Kyllä suomalainen mies on hyvä isä!
(Toki muunkin maalaiset varmaan mutta suomalaisista lähinnä omat havainnot)
Ilolla tässä saanut seurata, kuinka hyviä ja ihania isiä meillä täällä on. Oma mieheni tietysti ihan huippu. Omalla työpaikalla nuoret miehet pitävät (tietysti) isyysvapaat, tekevät 80 % ja pitävät hoitovapaata. Lähtevät kongressimatkoilta aamukoneella, että ehtivät viikonlopuksi perheen luo. Akateemisia miehiä asiantuntijatehtävissä. Äsken juna-asemalla katselin n. 1v lapsen isää, jota äiti ja lapsi tulivat vastaan. Tippa tuli silmään niin hellyyttävä oli isän ja lapsen kohtaaminen.
Kommentit (21)
Olisipa oma isäni ollut hyvä isä :( .
Onkos muita kokemuksia hyvistä isistä?
Lähi-idän miehet on parhaita eivätkä käytä päihteitä.
Lasteni isä on surkimus. Ydinperheessä kannattelin ja tuin hänen isyyttään. Eron jälkeen ei osaa olla isä ollenkaan. Ei siis tapaa lapsiaan.
Arvatkaas miten yh isiä suomessa kohdellaa on aivan eriarvoisemmassa asemassa kun äidit.Yh isät saa taistella joka virastossa lastensa hyväksi,vielä sama vanha aate on voimissaan vain äiti on oikea kasvattaja lapsille, jopa sosiaalivirastoissa, kelassa jne. Joissa joutuu joskus hoitamaan pakolliset lakisääteisiä asioita.
Eikä muuten apua tarjota eikä kysytä!! Äitejä kyllä holhotaan koko ajan itse omin silmin ja korvin huomattu!!
Tervetuloa tasaarvoiseen yhteiskuntaa.
Hyvä jos asia on muuttumassa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi haastattelussa että kun ihmisiltä kysytään terapiassa isäsuhteestaan, juuri kellään ei ole hyvää sanottavaa. Oli sitä mieltä että isien pitää petrata tässä jutussa.
Hyvä, jos on jollain hyviä kokemuksia, omasta isästä tai puolisosta. Ja uskon minäkin että isossa kuvassa asia on menossa parempaan suuntaan. Silti vähän närästää tuollainen "suomalainen mies on hyvä isä". No, kuka on, kuka ei.
Osa suomalaisista isistä on ns hyviä isiä, osa taas ei......
Sama pätee missäpäin maapalloamme tahansa.
Aika pitkälle viedyt johtopäätelmät siitä, että äiti ja lapsi tulevat miestä vastaan lentokentälle.
Suomessa on paljon hyviä isiä ja nuoret miehet ovat koko ajan vapaampia siitä strereotypiasta, että mies ei voisi olla hoivaava huolehtija. Silti, Suomessa on edelleen paljon isiä, jotka ovat hyviä lapsia. Tätä tukee ihan virallinenkin tutkimus, jonka mukaan naiset tekevät edelleen suurimman osan kotitöistä ja vastaavat suurimmilta osin lapsista.
Isät on hyviä. Leikkivät lasten kanssa, vievät harjoituksiin. Äidit on vain puhelimella. Yhä enenevissä määrin neuvolat ja päiväkodin haut, Vasut ja vanhempainvartit sysätään isälle.
Mun mieheni ap on pienipalkkainen duunari, mutta on silti erittäin hyvä isä. Tänäänkin viettävät isä-poika päivää. Menevät kiertämään ison frisbeegolfradan ja huvipuistoon. Aina on ollut erinomainen isä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jos asia on muuttumassa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi haastattelussa että kun ihmisiltä kysytään terapiassa isäsuhteestaan, juuri kellään ei ole hyvää sanottavaa. Oli sitä mieltä että isien pitää petrata tässä jutussa.
No jaa. Entä jos kysytään isäsuhteesta niiltä ihmisiltä, jotka eivät ole terapian tarpeessa?
Teijo kirjoitti:
Arvatkaas miten yh isiä suomessa kohdellaa on aivan eriarvoisemmassa asemassa kun äidit.Yh isät saa taistella joka virastossa lastensa hyväksi,vielä sama vanha aate on voimissaan vain äiti on oikea kasvattaja lapsille, jopa sosiaalivirastoissa, kelassa jne. Joissa joutuu joskus hoitamaan pakolliset lakisääteisiä asioita.
Eikä muuten apua tarjota eikä kysytä!! Äitejä kyllä holhotaan koko ajan itse omin silmin ja korvin huomattu!!
Tervetuloa tasaarvoiseen yhteiskuntaa.
Minulla taas on toinen näkemys. Yh äitinä saan taistella virastoissa ja kantaa yrittää isän isyyttä. Ja yh isän status on hyvä. Yh äiti on pohjasakkaa. Jo yh tapahtumissa näkee kuinka sinne tulee yksi yh-isä, joka tuntee arvonsa ja sanoo kaikkeen viimeisen sanan.
