Työ kotihoidossa on raskasta

Kotihoito on vihoviimeinen paikka tehdä töitä. Juoksulistojen tekijät laittavat ensimmäisen asiakkaan käynnin klo 07.00, vaikka työaika alkaa 07.00. Miten ehdit asukkaan luokse 07.00, kun matkaa kävellen kilometri? Sinun täytyisi teleportata itsesi tai tulla omalla ajallasi klo 06.00 ilmaiseksi hoitamaan. Kotihoito on lopetettava, koska kukaan koulutettu ei sinne mene töihin. Kouluttamattomia, jatkuvasti vaihtuvia ihmisiä huseeraa Helsingin kotihoidossa, koska pätevät hoitajat eivät sinne hakeudu. Jokainen työtön otetaan töihin, koulutuksesta viis.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sairaanhoitaja voi tehdä osaa käynneistä?

Mikä sairaanhoitaja? Meidän tiimissä on sh yhtenä päivänä viikossa. Kunnassa kun on useampi tiimi ja hän vuorottelee niissä.

Vierailija kirjoitti:

hoitaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6- 8 käyntiä aamuvuorossa? Missä näin vähän käyntejä? Täällä Helsingin kotihoidossa voi olla 15- 20 käyntiä vuorossa. Joskus on ollut 24 käyntiä, kun poissaolijoiden käynnit on jaettu paikallaolijoiden kesken. Siinä ei montaa minuuttia jää per asiakas.

Tarkoitin aamukäyntejä, eli ne mitkä pitäis hoitaa ennen klo 10, viimeistään 10.30 mennessä. Sekin on jo vähän kyseenalaista, mennä antamaan AAMUlääkkeet 10.30 insuliineista sitten puhumattakaan, ne on tietty hoidettava aina ekana.

Kiirehän usein tulee, koska siirtymiin menee oma aikansa + siihen että ennen käyntiä tutustuisit edes vähän asiakkaan tietoihin ja edellisiin kirjauksiin. Aamulla menee aikaa myös tavaroiden keräämiseen yms.

Mitä tulee insuliinien kaksoistarkistukseen niin se olisi kyllä tärkeää. Jos esim. annat epähuomiossa suuren määrän nopeavaikutteista insuliinia pitkävaikutteisen sijasta, niin asiakkaan verensokeri voi laskea hengenvaaralliselle tasolle. Ja kun se asiakas vielä usein jää sen insuliinin annon jälkeen yksin sinne kotiin tuntikausiksi, kunnes taas seuraava hoitaja tulee On huolestuttavaa että usein tuota kuitenkin joutuu tekemään väsyneenä ja kiireessä, koska on täysin inhimillistä ja tiedostettua että silloin virheiden riski kasvaa.

Turhaa minusta lähteä kilpailemaan kenellä on huonoimmin asia.

Ihan oikeastiko kuvittelet että kotihoidon hoitajilla, joita meilläkin on joka vuorossa aivan liian vähän, olisi vielä aikaa alkaa juosta kaikki insuliinipaikat kahdella hoitajalla?

Sanoinko niin?

Toin vain esille epäkohtia. Rauha nyt vaan. Vaikka näin on tehty 20 vuotta ei aina tarkoita että se on oikein tehty. Uudet hoitajat ei välttämättä halua ottaa samaa vastuuta.

Kaikki muutkin lääkkeet pitää kaksoistarkastaa. Joten kyllä ne insuliinitkin pitäisi, jos oikeasti haluttaisiin tehdä lääkehoito turvalliseksi. Taitaa muuten olla parikin keissiä, missä nimenomaan sitä insuliinia on käytetty potilaiden murhaamiseen kotihoidossa. Ellen väärin muista. Ja en nyt tarkoita että hoitajia pitäisi epäillä murha-aikeista - vaan sitä, kuinka vakavan seuraamuksen väärällä annostelulla insuliinia voi saada aikaan.

Minä haluaisin kovasti tietää, mistä sinä käytännössä revit riittävästi hoitajia niin että pystyisi ja ehtisi kaksoistarkistamaan kaiken?

