Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että kun saa lapsen niin mikään muu ei enää kiinnosta kuin se lapsi?
14.06.2022 |
Itseni puolesta kyselen. Sain pari vuotta sitten lapsen ja kävi niin, että minua ei enää kiinnosta mikään muu kuin tuo oma lapseni. Vaikka en ennen lasta potenut mitään vauvakuumetta ja olin monipuolista elämää elävä korkeasti koulutettu fiksu ihminen, uranainen voisi sanoa. En ole siis hurahtanut mihinkään kestovaippailuun tai gugguu-vaatteisiin enkä muutenkaan hössötä mitään lapsijuttuja. Eikä kiinnosta puhua muille lapsestani eli en piinaa muita lapsiaiheisilla puheilla. Mutta ei vain enää yhtään kiinnosta mikään mikä ennen kiinnosti eikä muukaan uusi kuin lapsi. Miten tässä nyt näin kävi?
Kommentit (29)
Hyvä kun ap itse tiedostat "ongelmasi". Elämänmuutos on aina suuri lapsen syntymän jälkeen. Parisuhteesta pidä huolta!. Miehen pitää saada tuntea olevansa myös tärkeä ja rakas sinulle sekä että pidät häntä yhtä tärkeänä ihmisenä lapselle kuin sinä.
Jos tuo "ongelmasi" jatkuu ja jatkuu, voisitko joko yksin tai yhdessä miehesi kanssa käydä asiantuntijan luona keskustelemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä biologiaa se. Eipä olisi ihmislaji selvinnyt, jos ei olisi tuollaisia tuntemuksia kenelläkään.
Tämä. Iloitse ja nauti äitiydestäsi ihan rauhassa. Lapsi on vielä pieni ja ainakin minusta on ihan normaalia, että hän on silmäteräsi ja täyttää ajatuksesi. Minun lapseni ovat jo 18- ja 15-vuotiaita ja voin kertoa, että nyt osaan jo innostua paljon muistakin asioista, vaikka lapsiani rakastankin! :D
Kai se on normaalia, vaikkakaan en tunne ketään tuollaista. Moni mun tuttu opiskelee, vaikka on pieni lapsi. Ja yrittävät nähdä ystäviä ja ylläpitää sosiaalista elämää, tietääkseni ihan omasta tahdostaan.
Ihan normaalia. Ne on ne äitihormonit.
Normaalia, mutta ap: n kysymys on merkki vaiheen loppumisesta. Ja se on kaikille hyvä asia. Lapsi saa olla erillinen lapsipersoona ja ap voi olla yksi jäsen perheessä. Siis omana persoonanaan. Eri ihmisillä vaihe on eri mittainen, ja riippuu myös lapsesta. Aika harvalla olen nähnyt yltävän yli kolmen vuoden. Silloin "addiktio" voi oireilla tarpeena uuteen lapseen. (Tämä on hyvä biologinen addiktio tiettyyn rajaan asti) Toisen lapsen kanssa kaikki on yhtä ihanalla tavalla erilaista. Silloin ei voi olla lapsikeskeinen vaan on pakostakin perhekeskeinen.
Loppuu viimeistään parin kymmenen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut miehestä, joka on koukussa oman perheen sylilapsituoksuun. Kuuleman mukaan viides lapsi. Vaimolla ei mitään sitä vastaan.
Onhan se hyvä ja rauhoittava tuoksu... pois lukien vaippahajut... mutta ehkä ekstremeä minulle.
AP kuvaa hyvin, miksi nuoria naisia ei pidä palkata vaativiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP kuvaa hyvin, miksi nuoria naisia ei pidä palkata vaativiin töihin.
Olipa ikävän asenteellinen kommentti.
P.S. En ole nuori vaan 38.
Ap
Itse koin, että se oli normaalia. Meillä on useampi lapsi ja elimme lasten ollessa pieniä hyvin perhekeskeistä elämää.
Ulkopuolisille tämä ei sopinut. Sain kuulla jatkuvasti moitteita, kuinka pulaan elämäni, kun olen vain kotona ja olen niin mamma.
No kyllä se siitä lutviutui, kun lapset tuli murrosikään. Irtautuivat ja minä irtauduin. Lapset itsenäistyi ja muuttivat pois.
Nyt on taas eri aika elämässä ja kiinnostaa monet asiat.
Kaveripiiri vaihtui, kun en jaksanut kuunnella niitä moitteita, kuinka olen mennyt pilalle, kun lapset olivat tärkeitä minulle. Olisi pitänyt juosta kapakoissa ja tyttöjen kanssa Tallinnan reissuilla ja ties missä. Nämä kaverit jäi.
Tuli sen sijaan uusia, joilla oli samanlainen elämäntilanne ja nyt elämme myös sitä vaihetta, että olemme viisikymppisiä, joiden lapset elävät omaa elämää ja meillä on ns omaa aikaa.
Miehen kanssa olemme edelleen perhekeskeisiä siinä mielin, että viihdymme hyvin keskenämme.
Uusi elämäntilanne tulee taas, jos joskus tulee lapsenlapsia.
Joten nauti siitä, että lapsi on elämäsi keskipiste. Vuodet menee äkkiä