Mitä te teette elämässä semmosta, joka tuo sille jotain merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Katsoo tähtiin ja pimeys kun kesä taittuuu syksyksi ja mielikuvitus ja mystiiikka ja runollisuuus.

ELämä itsessäänhän on mellko raadollinen mikä ei ruoki mielikkuvitusta lainkaan kun se on suoritttamista.

Olen vaimo ja kuuden lapsen äiti. Minulle se merkityksellisintä elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo tähtiin ja pimeys kun kesä taittuuu syksyksi ja mielikuvitus ja mystiiikka ja runollisuuus.

ELämä itsessäänhän on mellko raadollinen mikä ei ruoki mielikkuvitusta lainkaan kun se on suoritttamista.

Että ihmisen koko sielulllinen rikkaus on vaikka alitajunnassa mitä pyrkii torjumaan.

Lapsethan ne

Jouduin jattamaan rakkaan harrastuksen kun tuli fyysinen este.

Loysin You Tube videot mista voin seurata Englantilaista antiikkikauppiasta, Skottilaisia "mudlarks" jotka kaivelevat vanhoja pulloja jokien rannoilta. Ja nyt olen oppinut Floridalaiselta paperitaiteilijalta "junk journalien" tekoa. Tasta on tulossa hauska harrastus joka ei paljon maksa kun materiaalina on vanhat kirjat, sanomalehdet ja pahvipakkaukset jotka menisivat muuten kiertoon.

Noita videoita on joka lahtoon ja niista on helppo oppia uusia nikseja.

Muiden ihmisten auttaminen.

Joo, muiden auttaminen tuo merkityksellisyyttä. Mutta jos elää vain sen kautta, on läheisriippuvainen, eikä se ole elämää. Oma itse on aina ykkönen, se ei ole itsekkyyttä.

Kun tekee asioita joista saa mielihyvää. Unohtaa hetkeksi suorittamisen.

Läheisen ja hyvät ystävät jotka ymmärtävät sinua. Tai yhteisö.

Eihän elämällä ole mitään todellista merkitystä muuta kuin selvitä hengissä ja mahdollisesti tuottaa jälkeläisiä. Jokaisen pitää löytää merkitys suunnilleen noista mitä täällä on mainittu, eli millaista elämää hyvänsä. Jos merkityksen tunne puuttuu kokonaan, kannattaa mennä lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoo tähtiin ja pimeys kun kesä taittuuu syksyksi ja mielikuvitus ja mystiiikka ja runollisuuus.

ELämä itsessäänhän on mellko raadollinen mikä ei ruoki mielikkuvitusta lainkaan kun se on suoritttamista.

Että ihmisen koko sielulllinen rikkaus on vaikka alitajunnassa mitä pyrkii torjumaan.

Oliisi varmaan aika ihanteellinen sellainen että 50 prosenttia työtä ja 50 prosentttia vapaa aikaa. Kultainen keskitie ja onnelllisuus ja onnellisuus myös sitä kautta että ei jatkuvasti pitäisi miettiä että kelpaako.

Mulla on työ jossa luon nuorille tulevaisuutta. Olen hyvä äiti lapsilleni. Hoidan puutarhaa: istutan kukkia ja kitken rikkaruohoja.

Eri asioiden tutkiminen ja opiskelu. Luova työ. Kokeileminen, näkeminen, maistaminen. Ylipäätään elämä jossa lähes kaikki osa-alueet on kiinnostavia. Olen loputtoman utelias ja kiinnostunut kaikesta. Rakkaus.

Aloittajalle haluaisin sanoa, että tyhjyys johtuu ainostaan siitä, että sielusi huutaa takaisin Luojansa luokse. Et tule pääsemään tuosta tyhjyydestä eroon pysyvästi millään muulla tavalla kuin ottamalla Jeesuksen vastaan. Eli suosittelen rukoilemaan ja lukemaan Raamattua.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle haluaisin sanoa, että tyhjyys johtuu ainostaan siitä, että sielusi huutaa takaisin Luojansa luokse. Et tule pääsemään tuosta tyhjyydestä eroon pysyvästi millään muulla tavalla kuin ottamalla Jeesuksen vastaan. Eli suosittelen rukoilemaan ja lukemaan Raamattua.