Ei ole mun päänvaiva, kun en sinne kotihoitoon aio jäädä. Hosukoon muut, kun ei näytä edes asia vaivaavan. Kyse ei ole ainoastaan edes siitä ettei sitä kaksoistarkasteta, vaan siitä että niitä insuliineja annostellaan siellä lennossa, hosuen, usein asiakasta edes yhtään tuntematta, kun niissä vielä annokset on täysin yksilölliset ja vaihtelee (ei ole aina sama vakioannos). Olen katsellut joidenkin kokeneempien hoitajien lääkelistoja tuolla ja ne on usein insuliinien kohdalla jopa puutteelliset/ ei päivitetty kun on tehty annosnosto tai lasku.

Arvostan paljon enemmän omaa terveyttä ja mielenrauhaa, kuin että jäisin tästä jankkaamaan sen enempää. Täällä tai työpaikalla. Onneksi on sata muutakin paikkaa mihin hakeutua.

Luojan kiitos, meillä kaltaisesi jankkaaja ei pärjäisi päivääkään.

Eihän hän edes jankannut. Päinvastoin sanoi ettei jaksa jankata. Työilmapiiri ja vaikeat persoonathan on ihan todellinen ongelma kyllä hoitoalalla, ja sinusta tulee sellainen fiilis että olet osa juuri sitä ongelmaa. Heti jos ottaa esille jonkun virheen tai puutteen, tai ehdottaa parannusta, niin joku vanha ja kypsä hoitsu ampuu alas olemalla v*ttumainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6- 8 käyntiä aamuvuorossa? Missä näin vähän käyntejä? Täällä Helsingin kotihoidossa voi olla 15- 20 käyntiä vuorossa. Joskus on ollut 24 käyntiä, kun poissaolijoiden käynnit on jaettu paikallaolijoiden kesken. Siinä ei montaa minuuttia jää per asiakas.

Tarkoitin aamukäyntejä, eli ne mitkä pitäis hoitaa ennen klo 10, viimeistään 10.30 mennessä. Sekin on jo vähän kyseenalaista, mennä antamaan AAMUlääkkeet 10.30 insuliineista sitten puhumattakaan, ne on tietty hoidettava aina ekana.

Kiirehän usein tulee, koska siirtymiin menee oma aikansa + siihen että ennen käyntiä tutustuisit edes vähän asiakkaan tietoihin ja edellisiin kirjauksiin. Aamulla menee aikaa myös tavaroiden keräämiseen yms.

Mitä tulee insuliinien kaksoistarkistukseen niin se olisi kyllä tärkeää. Jos esim. annat epähuomiossa suuren määrän nopeavaikutteista insuliinia pitkävaikutteisen sijasta, niin asiakkaan verensokeri voi laskea hengenvaaralliselle tasolle. Ja kun se asiakas vielä usein jää sen insuliinin annon jälkeen yksin sinne kotiin tuntikausiksi, kunnes taas seuraava hoitaja tulee On huolestuttavaa että usein tuota kuitenkin joutuu tekemään väsyneenä ja kiireessä, koska on täysin inhimillistä ja tiedostettua että silloin virheiden riski kasvaa.

Turhaa minusta lähteä kilpailemaan kenellä on huonoimmin asia.

Ihan oikeastiko kuvittelet että kotihoidon hoitajilla, joita meilläkin on joka vuorossa aivan liian vähän, olisi vielä aikaa alkaa juosta kaikki insuliinipaikat kahdella hoitajalla?

Sanoinko niin?

Toin vain esille epäkohtia. Rauha nyt vaan. Vaikka näin on tehty 20 vuotta ei aina tarkoita että se on oikein tehty. Uudet hoitajat ei välttämättä halua ottaa samaa vastuuta.

Kaikki muutkin lääkkeet pitää kaksoistarkastaa. Joten kyllä ne insuliinitkin pitäisi, jos oikeasti haluttaisiin tehdä lääkehoito turvalliseksi. Taitaa muuten olla parikin keissiä, missä nimenomaan sitä insuliinia on käytetty potilaiden murhaamiseen kotihoidossa. Ellen väärin muista. Ja en nyt tarkoita että hoitajia pitäisi epäillä murha-aikeista - vaan sitä, kuinka vakavan seuraamuksen väärällä annostelulla insuliinia voi saada aikaan.

