sähkövaloa oli vain muutamissa talon huoneissa. Silloin ero oli maaseudun ja kaupungin välillä alueesta riippuen suurta. Puhuttiin kehitysalueista ja jotka nyt aikuisena olen ymmärtänyt.

Muistan aina kesän tuoksut ja kevään ihanat kuralammikot. Oli helppoa leikkiä lähimetsässä ja touhuta ympäriinsä Vanhemmat eivät vahtineet. Joku naapurin tyhmä täti tai setä saattoi mekastaa, mutta siihen aikaan naapurit saivat mekastaa enemmän. Usein ihan aiheestakin meille lapsille. 

Muistan, että meillä kävi kulkukauppias, siihen aikaan heitä sanottiin laukkur y s s i k s i. Nythän vissiin taas saa tuota sanaa käyttääkin, toki eri yhteydessä. Hänellä oli myynnissä laukussaan hiuharjoja, kampoja, sukkanauhoja, vaateharjoja ja kenkälankkia. Oli kiehtovaa katsoa laukun sisältöä. En muista ostiko äiti jotain. 

Muistan sen, että ei tarvinnut jatkuvasti lukea uutisia kunnianurhista, lapsiin sekaantumisesta, jengirikollisuudesta. Miksiköhän nää on lisääntynyt räjähdysmäisesti?

Meillä oli hevonen ja noin viisi lehmää ja vasikoita. Tytöillä oli mekot, koltut. Naisilla leningit. Kouluun menin 1967, 6v. Luokallani kaksi poikaa ja minä.

Ihanampia muistoja lapsuuskesät. Sai pyhäisin tehdä nukkeleikit ulos maton päälle. Juhannusruusu tuoksui.

Lehmät lypsettiin kesäisin ulkona. Lapset ripsui leppäisellä "kimpulla" , eli huiski kärpäsiä pois. Heinänteko seipäille. Tuorerehu tuli vasta -70 luvulla.

Kasvimaan kitkeminen. Sitä riitti.

Matonpesu järvenrannassa. Eväät mukana. Auton kyyti oli kivaa, turvavöitä ei ollut.

Taisto Tammi-Tangomerellä

Täytyy sanoa, etten paljonkaan, enkä ole ihan varma, onko tapahtuma 60- vai 70-lukua. Mun pikkusisko kuoli 60-luvulla ja koko elämä pyöri pitkään tässä surussa ja murheessa. No mulla ei ole kuin yksi isosisko eli meillä siis oli lapsia kuoleman jälkeen vain 2. Oli siis kova paikka äidille ja koko perheelle. Olin siis korvaava vauva, kun oikea vauva kuoli.

Muistan, että mulla oli pieni polkupyörä, mutta niin varmaan myös myöhemminkin monella. Meillä oli auto, telkkari yms. Joskus telkkarissa oli vain 2 kanavaa. En muista, milloin tuli seuraavat.

Kaupassa oli mun mielestä jo silloin tarpeeksi karkkeja. Ostin irtokarkkeja.

En mielestäni jäänyt mistään materiasta paitsi. Kävin jossain vaiheessa Lintsillä yms. Teimme kesällä matkoja ympäri Suomea omalla autolla, mutta nukuimme paljon teltassa. En muista oliko 60- vai 70-luku. En paljon katsellut ihmisten vaatteita vielä tuolloin, vaan sitten myöhemmin.

Meille tuli Legot ja puhelin 60-luvun alussa. Asuimme maalla mutta emme maalaistalossa. Äiti oli tehnyt yhdestä keittiön komerosta ,pesukomeron jossa pestiin kädet, kasvot ja hampaat. Juoksevaa vettä ei ollut, vaan vettä kannettiin ämpärillä sisään ja ulos. Vessana toimi huussi pihan perällä (pienimmillä potta tietysti). Kaksi kertaa viikossa oli sauna. Äiti oli ope ja isä oli insinööri. Meillä oli kotiapulainen, joka asui meillä ja oli perheenjäsenen asemassa. Vaatteet kulkivat paljolti isoimmilta lapsilta pienemmille, mutta äiti osasi värjätä, korjata ja koristella niitä. Hän myös neuloi paljon (kaikki villasukat ja tumput ja jouluksi norjalaispuseroita). Kaikki ruoka tehtiin kotona. Maidon ja voin ja vihannekset toi maalaistalon isäntä pari kertaa viikossa. Kyläkaupassa ihmeteltiin ääneen että kuinka nyt juuri meidän perhe ei ostanut enemmän lihaa eikä vaaleata hienompaa vehnäjauhoja ja muistan miten äiti kerran posket punaisena piti siellä oikean saarnan siitä, miten ihmiset söivät liikaa lihaa ja miten hänen ostamansa ,köyhän roskajauho (kokojyvä ilmeisesti) oli paljon terveellisempää.

