Mistä muut 40+ naiset saavat sen äärettömän itsevarmuutensa

Ne voimaantuu. Samoin seksi alkaa luistaa hienosti. Kokemusta on.

Niin muut oman ikäiseni naiset ovat täysin varmoja siitä, että kaikki miehet ovat kiinnostuneita heistä, että heidän mielipiteensä on ainoa ja oikea, eivätkä pelkää kertoa sitä kaikille ja he luottavat aina onnistumiseensa töissä ja joka asiassa elämässä

Ei ne muutkaan naiset ole varmoja siitä, että ne miehet ovat kiinnostuneita heistä tai siitä että he saavat työpaikan, vaan he ovat oppineet hyväksymään sen, että he eivät ole sen huonompi ihminen vaikka se mies ei olekaan kiinnostunut heistä tai he eivät saakaan sitä työpaikkaa sillä kertaa. Ne ihmiset, jotka ovat itsevarmoja ja joilla menee loistavasti elämässä ovat todennäköisemmin epäonnistuneet paljon useammin kuin se, joka ei ole edes viitsinyt yrittää koska pelkää epäonnistuvansa.

Olen ollut koko ikäni ujo ja epävarma. Jossain kohtaa kuitenkin aloin tajuta, että niin on moni muukin, ja vaikka ei olisikaan, niin ei kukaan silti oikeastaan ole sen kummempi olento kuin minäkään. Itsevarmuuskin on vain asenne, eikä kerro mitään siitä kuinka hyvä tai huono ihminen jossain asiassa on. Voi kuulostaa ylimieliseltä, mutta elämänkokemuksen myötä aloin tajuta että harva on oikeastaan mitenkään ihmeellisen hyvä työssään tai tekemisissään. Ja se on ihan ok. Vajavaisilla taidoilla porskutetaan kuka mitenkin, oppia voi, minä pärjään siinä missä muutkin, ei tarvitse olla täydellinen.

---

Toinen asia on hyväksytyksi tulemisen tarve. Olen jäänyt isänrakkautta vaille, ja nuoruuttani leimasi hyväksynnän hakeminen miehiltä. Tämä vain huononsi itsetuntoa entisestään, koska nättinä tyttönä vedin puoleeni miehiä, joilla oli paljon vaatimuksia ja heitä kiinnosti vain ulkonäkö ja nuoruus. Jossain vaiheessa aloin onneksi kysyä itseltäni sitä, miksi minua kiinnostaa tuntemattoman Penan mielipide minusta. Siinä romuttui aika iso kuvio mielestä kun tajusin, että random miesten mielipiteellä ei oikeasti tarvitse olla yhtään mitään väliä. Jos haluan hyväksyntää joltakin, miksi en hakisi sitä sellaisilta joita itse arvostan. Ajattelin, että tästä lähtien minulle merkitsee viisaiden vanhojen naisten hyväksyntä :) Se ajatus oli hyvä työkalu tuon kuvion muuttamiseen. Lopulta kuitenkin päästin irti myös siitä, ja aloin ajatella että oma hyväksyntäni riittää.

Samaa olen miettinyt. Olen yli 40-vuotias sinkkunainen. Jotenkin musta tuntuu, että ne ystävät, joilla on perhe, niin heillä on parempi itseluottamus. Ehkä se johtuu siitä, että ovat ns. saavuttaneet jo jotain eikä tarvitse enää pyrkiä esim. perheen perustamiseen. Tai sitten tosiaan ovat niin täystyöllistettyjä perheiden pyörittämisen kanssa, etteivät jaksa ja ehdi välittää muiden mielipiteistä. Mä koen itseni jotenkin vajaaksi ja epäonnistuneeksi, kun ei ole löytänyt miestä ja saanut perhettä, toiveista huolimatta. 

Tässä pari viikkoa sitten oli juuri tilanne, että oltiin isolla kaveriporukalla liikenteessä ja joukossa oli myös yksi sinkkumies, jonka kyllä tunnen monen vuoden ajalta, mutta ei olla mitään sydänystäviä. Mielestäni hän osoitti jotain kiinnostumisen merkkejä useitakin illan aikana. Mutta koska mitään sanallista ei varsinaisesti sanonut, niin en uskalla mitenkään vastata noihin juttuihin. Seuraavana päivänä olin kuitenkin aika onnellinen vähän aikaan, että sellainen mies olisi huomioinut minua. Mutta. Kun oikein asiaa kääntelin päässäni, päädyin kuitenkin siihen, että ei ne varmaan ollut oikeasti tarkoitettu miksikään huomionosoituksista ja minä vaan päässäni sain ne vaikuttamaan siltä. Ja toivottavasti en taas nolannut itseäni.