Lue keskustelun säännöt.
Itkettää miten ihmiselämän 20 ensimmäistä vuotta on niin ratkaisevat koko elämän kannalta
14.06.2022 |
Jos siinä ajassa ei ole saanut elämälle suuntaa tai on vanhemmat, jotka ei osaa auttaa ja ohjata, niin joutuu loppuelämäksi sellaiseen syvään kuiluun mistä ei vian pääse ylös ei millään.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Solutkin uudistuu hirveää vauhtia. Olet jo viikossa kokonaan uusi ihminen. Ei pidä jämähtää mihinkään kurapolulle.
Kaikkien solujen vaihtumiseen menee 11 vuotta. Mieti, jos pitäisi paikkaansa mitä väität, niin 80kg painavan henkilön pitäisi vaihtaa 80kg soluja viikossa, eli sellaiset 11,5kg päivässä. Mistä ne uudet solut tulevat ja minne ne vanhat menevät?
Uudistuvatko ihmisen kaikki solut?
Kyllä, 11 vuodessa kaikki entinen on mennyttä.
Ihan tosi, aivosolutkin. 11 vuoden kuluttua olen jo joku toinen?
Entä hermosolut?
Ihan kaikki solut ihmisessä uudistuvat. Kaikki.
Jee! Sopimaan tärskyjä 11 vuoden päähän 🎊🍾
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole elämä tavoiteltu 2-kymppisenä. Mun isä oli alkoholisti, äidillä mielenterveysongelmia joiden vuoksi mun piti kannatella äitiä jo lapsena. Mä olin koko yläasteen koulukiusattu ja halusin vain kuolla. Sairastuin syömishäiriöön ja aloin ryypätä. Olin 10 oppilas mutta yläasteen jälkeen olin henkisesti niin maahan poljettu, että en kyennyt opiskelemaan. Mä kävin terapiassa kyllä ja se antoi mulle pieniä murusia, joihin takertua ja joilla rakentaa minuuttani.
Ensimmäisen ammatin hankin 25-vuotiaana, toista opiskelen nyt keski-iässä. Mulla on jo 25v kestänyt parisuhde miehen kanssa, joka oli vielä surkeammista lähtökohdista. Me ollaan yhdessä opeteltu elämään ja saatu rakennettua elämä, jossa me olemme kyenneet toimimaan vanhempina toisin. Ei mikään ole taputeltu nuorena. Koko elämä on aikaa parantaa haavoja ja rakentaa uutta. Ei ole toivottomia tapauksia.
Onko aikuistuminen alkanut tuntumaan? Henkisesti vahva aikuinen pystyy työstämään persoonallisuuttaan. Ei välttämättä helppoa, eikä myöskään tapahdu kovin nopeasti.
Sitä kutsutaan myös kypsymiseksi. Ja jos oli huono lapsuus, niin sitä tärkeämpää ja vaikeampaa se on. Ja ensin pitäisi vielä ymmärtää miten haluaa henkistä kehitystänsä ohjailla.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Elin hirveän lapsuuden ja ajauduin sen myötä alisuoriutumaan elämästä. Mahdollisuudet oli jatkaa syrjäytymisen polkua. Nyt 42-vuotiaana kohta amk-tutkinto tehty loppuun ja elän hyvää elämää.
Vaikka se vaikeaa on, ihminen voi myös itse vaikuttaa elämäänsä. Suurimmat muutokset tapahtui minulle n. 30v eteenpäin.
