Kumpi opiskelupaikka avaa paremmat tulevaisuuden näkymät: luokanopettajaopinnot vai tradenomitutkinto?
Alavalintaa mietin. Kaupallinen ala mutta myös kasvatusala kiinnostaa. Kokemusta kaupalliselta alalta jo on mutta kasvatusalalta ei. Haluaisin hyväpalkkaisen työn
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tradenomiopinnot avaa paremmat mahdollisuudet. Jos olet varma, että koet kutsumuksesesi opettaa lapsia, niin silloin haet opettajaopintoihin. Mutta tradenomeilla on paljon laajemmat mahdollisuudet työllistyä.
Tradenomi= kaupan kassa
Pikemminkin: esimies, yritysjohtaja, päällikkö
Epäilemättä tradenomikoulun esitteessä näin on.
Opettajan työ on ihan mukavaa. Se on urakkaluonteista, mutta päivät ovat aina erilaisia, ja onhan tässä tämä lomaetu, jolla osittain korvataan surkeaa palkkaa.
Suosittelen myös koulutusaikoina perehtymään erityispedagogiikkaan, koska joka luokalla on inkluusion seurauksena oppilaita, joilla on lukivaikeus, matikkavaikeus, hahmotushäiriö, keskittymisvaikeus, nepsy – tai useita näitä päällekkäin – ja he saattavat oireilla näitä mitä erilaisimmin tavoin. On helpompi suhtautua heihin ja saada käytännön työkaluja päivittäiseen työhön, kun on vähän opiskellut alaa. Itsekin tein niin, kun tuntui, etten vain osaa enää nykypäivänä kohdata oppilaita kaikenlaisine erilaisine ongelmineen. Olen siis paitsi alkujaan yläkoulun aineenopettaja myös nyttemmin pätevä erityisopettaja, vaikka aineenopettajan töitä edelleen teenkin.
Jos haluat koulumaailmaan mutta toivot parempaa palkkaa, suosittelen lukion opettajan hommia tai rehtorin töitä. Rehtoreista on kova pula.
Myös koulupsykologit ja erityisopettajat voivat suurin piirtein valita, minne töihin astelevat. Palkka on siellä keskipalkan tietämillä, kolmessa tonnissa.
Molemmat ovat käsienheiluttelijoita. Miksi et suostu tekemään FYYSISTÄ työtä? Läski much?
Tradenomin opinnot etenkin miehille ok, työllistyvät tietyille suuntautumisille helpommin, esim. myynti ja rahoitus. Taloushallinto myös työllistää hyvin heitä joilla kokemusta siltä puolelta, etenkin kirjanpidon hommiin pulaa tekijöistä ja kokemuksen lisääntyessä voi päästä controllerin tai vastaaviin tehtäviin (niissä kuitenkin usein myös KTM-taustaisia).
Myyjillä b2b-sektorilla taitaa olla parhaat palkat jos pääsee kunnolliseen paikkaan ja saa hyvää tulosta aikaiseksi. Kuitenkin riippuvainen myyntieuroista ja se taas osin myytävästä tuotteesta / palvelusta. Vaativimmissa myyntitehtävissäkin on usein KTM- tai muita yliopistotaustaisia, mutta myyjillä taitaa kokemus ratkaista enemmän kuin koulutustausta. (Samaa ei voi sanoa monista muista tehtävistä.)
Sen sijaan tradenomeista, jotka havittelevat esim. vaativampia assistentin tehtäviä, on ylitarjontaa. Pk-seudulla on varmasti helpompi päästä myös hyviin paikkoihin, muualla vaihtuvuus pientä ja hyviä hakijoita paljon.
