Miksi parisuhteessa asioiden jakaminen ei onnistu?
Niin, ongelma se tämäkin.
Miksi törmään siihen, että itselle hyvä parisuhdemalli on mahdollisimman läheinen, että siihen kumppaniin on todella saumaton kontakti. Ei koko ajan, mutta että se on se juttu. Asioiden jakaminen yhdessä, omien mielenliikkeiden tiedostaminen ja se että pystyy kertomaan mitä motiiveja tekemiensä asioiden taustalla on. Taustalla on varmasti kyvyttömyyttä luottaa toiseen, mutten itse oikein tajua miksi olla parisuhteessa jos yhteiselossa ei ole sitä jotain mitä ei ole missään muussa ihmissuhteessa, henkiselläkään tasolla.
Esimerkkejä vaikkapa... itseäni ainakin kiinnostaa miten toinen on ja elää kun on erillään, miten käyttäytyy ja miten kohtelee muita ihmisiä. Millainen siis aidosti on, en oikeastaan kaipaa sitä siloiteltua kuvaa vaan aina pelkään että pinnan alla onkin jotain ihan muuta kuin mitä annetaan ymmärtää. Todella, kyvyttömyys luottaa on tässä taustalla.
Mutta mikä niistä fiiliksistä tekee niin hankalia, että niitä hyvän mielen hetkiä ei voisi selittää ja kertoa kumppanilleen?
Kommentit (14)
Väärä kumppani. Kannattaa etsiä sellainen, joka ajattelee samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Väärä kumppani. Kannattaa etsiä sellainen, joka ajattelee samalla lailla.
Aika tylyä...
Mitähän tuollaisessa omien vaikuttimiensa avaamisessa on niin hankalaa? Mitä voisi paljastua jos asiat sanoo, jos niitä kuitenkin tekee tavalla tai toisella?
Totta. Yritin jakaa puoliksi uuden auton ostohinnan, mutta ei sopinut hälle. Kyyti sopii kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä kumppani. Kannattaa etsiä sellainen, joka ajattelee samalla lailla.
Aika tylyä...
Mitähän tuollaisessa omien vaikuttimiensa avaamisessa on niin hankalaa? Mitä voisi paljastua jos asiat sanoo, jos niitä kuitenkin tekee tavalla tai toisella?
Se vaan, että toista harvemmin saa muokattua oman mielensä mukaiseksi.
Onko AP käynyt vähän terapiassa? Tai lukenut pari self-help opusta?
Aika harva meistä analysoi jokaista liikettään niin tarkasti, että pystyisi puolisolleen avaamaan koko ajatuskulkunsa. Tuollainen 'syvällinen pohdinta' on usein resepti onnettomaan elämään.
Ja hyvin harva myöskään haluaa symbioottista suhdetta, jossa kaikki ajatukset ja tunteet jaetaan toiselle. Siinä kadottaa itsensä.
Pystyt vaikuttamaan vain ja ainoastaan tuohon omaan kontrollointitarpeeseesi ja luottamusongelmiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä kumppani. Kannattaa etsiä sellainen, joka ajattelee samalla lailla.
Aika tylyä...
Mitähän tuollaisessa omien vaikuttimiensa avaamisessa on niin hankalaa? Mitä voisi paljastua jos asiat sanoo, jos niitä kuitenkin tekee tavalla tai toisella?
Se vaan, että toista harvemmin saa muokattua oman mielensä mukaiseksi.
Mutta miksi se on niin vaikeaa joillekin?
Hermot menisi. Haluan oman sisäisen maailman vain itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Onko AP käynyt vähän terapiassa? Tai lukenut pari self-help opusta?
Aika harva meistä analysoi jokaista liikettään niin tarkasti, että pystyisi puolisolleen avaamaan koko ajatuskulkunsa. Tuollainen 'syvällinen pohdinta' on usein resepti onnettomaan elämään.
Ja hyvin harva myöskään haluaa symbioottista suhdetta, jossa kaikki ajatukset ja tunteet jaetaan toiselle. Siinä kadottaa itsensä.
Pystyt vaikuttamaan vain ja ainoastaan tuohon omaan kontrollointitarpeeseesi ja luottamusongelmiisi.
Mutta se analysointi on jotenkin nautinnollista. Voi olla masokistista nautintoa, mutta kun ei jaksaisi sitä pinnallista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Onko AP käynyt vähän terapiassa? Tai lukenut pari self-help opusta?
Aika harva meistä analysoi jokaista liikettään niin tarkasti, että pystyisi puolisolleen avaamaan koko ajatuskulkunsa. Tuollainen 'syvällinen pohdinta' on usein resepti onnettomaan elämään.
Ja hyvin harva myöskään haluaa symbioottista suhdetta, jossa kaikki ajatukset ja tunteet jaetaan toiselle. Siinä kadottaa itsensä.
Pystyt vaikuttamaan vain ja ainoastaan tuohon omaan kontrollointitarpeeseesi ja luottamusongelmiisi.
