Jouduitteko lapsena viemään aina roskat? Suhtautumisenne roskien viemiseen aikuisena?

Meillä on aina viety roskat, ei ole sisällekään säilötty ja asenteeni on, että roskat viedään, eikä pidetä asunnossa haisemassa. Otetaan pussi käteen, kävellään roskikselle ja heitetään pussi sinne.

Suhtautumiseni roskien viemiseen: Hyvä asia. Miellyttävämpi asua, kun ei ole roskia haisemassa ympäriinsä. 

Joskus nuorena työpaikkaruokalassa porukka pohti, että miten saisi roskiksen hajuttomammaksi. Kun ehdotin, että vie roskat ennen kuin ne haisee, ruokapöytä hiljeni.

En ole juuri koskaan vienyt roskia ja olen 48v. Ei mitään tietoa kuka ne vei lapsuudenkodissani. Ehkä yksin asuessani vein itse, mutta asia ei ole painunut merkittävänä toimena mieleeni. Mies vie nykyään aina roskat meillä ja hakee postin laatikosta. Oon ihan ymmälläni kun hän on jossain reissussa ja muistan olla iloinen hyvästä palvelusta jota saan.

Soluasunnossa aina, kun palasin viikonlopun jälkeen, kävin viemässä roskat ensimmäisenä. En ymmärrä miten se oli solukavereille niin vaikeaa, vaikka päivittäin kävivät ulkoilemassa ja harrastamassa.

Parikymmentä metriä pussin kanssa jätekatokselle? Mikä siitä tekee niin kovan haasteen?

Lapsuudessa poltimme kaikki roskat, metallit haudattiin lähimetsän kivenkoloihin tai upotettiin järevn syvimpään kohtaan. Aikuisena poltan edelleen roskat, jotta jätemaksut saa mahdollisimman mataliksi. Roskat poltetaan tääälläpäin jokatapauksessa kunnan polttolaitoksessa. Metallit kuitenkin kierrätän.

Saatoin pentuna viedäkin roskia ainakin silloin tällöin, asuttiin omakotitalossa niin ei ollut pitkä matka viedä. Yksineläjänä ei roskia vie kukaan muukaan, niin minunhan ne on vietävä. Asun rivitalossa ja eniten hommassa inhottaa kuvottava lemu siellä roskakatoksella... meinaa oksennus lentää.