Olen jonkun verran nuorempi kuin sinä, mutta tismalleen samassa pisteessä. Lähtökohdat olivat kauniisti sanottuna heikot. Olen käynyt vuosien terapian ja muutenkin tehnyt valtavan työn kuntoutumisen eteen. Toki tiedostan myös, että olen ollut myös etuoikeutettu esimerkiksi hyvän terapeutin suhteen. Lopulta kaikkien vastoinkäymisten jälkeen pystyin viimein siihen, että opiskelin hurjaa vauhtia ja etenin myös työurallani. Elämä ei todellakaan ole ohi 20-vuotiaana eikä edes 40-vuotiaana, vaikka aloittaisi ns. alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsena vaikka hyväksikäytetään, niin tietäähän sen kaikki että seksuaalisuuden kanssa on aikuisena ongelmia. Noin kärjistettynä esimerkkinä. Ja samalla tavalla jos perusturva laiminlyödään, on sen tunteen kanssa ongelmia aikuisenakin. Ihan sama vaikka ulkoisesti pärjäisi miten, koska jos se lapsen kehitys paskotaan niin sen jäljet kantaa hautaan saakka.
Mutta eivät ne ole mitään lopullisia tuomioita. Aika huonosti olisivat kansakunnan asiat, jos lapsella ei voisi olla mitään negatiivisia kokemuksia tai koko loppuelämä olisi tuhoon tuomittu. Vaikeilla kokemuksilla on hyvätkin puolensa (enkä halua nyt yhtään vähätellä traumaattisia kokemuksia). Ihminen esim. ymmärtää paremmin muita, joilla on ollut vastaavaa. Aivot kehittyvät 25 ikävuoteen saakka. Eli vasta silloin ihminen on aikuinen. Ihmiset ovat sinnikkäitä ja selviytyjiä. Se on moneen kertaan nähty.
Jos aikuiseksi tulee 25 vuotiaana niin silloin on viimeistään edellytykset kehitykseen. Itse kypsyin myöhemmin ja oli/paljon työstettävää. Joskus 40+ aloin päästä elämästä paremmin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovet menee kiinni heti siitä noin 18v
Mitkä ovet muka?
Jos olet suomalainen, juuri näin. Mutta: jos olet irakilainen sotilaskarkuri, olet kultamuna, tulevaisuuden toivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsena vaikka hyväksikäytetään, niin tietäähän sen kaikki että seksuaalisuuden kanssa on aikuisena ongelmia. Noin kärjistettynä esimerkkinä. Ja samalla tavalla jos perusturva laiminlyödään, on sen tunteen kanssa ongelmia aikuisenakin. Ihan sama vaikka ulkoisesti pärjäisi miten, koska jos se lapsen kehitys paskotaan niin sen jäljet kantaa hautaan saakka.
Tuo on totta, että lapsuuden traumat seuraavat usein myös aikuisuuteen, mutta niistä lapsuuden traumoista voi myös parantua. Seksuaalisita traumoista voi esim. parantua osaavan terapeutin, seksuaaliterapeutin ja rakastavan kumppanin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa ollenkaan. Solutkin uudistuu hirveää vauhtia. Olet jo viikossa kokonaan uusi ihminen. Ei pidä jämähtää mihinkään kurapolulle.
Kaikkien solujen vaihtumiseen menee 11 vuotta. Mieti, jos pitäisi paikkaansa mitä väität, niin 80kg painavan henkilön pitäisi vaihtaa 80kg soluja viikossa, eli sellaiset 11,5kg päivässä. Mistä ne uudet solut tulevat ja minne ne vanhat menevät?
Uudistuvatko ihmisen kaikki solut?
Kyllä, 11 vuodessa kaikki entinen on mennyttä.
Mä just eilen luin että 7 vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on muutakin kuin pelonsekaista odotusta, saanko varmasti kaiken mikä kuuluu. Olemme persoonallisuuksia, emme ahtaassa muotissa. Toisen katkeruus ei ole sinun.
Vierailija kirjoitti:
ajatelkaas naiset minkä yltiöpinnallistyperän himmelin olette luoneet jännisvaatimuksinenne. kaikki tatuoiduiksi narkeiksi ja ah kuinka on ihhanaaa!
