Lue keskustelun säännöt.
Miksi yli 40v mies on vapaa ja perheetön
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en ole kohdannut häntä, jonka kanssa olisin jakanut tunteen siitä, että haluamme elää ja olla yhdessä parisuhteessa. Mieluummin elän ka olen sinkkuna kuin pyrksiin asettumaan parisuhteeseen vain esimerkiksi ajatuksella, että yritämpä olla ja elää hänen kanssaan nyt parisuhteessa kun en ketään muutakaan mahdollisesti tule saamaan. Ei tällainen tyytyminen olisi minusta reilua kumpaakaan meistä kohtaan.
Mutta toki on olemassa se mahdollisuus, että elän ja olen sinkkuna lopun ikääni. Koska olen oikeastaan aina ollut, niin en tiedä, miksi parisuhteessa olisi yksinomaisesti aina parempaa kuin sinkkuna. - On minullakiin ollut aikani, jolloin käytin ihan liian paljon energiaa sen märehtimiseen, että olen sinkku, kunnes oivalsin, että asetan toisellekin kohtuuttoman suuria odotuksia ja vaatimuksia, jos vasta hänen kauttaan voisin kokea elämäni arvokkaaksi ja mielekkääksi.
Nykyään yritänkin aatella enempi, että niin sinkkuudessa kuin parisuhteessa on kumpaisessakin puolensa; niin hyvät kuin huonot, joten parempi yrittää keskittyä siihen, missä kulloinkin on, koska siinä se aika menisikin kun vertailsi ja pohtisi kumpaisenkin hyviä ja tai huonoja puolia.
Toki vikaakin minussa varmasti on. Olen jo tullut ja muodostunut niin itseriittoiseksi ja kai itsekkääksikin, että en tiedosta, miä on se tai ne seikat, jotka pitävät tai ovat pitäneet minut sinkkuna. - Ellei sitten se, että olen oppinut iloitsemaan ja nauttimaan sinkkudestani. En yksinkertaisesti käytä juurikaan aikaa siihen, että löytäisin ja kohtaisin itselleni kumppanin.
Onneksi elämässäni on kuitenkin muita arvokkaita ja eritavoin rakkaita ihmisiä, joiden kanssa saan ja voin viettää aikaani ja joiden kanssa voin jakaa eritavoin asioita joskus asiattomuuksiakin
M 43
Ymmärrän hyvin.
Haluatko kertoa ymmärryksestäsi lisää. - Minä näet en ymmärrä. Mikä hänessä on sellaista, joka on pitänyt hänet aina sinkkuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse kouluja käynyt, 36-vuotias, kaupungilla johtajavirassa oleva mies. En ole koskaan seurustellut enkä ole käynyt koskaan treffeillä. Nuorena ajattelin, että olen niin ruma, etten koskaan tule kelpaamaan yhdellekään nätille, normaalille naiselle. Nyt vanhemmalla iällä vaatimukset ovat kasvaneet sen verran, ettei taida olla vapailla markkinoilla vaatimukset täyttävää. Aivan hyvin voin olla yksinkin.
Minulle koulutus, äly, kunnianhimo, lahjakkuus ja terveelliset elämäntavat ovat hyvin tärkeitä arvoja. En koskaan voisi omaan elämääni huolia enkä hyväksyä elämänkoululaista, joka on vieläpä kaiken kukkuraksi iso ja lihava. Aloittajan viestissä on sellainen sävy, että nykypäivänäkin nuoremmat naiset alistuisivat johonkin kodinhengettären rooliin. Ihan tiedoksi vain, se maailma jäi 70-luvulle.
M36
Mistä ihmiset vetelee näitä johtopäätöksiä? Edelleen kaikki ei halua parisuhdetta,avioliittoon, sekä lapsia.. Miksi pitääs kaikkien edes lähteä tohon sirkukseen mukaan? Itse voin ajatella, että olisin elämäni sinkkuna, eikä siinä ole mitään taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kouluja käynyt, 36-vuotias, kaupungilla johtajavirassa oleva mies. En ole koskaan seurustellut enkä ole käynyt koskaan treffeillä. Nuorena ajattelin, että olen niin ruma, etten koskaan tule kelpaamaan yhdellekään nätille, normaalille naiselle. Nyt vanhemmalla iällä vaatimukset ovat kasvaneet sen verran, ettei taida olla vapailla markkinoilla vaatimukset täyttävää. Aivan hyvin voin olla yksinkin.