Ei niitä sairaaloissakaan kaksoistarkasteta eikä muita pistettäviä saatika kh:ssa jossa teet yksin. Miten se edes tehtäisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon kun vielä lisää asiakkaiden suihkutukset kuumassa kylppärissä muoviessussa,siementäjän hanskoissa ja kumppareissa sen jälkeen hiestä märkänä rasvaat,puet, lämmität ruuat yms 45 minuutin ajassa ja lähdet hikisenä talvipakkaseen jäiaellä autolla seuraavan luo jossa sama homma niin kyllä loppuu mielenkiinto koko alaa kohtaan. Eräässä yksityisessä nyt jo lopettaneessa kotihoito yrityksessä oli vielä suihkut keskitetty niin että saattoi olla viisi suihkutusta peräkkäin.

Suihkutettavat kannattaa kerätä Inva-taksilla palvelutaloon suihkuun, saunaan, ruokailemaan  ja virkistäytymään mukavassa seurassa kerran viikossa. Näin tehtiin ennen mm Helsingissä! Vaatikaa tätä!

Kuka tämän keräilyn suorittaa eli pukee ja auttaa siirroissa, ja hakee ja taas koko rumba eli siirrot ja riisumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sairaanhoitaja voi tehdä osaa käynneistä?

Mikä sairaanhoitaja? Meidän tiimissä on sh yhtenä päivänä viikossa. Kunnassa kun on useampi tiimi ja hän vuorottelee niissä.

Mitä ihmettä, aikamoista. Ei onneksi kovin yleistä.

Kotihoito on täysin kuralla maassamme. Puolikuolleita vanhuksia makaa likaisissa, kuumissa asunnoissaan, ns. kotihoidon tukemina. 5 minuuttia hosuvien hoitajien käyntien armoilla. Tungetaan lääkkeet suuhun, jätetään jokin vamisruokakippo pöydälle. Suihkuun viedään kerran kuussa. En syytä hoitajia, vaan järjestelmää. Suomi on maailman onnellisin maa? Miten tämä on mahdollista?

hoitaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6- 8 käyntiä aamuvuorossa? Missä näin vähän käyntejä? Täällä Helsingin kotihoidossa voi olla 15- 20 käyntiä vuorossa. Joskus on ollut 24 käyntiä, kun poissaolijoiden käynnit on jaettu paikallaolijoiden kesken. Siinä ei montaa minuuttia jää per asiakas.

Tarkoitin aamukäyntejä, eli ne mitkä pitäis hoitaa ennen klo 10, viimeistään 10.30 mennessä. Sekin on jo vähän kyseenalaista, mennä antamaan AAMUlääkkeet 10.30 insuliineista sitten puhumattakaan, ne on tietty hoidettava aina ekana.

Kiirehän usein tulee, koska siirtymiin menee oma aikansa + siihen että ennen käyntiä tutustuisit edes vähän asiakkaan tietoihin ja edellisiin kirjauksiin. Aamulla menee aikaa myös tavaroiden keräämiseen yms.

Mitä tulee insuliinien kaksoistarkistukseen niin se olisi kyllä tärkeää. Jos esim. annat epähuomiossa suuren määrän nopeavaikutteista insuliinia pitkävaikutteisen sijasta, niin asiakkaan verensokeri voi laskea hengenvaaralliselle tasolle. Ja kun se asiakas vielä usein jää sen insuliinin annon jälkeen yksin sinne kotiin tuntikausiksi, kunnes taas seuraava hoitaja tulee On huolestuttavaa että usein tuota kuitenkin joutuu tekemään väsyneenä ja kiireessä, koska on täysin inhimillistä ja tiedostettua että silloin virheiden riski kasvaa.

Turhaa minusta lähteä kilpailemaan kenellä on huonoimmin asia.

Ihan oikeastiko kuvittelet että kotihoidon hoitajilla, joita meilläkin on joka vuorossa aivan liian vähän, olisi vielä aikaa alkaa juosta kaikki insuliinipaikat kahdella hoitajalla?

Sanoinko niin?

Toin vain esille epäkohtia. Rauha nyt vaan. Vaikka näin on tehty 20 vuotta ei aina tarkoita että se on oikein tehty. Uudet hoitajat ei välttämättä halua ottaa samaa vastuuta.

