Minä en suostu ajamaan perheen yhteistä autoa.
Ainainen kestoriidan aihe kotona. En vain kerta kaikkiaan uskaltaudu enää rattiin, kun olen viimeksi ajanut 11 vuotta sitten autoa, eli silloin kun lähdin opiskelemaan kotipaikkakunnaltani. En ymmärrä, miksi miestäni nyppii tämä asia niin helkutisti. Hän ei tajua miten pelottavaa minulle on yrittää ajaa autoa epävarmana ison kaupungin liikenteessä eikä tajua, että olen todellinen riski tuolla liikenteessä. Hänestä minä vain olen hankala ja yritän käyttää häntä hovikuskina.
Enkä minä HALUA todellakaan mennä mihinkään ajokurssille, inssi ja kirjalliset ja ajo-opetus jo aikoinaan oli niin pelottavia, ettei todellakaan kiinnosta pistää rahoja sellaiseen, mitä en halua tehdä.
Kommentit (59)
on jonkinlainen egon pönkittäjä ja jatke. Mä tunnen monia ihmisiä, joilla ei ole korttia ja saattavat pyytää multa kyytiä, mutta auliisti maksavat ja ymmärtävät jos en pääse kyysäämään.
Eikä kukaan ole piipitätjä tai itsekäs manipuloija. Esim. naapurini ei aja, koska hän on ollut kolarissa ja pelkää yhä. Mielelläni vien hänenkin lapsensa treeneihin. Tiedänpä aina, että saan apua sieltä auliisti.
Mikä siinä niin ärsyttää jos joku ei halua ajaa autoa taikka ei aja koko korttia??? Jos tämä henkilö ei teiltä kyytejä koskaan pyydä eikä kulje muutenkaan teidän kyydissänne niin miksi vedätte herneen nenäänne tämän asian vuoksi? Kuka tulisi vastaamaan tähän. Haluaisin todellakin tietää vastauksen. Että ymmärtäisin teitä jotenkin...
19
Onko nainen, joka arastelee ajamista oikeasti häpeäksi sukupuolelleen? Itsekin pelkään ajamista, ajan kyllä silloin kun mieheni ei voi, mutta kyllä aina jännittää ihan kauheasti. Kerrankin minut puoliväkisin patistettiin rattiin kun olin ainoa ajokuntoinen ja peruutin niin, että runttasin pihan aidan rikki. Ja voi sitä raivoamista ja purnausta jota sain mieheltäni kuulla!
Joten tosiaankin, jos patistatte aran kuskin rattiin niin älkää sitten jäkättäkö jos kuski hermostuksissaan runttaa peltiä!!!
Vierailija:
Minullakin oli vuosien ajotauko, mutta sitten vaan lähdin uudelleen autokouluun. Perusasioita käytiin läpi, peruuttaminen, mäkilähtö, pysäköinti ja käytiin liikenteessä isoilla ja pienillä teillä (Helsingissä). Kolmannen ajotunnin jälkeen ope sanoi, että hänen mielestään minun ei tarvitse tulla enää, vaan olen ihan valmis ajelemaan itsekseni.Ja sitten olen ajellut! On ihan hullua ajatella, että ajotiet ovat jotain mystisiä vaaranpaikkoja, joista ei koskaan voi selvitä hengissä. Voi valita rauhallisemman tien eikä kaupan parkkipaikalla tarvitse tunkea ahtaimpaan rakoon.
Olisi kamalaa, että aina pitäisi kinuta mies mukaan markettireissuille.
Minä olen nähnyt mihin se johtaa ja mitä siitä on esimerkiksi minulle seurannut. Mieheni sisar on juuri tällanen, ja arvatkaa vain, kuka kuskaa serkukset harrastuksiin, vanhukset asioilleen jne jne. Tai kälyn shoppaamaan.
Toistan, että minusta on ihan ok, jos joku ei halua ajaa autolla, kunhan ei siipeile muiden autoissa, vaan vastavuoroisesti tarjoaa kyytiä esimerkiksi taksilla. Autoilu nimittäin on kallista ja autoton/kortiton voi ajaa taksilla todella paljon ennen kuin kulut yltävät samaan.
Toinen ärsyttävä asia on juuri avuttomana esiintyminen ja erilaiset en pysty en osaa meriselitykset. Oikea syy on että en halua. Jos joku sanoo minulle en aja autoa, koska en halua, asia on ok minun puletani.
