Itkettää miten ihmiselämän 20 ensimmäistä vuotta on niin ratkaisevat koko elämän kannalta

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ole mitään velvoitetta olla tänään sama ihminen kuin eilen.

onhan tietenkin, koska ei voi muuttua, ei pääse pois suosta.

Jep ja ympärillä ihmiset eivät auta "niiden pentuja".

Vierailija kirjoitti:

VaahtoVasara kirjoitti:

Muutin vasta kotoa 21-vuotiaana eli siitä alkoi harjoittelu. Jossain 30-vuotiaana alkoi saada kiinni siitä, mitä elämä on ja vasta 45 jälkeen osaa tehdä ja suhtautua. Nyt mennään 54.

Lopettakaa synkistely ja pingottaminen.

no mutta ympäröivä maailma ei ajattele noin.

Paskat ympäröivästä maailmasta. Siinä pätevä neuvo aivan jokaiselle.

Ei pidä paikkaansa. Elin hirveän lapsuuden ja ajauduin sen myötä alisuoriutumaan elämästä. Mahdollisuudet oli jatkaa syrjäytymisen polkua. Nyt 42-vuotiaana kohta amk-tutkinto tehty loppuun ja elän hyvää elämää.

Vaikka se vaikeaa on, ihminen voi myös itse vaikuttaa elämäänsä. Suurimmat muutokset tapahtui minulle n. 30v eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Elin hirveän lapsuuden ja ajauduin sen myötä alisuoriutumaan elämästä. Mahdollisuudet oli jatkaa syrjäytymisen polkua. Nyt 42-vuotiaana kohta amk-tutkinto tehty loppuun ja elän hyvää elämää.

Vaikka se vaikeaa on, ihminen voi myös itse vaikuttaa elämäänsä. Suurimmat muutokset tapahtui minulle n. 30v eteenpäin.

Onneksi olkoon, olet yksi harvoista

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsena vaikka hyväksikäytetään, niin tietäähän sen kaikki että seksuaalisuuden kanssa on aikuisena ongelmia. Noin kärjistettynä esimerkkinä. Ja samalla tavalla jos perusturva laiminlyödään, on sen tunteen kanssa ongelmia aikuisenakin. Ihan sama vaikka ulkoisesti pärjäisi miten, koska jos se lapsen kehitys paskotaan niin sen jäljet kantaa hautaan saakka.

On silti vaarallista ajatella, että elämä on siinä. Itse hyväksikäytön kokeneena sanon tämän. Perusturvan tunnetta on haettava aikuisena. Sitä voi saada esimerkiksi turvallisessa parisuhteessa. Pikkuhiljaa kasvaen ulos kamalista kokemuksista. Sitä helposti jää silmätikuksi kummallisen käytöksensä vuoksi, eikä sitä halua mennä toreille kailottamaan, että mitä minä olen kokenut jotta käyttäydyn näin. Se on se vaikein asia, oppia luottamaan muihin, ja siihen että toinen ei ole pahoilla aikein liikkeellä.

Olon voi kanavoida johonkin luovaan, ja eheytyä sitä kautta. Uskon, että parin vuosikymmenen päästä voi olla jo paljon vahvempi.

Itse asiassa se ratkaiseva aika on ensimmäiset kolme vuotta. Silloin muotoutuu persoonallisuus ja syntyy perusturvallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Elin hirveän lapsuuden ja ajauduin sen myötä alisuoriutumaan elämästä. Mahdollisuudet oli jatkaa syrjäytymisen polkua. Nyt 42-vuotiaana kohta amk-tutkinto tehty loppuun ja elän hyvää elämää.

Vaikka se vaikeaa on, ihminen voi myös itse vaikuttaa elämäänsä. Suurimmat muutokset tapahtui minulle n. 30v eteenpäin.

Onneksi olkoon, olet yksi harvoista

Höpsis. Ihminen voi löytää itsestään halun selviytyä ja olla parempi kuin olosuhteet mihin on syntynyt. Todella moni on ponnistanut hirveydestä onneen. Askeleet voi olla pieniä, mutta tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Solutkin uudistuu hirveää vauhtia. Olet jo viikossa kokonaan uusi ihminen. Ei pidä jämähtää mihinkään kurapolulle.

Kaikkien solujen vaihtumiseen menee 11 vuotta. Mieti, jos pitäisi paikkaansa mitä väität, niin 80kg painavan henkilön pitäisi vaihtaa 80kg soluja viikossa, eli sellaiset 11,5kg päivässä. Mistä ne uudet solut tulevat ja minne ne vanhat menevät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Elin hirveän lapsuuden ja ajauduin sen myötä alisuoriutumaan elämästä. Mahdollisuudet oli jatkaa syrjäytymisen polkua. Nyt 42-vuotiaana kohta amk-tutkinto tehty loppuun ja elän hyvää elämää.