Kaikki muutkin lääkkeet pitää kaksoistarkastaa. Joten kyllä ne insuliinitkin pitäisi, jos oikeasti haluttaisiin tehdä lääkehoito turvalliseksi. Taitaa muuten olla parikin keissiä, missä nimenomaan sitä insuliinia on käytetty potilaiden murhaamiseen kotihoidossa. Ellen väärin muista. Ja en nyt tarkoita että hoitajia pitäisi epäillä murha-aikeista - vaan sitä, kuinka vakavan seuraamuksen väärällä annostelulla insuliinia voi saada aikaan.

Minä haluaisin kovasti tietää, mistä sinä käytännössä revit riittävästi hoitajia niin että pystyisi ja ehtisi kaksoistarkistamaan kaiken?

Ei ole mun päänvaiva, kun en sinne kotihoitoon aio jäädä. Hosukoon muut, kun ei näytä edes asia vaivaavan. Kyse ei ole ainoastaan edes siitä ettei sitä kaksoistarkasteta, vaan siitä että niitä insuliineja annostellaan siellä lennossa, hosuen, usein asiakasta edes yhtään tuntematta, kun niissä vielä annokset on täysin yksilölliset ja vaihtelee (ei ole aina sama vakioannos). Olen katsellut joidenkin kokeneempien hoitajien lääkelistoja tuolla ja ne on usein insuliinien kohdalla jopa puutteelliset/ ei päivitetty kun on tehty annosnosto tai lasku.

Arvostan paljon enemmän omaa terveyttä ja mielenrauhaa, kuin että jäisin tästä jankkaamaan sen enempää. Täällä tai työpaikalla. Onneksi on sata muutakin paikkaa mihin hakeutua.

Nopeat säädetään verensokerien +ohjeen tai pelkän ohjeen mukaan listalta aterioittain. Pitkävaikutteiset yleensä vakioannos. Jos sulla on asiakkaan lääkelista niin miten siinä voi epäonnistua tai hosua? Se on tietenkin eri asia jos lääkelista päivittämättä - se on haipron paikka. Niin ja jos antaa insuliinin väärään aikaan suhteessa ateriaan, mutta harvoin se sairaalassakaan menee optimaalisesti minuutilleen eri insuliineilla.

Mutta mitä hittoa se potentiaalinen kaksoistarkastus tähän auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito on täysin kuralla maassamme. Puolikuolleita vanhuksia makaa likaisissa, kuumissa asunnoissaan, ns. kotihoidon tukemina. 5 minuuttia hosuvien hoitajien käyntien armoilla. Tungetaan lääkkeet suuhun, jätetään jokin vamisruokakippo pöydälle. Suihkuun viedään kerran kuussa. En syytä hoitajia, vaan järjestelmää. Suomi on maailman onnellisin maa? Miten tämä on mahdollista?

Näin se valitettavasti menee. Osa toki haluaa olla kotona, mutta moni ei. Sitten osa on fyysisesti hyvässä kunnossa mutta pää ihan hapero. Sellaisen luota kun lähtee niin tuntuu kuin 3-vuotiaan jättäisi yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sairaanhoitaja voi tehdä osaa käynneistä?

Meillä sairaanhoitaja saattaa päivän aikana erittäin vaihtelevasti ja tarpeen mukaan esim. hakea verikokeet tai käydä pistämässä im-injektion tai tekee seurantaluonteisena jonkun isomman haava- tai avannehoidon tai dreenauksen tai vaihtaa kestokatetrin/peg-letkun, sitten voi olla vaikka lääkäripalaveri tai hoitoneuvottelu. Muun ajan sitten vastailee hoitajien, asiakkaiden, omaisten ja muiden hoitavien tahojen puheluihin, tarkistaa mm. verikokeiden tuloksia ja soittaa niistä asiakkaille, katsoo asiakkaiden hoitopalautteita sekä lääkelistoja ja selvittelee asiakkaiden sairaan- ja lääkehoidollisia asioita tiimin, osaston ja muiden hoitavien tahojen kanssa. Lähtee myös avuksi paikan päälle jos joku lähihoitajista soittaa asiakkaalta että nyt tarvitaan sairaanhoitajan apua/konsultaatiota. Toki käyntejä yhdistellään niin että esim. jos sairaanhoitaja hakee aamulla asiakkaalta paastoverikokeet, hän tekee toki ne normaalit aamutyöt samalla käynnillä ettei kaksi käsiparia juokse samaan paikkaan peräkkäin.