Opetusalalta ei muutoin kokemusta kuin että yksi kaveri on luokanope / erityisope peruskoulussa. On ihan tyytyväinen työhönsä, kokemusta takana 15 vuotta. Vaativinta työssä kuulemma nykyään lasten vanhempien kanssa toimiminen, kun kyseenalaistavat opettajaa ja ovat muutoinkin vaikeita. Ei tietenkään kaikki tai edes merkittävä osa, mutta hankalien osuus kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Tradenomin opinnot etenkin miehille ok, työllistyvät tietyille suuntautumisille helpommin, esim. myynti ja rahoitus. Taloushallinto myös työllistää hyvin heitä joilla kokemusta siltä puolelta, etenkin kirjanpidon hommiin pulaa tekijöistä ja kokemuksen lisääntyessä voi päästä controllerin tai vastaaviin tehtäviin (niissä kuitenkin usein myös KTM-taustaisia).
Myyjillä b2b-sektorilla taitaa olla parhaat palkat jos pääsee kunnolliseen paikkaan ja saa hyvää tulosta aikaiseksi. Kuitenkin riippuvainen myyntieuroista ja se taas osin myytävästä tuotteesta / palvelusta. Vaativimmissa myyntitehtävissäkin on usein KTM- tai muita yliopistotaustaisia, mutta myyjillä taitaa kokemus ratkaista enemmän kuin koulutustausta. (Samaa ei voi sanoa monista muista tehtävistä.)
Sen sijaan tradenomeista, jotka havittelevat esim. vaativampia assistentin tehtäviä, on ylitarjontaa. Pk-seudulla on varmasti helpompi päästä myös hyviin paikkoihin, muualla vaihtuvuus pientä ja hyviä hakijoita paljon.
Opetusalalta ei muutoin kokemusta kuin että yksi kaveri on luokanope / erityisope peruskoulussa. On ihan tyytyväinen työhönsä, kokemusta takana 15 vuotta. Vaativinta työssä kuulemma nykyään lasten vanhempien kanssa toimiminen, kun kyseenalaistavat opettajaa ja ovat muutoinkin vaikeita. Ei tietenkään kaikki tai edes merkittävä osa, mutta hankalien osuus kasvanut.
Kuka havittelee vaativampia assistentin paikkoja? Joo, ne on niitä entry level- töitä, joiden kautta työelämään tullaan ja jotku niihin juuttuu, mutta että havitella.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työ on ihan mukavaa. Se on urakkaluonteista, mutta päivät ovat aina erilaisia, ja onhan tässä tämä lomaetu, jolla osittain korvataan surkeaa palkkaa.
Suosittelen myös koulutusaikoina perehtymään erityispedagogiikkaan, koska joka luokalla on inkluusion seurauksena oppilaita, joilla on lukivaikeus, matikkavaikeus, hahmotushäiriö, keskittymisvaikeus, nepsy – tai useita näitä päällekkäin – ja he saattavat oireilla näitä mitä erilaisimmin tavoin. On helpompi suhtautua heihin ja saada käytännön työkaluja päivittäiseen työhön, kun on vähän opiskellut alaa. Itsekin tein niin, kun tuntui, etten vain osaa enää nykypäivänä kohdata oppilaita kaikenlaisine erilaisine ongelmineen. Olen siis paitsi alkujaan yläkoulun aineenopettaja myös nyttemmin pätevä erityisopettaja, vaikka aineenopettajan töitä edelleen teenkin.
Jos haluat koulumaailmaan mutta toivot parempaa palkkaa, suosittelen lukion opettajan hommia tai rehtorin töitä. Rehtoreista on kova pula.
Myös koulupsykologit ja erityisopettajat voivat suurin piirtein valita, minne töihin astelevat. Palkka on siellä keskipalkan tietämillä, kolmessa tonnissa.
Nämä on just näitä. Jos haluat hyviä palkkoja mene johtajaksi (rehtori). No shit sherlock, sillähän se selvä, kun aloittaa johtohommista. Kas kun ei saman tien sivistystoimen johtajaksi.
Kasvatusalalle ei kannata lähteä ellei ole intohimoa sitä kohtaan. Todennäköisesti et pääsisi soveltuvuuskokeesta läpi, koska ne syynää motivaation ja syyt hakeutua alalle tosi tarkkaan siellä. Luokanopettajan palkka on surkea suhteessa koulutukseen. Sitä hommaa tehdään sydämellä eikä rahan takia.