Lapset hiekkalaatikolla kinastelivat kenen isi on paras, yksi lapsista sanoi :" Meidän äidin mielestä naapurin isi on parempi kuin meidän oma isi."
Ei minun biologinen isäni tehnyt eteeni mitään muuta kuin kävi roiskimassa siemenensä äitiini ja häipyi omille teilleen jo ennen kuin äiti edes tiesi olevansa raskaana. Sen verran puhui rakkaudesta ja naimisiin menosta 17-vuotiaalle tytölle tuo noin 30v aikuinen mies, että sai tämän avaamaan jalat itselleen, mutta ei sitten ollutkaan sanansa mittainen kun oli saanut pillua. Onneksi minun elämääni sitten saapui jo minun ollessani taapero isäpuoleni, jolla oli ennestään 2 omaakin lasta ja jonka kanssa äiti sai vielä 2 lasta lisää, mutta isäpuoli toimi isänäni, vaikka ei ollutkaan siittänyt minua. Itse asiassa olin vasta lähemmäs 10-vuotias, kun sain tietää, että hän ei ollutkaan biologinen isäni jota en ole tavannut muuten kuin että hän kävi pikaisesti käymässä meillä kun pääsin ripille. Silloinkaan hän oli kuin minua ei olisi ollut, vaan oli itse asiassa kiinnotuneempi kissastamme kuin minusta.
Oma isäni oli hyvä isä ja mieheni on hyvä isä lapsellemme.
Onneksi oma isäni oli läsnä, kannustava ja välittävä. Luulen, että hänen mallinsa perusteella minulle on aina ollut selvää, että kotityöt ja vanhemmuus ovat molempien vanhempien vastuulla. Parisuhteesta ei tullut koskaan sellaisten ihmisten kanssa mitään, jotka yrittivät tehdä minusta piikaa tai nujertaa arvoani.
Minulle ei ole myöskään ollut vaikeaa tunnistaa, millaisen miehen kanssa kannatti perustaa perhe. Oma mieheni on rakastava ja haluaa olla läsnä lapsemme elämässä.
Osa on, osa ei. On ehkä totta, että kun isä vimmastuu isäilemään, niin se on edelleenkin yhteiskunnassamme aika uusi juttu. Oman lapseni isä herättää suurta huomiota koska on omistautunut kuin äiti. Ihana että on, mutta toisaalta hänhän se lapsen halusi, en minä, joten miksi on huomionarvoista että hoitaa hartaasti toivomaansa perillistä? Jos olisin itse saanut vauvakuumeen ja käyttäytyisin samoin, niin se olisi vain normia -nyt jopa mieheni, joka siis tietää etten lasta toivonut, suostuin vain koska haluan pysyä naimisissa, tekee pilaa siitä että olen "se kiva isä" joka kyllä tuo lapselle hedelmänaksuja ja lukee satuja, mutta ei oikein osaa vaihtaa vaippaa. Miksi on miehelle lisäarvoa se, että on vanhemmuuskelpoinen, naiselle odotusarvo?
Vierailija kirjoitti:
Teijo kirjoitti:
Arvatkaas miten yh isiä suomessa kohdellaa on aivan eriarvoisemmassa asemassa kun äidit.Yh isät saa taistella joka virastossa lastensa hyväksi,vielä sama vanha aate on voimissaan vain äiti on oikea kasvattaja lapsille, jopa sosiaalivirastoissa, kelassa jne. Joissa joutuu joskus hoitamaan pakolliset lakisääteisiä asioita.
Eikä muuten apua tarjota eikä kysytä!! Äitejä kyllä holhotaan koko ajan itse omin silmin ja korvin huomattu!!
Tervetuloa tasaarvoiseen yhteiskuntaa.
Minulla taas on toinen näkemys. Yh äitinä saan taistella virastoissa ja kantaa yrittää isän isyyttä. Ja yh isän status on hyvä. Yh äiti on pohjasakkaa. Jo yh tapahtumissa näkee kuinka sinne tulee yksi yh-isä, joka tuntee arvonsa ja sanoo kaikkeen viimeisen sanan.
Tämä on niin totta. Yh-äiti on todellakin alinta pohjasakkaa ja yh-isä taas juhlittu sankari.
Olisi hiljalleen aika normalisoida se, että omasta jälkikasvusta vastuunkantaminen on myös miehille vähimmäisodotus, ei ihmeteko.
Vierailija kirjoitti:
Isät on hyviä. Leikkivät lasten kanssa, vievät harjoituksiin. Äidit on vain puhelimella. Yhä enenevissä määrin neuvolat ja päiväkodin haut, Vasut ja vanhempainvartit sysätään isälle.
"Sysätään"? Oikeastiko näet nykykehityksen sellaisena, että äidit pyrkivät vain laiskottelemaan ja "sysäävät" kaikki vanhemmuuteen liittyvät hommat isille? Itse näen asian kyllä niin, että nämä kaikki aiemmin äitien harteilla olleet hommat ovat nyt jakautumassa tasaisemmin molempien vanhempien vastuulle.
Minun mieheni on hyvä isä, ja oma isäni oli hyvä isä. Molemmista olen kiitollinen.