Sairaanhoitajien työ kotihoidossa on oikeasti paljon muutakin kuin vain pelkkää konkreettista asiakkaan kotona tapahtuvaa asiakas-/hoitotyötä.

Olen 60v työtön lähihoitaja. Kyllä, lähihoitajakin voi olla työtön. En suostunut katsomaan huonoa hoitoa. Mitta tuli täyteen. En suostu/ enkä pysty tähän systeemiin enää. Minä haluaisin hoitaa iäkkäitä kunnolla, arvostaen. Siihen ei ole maassamme mahdollisuutta, koska jokainen hoivapaikka on pelkkää voitontavoittelua, vanhusten hyvinvoinnin kustannuksella, suurten, monikansallisten yhtiöiden toimesta . En saa töitä, koska en suostu hyväksikäyttöön. Olen liian suulas. Jos olisin rikas, perustaisin paikan, jossa vanhuksia hoidettaisiin arvostavasti ja kunnioittavasti.

Opiskelija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito on täysin kuralla maassamme. Puolikuolleita vanhuksia makaa likaisissa, kuumissa asunnoissaan, ns. kotihoidon tukemina. 5 minuuttia hosuvien hoitajien käyntien armoilla. Tungetaan lääkkeet suuhun, jätetään jokin vamisruokakippo pöydälle. Suihkuun viedään kerran kuussa. En syytä hoitajia, vaan järjestelmää. Suomi on maailman onnellisin maa? Miten tämä on mahdollista?

Näin se valitettavasti menee. Osa toki haluaa olla kotona, mutta moni ei. Sitten osa on fyysisesti hyvässä kunnossa mutta pää ihan hapero. Sellaisen luota kun lähtee niin tuntuu kuin 3-vuotiaan jättäisi yksinään.

Kyllä, valtion johto suuressa viisaudessaan aikoinaan vähensi pitkäaikaishoitopaikkoja ja -osastoja mutta unohti sitten tehostaa samassa suhteessa kotihoitoa, ja sen seurauksena kotona on sitten lukemattomia, monisairaita ja iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä, muistamattomia ja/tai turvattomia ja joiden ei oikeasti ole enää turvallista olla kotona mutta muuallekaan ei pääse kun niitä paikkoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6- 8 käyntiä aamuvuorossa? Missä näin vähän käyntejä? Täällä Helsingin kotihoidossa voi olla 15- 20 käyntiä vuorossa. Joskus on ollut 24 käyntiä, kun poissaolijoiden käynnit on jaettu paikallaolijoiden kesken. Siinä ei montaa minuuttia jää per asiakas.

Tarkoitin aamukäyntejä, eli ne mitkä pitäis hoitaa ennen klo 10, viimeistään 10.30 mennessä. Sekin on jo vähän kyseenalaista, mennä antamaan AAMUlääkkeet 10.30 insuliineista sitten puhumattakaan, ne on tietty hoidettava aina ekana.

Kiirehän usein tulee, koska siirtymiin menee oma aikansa + siihen että ennen käyntiä tutustuisit edes vähän asiakkaan tietoihin ja edellisiin kirjauksiin. Aamulla menee aikaa myös tavaroiden keräämiseen yms.

Mitä tulee insuliinien kaksoistarkistukseen niin se olisi kyllä tärkeää. Jos esim. annat epähuomiossa suuren määrän nopeavaikutteista insuliinia pitkävaikutteisen sijasta, niin asiakkaan verensokeri voi laskea hengenvaaralliselle tasolle. Ja kun se asiakas vielä usein jää sen insuliinin annon jälkeen yksin sinne kotiin tuntikausiksi, kunnes taas seuraava hoitaja tulee On huolestuttavaa että usein tuota kuitenkin joutuu tekemään väsyneenä ja kiireessä, koska on täysin inhimillistä ja tiedostettua että silloin virheiden riski kasvaa.