Kaupallinen koulutus on joutavaa, ja bisneselämä on vastenmielistä. Siinähän menee maine, jos siihen erehtyy. Mutta opettajaksi ei missään nimessä kannata ryhtyä. Opettajan työstä on tehty täyttä helvettiä.
Keksi joku muu ala kuin koulumaailma tai kauppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tradenomiopinnot avaa paremmat mahdollisuudet. Jos olet varma, että koet kutsumuksesesi opettaa lapsia, niin silloin haet opettajaopintoihin. Mutta tradenomeilla on paljon laajemmat mahdollisuudet työllistyä.
Tradenomi= kaupan kassa
Pikemminkin: esimies, yritysjohtaja, päällikkö
Noh, todennkäimemmin myyntipäällikkö, (pää)kirjanpitäjä, controlleri, viestintä-assisitentti/ asiantuntija, kiinteistönvälittäjä, pankkitoimihenkilö jne.
Pikkusiskoni on laskentatoimen tradenomi ja toimii controllerina nykyään ja ihan kelpo palkkaa vetää ja energiaa riittää runsaasti hevosharrastukseen. Tradenomin työympäristo on mukavampi kuin luokanopettajan. Kaiken kaikkiaan tradenomin hommassa pääsee helpommalla kuin luokanopettajan hommassa (Jos tulee ylipäänsä toimeen aikuisten ihmisten kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työ on ihan mukavaa. Se on urakkaluonteista, mutta päivät ovat aina erilaisia, ja onhan tässä tämä lomaetu, jolla osittain korvataan surkeaa palkkaa.
Suosittelen myös koulutusaikoina perehtymään erityispedagogiikkaan, koska joka luokalla on inkluusion seurauksena oppilaita, joilla on lukivaikeus, matikkavaikeus, hahmotushäiriö, keskittymisvaikeus, nepsy – tai useita näitä päällekkäin – ja he saattavat oireilla näitä mitä erilaisimmin tavoin. On helpompi suhtautua heihin ja saada käytännön työkaluja päivittäiseen työhön, kun on vähän opiskellut alaa. Itsekin tein niin, kun tuntui, etten vain osaa enää nykypäivänä kohdata oppilaita kaikenlaisine erilaisine ongelmineen. Olen siis paitsi alkujaan yläkoulun aineenopettaja myös nyttemmin pätevä erityisopettaja, vaikka aineenopettajan töitä edelleen teenkin.
Jos haluat koulumaailmaan mutta toivot parempaa palkkaa, suosittelen lukion opettajan hommia tai rehtorin töitä. Rehtoreista on kova pula.
Myös koulupsykologit ja erityisopettajat voivat suurin piirtein valita, minne töihin astelevat. Palkka on siellä keskipalkan tietämillä, kolmessa tonnissa.
Nämä on just näitä. Jos haluat hyviä palkkoja mene johtajaksi (rehtori). No shit sherlock, sillähän se selvä, kun aloittaa johtohommista. Kas kun ei saman tien sivistystoimen johtajaksi.
Myös rehtorilla tulee olla opettajan pätevyys ja kokemusta opetustyöstä, ennen kuin voi hakeutua rehtorin virkaan. Sen lisäksi pitää olla yhteiskuntatieteellisiä opintoja tietyn verran. Rehtorin palkka on sidoksissa koulun kokoon, ja työhön kuuluu myös tietty määrä opetustunteja. Palkka on tonnin pari parempi kuin opettajilla. Rehtorit ovat vuosityöajassa, joten heillä on lomaa heinäkuussa. Nyt he ovat vielä koululla ja tekevät ensi vuoden lukkareita jne., mutta onhan se leppoisampaa työtä näin oppilaiden lomaillessa.
