Oikeastiko teillä sujuu reissut puolison kanssa ongelmitta ja teette yhdessä asioita mielellään?

Teemmme arjessakin asioit yhdessä, eikä lomareissu eroa siitä mitenkään. Tykkäämme toistemme seurassa ja pidämme samoista asioista. Se oli vähän niib kuin syykin miksi yhteen mentiin. Molemmat halusi puolison jonka kanssa jaetaan elämä ja jonka seura on parasta seuraa maailmassa.

Reissut ovat sellaisia koettelemuksia, että pahempaa on vain arki.

Kyllä yleensä yksi kunnon riita saadaan aikaiseksi, sitten on taas mukavaa. Kotona puuhaillaan yhdessä ja erikseen. Pitää vaan kovasti yrittää olla kommentoimatta toisen tekemisiä. Jos ei onnistu, pitää siirtyä toisiin hommiin. Puoliso on samalla paras kaverini.

Tietysti. Jos ei sujuisi, ei olisi mitään järkeä olla yhdessä. 

Nykyisen kanssa sujuu, mutta nuorempana on tullut oltua tuollaisissa suhteissa jossa kaikki hiertää enemmän tai vähemmän.

Se harmittaa kyllä, että tuollaisissa tuli sinnikkäästi pysyttyä ajatuksella että kyllä se tästä ja ei parisuhteen kuulukaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista tai vaihtamalla paranisi.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu 3v yhdessä. Alkuun meni reissut ym. tosi kivasti. Reissattiin paljon ja muutenkin tehtiin paljon kaikenlaista, joka vkoloppu jossain kahvilassa käynti ja kaikki aina yhdessä. Mä ehdotin ja järkkäsin pidemmät reissut ja lomat ja mies oli aina messissä, että joo mennään vaan. Mies ehdotti pienempiä juttuja vkonloppuisin, että käytäiskö leffassa/kävelyllä kauempana, museossa tmv. Sitten miehen alkuhuuma ilmeisesti lopahti, koska ei ehdota itse enää koskaan mitään, ei innostu minun ehdotuksista pahemmin ja jos johonkin lähdetään niin mies on kireä ja stressaantunut ja hermot palaa heti, jos jtn menee vähänkään mönkään, joku kohde ei löydy vaikka heti vaan menee 3 min kauemmin etsiä kuin oli ajatellut. Hänen kanssaan ei voi oikeastaan käydä yhdessä enää edes kaupassa, kun hänellä menee hermo, etten minä suoriudu siinä ajassa ja keräile ostoksia siinä järjestyksessä kuin hän haluaisi Et enpä tiiä, mikä ihme sitä vaivaa. Olen kysynyt, että eikö hän enää halua olla mun kanssa kun ei mikään kiinnosta ja tiuskii, siitä hän hämmentyy valtavasti, että tottakai hän haluaa olla.. Ja silti jatkaa tiuskimistaan ym. Tänä kesänä ollaan menossa 1 vko Suomen autokiertomatkalle ja sit 1 yön reissu Tallinnaan, saas nähdä mitä niistä tulee. Itseäni vituttaa suunnattomasti, että joku jaksaa tulla yhteiselle reissulle kiukuttelemaan ja tiuskimaan! 😒

Oletko noissa tilanteissa/jälkikäteen edes tullut sanoneeksi, että miltä nuo sinusta tuntuvat, tai että hei, huomaatko, että olet ikävän kireänä? Yhdessä voisi sitten pohtia, että mikä auttaisi. Tarviiko esim. ruokakaupassa molempia, nukkuuko toinen tarpeeksi?

Kai lapsillekin huomautetaan, jos käytös menee huonoksi arjessa, tai lomalla?

Exälle sanoin monesti nätisti, ja lopulta rumasti (hieno napsahdus pihalla kun karjut toiselle kahdenkesken, että mitä vattua sinä minusta haluat kun olet koko ajan vaan tollainen kpää.. hups), kun ei vaan hoitanut masennustaan/työstressiään, ja se paha olo purettiin kaikkiin ympärillä.

Nykyisen kanssa ei ole ongelmia, kesäreissuja odotellen