Turhaa minusta lähteä kilpailemaan kenellä on huonoimmin asia.

Ihan oikeastiko kuvittelet että kotihoidon hoitajilla, joita meilläkin on joka vuorossa aivan liian vähän, olisi vielä aikaa alkaa juosta kaikki insuliinipaikat kahdella hoitajalla?

Sanoinko niin?

Toin vain esille epäkohtia. Rauha nyt vaan. Vaikka näin on tehty 20 vuotta ei aina tarkoita että se on oikein tehty. Uudet hoitajat ei välttämättä halua ottaa samaa vastuuta.

Kaikki muutkin lääkkeet pitää kaksoistarkastaa. Joten kyllä ne insuliinitkin pitäisi, jos oikeasti haluttaisiin tehdä lääkehoito turvalliseksi. Taitaa muuten olla parikin keissiä, missä nimenomaan sitä insuliinia on käytetty potilaiden murhaamiseen kotihoidossa. Ellen väärin muista. Ja en nyt tarkoita että hoitajia pitäisi epäillä murha-aikeista - vaan sitä, kuinka vakavan seuraamuksen väärällä annostelulla insuliinia voi saada aikaan.

Olen eri, mutta vastaan silti. Ei valitettavasti ole mitenkään mahdollista, että lääkkeitä kävisi jakamassa kaksi ihmistä siksi, että toinen voisi tarkastaa toisen annostelun.

Minusta tuntuu, että lääkkeiden annostelu ja jakaminen ovat jotenkin sellaisia asioita, joita moni nuorempi lähihoitaja jotenkin suorastaan pelkää. Siis lääkelaskukurssi on jo jotain sellaista, jolla alalla opiskelevia pelotellaan vähän vanhempien toimesta. Kuitenkin ne ovat ihan simppeleitä asioita, jotka kaikkien tulisi takuuvarmasti hallita. Millähän tätä voisi muuttaa?

Apteekissa suoritettava annosjakelu on toki äärimmäisen hyvä homma, ja sen avulla päästänee eroon suurimmasta osasta lääkkeiden annostelua. Ihan kaikkeen sitä ei kuitenkaan voi soveltaa, ja ne hommat täytyy vaan tehdä rutiinilla. Tässä on kuitenkin kyse perusammattitaidosta, joka jokaiselta valmistuvalla täytyisi löytyä. Vai päästetäänkö opiskelijat kuitenkin liian vähällä osaamisella lävitse kurssista ja valmistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6- 8 käyntiä aamuvuorossa? Missä näin vähän käyntejä? Täällä Helsingin kotihoidossa voi olla 15- 20 käyntiä vuorossa. Joskus on ollut 24 käyntiä, kun poissaolijoiden käynnit on jaettu paikallaolijoiden kesken. Siinä ei montaa minuuttia jää per asiakas.

Tarkoitin aamukäyntejä, eli ne mitkä pitäis hoitaa ennen klo 10, viimeistään 10.30 mennessä. Sekin on jo vähän kyseenalaista, mennä antamaan AAMUlääkkeet 10.30 insuliineista sitten puhumattakaan, ne on tietty hoidettava aina ekana.

Kiirehän usein tulee, koska siirtymiin menee oma aikansa + siihen että ennen käyntiä tutustuisit edes vähän asiakkaan tietoihin ja edellisiin kirjauksiin. Aamulla menee aikaa myös tavaroiden keräämiseen yms.

Mitä tulee insuliinien kaksoistarkistukseen niin se olisi kyllä tärkeää. Jos esim. annat epähuomiossa suuren määrän nopeavaikutteista insuliinia pitkävaikutteisen sijasta, niin asiakkaan verensokeri voi laskea hengenvaaralliselle tasolle. Ja kun se asiakas vielä usein jää sen insuliinin annon jälkeen yksin sinne kotiin tuntikausiksi, kunnes taas seuraava hoitaja tulee On huolestuttavaa että usein tuota kuitenkin joutuu tekemään väsyneenä ja kiireessä, koska on täysin inhimillistä ja tiedostettua että silloin virheiden riski kasvaa.

Turhaa minusta lähteä kilpailemaan kenellä on huonoimmin asia.

