Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat ei osaa ostaa lapselle lahjoja?
15.10.2006 |
Oikeasti aika tyhmä aihe valittaa, mutta joskus (lue aina) olisi paljon parempi, jos isovanhemmat jättäisi lahjat kokonaan ostamatta... Eivät vain osaa ostaa mitään lapselle sopivaa. Ja näin on ollut AINA.
Synnärillä ollessani anoppi soitti ja kysyi, mitä vauvalta vielä puuttuu. Sanoin, että ihan pieni, noin 60-senttinen, vastasyntyneelle sopiva villa/fleese-asu toppahaalarin alle olisi tarpeen. Anoppi sanoi, että sittenpä hankkii sellaisen. Ja tuli illalla katsomaan meitä mukanaan 74-senttinen villapuku. Jippii. Saman kokoinen oli jo kotona, se IHAN PIENI puuttui.
No, ekana jouluna vauva sai anopilta joulukoristeen ja 70-senttisen juhlapuvun (siis sellainen haalari, jossa suorat housut, valkoinen paita, liivi ja kraka kaikki yhteen ommeltuina, muutenkin siis aika kaamea...). Oli juuri silloin täsmälleen oikea koko. Mutta siis tosiaan meillä ei ollut mitään juhlia tiedossa eikä pukua käytetty ikinä. Sitten kun olisi ollut ekat " pukujuhlat" eli häät seuraavana kesänä niin puku oli totta kai ihan liian pieni, poika käytti tuolloin 80-86-senttisiä vaatteita.
1v. lahjaksi sai kivan pienen junan, josta ikävä kyllä oli äänitorvi valmiiksi rikki.
2v. lahjaksi sai 110-senttisen oloasun. Ja anoppi oli soittannut etukäteen ja kysynyt pojan kokoa ja olin sanonut, että 92/98 olisi ok.
Toisena jouluna (lapsi siis vähän reilun 2v.) poika sai hienon, kalliin kauko-ohjattavan rekkan. Siis KAKSIVUOTIAALLE kauko-ohjattava rekka!!! No, miten kävi? Poika " leikki" autolla 5 minuuttia ennen kuin sai sen rikki. Eihän 2v:n käsissä tuollaiset lelut kestä. Ennen joulua anoppi oli kysellyt lahjatoiveita ja olin kertonut, että esim. pieni leikkikitara olisi varmaan pojalle mieleen.
3v. lahjaksi sai nyt eilen pelimaton. Siis sellaisen, joka kytketään telkkariin ja matolla astutaan joillekin merkeille ja sitä kautta pelataan. Joo ei meidän 3v. ihan noin älykäs kuitenkaan ole. Tykkäsi kyllä tosi kovaa pomppia maton päällä, kun siitä kuului rätisevä ääni... Ja tuon maton lisäksi tuli Hackmanin Muumi-aterimet, siis sellaiset ihan pienet lusikka ja haarukka, joilla ehkä 1v. söisi. Ja taas anoppi oli kysellyt lahjatoiveita ja olin kertonut, että kaikenlaiset piirrustusvälineet olisi tosi tarpeen ja samoin saunatakki.
Ja kuitenkin toinen mummo osaa ostaa kivoja lahjoa, oikean kokoisia vaatteita (ostaa sitä kokoa jota pyydän), 3v:lle pikkuautoja pelimaton sijaan, 2v:lle pikkueläimiä kauko-ohjattavan rekan asemesta, 1v:lle potkuauton jne. Eli ikäkauteen sopivaa. Eikä edes kysele useinkaan lahjatoiveita, korkeintaan kysyy sitä oikeaa vaatekokoa. Ja toinen ei saakeli vieten saa edes yhtä kivaa lahjaa ostettua, vaikka kysyy JOKA KERTA niitä toiveita.
Onko muilla näin pöljiä isovanhempia? Tekisi mieli näin joulun lähestyessä sanoa, että antakaa mieluummin rahana lahja, niin me ostetaan pojalle jotain oikeasti kivaa ja tarpeellista... Kun ei kerran toiveita kuunnella eikä omaa harkintaa osata käyttää.
