Miksi meninkään naimaan Tojota-"miehen"?

Tuntuu välillä että elän mieslapsen kanssa. Saan itse tehdä melkein kaiken, tai ainakin päättää kaikesta ja ottaa vastuun kaikesta. Toki mies osallistuu kun patistan, mutta ei jaksais koko ajan patistaa, aikuista miestä. Lisäksi hän kiukuttelee minulle kaikesta pienestä, jos lasten turvaistuimen mekanismi jumittaa, niin hän huutaa heti minut paikalle, tyyliin "tuu nyt jo katsomaaan" ja sitten hän katsoo vierestä kun yritän korjata asian, ja kiukuttelee samalla ja haukkuu istuimia surkeiksi ja kaikki on prseestä hänen mielestään.

Lisäksi meillä oli lauantaina kutsut, johon tulisi molempien vanhemmat ja lisäksi sisaruksia lapsineen kyläilemään. Pyysin miestäni kutsumaan omat sukulaisensa, ja minä kutsuin omat, hyvissä ajoin tietysti. Lauantai tuli, ja vanhempani sekä siskoni tuli, siihen aikaan mitä oli sovittu. Mutta miehen sukulaisia ei kuulunut. Kysyin että onko hän ilmoittanut. Niin mies oli että ai jaa kai mää oon ilmoittanu, eiku en nyt muistakaan olinko, eiku emmää tiedä, kai ne nyt tajuaa tulla, hän aprikoi. Sanoin että ei ne nyt voi tajuta tulla, jos et ole kutsunut. Aijaa no pitäiskö mun soittaa ja kysyä, mies kyseli. Tämä just, hän kyselee ja kyselee, ei saa aikaiseksi, ja ja. Soitin sitten itse ja kysyin oliko heitä kutsuttu. Hänen vanhempansa olivat täysin tietämättömiä, ja sanoivat että ei ole ollut mitään puhetta. Sama juttu hänen siskonsa osalta, ei ollut mitään tietoa kutsuista.

Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Mieheltä jää aina kaikki asiat hoitamatta, tai ainakin viimetippaan. Ja viimetipassa aletaan usein etsiä passia, hammasharjaa yms mitä tarvii kun lähdetään vaikka matkalle. Mitään ei osaa edellisiltana katsoa valmiiksi. Vasta sitten kun aletaan tehdä lähtöä, niin hän alkaa miettiä että missähän minun se ja se mahtaa olla. Aina se menee sitten niin, että minä ja lapset istutaan autossa, ja odotellaan tavaroita raivolla etsivää miestä, joka käy välillä syyttämässä minua että mihin olet hukannut sen ja sen tavaran. Siinä se sitten kiukuspäissään aikansa etsii, ja reissuun lähtö tapahtuu aina kauhealla kiukulla ja mielensä pahoitukslla.

Pisteenä iin päälle tämä "mies" vielä ylistää Tojotaa eikä mitään muuta saa ostaa perheen käyttöön! Sen lisäksi myös minun pitää kituuttaa jollain Yariksella kun hän niin päättää! Haluaisin kerrankin Audin tai jonkun oikean Auton mutta vain Tojotan rimpula kelpaa. Mukamas luotettava ja kuluttaa vähän! Ihan karmea ajaa ja vain kuski kiihtyy! Johtuisiko miehen saamattomuus sittenkin Tojotan kehnojen ajo-ominaisuuksien aiheuttamasta stressistä? Mitenköhän tuon ukon saisi koeajamaan oikeaa Autoa?