Minulle koulutus, äly, kunnianhimo, lahjakkuus ja terveelliset elämäntavat ovat hyvin tärkeitä arvoja. En koskaan voisi omaan elämääni huolia enkä hyväksyä elämänkoululaista, joka on vieläpä kaiken kukkuraksi iso ja lihava. Aloittajan viestissä on sellainen sävy, että nykypäivänäkin nuoremmat naiset alistuisivat johonkin kodinhengettären rooliin. Ihan tiedoksi vain, se maailma jäi 70-luvulle.
M36
Huomasitko että tässä puhuttiin yli 40v miehistä?
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias sinkku heteromies, urheilullinen, hyvässä työssä, korkeasti koulutettu enkä omasta mielestäni mitenkään ruma. Olin avoliitossa monta vuotta n. kolmekymppiseksi, mutta se kaatui erinäisiin syihin.
Elämänlaatuani ehkä eniten nostanut päätös oli lakata etsimästä parisuhdetta, ja alkaa käydä purkamassa seksuaaliset paineet ammattilaisella! En näe tässä järjestelyssä kuin hyviä puolia. Lapsia en ole koskaan halunnut, kotini saan hoidettua aivan mainiosti yksin, ja kavereita riittää. Olin yksinäisempi parisuhteessa kuin nyt sinkkuna. Rahaa kuluu vähemmän kuin suhteessa ollessa, eikä tarvitse tyytyä kompromisseihin arjessa.
Suosittelen muillekin, ainakin lapsettomille!
Hys hys, näkeehän sen jo alapeukuistakin, ettei tätä salaisuutta sovi liian laajoille joukoille paljastaa. Mistä ne perus-av-mammat sitten löytävät käskytettäviä, jos miehet yleisemminkin alkavat tajuta tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on varsinainen katkerien perhehelvettiinsä hajoavien miestenvihaajien kosto.
Jokainen elää kuten haluaa, antakaa jo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kaverini sai semmoiset traumat nuoruuden suhteesta, ettei halua enää yhtäkään seurustelusuhdetta. Välillä se vika voi olla meissä naisissakin!
Ja toisinpäin. Jos on saanut eteensä vain sellaisia miehiä,jotka osottautuneet huonoiksi vaihtoehdoiksi niin nainenkin voi päättää,että nyt riitti suhteet,jos ei koko loppuelämäksi niin vähäksi aikaa ainakin. Ei aina kannata ensimmäiseks ihmetellä,miks joku on sinkku,takana voi olla tosiaan pettymyksiä. Kaikki ei kohtaa heti sitä kymppiä.
SoTrue kirjoitti:
Mistä ihmiset vetelee näitä johtopäätöksiä? Edelleen kaikki ei halua parisuhdetta,avioliittoon, sekä lapsia.. Miksi pitääs kaikkien edes lähteä tohon sirkukseen mukaan? Itse voin ajatella, että olisin elämäni sinkkuna, eikä siinä ole mitään taustalla.
Se onki jännä,miten nykyaikanaki ihmetellään,jos joku ei halua siihen sirkukseen mukaan vaan haluaa jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe-elämää voi elää omalla tavallaan. Kaikkien ei tarvitse hankkia omakotitaloa, farmarivolvoa, kolmea lasta ja labradorinnoutajaa.
Kaveri löysi tälläisen; mies yli 40, komea ja perheetön. Naimisissa ollut, mutta eronnut. Ihan ok kaikinpuolin. Ensisilmäyksellä siis.
Siellä pinnan alla oli niin montaa traumaa peräkkäin ja päällekkäin, ne yhdistettynä lievään alkoholiongelmaan. No, hän on vissiin jälleen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas näen asian niin, että ne nalkuttavan varaäitinsä kanssa väen vängällä parisuhteessa esim seksin takia roikkuvat miehet ovat niitä viallisimpia ja surkeimpia tapauksia.
Ei ole edes seksiä, mutta lasten takia en ole hakenut eroa.
Tiedän yhden, joka on pelimies. Hän ei halua mitään vakavaa, vain seksiä ja joskus himppasen läheisyyttä. Tunne-elämältään kylmä ihminen. Tykkää pitää useampia fb:tä ja jos niitä ei ole, ottaa minuun yhteyttä. En vaan halua olla enää yksi hänen hoidokeistaan. Itse olen valinnut olla yksin, hän haluaa elää omalla tavallaan ja se on ihan fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnon ihmisellä on oma perhe.
Tervetuloa 2000-luvulle.
Todennäköisesti naimisissa ja lapsia, esittäytyy vain sinkkuna.
Kuka ihme haluaisi parisuhteen nimellä kulkevan pallon jalkaan? Nuorena ja tyhmänä kerran kokeilin, never again.
