Jos kiusasit jotain koulussa, oliko se kiusatun oma syy

Ei ollut kiusatun oma syy. Kiusattu oli saman tytön kanssa joka kiinnostui minusta ensin tämä tyttö. Muut samalla luokalla sanoivat että jos minuun kiinostunut tyttö olisi kaverini kanssa niin minä skitsoilisin asiasta ja minäkin rupesin skitsoilemaan tälle kiusatulle koska minut yllytettiin pahuuden tekoon enkä minä itse omatomisesti lähtenyt kiusaamaan.

Toivoisin että tämä tyttö olisi nainen tälle pojalle jota kiusattiin niin nykyään, se on vähintä mitä tämä tyttö voi tehdä tälle kiusatulle pojalle.

:)

Oli "kiusatun" oma syy. Ei haluttu viettää aikaa sellaisen pojan kanssa, joka tahallaan aiheutti muille ongelmia. Kulki koulun pihalla ja etsi tilannetta mistä voisi kannella opettajalle. Siis ihan joka välitunnin jälkeen kävi kantelemassa.

Myös sellaisista asioista, jotka eivät liittyneet häneen itseensä millään tavalla. Tyyliin "Markku poistui koulun alueelta" ja totuus oli että kävi joo rajamerkkinä olevan kiven toisella puolella. Ehkä metrin verran kun pallo nyt sinne vieri.

Jos kanneltavaa ei löytynyt, niin saattoi käydä häiritsemässä muita sen verran, että joku sanoi ikävästi ja taas pääsi kantelemaan. Ja tietysti se kun muut sanoivat ettei tuollainen kyttääminen ja poliisin leikkiminen ole kivaa, niin kanteli siitäkin.

Kunnon mielensäpahoittaja. Oltiin monta kertaa koko luokka puhuttelussa, koska jätettiin tuo poika ulkopuolelle. Joku aikuinen olisi voinut kertoa hänelle mistä se johtui.

Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy. 

No, haukuin tyttöä joka laittoi pumpulia rintaliiveihin pumpulitissiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy. 

Me jätettiin kiusaaja ns pois meidän piireistä ja me olimme sitten niitä kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy. 

Me jätettiin kiusaaja ns pois meidän piireistä ja me olimme sitten niitä kiusaajia.

Ette olleet. Ei se ole kiusaamista, jos ei leiki kiusaajan kanssa. 

Ei tietenkään ollut kiusatun syy. Olin mukana ulossulkemisessa ja esimerkiksi sellaisessa episodissa jossa koko luokka haukkui tyttöä possuksi yhtä kuoroa. Minulla kuitenkin oli syyni miksen halunnut olla kyseisen tytön kanssa tekemisissä. Tunnettiin toisemme vaippaikäisistä alkaen vanhempien kautta mutta meillä ei vaan kemiat koskaan kohdanneet. Tyyppi oli minusta näsäviisas ja ärsyttävä. Nykyään aikuisenakin yhtä rasittava tyyppi. En puolustele silti omaa käytöstäni, mutta jos voisin mennä takaisin ajassa en siltikään olisi hänen kaverinsa.

Oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy. 

Me jätettiin kiusaaja ns pois meidän piireistä ja me olimme sitten niitä kiusaajia.

Ette olleet. Ei se ole kiusaamista, jos ei leiki kiusaajan kanssa. 

Meidän opettajan mielestä oli. Kiusattu oli itse pahin kiusaaja, mutta opettajan lemppari, niin sehän olisi ollut aivan mahdotonta torua sitä alkuperäistä kiusaajaa. Kivampi oli huutaa kaikille muille.

Kiusasin yhtenä päivänä, mutta se oli vaikeaa ja tuntui raskaalta. Syy kisaamiseen oli, että halusin testata johonkuhun, että miten kiusattu suhtautuu kiusaamiseen.  Mietin, että kuka olisi sopivin kiusattavaksi ja valitsin hänet.

