Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu ettei mummoa kiinnosta
15.06.2022 |
Meillä on parin vuoden ikäinen poika. Mummo ei kysele lapsen kuulumisia tai ehdota tapaamisia, jotta näkisi lasta. Lapsen serkkuja hoitaa toisinaan ja kokee sen kuormittavana. Me ei olla ehdotettu edes lapsenvahtina olemista, normaali kyläily riittäisi.
Mummolla on henkisiä ongelmia ja on näiden vuoksi melko "saamaton". Ymmärrän, että tämä voi olla syynä ettei ole kiinnostuneen oloinen lapsesta. Asia harmittaa kuitenkin. Muita kohtalotovereita?
Kommentit (8)
Eikö se ole ihan hyvä, että henkisistä ongelmista kärsivää mummoa ei kiinnosta? Onhan noita ns normaalejakin isovanhempia, joita ei kiinnosta. Mitenkäs vaari(e)n kiinnostus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan hyvä, että henkisistä ongelmista kärsivää mummoa ei kiinnosta? Onhan noita ns normaalejakin isovanhempia, joita ei kiinnosta. Mitenkäs vaari(e)n kiinnostus?
Vaari ei jotenkin osaa olla kuvioissa ilman tätä mummoa. Liikkuvat aina yhdessä joka paikkaan. Toiset isovanhemmat asuvat kauempana, nähdään sen vuoksi harvoin.
Ei kannata tuppautua, jos mummoa ei kiinnosta. Lapsi ei osaa kaivata sellaista, jota hänellä ei ole ikinä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tuppautua, jos mummoa ei kiinnosta. Lapsi ei osaa kaivata sellaista, jota hänellä ei ole ikinä ollut.
Tätä olenkin miettinyt. Että osaako lapsi edes sitä kaivata, kun ei tiedä että niin "kuuluisi" olla. Lähinnä se harmittaa itseäni, kun itselleni isovanhemmat olivat niin tärkeät lapsena. Ja toki some ja ystävien jutut tuo omat paineensa..
Sanoit jo, että kokee lasten vahtimisen kuormittavana ja jos on jotain henkisiä vaikeuksia.. eikö tässä ole se vastaus? Totta kai voi harmittaa, mutta kaikki eivät välttämättä halua olla mummoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda some, se on pelkkää siloittelua. Mistä sitä tietää vaikka ystävien mummot olisi todellisuudessa todella raskaita päällepäsmäreitä, joiden kanssa ollaan jatkuvasti riidoissa mitä ihmeellisimmistä syistä.
Muistan itse omasta lapsuudestani, että isovanhempia näki ehkä syntymäpäivillä ja jouluna. Voittehan kutsua isovanhemmat luoksenne vaikka juhannuksen, syntymäpäivien, joulun jne viettoon? Ei aina tarvitse erityisempää syytäkään jos haluaa kutsua jonkun kahveille tms. Vai oliko ongelma siinä, ettei heitä ikinä kiinnosta tulla.
Ehkä voitte järjestää lyhyitä tapaamisia, joissa mummon ei tarvitse olla vastuussa mistään eikä ole liikaa hälinää tai muuta kuormitusta? Uskon että mummoa kyllä kiinnostaa, mutta jos on voimat vähissä on helpompi vain olla omissa oloissaan ja lykätä asioita kuin olla aktiivinen ja ehdottaa tapaamisia tms. Masennukseen ja muuhun liittyy kuitenkin usein häpeän tunnettakin ja muuta hankalaa.
Lisäyksenä vielä, että koskaan ei ole ollut mitään välirikkoja. Ennen lapsen syntymää tavattiin useammin mitä nyt..