Tradenomin tutkinnossa ratkaisee paljon suuntautuminen ja koulu. Jos opiskelet tunnetussa ison kaupungin ammattikorkeakoulussa ja suuntaudut fiksusti, kuten taloushallintoon tai IT-puolelle (it-puolella lisäksi oltava vapaa-ajan harrastuneisuutta, kuten omia ohjelmointiprojekteja, tietokanta- ja analytiikka- sekä tietoturvaosaamista), niin töitä kyllä on. Sen sijaan jos suuntaudut jonnekin assaripuolelle tai hr-puolelle tai markkinointiin, niin töitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työ on ihan mukavaa. Se on urakkaluonteista, mutta päivät ovat aina erilaisia, ja onhan tässä tämä lomaetu, jolla osittain korvataan surkeaa palkkaa.
Suosittelen myös koulutusaikoina perehtymään erityispedagogiikkaan, koska joka luokalla on inkluusion seurauksena oppilaita, joilla on lukivaikeus, matikkavaikeus, hahmotushäiriö, keskittymisvaikeus, nepsy – tai useita näitä päällekkäin – ja he saattavat oireilla näitä mitä erilaisimmin tavoin. On helpompi suhtautua heihin ja saada käytännön työkaluja päivittäiseen työhön, kun on vähän opiskellut alaa. Itsekin tein niin, kun tuntui, etten vain osaa enää nykypäivänä kohdata oppilaita kaikenlaisine erilaisine ongelmineen. Olen siis paitsi alkujaan yläkoulun aineenopettaja myös nyttemmin pätevä erityisopettaja, vaikka aineenopettajan töitä edelleen teenkin.
Jos haluat koulumaailmaan mutta toivot parempaa palkkaa, suosittelen lukion opettajan hommia tai rehtorin töitä. Rehtoreista on kova pula.
Myös koulupsykologit ja erityisopettajat voivat suurin piirtein valita, minne töihin astelevat. Palkka on siellä keskipalkan tietämillä, kolmessa tonnissa.
Nämä on just näitä. Jos haluat hyviä palkkoja mene johtajaksi (rehtori). No shit sherlock, sillähän se selvä, kun aloittaa johtohommista. Kas kun ei saman tien sivistystoimen johtajaksi.
Myös rehtorilla tulee olla opettajan pätevyys ja kokemusta opetustyöstä, ennen kuin voi hakeutua rehtorin virkaan. Sen lisäksi pitää olla yhteiskuntatieteellisiä opintoja tietyn verran. Rehtorin palkka on sidoksissa koulun kokoon, ja työhön kuuluu myös tietty määrä opetustunteja. Palkka on tonnin pari parempi kuin opettajilla. Rehtorit ovat vuosityöajassa, joten heillä on lomaa heinäkuussa. Nyt he ovat vielä koululla ja tekevät ensi vuoden lukkareita jne., mutta onhan se leppoisampaa työtä näin oppilaiden lomaillessa.
Rehtorin homma on ihan perseestä. Kuivaa byrokratiaa ja pykäliä. Ei sovi älykkäälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tradenomiopinnot avaa paremmat mahdollisuudet. Jos olet varma, että koet kutsumuksesesi opettaa lapsia, niin silloin haet opettajaopintoihin. Mutta tradenomeilla on paljon laajemmat mahdollisuudet työllistyä.
Tradenomi= kaupan kassa
Joo, mun kaveri on kanssa firmassaan kassana eli Chief Financial Officer ja ottaa firman kassasta viis kiloo omaan pankkii massia, eli samat kun Alepassa... Eikä ku???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanope ei juurikaan voi edetä työurallaan. Tradenomeja toimii menestyvinä yritysjohtajina pilvin pimein.
Pah. Tradenomeja on enemmän työttöminä kuin johtajan palleilla. Luokanopettajille taas yleensä on töitä.
Miten kauan luokanopettajille riittäå töitä, kun syntyvyys laskee ja lapsia on yhä vähemmän, työtilanne voi olla 5-10v aivan toinen,kun opettajia tarvitaan yhä vähemmän.