Syy ärsytykseeni häntä kohtaan oli jatkuvasti nenästä valunut räkä. Häntä kehuttiin koulussa ja harrastuksissa  koko ajan ja hän paistatteli omassa erinomaisuudessaan. Tämän kuuntelu oli rasittavaa. Opettajat sanoivat, että ottakaa mallia hänestä.

Mutta mutta, samaan aikaan hän söi räkäänsä, antoi rään valua pitkin poskia ja pyyhki sitä hihoihinsa.  Minä olin siisti ja minua ärsytti, että kukaan ei puuttunut siihen, että hän sotki räällä. Mielestäni hänen olisi täytynyt itse ymmärtää, että en esim. rakasta hänen räkäänsä ja niiskutustaan! Tästä sain aiheen kiusata.

Hän näytti hämmästyneeltä, kun syrjin häntä. Sitten jätin hänet rauhaan, joten en usko, että hän kovin paljoa ehti kärsiä kiusaamisesta, joka kesti vain hetken. En ole kiusannut ketään muuta. En esim. kiusannut sellaisia epäsiistejä lapsia, joilla tiesin olevan kotona vaikeaa, esim. alkoholistivanhemmat. 

Kiusaaminen EI koskaan ole hänen syynsä

Mitä se kiusattu oli sinulle tehnyt? Nenän vuoto on lääke asia, toinen kuullosti oudolta, kanteli!

Jotenkin säännot ei kuulemma ole sitten kaikkia varten?

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä sen jätkän oma syy, jota me yläasteella kiusasimme koko muun luokan voimin. Nykyään itse kehitysvammaisten hoitajana olen varma, että hän oli autistinen mutta hänellä ei ollut ilmeisesti kehitysvammaa kuten useilla hoitamillani autisteilla oli mutta hän oli oikeasti lapsellinen ja ärsyttävä. Alkoi esimerkiksi itemään vain siksi, että muut luokan pojat löivät häntä, kaatoivat häntä kumoon, potkivat ja pilkkasivat häntä. Onneksi hän ei koskaan mennyt kantelemaan opettajille, koska silloinhan me kiusaajat olisimme saattaneet saada rangaistuksen ihan turhaan, kun me vain osoitimme sille pellelle, että sen paikka olisi ollut jossain hullujenhuoneella muiden vammaisten kanssa.

Miten sinunkaltainen voi tyiskennellä kehitysvammaisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kiusasin yhtenä päivänä, mutta se oli vaikeaa ja tuntui raskaalta. Syy kisaamiseen oli, että halusin testata johonkuhun, että miten kiusattu suhtautuu kiusaamiseen.  Mietin, että kuka olisi sopivin kiusattavaksi ja valitsin hänet.

Syy ärsytykseeni häntä kohtaan oli jatkuvasti nenästä valunut räkä. Häntä kehuttiin koulussa ja harrastuksissa  koko ajan ja hän paistatteli omassa erinomaisuudessaan. Tämän kuuntelu oli rasittavaa. Opettajat sanoivat, että ottakaa mallia hänestä.

Mutta mutta, samaan aikaan hän söi räkäänsä, antoi rään valua pitkin poskia ja pyyhki sitä hihoihinsa.  Minä olin siisti ja minua ärsytti, että kukaan ei puuttunut siihen, että hän sotki räällä. Mielestäni hänen olisi täytynyt itse ymmärtää, että en esim. rakasta hänen räkäänsä ja niiskutustaan! Tästä sain aiheen kiusata.

Hän näytti hämmästyneeltä, kun syrjin häntä. Sitten jätin hänet rauhaan, joten en usko, että hän kovin paljoa ehti kärsiä kiusaamisesta, joka kesti vain hetken. En ole kiusannut ketään muuta. En esim. kiusannut sellaisia epäsiistejä lapsia, joilla tiesin olevan kotona vaikeaa, esim. alkoholistivanhemmat. 

Minä olin tällaisen kohteena. Ja mitä enemmän minua kiusattiin, sitä enemmän peittelin vikojani ja sitä nuhteettomammin käyttäydyin, ja sitä enemmän minua kiusattiin.

Minusta kasvoi täysin armoton sekä itseäni, että muita kohtaan.