Vaikka se vaikeaa on, ihminen voi myös itse vaikuttaa elämäänsä. Suurimmat muutokset tapahtui minulle n. 30v eteenpäin.

Onneksi olkoon, olet yksi harvoista

Höpsis. Ihminen voi löytää itsestään halun selviytyä ja olla parempi kuin olosuhteet mihin on syntynyt. Todella moni on ponnistanut hirveydestä onneen. Askeleet voi olla pieniä, mutta tehtävissä.

Juu muutama tällainen ihminen voi olla, mutta on se vaan niin helv* vaikea ponnistaa ja kerta toisensa jälkeen vain yrittää ja yrittää ja yrittää ja jatkaa yrittämistä. Jossain vaiheesa ei enää voimat loppuu. Ei pysty, ei kykene enää. Romahtaa vaan. Ja tietää, että jos nyt jää makaamaan, niin ei pääse enää ikinä siitä ylös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VaahtoVasara kirjoitti:

Muutin vasta kotoa 21-vuotiaana eli siitä alkoi harjoittelu. Jossain 30-vuotiaana alkoi saada kiinni siitä, mitä elämä on ja vasta 45 jälkeen osaa tehdä ja suhtautua. Nyt mennään 54.

Lopettakaa synkistely ja pingottaminen.

no mutta ympäröivä maailma ei ajattele noin.

Paskat ympäröivästä maailmasta. Siinä pätevä neuvo aivan jokaiselle.

Et itsekään usko tuohon, koska annat neuvon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Solutkin uudistuu hirveää vauhtia. Olet jo viikossa kokonaan uusi ihminen. Ei pidä jämähtää mihinkään kurapolulle.

Kaikkien solujen vaihtumiseen menee 11 vuotta. Mieti, jos pitäisi paikkaansa mitä väität, niin 80kg painavan henkilön pitäisi vaihtaa 80kg soluja viikossa, eli sellaiset 11,5kg päivässä. Mistä ne uudet solut tulevat ja minne ne vanhat menevät?

Uudistuvatko ihmisen kaikki solut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Elin hirveän lapsuuden ja ajauduin sen myötä alisuoriutumaan elämästä. Mahdollisuudet oli jatkaa syrjäytymisen polkua. Nyt 42-vuotiaana kohta amk-tutkinto tehty loppuun ja elän hyvää elämää.

Vaikka se vaikeaa on, ihminen voi myös itse vaikuttaa elämäänsä. Suurimmat muutokset tapahtui minulle n. 30v eteenpäin.

Onneksi olkoon, olet yksi harvoista

Höpsis. Ihminen voi löytää itsestään halun selviytyä ja olla parempi kuin olosuhteet mihin on syntynyt. Todella moni on ponnistanut hirveydestä onneen. Askeleet voi olla pieniä, mutta tehtävissä.

Juu muutama tällainen ihminen voi olla, mutta on se vaan niin helv* vaikea ponnistaa ja kerta toisensa jälkeen vain yrittää ja yrittää ja yrittää ja jatkaa yrittämistä. Jossain vaiheesa ei enää voimat loppuu. Ei pysty, ei kykene enää. Romahtaa vaan. Ja tietää, että jos nyt jää makaamaan, niin ei pääse enää ikinä siitä ylös.

Tai sitten voi miettiä pitäisikö omia toimintamalleja ja ajatustapaa muuttaa. Kohdata traumat ja pyrkiä selvittämään niitä.

Suomi ei enää pyörii jos suurin osa kurjan elämän kohdanneista ei enää jaksaisi yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Solutkin uudistuu hirveää vauhtia. Olet jo viikossa kokonaan uusi ihminen. Ei pidä jämähtää mihinkään kurapolulle.

Kaikkien solujen vaihtumiseen menee 11 vuotta. Mieti, jos pitäisi paikkaansa mitä väität, niin 80kg painavan henkilön pitäisi vaihtaa 80kg soluja viikossa, eli sellaiset 11,5kg päivässä. Mistä ne uudet solut tulevat ja minne ne vanhat menevät?

Uudistuvatko ihmisen kaikki solut?

Kyllä, 11 vuodessa kaikki entinen on mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se melko totta on. Ja aaikka jotenkin rämpisi sieltä ylös ja hyvään asemaan, ei sisältä ole koskaan täysin kunnossa tai eheä. Turvallisella ja hyvällä lapsuudella on valtava merkitys. En jaksa sitä enää vähätellä, koska se on totta. Minä olen lapsena kaltoinkohdeltu 50-vuotias maisteri, jolla on hyvä työ, omistusasunto ja kaikin puolin kaikki kunnossa. Silti olen sisältä hauras enkä ole päässyt siitä tunteesta koskaan, en vaikka olen käynyt terapiat ja kaikki. 