Kommentit (18)
Itselläni on sukulaisia, jotka olivat vähän samankaltaisia, kun olin lapsi. Tosin he eivät tainneet edes kysyä neuvoa. Jotenkin vain vuodesta toiseen he lähes aina onnistuivat ostamaan joululahjoja joihin en ollut kovin ihastunut. Tietenkin kiittelin niin kuin tapoihin kuuluu, mutta aika pienenä opin avaamaan noiden sukulaisten paketit aina ekana, kun yritin aina saada avattua parhaat lahjat vasta viimeisenä.
Saattoi olla, että heillä oli rahat tiukalla (tosin siltä ei kyllä ulospäin näyttänyt), mutta ei se koko selitys varmaankaan ollut. Vanhempana harmitelin lahjoja, jotka ovat jääneet käyttämättä. Esim. juuri kotoa muutettuani sain " pikkulahjana" edullista kosmetiikkaa, jota allerginen ihoni ei kestänyt. Silloin rahapulassa olisin mieluummin ottanut vaikka vielä halvempaa tavaraa, mutta joka olisi sopinut itselleni. Jos olisivat kysäisseet vanhemmiltani, he olisivat varmasti kyenneet sanomaan lukuisia asioita joista olisin ilahtunut, mutteivät olisi maksaneet paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usein myös vallankäyttöä eli halutaan vain olla tietäväisempi kuin se miniä. Minä olen ollut naimisissa 20 vuotta ja kertaakaan ei olla saatu sitä mitä ollaan toivottu, ei oikeaa väriä, ei oikeaa kokoa, ei yleensä mitään, mikä olisi sopinut lapsille päälle tai asuntoomme.
Anoppi yleensä kysyy, mitä toivotaan ja ostaa sitten tismalleen päinvastaista. Aina.
Olen tullut siihen tulokseen, että tekee sen tahallaan, koska seuraava askel onkin sitten se, että ruikuttaa, kun emme käytä lahjoja.
:D, sori, ei voi mitään että naurattaa. Meillä on myös yksi sukulaisperhe, joka ostaa tosi hyviä ja ihania lahjoja, mutta ihan väärän ikäiselle. Kiva sitten laittaa lahja odottamaan suurin piirtein kahdeksi vuodeksi. Kannattaa oikeasti vähän katsella niitä lelujen ikäsuosituksia, jos ei osaa itse yhtään arvioida.
Pyydä lahjat rahana-meillä se ainakin toimii. Molemmat mummit antavat jouluksi ja synttäreillä 50 e, sillä saa jo mitä vaan...
Kummeilta olen toivonut tytöilleni kirjoja, barbeja ja pelejä- aina on mennyt nappiin!
Jotenkin vaan sitä ajattelee, että josko seuraavalla kerralla tajuaisia... Kun joka kerta siinä lahjanantotilanteessa kyllä selviää, ettei lahja oli ollut lähimainkaan sopiva. Mutta taas seuraavalla kerralla sama juttu.
No, sama anoppi on käskenyt jättää 6kk ikäiseltä vauvalta päikkärit pois, että nukkuisi yön hyvin... Joten ehkä ei vaan ole kovin välkky. (Niin ja mikään vanhuuden höperö ei ole, ikää 47v.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kaltasen valittavan ämmän lapselle olis hyvä jos ei ostais mitään, kun et edes kiitollinen osaa olla. Onko isovanhemmat jotekin lahjakoneita??? Sekö se on tärkeää??? Vittu mitä idiootti äitejä te ootte. Ette osaa arvostaa mitään!
omalle (ainoalle) lapsenlapselleen. 3v:lle paperinuken miljoonine vaatteineen jne...
Laittaisi pienen lapsen ikään sopivan lahjan ja laput rahana.....