Ja ihmiset jaksavat ihmetellä, miksi minulla on vihainen perusilme.

Vierailija kirjoitti:

Oli "kiusatun" oma syy. Ei haluttu viettää aikaa sellaisen pojan kanssa, joka tahallaan aiheutti muille ongelmia. Kulki koulun pihalla ja etsi tilannetta mistä voisi kannella opettajalle. Siis ihan joka välitunnin jälkeen kävi kantelemassa.

Myös sellaisista asioista, jotka eivät liittyneet häneen itseensä millään tavalla. Tyyliin "Markku poistui koulun alueelta" ja totuus oli että kävi joo rajamerkkinä olevan kiven toisella puolella. Ehkä metrin verran kun pallo nyt sinne vieri.

Jos kanneltavaa ei löytynyt, niin saattoi käydä häiritsemässä muita sen verran, että joku sanoi ikävästi ja taas pääsi kantelemaan. Ja tietysti se kun muut sanoivat ettei tuollainen kyttääminen ja poliisin leikkiminen ole kivaa, niin kanteli siitäkin.

Kunnon mielensäpahoittaja. Oltiin monta kertaa koko luokka puhuttelussa, koska jätettiin tuo poika ulkopuolelle. Joku aikuinen olisi voinut kertoa hänelle mistä se johtui.

Meidän koulussa tuollaisen pojan vanhemmat soittivat haukkumispuheluita opettajille ja oppilaiden vanhemmille, kun heidän lastaan syrjitään ja kiusataan. Lopulta opettajat taisivat laskea päiviä ja tunteja, milloin siitä pojasta päästään lopullisesti eroon, niin vähän välittivät viimeisen vuoden aikana siitä, että muut oppilaat syrjivät tuota poikaa. Seuraavana syksynä oli taas rauha koulumaailmassa ja kaikilla hyvä tahto, no, ainakin hetken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ollut kiusatun syy. Olin mukana ulossulkemisessa ja esimerkiksi sellaisessa episodissa jossa koko luokka haukkui tyttöä possuksi yhtä kuoroa. Minulla kuitenkin oli syyni miksen halunnut olla kyseisen tytön kanssa tekemisissä. Tunnettiin toisemme vaippaikäisistä alkaen vanhempien kautta mutta meillä ei vaan kemiat koskaan kohdanneet. Tyyppi oli minusta näsäviisas ja ärsyttävä. Nykyään aikuisenakin yhtä rasittava tyyppi. En puolustele silti omaa käytöstäni, mutta jos voisin mennä takaisin ajassa en siltikään olisi hänen kaverinsa.

Tuon takia koulukiusaajat ovat yleensä aikuisena myös kiusaajia. Jos ei pidä jostain se ei normaalille tarkoita, että sitä pitää kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä sen jätkän oma syy, jota me yläasteella kiusasimme koko muun luokan voimin. Nykyään itse kehitysvammaisten hoitajana olen varma, että hän oli autistinen mutta hänellä ei ollut ilmeisesti kehitysvammaa kuten useilla hoitamillani autisteilla oli mutta hän oli oikeasti lapsellinen ja ärsyttävä. Alkoi esimerkiksi itemään vain siksi, että muut luokan pojat löivät häntä, kaatoivat häntä kumoon, potkivat ja pilkkasivat häntä. Onneksi hän ei koskaan mennyt kantelemaan opettajille, koska silloinhan me kiusaajat olisimme saattaneet saada rangaistuksen ihan turhaan, kun me vain osoitimme sille pellelle, että sen paikka olisi ollut jossain hullujenhuoneella muiden vammaisten kanssa.

Miten sinunkaltainen voi tyiskennellä kehitysvammaisten kanssa

V i t u n hullu taidat itse olla kehitysvammainen, kun et osaa laittaa kysymysmerkkiä kysymyslauseen loppuun. T: Tuon lainaamasti viestin kirjoittaja.