Meidän paikkakunnalle rakennettiin muutama vuosi sitten uusi koulu ja oppilaspaikkoja tuli 460, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla 870 paikkaa. Johtuen ihan, ettei oppilaita ollut riittävästi, eikä ole mikään muuttotappiokaupunki.
Tradenomi. Yleispätevä tutkinto, johon lisäkoulutuksia riittää. Opettajan eteneminen työuralla rajallista. Rehtoriksi voi edetä jos kovasti haluaa. Lisäkoulutukset luokkaa: "Näin kohtaat haastavan oppilaan työssäsi." En suosittele kasvatusalaa. Sillä alalla ei ole ammatillista kasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tradenomin opinnot etenkin miehille ok, työllistyvät tietyille suuntautumisille helpommin, esim. myynti ja rahoitus. Taloushallinto myös työllistää hyvin heitä joilla kokemusta siltä puolelta, etenkin kirjanpidon hommiin pulaa tekijöistä ja kokemuksen lisääntyessä voi päästä controllerin tai vastaaviin tehtäviin (niissä kuitenkin usein myös KTM-taustaisia).
Myyjillä b2b-sektorilla taitaa olla parhaat palkat jos pääsee kunnolliseen paikkaan ja saa hyvää tulosta aikaiseksi. Kuitenkin riippuvainen myyntieuroista ja se taas osin myytävästä tuotteesta / palvelusta. Vaativimmissa myyntitehtävissäkin on usein KTM- tai muita yliopistotaustaisia, mutta myyjillä taitaa kokemus ratkaista enemmän kuin koulutustausta. (Samaa ei voi sanoa monista muista tehtävistä.)
Sen sijaan tradenomeista, jotka havittelevat esim. vaativampia assistentin tehtäviä, on ylitarjontaa. Pk-seudulla on varmasti helpompi päästä myös hyviin paikkoihin, muualla vaihtuvuus pientä ja hyviä hakijoita paljon.
Opetusalalta ei muutoin kokemusta kuin että yksi kaveri on luokanope / erityisope peruskoulussa. On ihan tyytyväinen työhönsä, kokemusta takana 15 vuotta. Vaativinta työssä kuulemma nykyään lasten vanhempien kanssa toimiminen, kun kyseenalaistavat opettajaa ja ovat muutoinkin vaikeita. Ei tietenkään kaikki tai edes merkittävä osa, mutta hankalien osuus kasvanut.
Kuka havittelee vaativampia assistentin paikkoja? Joo, ne on niitä entry level- töitä, joiden kautta työelämään tullaan ja jotku niihin juuttuu, mutta että havitella.
No kyllä aika moni nuorehko ja vanhempikin tradenomi toivoo pääsevänsä esim. johdon assariksi tai ainakin näin oli vielä 10 vuotta sitten. Siinä alkaa usein jo palkkakin olla kohdillaan jos on isommassa talossa töissä. Tuskin ihmiset hakeutuisivat johdon assistenttipuolen suuntautumisvaihtoehtoon jos tavoitteena on tehdä vaativaa asiantuntijatyötä.
Lisäyksenä edelliseen, että itselleni palkka kohdillaan on ehkä aivan muuta kuin monelle muulle. Mutta jos palkka on ensisijainen tavoite ja menestyksen mittari niin kannattaa suunnata muille aloille.
Koska opettamista ei jaksa, jos ei ole aitoa kiinnostusta lapsiin ja nuoriin ja jos ei tykkää heidän kanssaan olemisesta. Ilman vahvaa motivaatiota työn raskaat puolet uuvuttavat nopeasti, koska opettamisessa on aina tunteet ja persoona mukana. Se on myös urakkaluonteista työtä, joka ei toisaalta periaatteessa koskaan lopu. Aina voisi tehdä enemmän tai paremmin. Pitää olla vahva itsetunto ja ammatti-identiteetti, jotta osaa ja pystyy rajaamaan työtään ja jättämään tietynlaisen palautteen omaan arvoonsa.
Eri