Ihan oikeastiko kuvittelet että kotihoidon hoitajilla, joita meilläkin on joka vuorossa aivan liian vähän, olisi vielä aikaa alkaa juosta kaikki insuliinipaikat kahdella hoitajalla?

Sanoinko niin?

Toin vain esille epäkohtia. Rauha nyt vaan. Vaikka näin on tehty 20 vuotta ei aina tarkoita että se on oikein tehty. Uudet hoitajat ei välttämättä halua ottaa samaa vastuuta.

Kaikki muutkin lääkkeet pitää kaksoistarkastaa. Joten kyllä ne insuliinitkin pitäisi, jos oikeasti haluttaisiin tehdä lääkehoito turvalliseksi. Taitaa muuten olla parikin keissiä, missä nimenomaan sitä insuliinia on käytetty potilaiden murhaamiseen kotihoidossa. Ellen väärin muista. Ja en nyt tarkoita että hoitajia pitäisi epäillä murha-aikeista - vaan sitä, kuinka vakavan seuraamuksen väärällä annostelulla insuliinia voi saada aikaan.

Olen eri, mutta vastaan silti. Ei valitettavasti ole mitenkään mahdollista, että lääkkeitä kävisi jakamassa kaksi ihmistä siksi, että toinen voisi tarkastaa toisen annostelun.

Minusta tuntuu, että lääkkeiden annostelu ja jakaminen ovat jotenkin sellaisia asioita, joita moni nuorempi lähihoitaja jotenkin suorastaan pelkää. Siis lääkelaskukurssi on jo jotain sellaista, jolla alalla opiskelevia pelotellaan vähän vanhempien toimesta. Kuitenkin ne ovat ihan simppeleitä asioita, jotka kaikkien tulisi takuuvarmasti hallita. Millähän tätä voisi muuttaa?

Apteekissa suoritettava annosjakelu on toki äärimmäisen hyvä homma, ja sen avulla päästänee eroon suurimmasta osasta lääkkeiden annostelua. Ihan kaikkeen sitä ei kuitenkaan voi soveltaa, ja ne hommat täytyy vaan tehdä rutiinilla. Tässä on kuitenkin kyse perusammattitaidosta, joka jokaiselta valmistuvalla täytyisi löytyä. Vai päästetäänkö opiskelijat kuitenkin liian vähällä osaamisella lävitse kurssista ja valmistumaan?

Lääkepoikkeamat on suurin ongelma ja riskitekijä potilaalle. Ainakin sh-koulutuksessa meillä käytiin aika tarkkaan läpi riskitekijät ja tyypilliset kompastuskuopat lääketurvallisuuteen liittyen. Suurimmassa vaarassa on usein juurikin vanhukset sekä monisairaat ja kotihoito on hyvin tyypillinen ympäristö; missä niitä lääkityspoikkeamia ja haittatapahtumia tapahtuu ihan jatkuvasti. Nuoret hoitajat ottavat asian vakavasti, koska asiat on tuoreessa muistissa koulun oppitunneilta. Sitten menet sinne työelämään, tajuat aika nopeasti kuinka päin honkia asiat siellä voidaan tehdä, eikä ketään kiinnosta.

Lääkepoikkeamat ei siis todellakaan käsitä vain laskuvirheitä. Vaan siihen liittyy paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6- 8 käyntiä aamuvuorossa? Missä näin vähän käyntejä? Täällä Helsingin kotihoidossa voi olla 15- 20 käyntiä vuorossa. Joskus on ollut 24 käyntiä, kun poissaolijoiden käynnit on jaettu paikallaolijoiden kesken. Siinä ei montaa minuuttia jää per asiakas.

Tarkoitin aamukäyntejä, eli ne mitkä pitäis hoitaa ennen klo 10, viimeistään 10.30 mennessä. Sekin on jo vähän kyseenalaista, mennä antamaan AAMUlääkkeet 10.30 insuliineista sitten puhumattakaan, ne on tietty hoidettava aina ekana.

Kiirehän usein tulee, koska siirtymiin menee oma aikansa + siihen että ennen käyntiä tutustuisit edes vähän asiakkaan tietoihin ja edellisiin kirjauksiin. Aamulla menee aikaa myös tavaroiden keräämiseen yms.