Vierailija kirjoitti:
Naisten silmissä hylkiö ja kyllähän naiset keksivät toisista vaikka mitä vikoja.
Taattua manspleingiä: naisten vika. Miehestä ei koskaan ole MITÄÄN VIKAA.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden, joka on pelimies. Hän ei halua mitään vakavaa, vain seksiä ja joskus himppasen läheisyyttä. Tunne-elämältään kylmä ihminen. Tykkää pitää useampia fb:tä ja jos niitä ei ole, ottaa minuun yhteyttä. En vaan halua olla enää yksi hänen hoidokeistaan. Itse olen valinnut olla yksin, hän haluaa elää omalla tavallaan ja se on ihan fine.
En usko, että joku nelikymppinen Setämies on kuuminta hottia naisten keskuudessa. On jo liian rupsahtanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en ole kohdannut häntä, jonka kanssa olisin jakanut tunteen siitä, että haluamme elää ja olla yhdessä parisuhteessa. Mieluummin elän ka olen sinkkuna kuin pyrksiin asettumaan parisuhteeseen vain esimerkiksi ajatuksella, että yritämpä olla ja elää hänen kanssaan nyt parisuhteessa kun en ketään muutakaan mahdollisesti tule saamaan. Ei tällainen tyytyminen olisi minusta reilua kumpaakaan meistä kohtaan.
Mutta toki on olemassa se mahdollisuus, että elän ja olen sinkkuna lopun ikääni. Koska olen oikeastaan aina ollut, niin en tiedä, miksi parisuhteessa olisi yksinomaisesti aina parempaa kuin sinkkuna. - On minullakiin ollut aikani, jolloin käytin ihan liian paljon energiaa sen märehtimiseen, että olen sinkku, kunnes oivalsin, että asetan toisellekin kohtuuttoman suuria odotuksia ja vaatimuksia, jos vasta hänen kauttaan voisin kokea elämäni arvokkaaksi ja mielekkääksi.
Nykyään yritänkin aatella enempi, että niin sinkkuudessa kuin parisuhteessa on kumpaisessakin puolensa; niin hyvät kuin huonot, joten parempi yrittää keskittyä siihen, missä kulloinkin on, koska siinä se aika menisikin kun vertailsi ja pohtisi kumpaisenkin hyviä ja tai huonoja puolia.
Toki vikaakin minussa varmasti on. Olen jo tullut ja muodostunut niin itseriittoiseksi ja kai itsekkääksikin, että en tiedosta, miä on se tai ne seikat, jotka pitävät tai ovat pitäneet minut sinkkuna. - Ellei sitten se, että olen oppinut iloitsemaan ja nauttimaan sinkkudestani. En yksinkertaisesti käytä juurikaan aikaa siihen, että löytäisin ja kohtaisin itselleni kumppanin.
Onneksi elämässäni on kuitenkin muita arvokkaita ja eritavoin rakkaita ihmisiä, joiden kanssa saan ja voin viettää aikaani ja joiden kanssa voin jakaa eritavoin asioita joskus asiattomuuksiakin
M 43
Ymmärrän hyvin.
Haluatko kertoa ymmärryksestäsi lisää. - Minä näet en ymmärrä. Mikä hänessä on sellaista, joka on pitänyt hänet aina sinkkuna?
Jo hänen eka lauseensa kertoo kaiken: Koska en ole kohdannut häntä, jonka kanssa olisin jakanut tunteen siitä, että haluamme elää ja olla yhdessä parisuhteessa.
Huokaus. Olen 43 vuotias ja vapaa ja perheetön / lapseton mies. Mutta en tunnista itseäni yhdestäkään edellä luottelemistasi määreistä. Mutta sen olen jo oppinut, että ei minun kannata erityisemmin korostaa ja tai alleviivat sitä, että olen ja olen ollut aina sinkkuna. Ja silloin kun aiempien parisuhteiden määrää on kysytty, niin todennäköisesti olisin päässyt helpommalla jos olisin valehdellut sen sijaan, että olen kertonut ettei minulla ole historiassani yhtään parisuhdetta.
Asiaa ei tee luultavsti yhtään helpommaksi ymmärtää se, että vaikka en ole ollut parisuhteessa, niin itselläni on ja on ollut jo vuosikymmeniä niin miehiä kuin naisia eri tavoin läheisinä ja arvokkaina ihmissuhteina elämässäni.
Yritän käyttäytyä ja toimia niin, että heitä olisi myös jatkossakin. Vaikka tähän ikään (43 vuotta) tiedodstan hyvin, että osa ihmissuhteista saattaa aikaa myöten päättyä eri tavoin, mutta onneksi niitä voi myös muodostua uudempia.