Lue keskustelun säännöt.
Olen niin helvetin väsynyt!
15.10.2006 |
mutta liian raukka lopeettaakseni tämän helvetin.
Oli vaan pakko purkaa.
Kommentit (28)
Vierailija:
Ja ulospäin ja muutenkin on niin täydellisen miehen oloinen, kuulen usein sellaisia " oot löytänyt aarteen mieheksi" -kommentteja. Aina tekis mieli vaan huutaa että kun tietäisitte millasta se on! Silti tässä vaan on ja ihmettelee oisko mikään kuitenkaan paremmin ilman tuota miestäkään.
3
Minäkin kuulen usein tuota " mistä noita saa" kommentteja, mutta liian järjestelmällinen mies yhdistettynä kahteen alle 3vee lapseen ja siihen että joudun hänen poissaollessaan tekemään kaiken yksin on ahdistavaakin.
Koskaan ei kuule sitä " onpa täällä hienoa"
Kehuja toki tulee, ja hän huomaa että olen tehnyt vaikka mitä mutta sitten se ilonpilaaja: " ai, noi tiskit on yhä koneessa sitten muuten"
Meillä esikoinen on todella helppo lapsi ollut, uhma kovassa vauhdissa mutta muuten ollut helppo, kuopus taas... voi LUOJA, aivan päinvastainen :(
Todella ihana ja aurinkoinekin tapaus TOISINAAN mutta yöt valvottuja, päivisin ei nuku ja todella tyytymätön tapaus, ja muutama muu juttu vielä... lyhyesti sanottuna ja liikaa paljastamatta voin sanoa että alusta asti ollut todella rankkaa.
Rakastan lapsiani, mutta kun tuntuu ettei äitiydestä ehdi nauttia, vaan menee huutamiseksi, ja sitten tulee huono omatunto.
Sitten itken kun olen väsynyt ja yritän, voi luioja miten yritän tehdä parhaani, oman voinnin kustannuksella.
Mitä väliä minulla, lapset ja mies on etusijalla. Minä.. Minä vain olen. Hengitän ja rukoilen että tämä helpottuu, joskus.
T:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tässä voi kun odottaa että joku muuttuu. Toivottavasti vaan oma mielenterveys ei petä ensin. Kai tästä täytyy lähteä sänkyyn, vaikken vielä saakaan unta. Niin turhauttavaa edes mennä, kun tietää ettei nukahda....
3
Vierailija:
Koskaan ei kuule sitä " onpa täällä hienoa"
Kehuja toki tulee, ja hän huomaa että olen tehnyt vaikka mitä mutta sitten se ilonpilaaja: " ai, noi tiskit on yhä koneessa sitten muuten"
...
Rakastan lapsiani, mutta kun tuntuu ettei äitiydestä ehdi nauttia, vaan menee huutamiseksi, ja sitten tulee huono omatunto.
Sitten itken kun olen väsynyt ja yritän, voi luioja miten yritän tehdä parhaani, oman voinnin kustannuksella.
Mitä väliä minulla, lapset ja mies on etusijalla. Minä.. Minä vain olen. Hengitän ja rukoilen että tämä helpottuu, joskus.T:ap
Ehkä se aurinko joskus paistaa meillekin. Että sitä odotellessa:)
3
Vierailija:
Ei kai tässä voi kun odottaa että joku muuttuu. Toivottavasti vaan oma mielenterveys ei petä ensin. Kai tästä täytyy lähteä sänkyyn, vaikken vielä saakaan unta. Niin turhauttavaa edes mennä, kun tietää ettei nukahda....3
Pää on yllättävän kova. Aika paljon tuntuu kestävän.
Kovemmaksi muuttuu jatkuvasti.
Olen jo alkanut hyväksymään sen tosiasian, ettei koskaan kelpaa.
Viime kerralla tässä vaiheessa meni likemmäs 2 vkoa pelkällä kahvilla, kun pää oli tässä pisteessä.
Onneksi mies ei ole näkemässä.
Nukkumaan pitäisi mennä. Kuin koittaisi uida kastumatta.
n. 2h herätykseen, kun kuopus syö.
6 aikaan ylös, kuten aina ennenkin.
2 kertaa onkin heränny lapset jo.
Voimia myös sinne kovasti!
T:ap
Olen sitä mieltä että ei äitiys ole mikään suoritus. Sun ei tarvii näyttää kellekkään yhtään mitään, eikä myöskään todistella. Joku arvostelee sua ihan selvästi alentavasti. Oon myös kokenut sen. Sinä olet sinä ja teet asiat niin kuin ite katot parhaimmaks ja sen verran kun voimavaroja on. Mua on arvosteltu kanssa koko ajan... Äitiydestä, kämpästä, ulkoilusta, ruuasta. Olin jo todella masentunut ja luulin, että joudun kakolaan. Jopa paras ystäväni sanoi minulle kerran, että oot ihan hyvä äiti, mutta et tee joitain asioita niin kun minä tekisin. Se sattui! vielä ihminen, jolla ei ole omia lapsia... Kerran sitten päätin, että näähän on mun lapsia. Jos mä oon yli väsynyt, niin riittää kun saan suosiolla aamun iltaan... Sitten kun voimavaroja tulee lisää ja alkaa helpottaa, niin kaikki asiat taas toimii... Älä vähättele itseäsi! Riität lapsillesi ihan varmasti juuri sellaisena kuin olet. Sitäpaitsi SINÄ kasvatat lapses,i ei muut! Älä välitä muitten sanomisista! He eivät tiedä sinun ja lastesi asioista näköjään tarpeeksi hyvin! Voimia sinulle :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi epäkelpo kotiäiti, jonka lasten- ja kodinhoito ei täytä normistandardeja. Olen täysin eristäytynyt sukulaisista ja kavereista koska en halua arvosteluja osakseni. Mies on juuri sellainen siisteydestä nipottaja, mutta räjähdän hänelle joka nipotuksesta joten hän on paennut kotoa ikuisesti töihin. Seksiä meillä ei ole ollut vuosikausiin juuri ollenkaan.
Olen saavuttanut jonkinlaisen tasapainon myöntämällä että minä en kykene tähän itse. Käytän miehen rahat surutta siihen että meille tulee joka toinen viikko siivooja siistimään talon ja vaihtamaan lakanat. Ja lapsille tulee hoitaja 2-3 aamupäivänä viikossa. Miehelle en edes noista kerro, hän on töissä eikä sitä näe. Säästetään sitten ruuassa, mussutetaan enimmäkseen kaurapuuroa, makaronia ja tarjousjauhelihaa. Itse en syö juuri lainkaan ruokaa, karkkipussillinen päivässä riittää hyvin. Kun ei se mieskään ole koskaan kotona valittamassa ruuan laadusta. Ulkona nuorin lapsi käy vain sen hoitajan kanssa, muut voivatkin käydä jo yksikseen.
Valitettavasti pitkäkään terapia ei poista mahdollisuutta siihen että masennus uusiutuu.
Hae kiltti apua itsellesi.
Mun mies taas ei varsinaisesti sano usein mitään, mutta sit onkin se painostava ilmapiiri. Niin ahdistavaa! Tai jos sanoo, niin just niin että siel koneessa on vielä ne pyykit, ja marssii kiukkusena laittamaan itse...
Ja ulospäin ja muutenkin on niin täydellisen miehen oloinen, kuulen usein sellaisia " oot löytänyt aarteen mieheksi" -kommentteja. Aina tekis mieli vaan huutaa että kun tietäisitte millasta se on! Silti tässä vaan on ja ihmettelee oisko mikään kuitenkaan paremmin ilman tuota miestäkään.
3