Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen ei uuvu koskaan eikä ymmärrä muita ketkä ei aina jaksa?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aika yleinenkin syy, jota moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi:
Ihmiset joille työ ei ole intohimo tai mitenkään erityisen kivaa - sellaiset eivät uuvu. Esimerkiksi harva bussikuski palaa loppuun, vaikka toki moni heistä tekee työtään ihan mielellään.
Puolestaan ihmiset jotka tykkäävät työstään todella paljon, pitävät sitä jopa intohimonaan ja elämän tarkoituksenaan - he uupuvat. Yrittäjät uupuvat. Kirjailijat ja elokuvaohjaajat uupuvat. Toimitusjohtajat ym. esimiehet uupuvat. Graafikot uupuvat. Ehkä ymmärsit pointin.
Eli jos tykkää työstään, niin sitten uupuu? Eikös toisinpäin?
Juuri näin. Työhönsä intohimoisesti suhtautuvat uupuvat helpommin. He ovat yleensä haaveammateissaan. He ketkä ottavat työn työnä, huolehtivat jaksamisen rajoistaan luontaisesti paremmin.
Minä tykkään työstäni, mutta otan silti työn työnä ja pidän kiinni rajoistani. En esim ota esimiesvastuita, enkä tee ylitöitä. IT-ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aika yleinenkin syy, jota moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi:
Ihmiset joille työ ei ole intohimo tai mitenkään erityisen kivaa - sellaiset eivät uuvu. Esimerkiksi harva bussikuski palaa loppuun, vaikka toki moni heistä tekee työtään ihan mielellään.
Puolestaan ihmiset jotka tykkäävät työstään todella paljon, pitävät sitä jopa intohimonaan ja elämän tarkoituksenaan - he uupuvat. Yrittäjät uupuvat. Kirjailijat ja elokuvaohjaajat uupuvat. Toimitusjohtajat ym. esimiehet uupuvat. Graafikot uupuvat. Ehkä ymmärsit pointin.
Eli jos tykkää työstään, niin sitten uupuu? Eikös toisinpäin?
Ensin tulee työn ilo - sitten uupumus.
Käytän esimerkkinä itseäni. Olen elämäni aikana perustanut kaksi yritystä: siivousalan yritys ja peli-alan yritys. Jälkimmäisen firman pyörittäminen oli kuin unelmaa koska olen lapsesta saakka halunnut suunnitella pelejä. Siivousalan yritystä puolestaan pyöritin vain rahan takia. Kumpikin yrityksistä palveli aikansa ihan hyvin, työmääräkin oli molemmissa suunnilleen sama.
Arvaa kummassa yrityksessä jouduin työuupumuksen takia neljän kuukauden sairaslomalle? No peli-firmassa, jossa työskentelystä tykkäsin aidosti.
Työuupumus on ihan oma vika. Ei kannata ahnehtia liikaa tai liian vaativia töitä.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti vahva? Mulla on ollut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina olen jaksanut, on ollut vain pakko. Surut surraan ja sitten käärin hihat ja taas hommiin. Takana mm isän kuolema, vammainen lapsi, avioero. Ja surkeat tukiverkot. Kyllä joskus hymyilytti, kun eräs äiti valitti, että lapsi on valvottanut viikon. Mun lapsi valvotti 10 vuotta.
Kyllähän ihminen jaksaa yllättävän paljon, jos on pakko. Mutta tässä on hyvä esimerkki siitä, miten se myös kovettaa. Kovuus ei ole vahvuutta.
Ne ei varmaan väsy jotka vetää piriä tai muita huumeita ja työnantajat ottaa sen tietysti uutena normaalina vähimmäistasona joka vaaditaan kaikilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aika yleinenkin syy, jota moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi:
Ihmiset joille työ ei ole intohimo tai mitenkään erityisen kivaa - sellaiset eivät uuvu. Esimerkiksi harva bussikuski palaa loppuun, vaikka toki moni heistä tekee työtään ihan mielellään.
Puolestaan ihmiset jotka tykkäävät työstään todella paljon, pitävät sitä jopa intohimonaan ja elämän tarkoituksenaan - he uupuvat. Yrittäjät uupuvat. Kirjailijat ja elokuvaohjaajat uupuvat. Toimitusjohtajat ym. esimiehet uupuvat. Graafikot uupuvat. Ehkä ymmärsit pointin.