En tunne kuvauksesi naisia enkä kuvauksesi miehiä. Sinun kannattaa vaihtaa ympäristöä ja seuraa jos törmäät tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsena vaikka hyväksikäytetään, niin tietäähän sen kaikki että seksuaalisuuden kanssa on aikuisena ongelmia. Noin kärjistettynä esimerkkinä. Ja samalla tavalla jos perusturva laiminlyödään, on sen tunteen kanssa ongelmia aikuisenakin. Ihan sama vaikka ulkoisesti pärjäisi miten, koska jos se lapsen kehitys paskotaan niin sen jäljet kantaa hautaan saakka.
Mutta eivät ne ole mitään lopullisia tuomioita. Aika huonosti olisivat kansakunnan asiat, jos lapsella ei voisi olla mitään negatiivisia kokemuksia tai koko loppuelämä olisi tuhoon tuomittu. Vaikeilla kokemuksilla on hyvätkin puolensa (enkä halua nyt yhtään vähätellä traumaattisia kokemuksia). Ihminen esim. ymmärtää paremmin muita, joilla on ollut vastaavaa. Aivot kehittyvät 25 ikävuoteen saakka. Eli vasta silloin ihminen on aikuinen. Ihmiset ovat sinnikkäitä ja selviytyjiä. Se on moneen kertaan nähty.
Jos aikuiseksi tulee 25 vuotiaana niin silloin on viimeistään edellytykset kehitykseen. Itse kypsyin myöhemmin ja oli/paljon työstettävää. Joskus 40+ aloin päästä elämästä paremmin kiinni.
Ihminen aikuistuu 28 vuotiaana. Silloin aivot ovat valmiit ja siitä lähtee kypsempi opettelu. Toki jos päihteillä pilannut aivoja saattaa kestää kauemmin riippuen siitä milloin päihteet jättää pois.
Aivot uusiutuvat kuitenkin jatkuvasti eli milloinkaan ei ole liian myöhäistä.
Mikään. Elämä on koko ajan tässä ja nyt ja joka päivä voi auttaa alusta. Monet vaihtaa ammattiakin useita kertoja eli mikään ei ole ohi. Eikä ole pakko sopeutua tähän yhteiskuntaan sen takia että se olisi "oikein ja upea" paikka, se helpottaa elämää muuten.
Lapsuus on ihmisen tärkeintä aikaa henkisen kehityksen kannalta. Muistakaa se kaikki vanhemmat ja aikuiset jotka tapaatte lapsia.
PS: Miten vtussa tähänkin ketjuun tuli joku psykokilttis valittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki solut uusiutuisivat täysin 11 vuodessa, niin silloinhan me eläisimme ikuisesti. 89-vuotias mummokin olisi kuin uudesti syntynyt aina joka 11 vuoden jälkeen. Haloo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli huumeita ja tatskoja kaikille?
Ei vaan jos 20 vuoden jälkeen ei ole löytynyt suuntaa elämässä on sama kuin t* ppaisi itsensä.
lähde koilliseen
Vanhempien vastuu lapsistaan on suunnaton!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsena vaikka hyväksikäytetään, niin tietäähän sen kaikki että seksuaalisuuden kanssa on aikuisena ongelmia. Noin kärjistettynä esimerkkinä. Ja samalla tavalla jos perusturva laiminlyödään, on sen tunteen kanssa ongelmia aikuisenakin. Ihan sama vaikka ulkoisesti pärjäisi miten, koska jos se lapsen kehitys paskotaan niin sen jäljet kantaa hautaan saakka.
On silti vaarallista ajatella, että elämä on siinä. Itse hyväksikäytön kokeneena sanon tämän. Perusturvan tunnetta on haettava aikuisena. Sitä voi saada esimerkiksi turvallisessa parisuhteessa. Pikkuhiljaa kasvaen ulos kamalista kokemuksista. Sitä helposti jää silmätikuksi kummallisen käytöksensä vuoksi, eikä sitä halua mennä toreille kailottamaan, että mitä minä olen kokenut jotta käyttäydyn näin. Se on se vaikein asia, oppia luottamaan muihin, ja siihen että toinen ei ole pahoilla aikein liikkeellä.