Juu, jokainen joka jättää pois kysymysmerkin on v I t u n hullu

Vaihda alaa, ajattelen että tyoskentelet kehitysvammaisten kanssa vääristä syistä. Kuillostat jopa hiukan kierolta.

No oli kiusatun vika siinä mielessä, että oli sellainen vähän hölmö ja suu auki arkana toljottava. Sitä oli vain hauska kiusata. Nähtiin siskon kanssa se muutama vuosi sitten, ollaan siis kaikki jo yli viisikymppisiä. Sama ihmeissään hölmönä toljottava ilme edelleen. Kyllä nauratti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusasin yhtenä päivänä, mutta se oli vaikeaa ja tuntui raskaalta. Syy kisaamiseen oli, että halusin testata johonkuhun, että miten kiusattu suhtautuu kiusaamiseen.  Mietin, että kuka olisi sopivin kiusattavaksi ja valitsin hänet.

Syy ärsytykseeni häntä kohtaan oli jatkuvasti nenästä valunut räkä. Häntä kehuttiin koulussa ja harrastuksissa  koko ajan ja hän paistatteli omassa erinomaisuudessaan. Tämän kuuntelu oli rasittavaa. Opettajat sanoivat, että ottakaa mallia hänestä.

Mutta mutta, samaan aikaan hän söi räkäänsä, antoi rään valua pitkin poskia ja pyyhki sitä hihoihinsa.  Minä olin siisti ja minua ärsytti, että kukaan ei puuttunut siihen, että hän sotki räällä. Mielestäni hänen olisi täytynyt itse ymmärtää, että en esim. rakasta hänen räkäänsä ja niiskutustaan! Tästä sain aiheen kiusata.

Hän näytti hämmästyneeltä, kun syrjin häntä. Sitten jätin hänet rauhaan, joten en usko, että hän kovin paljoa ehti kärsiä kiusaamisesta, joka kesti vain hetken. En ole kiusannut ketään muuta. En esim. kiusannut sellaisia epäsiistejä lapsia, joilla tiesin olevan kotona vaikeaa, esim. alkoholistivanhemmat. 

Minä olin tällaisen kohteena. Ja mitä enemmän minua kiusattiin, sitä enemmän peittelin vikojani ja sitä nuhteettomammin käyttäydyin, ja sitä enemmän minua kiusattiin.

Minusta kasvoi täysin armoton sekä itseäni, että muita kohtaan.

Ja ihmiset jaksavat ihmetellä, miksi minulla on vihainen perusilme.

Hänellä oli iloinen perusilme. Hän esiintyi mielellään. Hän on ihan menestynyt elämässään. En huomannut, että häntä olisi kukaan muu kiusannut kuin minä yhden päivän ajan.

 Jos kiusaaminen on toistuvaa ja jatkuvaa, niin silloin varmasti on enemmän vaikutusta?  Ja jos moni kiusaa?Koska hän oli melkein kympin oppilas, olisi mielestäni ollut kohtuullista oppia käyttämään myös nenäliinaa.

Oli minullakin jotain tilanteita, joita voisi pitää minuun kohdistuneena kiusaamisena, mutta ajattelin silloin, että se oli enemmän syrjintää. Opin tarkkailemaan käytöstäni ja muuttamaan sitä enemmän sellaiseksi, jota koin, että minulta tahdottiin, mutta sitten huomasin, että vaikka muutuin, niin sama syrjintä jatkui. Täytyi uskaltaa olla oma itsensä.

Ihmettelin, että miksi häntä ei syrjitty räällä sotkemisesta, sillä ihan varmasti sama olisi ollut minulla iso rike.

Terveisin, kiusaaja kerran, mutta enimmäkseen kiusattuja puolustanut. Opin tästä ainakin, että kiusaaminen oli ainakin minun mielestä uuvuttavaa, ihan niinkuin kiusattuna oleminenkin. Tahdon asettua heikompien puolelle. Huomasin, että he jotka kiusaavat paljon, peittelevät sillä omia heikkouksiaan.

Ei ollut hänen syytään. Kiusasimme yhtä tyttöä koska oli tiesimme että seurustelee toisen tytön kanssa.