Äiti pukeutui kyllä useimmiten hameeseen ja puseroon, meistä lapsista tytöt hameisiin tai mekkoihin vain jos mentiin kylään tai kirkkoon, muuten housuihin. Aikuisille niiattiin ja pojat ,pokkasivat.

Suurin ero niihin luokkakavereihin, jotka tulivat maalaistaloista, oli muistaakseni se, että meillä oli paljon kirjoja kotona, myös lapsille (eivätkä olleet hyllytavaraa vaan ahkerassa käytössä) ja aina kyniä ja paperia. Ja karttapallo.

1965 meille tuli TV ja kaikki kylän lapset katsoivat meillä Furya ja Lassieta. Paitsi ne, joiden vanhemmat kielsivät, ja niitäkin oli vaikka paikka oli Hämeessä eikä mitään lestadiolaisia ollut. Mitä nyt väittivät että meistä kaikista tulisi joitain ,ameriikanidiootteja,. Kanavia oli TV:ssä tasan kaksi

Ensimmäiselle ulkomaanmatkalleni pääsin 1966 (laivalla Ruotsiin ja sieltä lentäen Tanskaan). Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt minkä taloudellisen ponnistuksen vanhempani ovat aina tehneet avartaakseen meidän horisonttiamme, ja miten varsinkin maalaiskylässä se oli suorastaan tavatonta.

Nuorin meistä lapsista on syntynyt 1968 ja kehitys oli mennyt hurjasti eteenpäin: hänellä oli kertakäyttövaipat ja jopa vauvana myös sukkahousut! Ja me olimme muuttaneet suurkaupungin lähelle asuntoon jossa oli kylpyhuone!

Taisi olla kakkat housussa.

mies54v

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1954, joten muistan 1960-luvusta paljonkin.

Ensin tulee mieleen kehityksen nopeus. Vuosikymmenen alku muistutti vielä kovasti 50-lukua ja pula-aikaa. Suomi oli köyhä maa.

Vuosikymmenen lopussa oli jo uusi, tyrmäävä pop-kulttuuri, täysin uudenlainen muoti (minihameet ja naisten housupuvut), Beatlesit, Vanhan valtaus, televisio valloittanut koko Suomen. 

Maalta- ja maastamuutto muutti maan henkistä ilmapiiriä.

Itse olin lapsi ja koululainen, joten kouluelämän muutoksen muistan parhaiten.

Vuosikymmenen alussa olivat ankarat, tiukkanutturaiset kansankoulunopettajat ja kova kuri. Asuin maalaistalossa pienessä kylässä, ja kahdeksan kilometrin koulumatka ihan oikeasti taitettiin hiihtämällä (syksyllä ja keväällä tietysti kävellen).

Vuosikymmenen lopussa olin svengaava teini modernissa oppikoulussa, jossa - hyvänen aika - opettajia sai sinutella. Oli uusi, kiehtova teinikulttuuri, diskot ja luokkaretket ihan ulkomaille (Tuhkolmaan ja Tallinnaan) asti.

Tulipas hetkeksi nostalginen olo.  :)

Ollaankohan me käyty samaa koulua, kirjoittamasi on kuin yks yhteen omasta lapsuudesta. Olen myös syntynyt 1954 ja lapsuuteni elin pohjanmaan rannikolla.

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla kakkat housussa.

mies54v[/quote

Noin asteikolla 1-10, miten fiksuna pidät vastaustasi? Minä pidän sitä tyhmänä. Mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1954, joten muistan 1960-luvusta paljonkin.

Ensin tulee mieleen kehityksen nopeus. Vuosikymmenen alku muistutti vielä kovasti 50-lukua ja pula-aikaa. Suomi oli köyhä maa.

Vuosikymmenen lopussa oli jo uusi, tyrmäävä pop-kulttuuri, täysin uudenlainen muoti (minihameet ja naisten housupuvut), Beatlesit, Vanhan valtaus, televisio valloittanut koko Suomen. 

Maalta- ja maastamuutto muutti maan henkistä ilmapiiriä.

Itse olin lapsi ja koululainen, joten kouluelämän muutoksen muistan parhaiten.

