Oletko saanut varoituksen tai kutsun puhutteluun työpaikalla?

Vierailija kirjoitti:

Muutamaankin otteeseen. Ilmeisesti olen työpaikkakiusaaja. Tuon työhön liittyvät asiat aika voimakkaasti esille ja osa ei kestä sitä. Henkilökohtaisuuksiin en mene, mutta voin sanoa kuinka asiat menevät ammattimielessä ja en pelkää korottaa ääntäni jos eivät muuten ymmärrä.

T. Nainen miesvaltaisella alalla ja työyhteisöstä suurinta osaa korkeammin koulutettu

Äänen korottaminen ei ole osoitus osaamisesta.Se on vaan asiatonta käytöstä.

Tiesin että yksi asiakas valittaa minusta, joten varauduin. "Hankin suosituksia" toisilta asiakkailta.

Tuli kutsu keskusteluun esimiehen kanssa. Myönsin, että en oikein tule toimeen yhden asiakkaan kanssa. Ehdotin, että asiakas siirrettäisiin kollegalleni. Pian esimies sai puheluita myös toimintaani tyytyväisiltä  asiakkailta.

Tällä tavalla olen valinnut asiakkaikseni itselleni mieluisia ja päässyt eroon niistä joista en pidä. Jos en pidä asiakkasta, teen huonompaa työnjälkeä ja jos pidän, teen niin hyvää työnjälkeä, että siitä kiirii tieto myös esimiehelleni.

Kyllä. Olin sijaisena päiväkodissa ja ainoana paikalla kun eräs poika juoksi ilman sisätossuja ja hammas lohkesi.

Minä jouduin puhutteluun vaikka muut naiset juorusivat ihan siinä vieressä.

Epäoikeudenmukaista minusta.

Olin turhassa pakollisessa palaverissa. Lähdin pois ns. ovet paukkuen. Puhutteluhan siitä tuli. Ymmärsin irtisanoutua mokomasta stressaavasta työstä. Parhaita päätöksiä ikinä.

Ennen sain aina kunnolla pas**a niskaan, kun oli kehityskeskustelut, yhden kerran olin myöhästynyt ja kokonaiset 0,5 sekuntia. Seuraava päivä sama juttu, mutta 0,2 sekuntia. Muilla jopa 20 min tai 30 min, mutta noista sekunneista huomautettiin, kun ei muuta ollut. Toinen nk. kehityskeskustelu tuli täysiin puun takaa suoraa huutoa. Näiden jälkeen olin aika pitkällä sairaslomalla pelkotilojen ja paniikin ja masennuksen takia.

Siksi en siedä yhtään kiusaamista nykypäivänä ja kehotan kaikkia menemään niin ylös kuin on pakko, että kiusaajille saadaan joku roti.

Kertoo jotain mun työpaikoista ja minusta ihmisenä, mutta useita kertoja.

Olen saanut huomautuksen huolimattomuudesta, koska olin nitonut kaksi paperia vinoon.

Olen saanut kirjallisen huomautuksen ja työsuhteeni purettiin. Jännä, että meni monta vuotta oikein hyvin, mutta sitten kun piti saada yksi sukulainen hommiin niin kävi näin. Olisin lähtenyt ihan ilman sitä showtakin, mutta ymmärrän miksi piti jättää ulos viestinnästä ja antaa huomautuksia asioista joista en ollut saanut tietoa.

Ja pari muuta.

Emma K. kirjoitti:

Olen saanut kutsun "kehityskeskusteluun".

Sanoin, että jos en kelpaa, niin voin lähteäkin.

Sen jälkeen ei ole vittuiltu.

Kaikkihan joutuvat/pääsevät kehityskeskusteluun.

Mitä ihmeen vittuilua tuo kutsu mielestäsi sisälsi?

Jouduin esimiehen puhutteluun kun minulla oli unettomuuskausi. Jouduin pitämään silloin sairaslomia. Esimies vaahtosi kyseisessä tapaamisessa siitä, miten unettomuus ei ole sairaus ja hän itse on töissä parin tunnin yöunilla. Sanoin, että pahoittelen, mutta en kykene samaan. Sanoin, että pystyisin tekemään työtä kyllä etänä, jos se sopisi, mutta siihen aikaan ennen pandemiaa sen järjestäminen oli yrityksessä vaikeaa, kun esimies ei luottanut etänä työskentelijöihin.

Tämä oli alkusysäys sille, että vaihdoin pian tuon jälkeen työpaikkaa. Nykyään en kuuntelisi tuollaista, esimiehen ei pidä ottaa kantaa kenenkään sairaslomien syyhyn.

Itsekseni olen miettinyt, että millaistakohan tuolla esimiehellä on ollut pandemia-aikaan, kun kaikki olivat etätöissä... Nykyään mainostavat työpaikkailmoituksissaan, miten kaikki työt voidaan hoitaa etänä.

Joo. Puhelinmyyntifirmassa neljän päivän jälkeen. Kone temppuili ja en saanut soitetua päivän saldoa täyteen(yhtenä päivänä). Olin sanonut monta kertaa, että kone ei toimi mutta mua ei kuunneltu.

Sitten ylimielinen nuori miespomo huusi mulle, että hän ei maksa kymppiä tunnilta istumisesta :')

Terkkuja A, jos luet tätä. Oot nolo sen pikku firmas kanssa. <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olin sijaisena päiväkodissa ja ainoana paikalla kun eräs poika juoksi ilman sisätossuja ja hammas lohkesi.