Onnellisen elämän salaisuus on ettei mieti liikaa itseään tai omia fiiliksiään, kai. Tuntuu vaan valheelliselta, että ei uskalla ajatella sitä miksi tekee asioita oikeasti, mikä siellä takana on. Siinä usein alkaa selittelemään omia motiivejaan paremmiksi kuin ne on, valehtelee jopa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Väärä kumppani. Kannattaa etsiä sellainen, joka ajattelee samalla lailla.
Vaikka puhuttaisiin jopa niistä hyvistä fiiliksistä ja mikä niitä elämään tuo?
"Asioiden jakaminen yhdessä, omien mielenliikkeiden tiedostaminen ja se että pystyy kertomaan mitä motiiveja tekemiensä asioiden taustalla on. ... miten toinen on ja elää kun on erillään, miten käyttäytyy ja miten kohtelee muita ihmisiä. Millainen siis aidosti on, en oikeastaan kaipaa sitä siloiteltua kuvaa vaan aina pelkään että pinnan alla onkin jotain ihan muuta kuin mitä annetaan ymmärtää. "
En ymmärtänyt sanaakaan. Siis mitä minun pitäisi pystyä kertomaan puolisollesi? Mitä motiiveja tekemieni asioiden taustalla on? Että tein tänään töitä, koska haluan saada rahaa ja koska haluan, että on mielekästä tekemistä. Kohta vien koiran lenkille, koska en halua siivota pissoja ja kakkoja sisältä. Sitten jään pihatöihin, koska tykkään ajatustyön vastapainoksi tehdä sellaista, missä näkee heti kätensä jäljen. Tai tulen sisälle (tai viimeistään niiden pihatöiden jälkeen tulen sisälle) ja uppoudun sohvannurkassa dekkariin, koska tykkään mielikuvitusmatkailla erilaisiin tarinoihin dekkareiden avulla. Sitten teen meille ruokaa, koska minusta on mukavampaa tehdä ruokaa kuin siivoja, joten on reilua että minä laitan useammin ruoan ja sinä siivoat. Sitten syön, koska minulla on luuultavasti silloin nälkä ja joka tapauksessa pidän syömisestä.
Vai pitääkö minun kertoa vain hetkistä, kun olemme erillään? Olin tänään kokouksessa, koska haluan vaikuttaa asioihin, ja kohtelin siellä ihmisiä hyvin yleensäkin.
En ihan oikeasti ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä kumppani. Kannattaa etsiä sellainen, joka ajattelee samalla lailla.
Vaikka puhuttaisiin jopa niistä hyvistä fiiliksistä ja mikä niitä elämään tuo?
Hyviä fiiliksiä tuo pohjimmiltaan aivokemiat, dopamiini, serotoniini ja mitä niitä muita mahtaa olla. Niitä puolestaan omalla kohdallani nostaa esimerkiksi koiran kanssa ulkoilu ja leikkiminen; syöminen; hyvän kirjan lukeminen; hyvän elokuvan katsominen; alkoholi; matkailu; hyvä flow työssä ja tietysti läheisyys ja hellyys rakastetun ihmisen kanssa.
nro 12
Vierailija kirjoitti:
"Asioiden jakaminen yhdessä, omien mielenliikkeiden tiedostaminen ja se että pystyy kertomaan mitä motiiveja tekemiensä asioiden taustalla on. ... miten toinen on ja elää kun on erillään, miten käyttäytyy ja miten kohtelee muita ihmisiä. Millainen siis aidosti on, en oikeastaan kaipaa sitä siloiteltua kuvaa vaan aina pelkään että pinnan alla onkin jotain ihan muuta kuin mitä annetaan ymmärtää. "
En ymmärtänyt sanaakaan. Siis mitä minun pitäisi pystyä kertomaan puolisollesi? Mitä motiiveja tekemieni asioiden taustalla on? Että tein tänään töitä, koska haluan saada rahaa ja koska haluan, että on mielekästä tekemistä. Kohta vien koiran lenkille, koska en halua siivota pissoja ja kakkoja sisältä. Sitten jään pihatöihin, koska tykkään ajatustyön vastapainoksi tehdä sellaista, missä näkee heti kätensä jäljen. Tai tulen sisälle (tai viimeistään niiden pihatöiden jälkeen tulen sisälle) ja uppoudun sohvannurkassa dekkariin, koska tykkään mielikuvitusmatkailla erilaisiin tarinoihin dekkareiden avulla. Sitten teen meille ruokaa, koska minusta on mukavampaa tehdä ruokaa kuin siivoja, joten on reilua että minä laitan useammin ruoan ja sinä siivoat. Sitten syön, koska minulla on luuultavasti silloin nälkä ja joka tapauksessa pidän syömisestä.
Vai pitääkö minun kertoa vain hetkistä, kun olemme erillään? Olin tänään kokouksessa, koska haluan vaikuttaa asioihin, ja kohtelin siellä ihmisiä hyvin yleensäkin.
En ihan oikeasti ymmärrä.
Kiitos tästä, hyvää terapiaa. Ja samoin tuo aivokemian osuus.
Anna tilaa. Te olette erilaisia.