Eli jos tykkää työstään, niin sitten uupuu? Eikös toisinpäin?
Juuri näin. Työhönsä intohimoisesti suhtautuvat uupuvat helpommin. He ovat yleensä haaveammateissaan. He ketkä ottavat työn työnä, huolehtivat jaksamisen rajoistaan luontaisesti paremmin.
Minä tykkään työstäni, mutta otan silti työn työnä ja pidän kiinni rajoistani. En esim ota esimiesvastuita, enkä tee ylitöitä. IT-ala.
Et siis tykkää työstäsi tarpeeksi uupuaksesi. No vitsi vitsi :D Suurin osa osaa kyllä pitää jaksamisen rajoistaan kiinni. Pointti oli se, että intohimo-työntekijöillä/yrittäjillä on suurempi houkutus venyttää rajojaan. Siksi uupujat ovat voittopuolisesti niitä jotka alunperin tykkäsivät työstään.
Kyllä uupujia on paljon vähemmän kuin jaksajia. Muutenhan työpaikoilla olis kaikki vuoronperään burn outissa ja pikkufirmat nurin. Uupumisesta avautuminen tuntuu olevan muotia, siksi näyttää että sitä tapahtuisi paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti vahva? Mulla on ollut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina olen jaksanut, on ollut vain pakko. Surut surraan ja sitten käärin hihat ja taas hommiin. Takana mm isän kuolema, vammainen lapsi, avioero. Ja surkeat tukiverkot. Kyllä joskus hymyilytti, kun eräs äiti valitti, että lapsi on valvottanut viikon. Mun lapsi valvotti 10 vuotta.
Kyllähän ihminen jaksaa yllättävän paljon, jos on pakko. Mutta tässä on hyvä esimerkki siitä, miten se myös kovettaa. Kovuus ei ole vahvuutta.
Missä kohtaa se kovuus tuli ilmi?
Jos on hyvä terveys ja hyvä kunto niin jaksaa.
Se, ettei ymmärrä niitä jotka väsyvät helpommin, kertoo taas jostain persoonallisuuden tai empatiakyvyn ongelmasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti vahva? Mulla on ollut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina olen jaksanut, on ollut vain pakko. Surut surraan ja sitten käärin hihat ja taas hommiin. Takana mm isän kuolema, vammainen lapsi, avioero. Ja surkeat tukiverkot. Kyllä joskus hymyilytti, kun eräs äiti valitti, että lapsi on valvottanut viikon. Mun lapsi valvotti 10 vuotta.
Kyllähän ihminen jaksaa yllättävän paljon, jos on pakko. Mutta tässä on hyvä esimerkki siitä, miten se myös kovettaa. Kovuus ei ole vahvuutta.
Missä kohtaa se kovuus tuli ilmi?
Ehkä siitä, ettei ymmärretä jokaisen kokemuksen olevan subjektiivista ja naureskellaan toisen rankalle elämäntilanteelle jos itsellä on ollut rankempaa. Eli on kyynistytty ja kovetuttu sillä tavoin, ettei enää pysty tuntemaan myötätuntoa toisen puolesta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
No onpas raskaita syitä kaikilla mielessä. Toisethan ovat vaan persoonaltaan aika energisiä ja vilkkaita. Itse olen sitä mieltä, että ihminen on tarkoitettu touhuamaan ja onnellinen ihminen touhuilee koko ajan jotain. Ei ihmistä ole tarkoitettu istumaan sohvalla tuijottamassa ruutua. Masentunut ihminen tekee sellaista. Tietysti voi olla jotain oikeita ongelmia (joku viittasi veriarvoihin yllä), mitkä väsyttää, mutta pointti siis se, että hyvinvoiva ihminen ei ole jatkuvasti väsynyt, vaan jos on, on joku ongelma, ja se pitää hoitaa.
Touhuamisesta. Minulla on ollut pari kertaa hamsteri, ja se on sellainen eläin, joka terveenä tosiaan touhuaa koko ajan: öisin se kuntoilee juosten juoksupyörässään, päivisin siivoilee ja sisustaa ympäristöään, jyrsii ja touhuaa.