Minä jouduin puhutteluun vaikka muut naiset juorusivat ihan siinä vieressä.

Epäoikeudenmukaista minusta.

Sama kokemus sijaisena. Erilainen onnettomuus kylläkin. Mutta minun syykseni laitettiin. Vakihenkilöstö ei ollut valppaana, minä olin. Ajattelin silloin, että ihan sama, en mee tuohon taloon enää koskaan. Nyt harmittaa kun en puolustanut syyttömyyttäni.

Up

Olin aikoinaan kolme kertaa.  Kahdesti syynä  epäkunniottava käytös lähiesihenkilöä kohtaan, kerran isompaa pomoa.  Puhuimme  kahdesti asiat läpi, asiallisesti. Ainoa puhuttelu josta lähdin ovet paukkuen oli se kerta kun tuo isompi boss kutsui puhutteluun, hän oli siis se joka koki käytöksen itseään kohtaan olleen epäkunnioittava. Puhuttelu meni niin, että minä puhuttelin häntä yhtä paljon kuin  hän minua.  Totuuksia puolin ja toisin. Taisin saada jonkun huomautuksen tai suullisen varoituksen. 

Luulin eräässä kohteessa että sai ottaa suklaapatukoita jotka menneet vanhaksi, no ei olis saanut ja ihme etten johtunut vankilaan. 

En, mutta juttelemaan jouduin pomon kanssa kun työkaveri huusi minulle. Pomokin oli ihmeissään miten työkaveri voi sanoa ettei pomo voi antaa minulle lupaa siihen mitä tein. No ei siitä minulle tullut varoitusta eikä mitään muutakaan ongelmaa, koska tein sen mitä pomo ohjeisti

Jotain joskus. Eihän niillä ole mitään merkitystä. Teatteria koska niin pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorena kesätöissä ollessani jouduin puhutteluun, kun olin saapunut töihin myöhässä. Vuoro alkoi 16.30, ja olin leimannut itseni sisään 16.34. 

Nykyisessä työssäni on onneksi joustava työaika, ei tarvitse kenenkään kytätä minuutteja vaan työnantaja luottaa siihen että hommat hoidetaan ja aikuiset ihmiset huolehtivat siitä että työaika täyttyy. Itse panostan aina enemmän ja mielelläni annan jopa vähän ekstraa, kun on työnantajan puolelta tarpeeksi luottamusta ja vapautta. Ymmärrän että joillain aloilla on tosi tärkeää noudattaa aikatauluja ihan minuutilleen, mutta se ei ole minun juttuni ja siksi valitsinkin työn eri alalta.

Minä olen noissa tapauksissa (siis äärimmäisen harvoin myöhästyn) tehnyt vuoron pitemmäksi loppupäästä. Olen elämäni aikana tehnyt palkatonta työtä kymmeniä tunteja kun kaupanalalla työvuorot venyy asiakkaiden vuoksi välillä ihan kohtuuttomiksi.

Jouduin puhutteluun enkä edelleenkään tiedä mitä tein sen ansaitakseni. Kyllähän se syy siis kerrottiin, mutta sitä syytä ei ollut oikeasti olemassakaan, kun en ollut tehnyt niin enkä edes ajatellut asiasta sillä tavalla miten yrittäjä (ja samalla esimies) väitti. Eikä sitä auttanut kiistää ja selittää en olisi edes voinut, kun en tiennyt moista vääryyttä tehneenikään ennen tuota puhuttelua.

Tuo oli muutenkin vähän omanlaisensa työpaikka ja vuorollaan oli aina joku työntekijöistä tuon yrittäjänaisen hampaissa. Moni tuli irtisanotuksi, mutta mulla oli määräaikainen soppari johon en itse jatkoa halunnut ja samalla päätin, että jos vaan mitenkään voin välttää niin enää en naisyrittäjän firmaan lähde töihin. Muuten naisvaltaiset työpaikat on aika kammottavia, mutta tuollainen muutaman työntekijän firma aivan vihonviimeinen jos siellä on vain naisia.

Kerran hoitajana työskennellessäni piti antaa selitys, miksi olin lokitietojen mukaan käynyt potilaan äitiysneuvolatiedoissa, vaikka en työskennellyt neuvolassa eikä ollut minun potilaani kyseessä. 

Kerroin että kyse oli vahingosta, ja asia oli sillä selvä.

Olen kerran ja syy ei ollut mistään kotoisin. Ei edes liittynyt mitenkään siihen mitä tein. Syy liittyi työturvallisuuden halveksuntaan. En mä nyt aina jaksanut laittaa turvakenkiä.

Olin ollut työssäni 7 vuotta. Sitten tuli työnjohtajaksi, joku pomon sukulaispoika. Otti minut silmätikuksi heti, jostain syystä. Osaamisellani ei ollut mitään merkitystä. Järjesti kehityskeskustelun  jossa laski henkilökohtaista palkan osuuttani. Haistatin sille nilkenille pitkät v....tut. menin siitä suoraa yläkertaan, ison pomon juttusille. Sanoin itseni irti välittömästi. Ei meinannut päästää lähtemään, kun tiesi miten käy. Perustin oman firman. Vein lopulta kaikki entisen firman asiakkaat itselleni. Meitä on nyt 12 henkilöä, ja 21 vuotta takana. Hyvin on porukka viihtynyt. Aina ei tiedä ihan tarkkaan, miten kenenkin kanssa tulee toimia. Mutta sen tiedän, miten ei koskaan.