Jos kiusasit jotain koulussa, oliko se kiusatun oma syy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli "kiusatun" oma syy. Ei haluttu viettää aikaa sellaisen pojan kanssa, joka tahallaan aiheutti muille ongelmia. Kulki koulun pihalla ja etsi tilannetta mistä voisi kannella opettajalle. Siis ihan joka välitunnin jälkeen kävi kantelemassa.

Myös sellaisista asioista, jotka eivät liittyneet häneen itseensä millään tavalla. Tyyliin "Markku poistui koulun alueelta" ja totuus oli että kävi joo rajamerkkinä olevan kiven toisella puolella. Ehkä metrin verran kun pallo nyt sinne vieri.

Jos kanneltavaa ei löytynyt, niin saattoi käydä häiritsemässä muita sen verran, että joku sanoi ikävästi ja taas pääsi kantelemaan. Ja tietysti se kun muut sanoivat ettei tuollainen kyttääminen ja poliisin leikkiminen ole kivaa, niin kanteli siitäkin.

Kunnon mielensäpahoittaja. Oltiin monta kertaa koko luokka puhuttelussa, koska jätettiin tuo poika ulkopuolelle. Joku aikuinen olisi voinut kertoa hänelle mistä se johtui.

Meidän koulussa tuollaisen pojan vanhemmat soittivat haukkumispuheluita opettajille ja oppilaiden vanhemmille, kun heidän lastaan syrjitään ja kiusataan. Lopulta opettajat taisivat laskea päiviä ja tunteja, milloin siitä pojasta päästään lopullisesti eroon, niin vähän välittivät viimeisen vuoden aikana siitä, että muut oppilaat syrjivät tuota poikaa. Seuraavana syksynä oli taas rauha koulumaailmassa ja kaikilla hyvä tahto, no, ainakin hetken aikaa.

Meillä oli sama juttu. Käsittääkseni nyt aikuisena hänellä onkin aika vaikeaa, kun ei tuota jatkuvaa kyttäämistä ja valittamista ja muiden ongelmiin hankkimista oikein hyvällä katsota missään. Missä koulussa olit?

Minä kiusasin joskus siittä syystä kun vanhemmat oli eronneet ja luokkakaveri oli malli oppilas ja hikari ja äiti ja iskä aina mukana kaikessa. Itse olin aivan paska kaikissa kun no ei kiinnostanut muu kun tupakki ja alkoholi ja aivan kaikki muu paitsi koulu. No mun vanhempia ei kiinnostanu mikään minussa. Siksi kiusasin kaikkia muita. Olen Erittäin PAHOILLANI nyt kun olen jotakin kiusannut koulussa.

Ja ei ollut kiusatun oma syy vaan itse olin aivan mulkku. Kiitos vanhempieni välinpitämättömyys ja kaiki muu pask..a. Anteeksi kaikille jota kiusasin joskus 80 luvulla.

Ei ole koskaan oikein kiusata toista.

Ei mitään syytä. Surullista että yrittää oikeuttaa kiusaamista. Sen minkä toiselle annat niin sanoissa kun teoissa sen itsestäsi annat. Surullista.

Ei ollut kiusatun syy. Erottui vaan jotenkin muusta porukasta. Nykyisin voisi sanoa että hyvällä tavalla mutta silloin se oli erikoista. Kyse ei ole ulkonäköseikoista että olisi ollut kaunis tai ruma tms.

En edes tiedä kiusasinko suoraan tai epäsuoraan mutta henkilö jotenkin ärsytti minua suunnattomasti vaikka oli varmaan ihan ok ihminen.

Harmittaa jälkikäteen ja pyydän syvästi anteeksi. Kiusattu olen itsekin.

En suoranaisesti kiusannut, mutta yksi ulkoistettiin ystäväpiiristä ja yksinäinenhän siitä tuli. 

Halusimme kahden ystäväni kanssa tutustua uuteen luokalle tulleeseen tyttöön ja otimme mukaan seuraamme. Tämä tyttö osoittautui kuitenkin niin oudoksi ja kummalliseksi, että emme jaksaneet häntä enää. Oli kuulemma kiusattu kaikissa muissa kouluissa, joissa oli käynyt yrittämässä. Puhui huutaen korkealta ja kovaa, epäili ja kyseenalaisti ihan kaikkia asioita, teki huomattavan epäloogisia johtopäätöksiä. Takertui ihmisiin, jotka esim. tervehtivät ystävällisesti, oletti sen tarkoittavan jotain sydänystävyyttä. Näin aikuisena ajatellen se ei tainnut olla ihan normaali.