Tottakai se jättää jälkensä, ei omista lähtökohdistaan pääse koskaan täydellisesti eroon. Mutta miksi niistä pitäisikään? Elämä voi olla ihan riittävän hyvää ja siedettävää, vaikka se ei olisikaan ollut täydellistä. Mistä ylipäätänsä tulee vaatimus tai ajatus siitä, että elämän tulisi olla täydellistä, täysin vakaata? Eihän sellainen ole realistista. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä lähtökohdat ovat huonot, suurella osalla surkeat.

Minä kipuilin pitkään katkeruuden kanssa ja sen kanssa, että ajattelin, että aikuisena elämän tulee olla täydellistä ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä, koska lapsuus oli ollut niin hirveä. Eihän se niin mene. Omien lähtökohtiensa kanssa pitää vain oppia elämään ja pärjäämään. Se on ihan täysin mahdollista. Harvalla ihmisellä elämä on täysin kivutonta ja traumatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Solutkin uudistuu hirveää vauhtia. Olet jo viikossa kokonaan uusi ihminen. Ei pidä jämähtää mihinkään kurapolulle.

Kaikkien solujen vaihtumiseen menee 11 vuotta. Mieti, jos pitäisi paikkaansa mitä väität, niin 80kg painavan henkilön pitäisi vaihtaa 80kg soluja viikossa, eli sellaiset 11,5kg päivässä. Mistä ne uudet solut tulevat ja minne ne vanhat menevät?

Uudistuvatko ihmisen kaikki solut?

Kyllä, 11 vuodessa kaikki entinen on mennyttä.

Ihan tosi, aivosolutkin. 11 vuoden kuluttua olen jo joku toinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Solutkin uudistuu hirveää vauhtia. Olet jo viikossa kokonaan uusi ihminen. Ei pidä jämähtää mihinkään kurapolulle.

Kaikkien solujen vaihtumiseen menee 11 vuotta. Mieti, jos pitäisi paikkaansa mitä väität, niin 80kg painavan henkilön pitäisi vaihtaa 80kg soluja viikossa, eli sellaiset 11,5kg päivässä. Mistä ne uudet solut tulevat ja minne ne vanhat menevät?

Uudistuvatko ihmisen kaikki solut?

Kyllä, 11 vuodessa kaikki entinen on mennyttä.

Ihan tosi, aivosolutkin. 11 vuoden kuluttua olen jo joku toinen?

Entä hermosolut?

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsena vaikka hyväksikäytetään, niin tietäähän sen kaikki että seksuaalisuuden kanssa on aikuisena ongelmia. Noin kärjistettynä esimerkkinä. Ja samalla tavalla jos perusturva laiminlyödään, on sen tunteen kanssa ongelmia aikuisenakin. Ihan sama vaikka ulkoisesti pärjäisi miten, koska jos se lapsen kehitys paskotaan niin sen jäljet kantaa hautaan saakka.

Mutta eivät ne ole mitään lopullisia tuomioita. Aika huonosti olisivat kansakunnan asiat, jos lapsella ei voisi olla mitään negatiivisia kokemuksia tai koko loppuelämä olisi tuhoon tuomittu. Vaikeilla kokemuksilla on hyvätkin puolensa (enkä halua nyt yhtään vähätellä traumaattisia kokemuksia). Ihminen esim. ymmärtää paremmin muita, joilla on ollut vastaavaa. Aivot kehittyvät 25 ikävuoteen saakka. Eli vasta silloin ihminen on aikuinen. Ihmiset ovat sinnikkäitä ja selviytyjiä. Se on moneen kertaan nähty.

Ajatella, joka päivä voi luovuttaa uudelleen! Helpompaa se on kuin työstää ongelmansa ja tehdä jotain mielenkiintosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Solutkin uudistuu hirveää vauhtia. Olet jo viikossa kokonaan uusi ihminen. Ei pidä jämähtää mihinkään kurapolulle.

Kaikkien solujen vaihtumiseen menee 11 vuotta. Mieti, jos pitäisi paikkaansa mitä väität, niin 80kg painavan henkilön pitäisi vaihtaa 80kg soluja viikossa, eli sellaiset 11,5kg päivässä. Mistä ne uudet solut tulevat ja minne ne vanhat menevät?

Uudistuvatko ihmisen kaikki solut?

Kyllä, 11 vuodessa kaikki entinen on mennyttä.

Ihan tosi, aivosolutkin. 11 vuoden kuluttua olen jo joku toinen?

Entä hermosolut?

Ihan kaikki solut ihmisessä uudistuvat. Kaikki.