Kummisetä antaa fiksusti jonkun lapsekkaan lahjan ja loput rahana. Joka vuosi olen laittanut rahan (50¿) talvihaalariin, ja tietenkin kertonut asian kiitollisena kummisedälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lahja selvästi on annettu vittuilumielessä tai on selvästi hankittukin niin, että lahjansaajaa ei ole ajateltu?
Eräs sukulainen antoi lapsille kastelahjaksi kahvikupin...
Eräs toinen sukulainen toi 1v. lapselle 116cm vaatteita, lapsi on nyt 3v ja käyttää tällä hetkellä 92cm vaatteita. Pari vuotta vielä ja sitten ne on varmaan ihan sopivat...
Mummi (anoppi) tuo lapsille jatkuvasti rikkinäistä, ikäkaudelle sopimatonta tai muuten vain sopimatonta tavaraa. Tyypillistä on myös se, että tuo tullessaan suklaapatukoita jotka antaa lapselle ja tulee sitten lapsen kanssa kysymään, että saako lapsi ottaa niitä... Ei saa, koska lapsi on allerginen pähkinälle kuten mummi hyvin tietää. Tekee sen ilmeisesti tahallaan, jotta saisi minut näyttämään lapsen silmissä kiusaajalta ja mummi voisi sillätavalla nostaa omaa suosiotaan. Helpompaa mielestäni olisi käydä tervehtimässä lasta vähän useammin ja vaikka leikkiä hänen kanssaan hetken...
Anopista riittäisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta se ei nyt kuulu tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat ei ole mitään lahjakoneita, enkä tosiaan vaadi tai oleta heiltä yhtään mitään. Minusta esim. 2e arvoinen pikkuauto olisi paljon parempi lahja 3v:lle kuin usean kymmenen euron arvoinen pelimatto, josta lapsi ei tuon taivaallista ymmärrä.
En tosiaankaan arvosta sitä, että lapselle ostetaan jotain rahallisesti todella arvokasta, mutta käyttökelvotona. Mitä helkuttia me tehdään esim. rikkinäisellä kauko-ohjattavalla rekalla? Olisi ollut anopin parempi laittaa nekin rahat vaikka katulapsikeräykseen ja antaa pojalle vaikka sen pikkuauton.
Lapsen puolesta siis olen surullinen, sillä hän on aika surullinen näky avatessaan lahjaa, josta ei tosiaankaan mitään iloa ole... Eikä tuon iäinen osaa vielä olla kohtelias ja korrekti lahjoja saadessaan.
Ihmettelen suuresti sinun asennettasi. Olisiko sinusta itsestäsi aivan mahtavaa saada lahjaksi joltain sinistä teema-astiastoa esim. 2 syvää lautasta, kun lahjan antaja on tiennyt sun keräävän Oliivin vihreää Kokoa?!
t. ap
Vierailija:
Sun kaltasen valittavan ämmän lapselle olis hyvä jos ei ostais mitään, kun et edes kiitollinen osaa olla. Onko isovanhemmat jotekin lahjakoneita??? Sekö se on tärkeää??? Vittu mitä idiootti äitejä te ootte. Ette osaa arvostaa mitään!
Minä olen varmaan paska ihminen, mutta lähinnä koen raivoa kun mummi antaa lapselle suklaata jota lapsi ei voi syödä. Kun näkee sen surkean ilmeen kun " lahja" joudutaan laittamaan pois, ei tosiaan kiitollisuus ole ensimmäisenä mielessä...
Sinusta siis pitää olla aina kiitollinen, vaikka lahjan antaja ei selvästi ole ajatellut saajaa lainkaan? Tai vielä pahempaa, on ajatellut pääsevänsä loukkaamaan lahjan avulla?