Kissat ja koirat eivät yleensä elä sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa hän lataa niitä akkuja ollessaan kaikessa rauhassa omissa oloissaan ja jaksaa sitten olla energinen ja virkeä ollessaan muiden seurassa. Silloin vaikuttaa että hän on aktiivinen eikä turhaa voivottele muille omaa oloaan.
Vierailija kirjoitti:
Jospa hän lataa niitä akkuja ollessaan kaikessa rauhassa omissa oloissaan ja jaksaa sitten olla energinen ja virkeä ollessaan muiden seurassa. Silloin vaikuttaa että hän on aktiivinen eikä turhaa voivottele muille omaa oloaan.
Ja tämä aiheuttaa sen, ettei ymmärrä niitä jotka uupuvat ja eivät jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti vahva? Mulla on ollut vaikka mitä vastoinkäymisiä, mutta aina olen jaksanut, on ollut vain pakko. Surut surraan ja sitten käärin hihat ja taas hommiin. Takana mm isän kuolema, vammainen lapsi, avioero. Ja surkeat tukiverkot. Kyllä joskus hymyilytti, kun eräs äiti valitti, että lapsi on valvottanut viikon. Mun lapsi valvotti 10 vuotta.
Ikävää, jos suhtaudut noin ylimielisesti muihin ihmisiin. Luultavasti et tiedä sen toisen ihmisen elämästä kuitenkaan paljon mitään ja luulet, että ainoa harmi, mitä hän on elämässään kokenut, on se, että hänen lapsensa on valvottanut häntä viikon.
En usko että kyse on siitä ettei uupuisi, vaan siitä ettei osata olla paikoillaan tekemättä mitään. Sellaisessa ihmisessä se uupumus näkyy vasta kun ollaan aivan loppu, sitä ennen tehdään vaan vaikka kuinka väsyttäisi ja pistetään omat tunteet syrjään.
Maaniset ihmiset. Suorittajat. Nuoret. Hyväkuntoiset. Nopeat. Älykkäät. Päämäärätietoiset.
Töissä monen ihmisen duunit, vapaa-aikana minuuttiaikataulut että ehtii suorittaa jukolat, kalevan kierrokset, triatlonit, somet, kodin, mökin, matkat ja lapset harrastuksineen.
Vierailija kirjoitti:
En usko että kyse on siitä ettei uupuisi, vaan siitä ettei osata olla paikoillaan tekemättä mitään. Sellaisessa ihmisessä se uupumus näkyy vasta kun ollaan aivan loppu, sitä ennen tehdään vaan vaikka kuinka väsyttäisi ja pistetään omat tunteet syrjään.
Nyt lähdet siitä olettamasta, että kaikilla menisi jotenkin huonosti. Että jos joku jaksaa touhuta, on laittanut tunteensa syrjään tms. Etkö ollenkaan näe mahdollisena, että jollain menee oikeasti hyvin, hän on iloinen, onnellinen ja energinen ja tykkää, kun on tekemistä?
Itse olen aika toimelias ja siksi on ollut välillä vaikea käsittää, ettei suurin osa ihmisistä tunnu jaksavan yhtä paljon kuin minä.
Minulla on kokopäivätyö, vapaa-ajalla urheilua, intohimoiset musiikki- ja tanssiharrastukset, joista silloin tällöin seuraa esiintymis- ja opetuskeikkaa sekä kielten opiskelua&matkustelua. Plus aina on pakko olla jokin uusi projekti käsitöistä puutarhanhoitoon tai mitä tahansa aina keksinkin,
Itselläni koen, että tähän vie vain ihan älyttömän kova kiinnostus asioihin sekä yltiöpositiivinen luonne, jonka uskon olevan jollakin tavalla geeneissä.
Vierailija kirjoitti:
Maaniset ihmiset. Suorittajat. Nuoret. Hyväkuntoiset. Nopeat. Älykkäät. Päämäärätietoiset.
Töissä monen ihmisen duunit, vapaa-aikana minuuttiaikataulut että ehtii suorittaa jukolat, kalevan kierrokset, triatlonit, somet, kodin, mökin, matkat ja lapset harrastuksineen.
Usein älykkäimmät uupuvat ensimmäisinä.
Juuri näin. Työhönsä intohimoisesti suhtautuvat uupuvat helpommin. He ovat yleensä haaveammateissaan. He ketkä ottavat työn työnä, huolehtivat jaksamisen rajoistaan luontaisesti paremmin.