Minkälaista on toimia tuki- tai sijaisvanhempana?
En halua omia lapsia, mutta olen lapsirakas. Minulla on kolme kummilasta ja olen täti neljälle lapselle. Ajatus omasta biologisesta lapsesta ei tunnu ominaiselta ja kumppanini kanssa arvostamme omaa rauhaa. Olemme olleet naimisissa kolme vuotta ja seurustelleet sitä ennen kuusi vuotta. Meillä on kaksi rakasta koiraa joiden kanssa harrastetaan agilityä ja retkeilyä. Olen alkanut miettimään tuki- ja sijaisvanhemmuutta sillä olen lapsirakas ja haluaisin olla tärkeä ja rakas aikuinen lapsen elämässä.
Kommentit (8)
Sijaisvanhempana toimiminen ei ehkä ole teille sopiva, jos haluatte omaa rauhaa. Sijoitettu lapsi voi asua perheessä monta vuotta ja kenties koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Hän on perheen jäsen.
Älä rupea sijaisvanhemmaksi!
T. sen kokenut.
Jos haluatte omaa rauhaa niin kuin kirjoitit, niin harkitse kahdesti sijaisvanhemmuutta. Siihen sitoudutaan mahdollisesti pitkäksikin aikaa, lapsesta tulee teille perheenjäsen.
Sijaisvanhemmuus on raskaampaa kuin biologisen oman lapsen vanhemmuus. Tukiperheenä toimiminen kyllä voisi sopia teille, eli kerran kuussa lapset viikonlopun tms.
Samaa sanon kuin muutkin, jos haluat rauhaa niin etsi vaikka joku kodin ulkopuolella tehtävä vapaaehtoistyö, vaikka aikuiskaveritoiminnasta.
Hehe oma rauha ja sijaisvanhemmuus eivät sovi samaan lauseeseen.
Olisi kivaa olla tärkeä ja rakas aikuinen, mutta en halua luopua omasta rauhastani. Kannattaa tuolla asenteella pysytellä ihan niissä kissoissa ja koirissa vaan.
Tai sitten korkeintaa mennä johonkin vapaaehtoistyhön silloin kuin sattuu huvittamaan. Mutta sijaislapsi on perheenjäsen jolla on emotionaalsia haavoja repullinen mukanaan plus saat vielä ne biovanhemmatkin säätämään elämääsi, joten unohda se juttu ainakin.
Hakeudu pride- kurssille ja sen aikana saat selville mitä kaikki tarkoittaa ja oletko valmis hommaan. Sijaisvanhemmista on pulaa joten tervetuloa antoisaan juttuun. Olen itsekin perhehoitaja.