Onko sinulla (alemman viestin kirjoittajalla, ei ap:lla) jotain henkilökohtaisia traumoja aiheesta, kun tämä keskustelu saa sinut noin raivoihisi? Vai onko tuo sinulle ihan tyypillistä puhetta??
t:8 vai mikä olinkaan
Vierailija:
Isovanhemmat ei ole mitään lahjakoneita, enkä tosiaan vaadi tai oleta heiltä yhtään mitään. Minusta esim. 2e arvoinen pikkuauto olisi paljon parempi lahja 3v:lle kuin usean kymmenen euron arvoinen pelimatto, josta lapsi ei tuon taivaallista ymmärrä.En tosiaankaan arvosta sitä, että lapselle ostetaan jotain rahallisesti todella arvokasta, mutta käyttökelvotona. Mitä helkuttia me tehdään esim. rikkinäisellä kauko-ohjattavalla rekalla? Olisi ollut anopin parempi laittaa nekin rahat vaikka katulapsikeräykseen ja antaa pojalle vaikka sen pikkuauton.
Lapsen puolesta siis olen surullinen, sillä hän on aika surullinen näky avatessaan lahjaa, josta ei tosiaankaan mitään iloa ole... Eikä tuon iäinen osaa vielä olla kohtelias ja korrekti lahjoja saadessaan.
Ihmettelen suuresti sinun asennettasi. Olisiko sinusta itsestäsi aivan mahtavaa saada lahjaksi joltain sinistä teema-astiastoa esim. 2 syvää lautasta, kun lahjan antaja on tiennyt sun keräävän Oliivin vihreää Kokoa?!
t. ap
Vierailija:
Sun kaltasen valittavan ämmän lapselle olis hyvä jos ei ostais mitään, kun et edes kiitollinen osaa olla. Onko isovanhemmat jotekin lahjakoneita??? Sekö se on tärkeää??? Vittu mitä idiootti äitejä te ootte. Ette osaa arvostaa mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin alhaista, että lasta käytetään siinä rajulla tavalla hyväksi, jotta mummo saisi äidin näyttämään " ilkeältä" . Lapsellahan se suru siinä on.
Että on näitä näköjään muillakin.... näitä ihania anoppeja...
t. ap
Mun anoppi yrittää ostaa jotain kivaa, vaikka välttämättä ne ei ihan ole lapsen mieleen (esim. kerran osti synttärilahjaksi omenapuun, mikä sinänsä oli kiva idea, mutta 3-v olisi varmaan ymmärtänyt enemmän euron pikkuauton päälle). Ja joskus on ostanut vaatteita, joille on vaikea keksiä käyttöä.
Mutta en valita, koska kuitenkin tarkoittaa hyvää ja monet lahjat ovat olleet todella kovasti lasten mieleen ja osa melko arvokkaitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lapsuudenkodissa kaikilla lapsilla tällainen nimikko-omenapuu ja oli kuule kiva juttu myöhemmin korjata omasta puusta satoa!
Omille lapsilleni olen istuttanut kaikille nimikkopuun ja myös tädit ovat tuoneet leikkipaikan ympärille erilaisia kasveja, jotka ollaan seremonioin istutettu.
Minusta aivan ihana lahja! Niitä euron autoja nyt on kaikilla nurkat piukassa.
olettaa. Mutta siis anoppi ostaa kyllä ihan hyvälaatusia ja mukavia lahjoja ja aina sen mukaisia joita ollaan toivottu. Juuri soitti ja kysyi mitä tyttö toivoo 6v. lahjaksi. No tyttöhän toivoo barbeja, Brazeja jen. joita mummo ei osta mutta kun juttelin hetken tytön kanssa sain hänet toivomaan ko. aiheilla varustettuja pussilakanoita jotka oikeestikkin on tarpeen kun tyttö saanut aikuisten koon peiton.
