Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen ei uuvu koskaan eikä ymmärrä muita ketkä ei aina jaksa?
Kommentit (47)
Terveet, sopivan älykkäät ihmiset, joilla on ollut onni saada perheensä rakkaus ja tuki. Siitä on lähtenyt hyvän kierre, jota he eivät aivan itse hahmota. Ovat tehneet kovasti töitä menestyksensä eteen, mitä se sitten kullekin tarkoittaa, ja ansainneet onnensa. Elämä pyörii hyvää tahtia ja energiaa jää moneen asiaan.
Toisaalta, ihminen voi olla myös kokenut jonkin menetyksen, joka ajaa hakemaan elämyksiä ja kokemuksia tai toisaalta suorittamaan "hyvää elämää". Kokevat että muut eivät ole vielä hahmottaneet elämän tarkoitusta ja siksi antavat elämän valua hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vähän toista näkökulmaa työn kannalta: osalla se uupumus ja saikku pukkaa päälle heti kun pikkusen ahdistaa, mutta kas kummaa, silloin voi lähteäkin saavutetulla vapaa-ajalla puuhaamaan kaikkea kivaa.
toiset keissit sitten näitä joilla vapaa-aika on kellotettu minutilleen ja sitten ei töissä jakseta..se balanssi, kaikessa. Ei se jos aamulla hetken itkettää/ahdistaa tarkoita että, koko päivä pilalla ja nyt on pakko jäädä kotiin ahdistumaan( harvemmin myöskään poistaa sitä ahdistusta). Enkä nyt tietty tarkoita näitä jossa tilanne on päässyt siihen ettei nuku eikä pääse sängystä ylös että pitäisi väkisin vääntää hommia 3h yöunilla.
Itseasiassa työuupumusta tai ylipäätään mitään henkisen puolen uupumusta ei hoidetakaan parhaiten sohvalla lakoillen vaan tekemällä henkistä hyvinvointia parantavia, rauhoittavia ja iloa tuovia asioita.
Ja joskus fyysisiäkin sairauksia jopa hoidetaan liikunnalla, esim. fibromyalgiassa pidetään nykyisin tärkeänä sopivaa määrää liikuntaa koska liikkumattomuus pahentaa sitä.
Näin olen ainakin itse ymmärtänyt/kuullut.
Haluaisin tosin kysyä teiltä jotka kiinnitätte tuollaiseem huomiota, että miksi kyyläätte sitä, mitä muut saikullaan tekevät? Keskittykää omaan elämäänne. Eiköhän ne ihmiset ja heidän lääkärinsä tiedä parhaiten, mikä toimii. Ei sitä saikkua noin vain saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaniset ihmiset. Suorittajat. Nuoret. Hyväkuntoiset. Nopeat. Älykkäät. Päämäärätietoiset.
Töissä monen ihmisen duunit, vapaa-aikana minuuttiaikataulut että ehtii suorittaa jukolat, kalevan kierrokset, triatlonit, somet, kodin, mökin, matkat ja lapset harrastuksineen.
Usein älykkäimmät uupuvat ensimmäisinä.
Vai oliko se laiskat valittajat...
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti vahva? Mulla on ollut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina olen jaksanut, on ollut vain pakko. Surut surraan ja sitten käärin hihat ja taas hommiin. Takana mm isän kuolema, vammainen lapsi, avioero. Ja surkeat tukiverkot. Kyllä joskus hymyilytti, kun eräs äiti valitti, että lapsi on valvottanut viikon. Mun lapsi valvotti 10 vuotta.
Kaikki on suhteellista. Olen pahoillani siitä, että lapsesi on vammainen. Se on väistämättä raskasta. Sen sijaan minusta kuulostaa vähän "hassulta", jos jonkun mielestä "vaikka ja mitä vastoinkäymisiä" yhteydessä mainitaan isän kuolema ja avioero. Itse olen menettänyt äitini hyvin nuorena ja sen lisäksi monia muita, useimmat heistä ei-luonnollisesti jollain tapaa. En silti osaa ajatella, että ne (saatikka avioero) olisivat jotenkin erityisen raskaita vastoinkäymisiä.
Itse vaikutan ulospäin tällaiselta ehkä, mutta keskitän voimani mielestäni olennaiseen.
Pidän työstäni, joten suunnittelen sitä tarkkaan, järjestelmällisesti ja tehokkaasti = näyttää ulospäin ylienergiseltä, mutta oikeasti tuo järjestelmällisyys helpottaa paljon ja säästän siinä paljon voimia. Osa työkavereista toistaa tätä suunnitteluvaihetta uudestaan ja uudestaan joka kerta niin se varmasti kuormittaa. Itse pyrin tekemään kerralla valmista ä, jota voi tarvittaessa vähän säätää parempaan. Osaan myös sanoa ei ja delegoida jos näyttää siltä etten ehdi asiaa huolella/stressaamatta tehdä. Mutta tätähän eivät kaikki näe/tiedä.
Kotiympyröissä en ole koko ajan menossa vaan otan usein levon kannalta. Minun ei tarvitse olla koko ajan menossa/tapaamassa kavereita/harrastamassa niin kuin moni muu näyttää tekevän. Keskityn vain mielestäni tärkeimpään, enkä haali tekemistä ylenmäärin.
Koen myös, että olen henkisesti vahva ja jaksavainen tarvittaessa kun elämä koettelee. Ehkä siksi, etten kuormita itseäni arjessa ylen määrin.
Myönnän ihmetteleväni välillä kun joku valittaa, ettei jaksa, vaikka tilanne on helpompi kuin minulla, mutta usein kyse on juuri siitä, että tämä kaveri yrittää suoriutua kaikesta mahdollisesta, eikä se oikeasti nyky-yhteiskunnassa ole mahdollista jos haluaa pysyä järjissään ja voimissaan. Et voi olla yhtäaikaa supersosiaalinen/urheilullinen/työssä aktiivinen ja perheen kanssa menevä. Valintoja on pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaniset ihmiset. Suorittajat. Nuoret. Hyväkuntoiset. Nopeat. Älykkäät. Päämäärätietoiset.
Töissä monen ihmisen duunit, vapaa-aikana minuuttiaikataulut että ehtii suorittaa jukolat, kalevan kierrokset, triatlonit, somet, kodin, mökin, matkat ja lapset harrastuksineen.
Usein älykkäimmät uupuvat ensimmäisinä.
Vai oliko se laiskat valittajat...
Avainsana on resilienssi. Siihen taas vaikuttaa moni asia. Sinä sen sijaan taidat olla niitä empatiakyvyttömiä, jotka lisäävät toisten uupumusta. Työmäärääkin enemmän kuormittaa huono työilmapiiri ja armottomat ihmiset.
Itse uuvuin juuri työssä, johon ei ollut juurikaan intohimoa mutta suorituspaineet olivat liialliset työn sisältöön, asemaani ja palkkaukseen nähden. Kun johtoporras alkoi pelata peliänsä juuri minun työsuhteellani, niin tajusin, että tässä on tilaisuuteni. Irtisanoin itseni tietyillä ehdoilla, jotka koskivat työkaverieni hyvinvointia. Kaikki meni läpi johtajalta ja melko järkyttynyt johtoporras jäi ihmettelemään. Kaikki lupaukset on pitäneet ja kollegojen työolot paranivat huomattavasti. Itse elän elämäni parasta aikaa. Johtoporras kiehuu liemissään ja tappelee keskenään.