Olon voi kanavoida johonkin luovaan, ja eheytyä sitä kautta. Uskon, että parin vuosikymmenen päästä voi olla jo paljon vahvempi.
Hyvä parisuhde auttaa, JOS sellaisen löytää. Itse olen käynyt läpi 23 vuotta jatkuneen traumaattisen vaiheen, josta piti selvitä yksin, samoin sen jälkeen on pitänyt selvitä yksin. On terapiaa, on ulkopuolista apua, mutta tiedostan, että jos minulla olisi tässä parisuhde, se olisi vielä helpompaa. Nyt pitää jaksata tsempata itseään ja huolehtia kaikesta yksin, koska jostain syystä parisuhdetta ei vaan ole löytynyt vielä 39. ikävuoteen mennessä.
Alan olla todella, todella väsynyt, jatkuvasti Pakene tai Taistele-tilassa. Kuten joku tuolla sanoi, merellä on kelluttu just pää vedenpinnan yläpuolella ja kohta hukun, jos pelastusliivejä ei löydy. Joskus olisi kiva vaan kuvainnollisesti istahtaa alas ja tietää, ettei tartte jaksaa yksin. Terapia ja terapeutti on apuna vain sen tietyn ajan, samoin ystäviä ei voi valtuuttaa siihen, että ryntäävät auttamaan puolison roolissa.
Kysymys kuuluu, miten elää hyvää elämää kunnes 30-40. Lopulla sitten ei ole yhtä väliä. Jos on vielä kunnossa, elossa jne., ei vankilassa, jossain sodassa tms., niin voi yrittää johonkin ammattiin, jolla olisi jotain tulevaisuuttakin. Sotaan voi olla vaikea päästä, jos on totaalikieltäytyjä. Mutta jos ei kelpaa, hoitakoon itse sitten sotansa.
Elämä on nuorena, opinnot myöhemmin. Varsinkin koska 90% pakko-opinnoista on turhaa, pakkona, niin on järkevää ottaa oma tie, ja miten se tehdään, on se kysymys.
Sitä on vain kerran nuori, eikä sitä aikaa kannata tuhlata nenä kirjassa ja koulun penkillä 90%:sti turhaan.
Keskittyy sen sijaan kaikkeen mikä ei ole turhaa, kuten parempiin asioihin ja elämiseen.
Kysymys kuuluu, miten erityisesti 18-30-40 voi elää, kun ottaa huomioon palkkatyön, joka on se millä yhteiskunta kiristää meitä, tehden kaikista oman halunsa mukaisia ja orjia. On toki silloin oikeutettua olla työtön, jos sillä elää, mutta se ei ole täydellistä.
Oppisopimus, itseoppinut, koulutukseen pääseminen, kaikki se on jotakuinkin mahdollista 17v varsinkin, mutta ei laki taida kieltää olemasta töissä jo 12v, ja sitä voi opiskella omiaan ja pyrkiä jonnekin, jossa on mielekkyyttä. Jos ei löydy, eikä onnistu, elää, ja tekee mikä on parasta. Opiskella voi sitten 40v, kun on esim. Ammattitutkinto alla (joka ei ole koulututkinto vaan näyttötutkinto).
Jossain voi joutua joustaa, mutta linjan ollen toi, on se jo selvästi paremman näköinen kuin ne koulussa ja kotona läksyjen nyhjäämiset parhaassa iässä ja 90%:sti turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki solut uusiutuisivat täysin 11 vuodessa, niin silloinhan me eläisimme ikuisesti. 89-vuotias mummokin olisi kuin uudesti syntynyt aina joka 11 vuoden jälkeen. Haloo!
Solut uusiutuu kyllä, mutta solujen kromosomien eli tietopakettien telomeerit lyhenee ja siitä oletetaan vanhenemisen johtuvan. Eli kun solut jakautuu, uusiutuu, niin se informaatio uusien solujen synnyttämiseksi siirtyy uudistuneeseen soluun mutta informaatio samalla kuluu.
Höpö höpö.