Se tyhjyys ei ole tarkoitettu täytettäväksi. Sen kuuluu olla olemassa, ja on ihmisestä kiinni päättääkö hän joko tuntea tai yrittää paeta sitä.

7 pelastettua kissaa omakotitalossa, purjehdus ja muut harrastukset. Aikaa on vaan niin vähän, se harmittaa.

Kasvatan lapsiamme yhdessä mieheni kanssa. Myös työkseni kasvatan, opetan ja hoivaan lapsia, sillä olen ammatiltani varhaiskasvatuksen opettaja. Näen elämäntyöni lasten kanssa merkitykselliseksi.

Sama vika kuin aloittajalla, mikään ei enää tunnu oikein miltään. Lapset tehty, keski-ikä, kaikki tavalliset kuviot koettu. Mietin kovasti tätä samaa asiaa, kuinka elämästä tulisi merkityksellistä? Työ on idioottimaista ja aliarvostettua, palkalla ei pärjää. Opiskelu ei kannata enää tässä iässä. Ehkä mietin liian isosti, kun pohdin elämän merkitystä ylipäätään. Onko meillä mitään merkitystä edes. Yritän olla pienistä asioista kiitollinen, silti tuntuu rankalta elää velkavankeudessa ja rakkaudettomassa elämässään yksin. Jatkuvasti ongelmia. Kun elettävä on, elän mutta mielekästä tämä päivästä toiseen raahautuminen ei ole. Ei siihen auta mikään "ole positiivinen"-shaiba. Sellaiset sitä toitottavat jotka ovat omassa elämässään tavalla tai toisella pärjänneet paremmin ja ovat usein hieman yksinkertaisia. Hyvä se olisi hetkeksi hypätä naapurin saappaisiin, voisi nuo kommentit työntää äkkiä sinne minne ei aurinko paista. Että juu, en tosiaan koe että minun elämälläni olisi yhtään mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle haluaisin sanoa, että tyhjyys johtuu ainostaan siitä, että sielusi huutaa takaisin Luojansa luokse. Et tule pääsemään tuosta tyhjyydestä eroon pysyvästi millään muulla tavalla kuin ottamalla Jeesuksen vastaan. Eli suosittelen rukoilemaan ja lukemaan Raamattua.

Senkin opportunisti. Yrität käyttää toisen pahaa oloa omiin tarkoituksiisi. Lopettakaa se uskonnon tuputtaminen varsinkin heikossa asemassa oleville!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle haluaisin sanoa, että tyhjyys johtuu ainostaan siitä, että sielusi huutaa takaisin Luojansa luokse. Et tule pääsemään tuosta tyhjyydestä eroon pysyvästi millään muulla tavalla kuin ottamalla Jeesuksen vastaan. Eli suosittelen rukoilemaan ja lukemaan Raamattua.

Senkin opportunisti. Yrität käyttää toisen pahaa oloa omiin tarkoituksiisi. Lopettakaa se uskonnon tuputtaminen varsinkin heikossa asemassa oleville!

Valitan, mutta kristityt eivät voi koskaan lopettaa Jeesuksesta kertomista. Ei vaikka siitä tulisi laitonta ja rangaistavaa. Edes kuolemanrangaistus ei voi lopettaa tätä, koska kuolemalla ei ole valtaa Jeesuksen omiin.

Jeesus kehottaa kertomaan evankeliumia eteenpäin ja tämä Jeesuksen käsky ylittää kaikki ihmisten asettamat rajat. Joten voit olla varma, että Jeesus ei jätä sinua rauhaan niin kauan kuin sinussa henki pihisee. Jos et kuitenkaan ota Jeesusta vastaan elämäsi aikana, niin on myös yhtä varmaa, että Jeesus jättää sinut rauhaan kuolemasi jälkeen ikuisiksi ajoiksi, eikä vastaa pyyntöihisi koskaan.