Mitä tulee insuliinien kaksoistarkistukseen niin se olisi kyllä tärkeää. Jos esim. annat epähuomiossa suuren määrän nopeavaikutteista insuliinia pitkävaikutteisen sijasta, niin asiakkaan verensokeri voi laskea hengenvaaralliselle tasolle. Ja kun se asiakas vielä usein jää sen insuliinin annon jälkeen yksin sinne kotiin tuntikausiksi, kunnes taas seuraava hoitaja tulee On huolestuttavaa että usein tuota kuitenkin joutuu tekemään väsyneenä ja kiireessä, koska on täysin inhimillistä ja tiedostettua että silloin virheiden riski kasvaa.

Turhaa minusta lähteä kilpailemaan kenellä on huonoimmin asia.

Ihan oikeastiko kuvittelet että kotihoidon hoitajilla, joita meilläkin on joka vuorossa aivan liian vähän, olisi vielä aikaa alkaa juosta kaikki insuliinipaikat kahdella hoitajalla?

Sanoinko niin?

Toin vain esille epäkohtia. Rauha nyt vaan. Vaikka näin on tehty 20 vuotta ei aina tarkoita että se on oikein tehty. Uudet hoitajat ei välttämättä halua ottaa samaa vastuuta.

Kaikki muutkin lääkkeet pitää kaksoistarkastaa. Joten kyllä ne insuliinitkin pitäisi, jos oikeasti haluttaisiin tehdä lääkehoito turvalliseksi. Taitaa muuten olla parikin keissiä, missä nimenomaan sitä insuliinia on käytetty potilaiden murhaamiseen kotihoidossa. Ellen väärin muista. Ja en nyt tarkoita että hoitajia pitäisi epäillä murha-aikeista - vaan sitä, kuinka vakavan seuraamuksen väärällä annostelulla insuliinia voi saada aikaan.

Olen eri, mutta vastaan silti. Ei valitettavasti ole mitenkään mahdollista, että lääkkeitä kävisi jakamassa kaksi ihmistä siksi, että toinen voisi tarkastaa toisen annostelun.

Minusta tuntuu, että lääkkeiden annostelu ja jakaminen ovat jotenkin sellaisia asioita, joita moni nuorempi lähihoitaja jotenkin suorastaan pelkää. Siis lääkelaskukurssi on jo jotain sellaista, jolla alalla opiskelevia pelotellaan vähän vanhempien toimesta. Kuitenkin ne ovat ihan simppeleitä asioita, jotka kaikkien tulisi takuuvarmasti hallita. Millähän tätä voisi muuttaa?

Apteekissa suoritettava annosjakelu on toki äärimmäisen hyvä homma, ja sen avulla päästänee eroon suurimmasta osasta lääkkeiden annostelua. Ihan kaikkeen sitä ei kuitenkaan voi soveltaa, ja ne hommat täytyy vaan tehdä rutiinilla. Tässä on kuitenkin kyse perusammattitaidosta, joka jokaiselta valmistuvalla täytyisi löytyä. Vai päästetäänkö opiskelijat kuitenkin liian vähällä osaamisella lävitse kurssista ja valmistumaan?[/quote]

Käsityötä tulee väkisinkin, kahden viikon rullalla pyörivä anja on joskus haasteellinen lääkemuutosten kannalta, aina joutuu aukomaan ja teippaamaan pusseja kun tuleekin joku muutos juuri kun kahden viikon rulla on toimitettu ja alussa. Lisäksi mm. Marevan ja lääkekuurit on joka tapauksessa jaettava erikseen dosettiin. Muutosten takia tulee myös jonkin verran hukkaa kun rullasta puretaan lopetettuja lääkkeitä pois ja välillä apteekista joudutaan hakemaan pienimpiä mahdollisia pakkauksia uusia lääkkeitä että pärjätään siihen asti kun saadaan uudet aloitetut lääkkeet tilattua ja alkamaan rullassa. Moninaisista syistä johtuen aina ei myöskään ole mahdollista purkaa rullaa noin vain dosettiin tarvittavine lääkemuutoksineen, esim. silloin jos asiakkaalla on käytössä lääkepussit annosteleva Evondos-lääkeautomaatti.