Mutta sitten onkin minun omat isovanhemmat jotka ovat ihan mahdottomia noiden lahjojen kanssa. Meiltä ei ole koskaan kysynyt mitä toivotaan mutta äidilleni ovat soittaneet ja kysyneet joten olen antanut hänelle jo etukäteen vinkkejä lahjatoiveista. Näitä ei vaan ole koskaan oettu huomioon. Esim. tyttö sai 5v. lahjaksi heiltä lasten leikki pienon. Lidilistä ostettu ja juuri olin sanonut että tommosta ei meille ainakaan osteta kun on niin vähän tilaa. Kolme lasta samassa huoneessa. No kyllähän muksut tuosta tykkäsivät vaan heti se meni rikki ja nyt sitten ollaan vuosi taisteltu siitä saanko heittää sen roskiin kun tyttö ei siihen suostu mutta ei tuolla romulla mitään tee kun on vaan aina tiellä kun huoneeseen menee ja saa siirtää paikasta toiseen. Oltiin toivottu tytön nukkekotiin vauvanukkeja ja ne olisi olleet jopa halvemmat kuin tuo pieno. Toinen mitä oli toivottu oli uusi baletti laukku. Mummoni taas oli lahjastaan todella ylpeä ja sanoikin sitten kun oltiin kylässä että heidän lahja oli ainut hyödyllinen lahja mitä tyttö sai ja kyseli joko on oppinut soittamaan. Kun minä siihen että kyllähän tuo sillä on rämpyttänyt niin mummo käski nyt pian laittamaan tytön pienotunneille että saisi edes yhden kunnon harrastuksen. No minäs iihen että se käy jo balettitunneilla ja kyllähän liikunta on ihan hyvä harrastus lapselle ja että ei meillä ole varaa kahteen kalliiseen harrastukseen niin mummon mielestä tuo baletti on ihan turhaa ja pienoa nyt olisi soitettava. No olisi sitten antanut ne tunnit ennemmin lahjaksi kuin hyödyttömän pienon. ja samalaisia lahjoja on tullut aiemminkin esim. poika sai 2v. lahjaksi (maaliskuussa) kahdet villasukat ja ison suklaapääsiäispupun. Poika on maitoallerginen eli ei voinut pupua syödä ja kuinka moni 2v. ilahtuu villasukista. Allergia on sukulaisten tiedossa. Parempi siis olisi kun mummoni ei lapsilleni lahjoja antaisi ollenkaan kun menee niin pieleen aina ja tutooavat vain surua kaikille ja sitten minulla kamla työ yrittää olla lahjoista edes jotenkin kiitollinen. Siis minustakaan ei isovanhemmta tms. ole lahjakoneita vaan että jos ei osaa antaa kivaa ja oikeanlaista lahjaa ei sitä tarvitse antaa ollenkaan. Pelkkä kortti ilahduttaa enemmän kuin hyödytön lahja.
Itse tykkään siitä ja lapsi varmasti myöhemmin osaa sitä arvostaa. Mutta ei se kyllä silloin 3-v synttäreillä yhtään tuntunut ymmärtävän sen päälle.
Hyvää tarkoittavat, mutta ne on iham kauheita. Tyyliin röyhelöä, ripellystä, printtiä ja kuvaa. Matkoilta tuodaan neonkeltaisia t-paitoja painatuksella ja päälaella roikkuvia antennipipoja. Osa jää ihan käyttämättä ja jotkut vaatteet päätyy pihavaatteiksi. Ja sukkia ja lapasia on mamma kova neulomaan. Ne järestään liian isoja ja itsetehtyjä lapasia en edes käytä rukkasten alla. Tänä vuonna olen jo sanonut, että ei ole tarvetta sukille ja lapasille. Niitä oikeasti löytyy, mutta eiköhän sieltä taas jotain tule.
Hyvää kyllä tarkoittavat ja kiitoksella otan kaikki vastaan, mutta...
Meillä anoppi on myös... hmm.. vähän yksinkertainen ja jos hän itse käyttää päätään mitä ostaa, vaatetta tai leluja, niin aivan järkyttävää tavaraa tulee. Ostamansa lelut ovat joko valmiiksi rikki tai menevät heti rikki (sekundaa, halvinta mitä kaupasta löytyy). Vaatteet ovat hirveän suuria ja todella mauttomia.
Mutta hän sentään kuuntelee lahjatoiveita eli kun suoraan sanoo (tyyliin Brion rakennussarja nro xxx), mitä kannattaa lapselle ostaa, niin sellaista tavaraa tulee. Vaatteita en häneltä toivo, syystä johtuen.