Vuosikymmenen alussa olivat ankarat, tiukkanutturaiset kansankoulunopettajat ja kova kuri. Asuin maalaistalossa pienessä kylässä, ja kahdeksan kilometrin koulumatka ihan oikeasti taitettiin hiihtämällä (syksyllä ja keväällä tietysti kävellen).

Vuosikymmenen lopussa olin svengaava teini modernissa oppikoulussa, jossa - hyvänen aika - opettajia sai sinutella. Oli uusi, kiehtova teinikulttuuri, diskot ja luokkaretket ihan ulkomaille (Tuhkolmaan ja Tallinnaan) asti.

Tulipas hetkeksi nostalginen olo.  :)

Ollaankohan me käyty samaa koulua, kirjoittamasi on kuin yks yhteen omasta lapsuudesta. Olen myös syntynyt 1954 ja lapsuuteni elin pohjanmaan rannikolla.

Ei taideta olla, minä asuin Hämeessä.

Mutta eiköhän se kehitys kulkenut ihan samalla tapaa kaikkialla.  :)

Me asuttiin myös maalla, mutta meillä oli aina mun lapsuudessa puhelin, televisio, jääkaappi yms. Luultavasti ruoka valmistettiin kotona, koska tuolloin ei ollut juurikaan valmisruokia, vaikkakin valmiita makaroni- ja maksalaatikoita on ollut kauan kaupoissa. Peskukonekin oli, vesi tuli ja meni keittiöön ja pois. 60-luvulla meille tehtiin sisälle sauna, pesu/kylpyhuone ja vessa.

Muistan, että äidillä oli jossain vaiheessa piikkinirkko- ja korkokenkiä. Joskus taisi olla pitkä maximekko. Minä kävelin niillä kengillä ja ne oli tosi epämukavat. Itse olen melkein aina käyttänyt housuja, ehkä joskus juhlissa oli mekko.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1954, joten muistan 1960-luvusta paljonkin.

Ensin tulee mieleen kehityksen nopeus. Vuosikymmenen alku muistutti vielä kovasti 50-lukua ja pula-aikaa. Suomi oli köyhä maa.

Vuosikymmenen lopussa oli jo uusi, tyrmäävä pop-kulttuuri, täysin uudenlainen muoti (minihameet ja naisten housupuvut), Beatlesit, Vanhan valtaus, televisio valloittanut koko Suomen. 

Maalta- ja maastamuutto muutti maan henkistä ilmapiiriä.

Itse olin lapsi ja koululainen, joten kouluelämän muutoksen muistan parhaiten.

Vuosikymmenen alussa olivat ankarat, tiukkanutturaiset kansankoulunopettajat ja kova kuri. Asuin maalaistalossa pienessä kylässä, ja kahdeksan kilometrin koulumatka ihan oikeasti taitettiin hiihtämällä (syksyllä ja keväällä tietysti kävellen).

Vuosikymmenen lopussa olin svengaava teini modernissa oppikoulussa, jossa - hyvänen aika - opettajia sai sinutella. Oli uusi, kiehtova teinikulttuuri, diskot ja luokkaretket ihan ulkomaille (Tuhkolmaan ja Tallinnaan) asti.

Tulipas hetkeksi nostalginen olo.  :)

Jänne että mainitsit kehityksen. Mietin juuri että miten 2010 vuosi erosi vuodesta 2020, tai sanotaan 2019. Kehitystä tuntui olleen oikeastaan tosi vähän.

Vierailija kirjoitti:

No meillä esim oli koulussa ulkohuussit . Lauantai oli vielä silloin koulupäivä, mutta loppui muistaakseni aikaisemmin kello 12. Autoissa ei tainnut olla talvirenkaita.

Nämä nyt tuli ekana mieleeni.

Ketjut oli. Isot kilisevät lumiketjut isoissa autoissa kuten linja-autoissa.

Iltatuulen viesti soi ja soi ja soi.

Arkisin tuli kevyesti leskellä päivää - merisää. Kuuntelen vieläkin mielelläni, mikä jäänmurtaja avustaa maksuluokkaan ? kuuluvia aluksia, vaikken sitä tietoa mihinkään tarvitse. Meriveden korkeus Kalborragrund, Valassaaret jne.

Sunnuntaimusiikkina Lepopäivän ratoksi.

Ulkona leikittiin kesät talvet, ei haitannut pimeä, ei sade. Lapaset ehti kuivua yön aikana. Uutiset kuunneltiin radiosta, silloin piti olla hiljaa. Vanhempia toteltiin. Rakkaudesta ei puhuttu, mutta kyllä sen tunsi. Äiti peitteli iltaisin.

N-60