Jos joskus jouduin lähtemään rattiin, jännitin sitä monta päivää etukäteen aivan kamalasti, en nukkunut öisin yms. Sitten vaan päätin, että pakko on uskaltaa, tai kortti menee ihan hukkaan (enkä jaksanut lasten kanssa enää kulkea aina vaan bussien aikataulun mukaan), ja etsin pienimmän auton minkä löysin, Ford Ka:n. Alkuun ajoin sillä vaan korttelia ympäri, ja siitä pikkuhiljaa pidensin matkoja. Kyllä siinä useampi kuukausi meni, etten enää sitä ajamista jännittänyt, mutta niin vaan kävi, että eräs päivä vaan huomasin ratissa, että en pelännyt sitä ajamista enää yhtään!! Uskalsin sitten hankkia jo vähän isommankin auton, ja nykyään ajan päivittäin ja rakastan sitä!!! Autolla ajo on yksi rentouttavimmista asioista mitä tiedän! En vieläkään suostu ajamaan mieheni autolla, joka on iso maasturi, mutta nyt olen jo harkinnut, että josko taas vaihtaisin autoni vähän vielä isompaan (bemarin 300-sarjaan). Eihän sinun tietenkään pakko ole ajaa, jos et halua, mutta jos kyseessä on vain pelko, niin rohkaise itsesi ja hanki itsellesi joku pieni kauppakassi, jolla alat ajamaan. Tsemppiä!
" Onko parempi että minä ajan autolla pienen vauvanne kuoliaaksi..."
Hän hakee naurettavilla uhkakuvilla sääliä ja sympatiaa, että ihan hyvä kun et aja autoa. Totuus on se, että liikenteessä kuolee joka vuosi kymmeniä ihmisiä.
En usko että näistä moneenkaan on huono ajotaito syynä... Syy voi olla omien ajotaitojen YLIARVIOIMINEN, jokin yllättävä seikka (musta jää, hirvi) jolle ei voi mitään, tai yksinkertaisesti oma piittaamattomuus (lähtee ajamaan humalassa, väsyneenä).
Ap kertoo olevansa huono ajamaan, joten hän tuskin syyllistyy piittaamattomuuten/ajotaitojensa yliarvioimiseen. Pitkällä matkalla olisi parempi, että ajettaisiin vuorotellen ettei toinen väsy tmv.
Ja suoraan sanottuna, hyvällä säällä moottoritiellä ajaminen on todella helppoa. Kaupungissa ruuhka-aikaan ajaminen on eri asia...
Huomauttaisin vielä, että vaikka ap sanoo ettei hän vaadi miestään kuskaamaan häntä, mies saattaa niin tehdä ihan " säälistä" (ap laittaa eteisessä reppanan näköisenä kenkiä jalkaan, ulkona sataa räntää, mies lupaa kuskata ap:n jumpalle... ap ei ole pyytänyt mitään ääneen... )
Veikkaisin myös, että sen sijaan että ap lähtisi itse kävellen sateessa hakemaan unohtunutta maitoa, hän soittaa miehelleen ja pyytää tätä kipaisemaan kaupassa.
Ja vielä loppuun, minäkin tunnen naisia joille ajamattomuus on tapa käyttää valtaa. Mies joutuu aina olemaan kuivin suin kaikissa juhlissa. Mies joutuu " väsyttämään" itsensä kun ajetaan mökille, vaimon köllötellessä vieressä kirja kädessä/torkkuen tmv.
Jos on lapsia, mies joutuu aina kuskaamaan lapset harrastuksiin.
Ja vielä sen verran, jos ajaminen on epävarmaa, kannattaa ajella iltaisin/öisin kun ei ole muuta liikennettä ja harjoitella ajamista. Itse en tajunnut yhtäänn mitään kaistoista ymv. perusjutuista, ennen kun autokoulun jälkeen ajelin yöllä, ja hahmotin kaikki asiat selkeämmin, koska ei ollut muuta liikennettä. Sen jälkeen oli helppo ajaa muidenkin seassa. Peruutuksen oppii myös vain sitä tekemällä, ja kaupoissa voi jättää kauemmas, niin ei tarvitse varoa että kolhii muita autoja.
Itse en aja talvisin, mutta alkukeväästä loppusyksyyn, eli ~kahdeksan kuukautta vuodessa:)
Ajotaitoa ei saa ilman harjoittelua. Ja harjoittelevalle voi sattua kaikenlaista pientä vahinkoa, esim. toisten autojen kolhimista. Kuinka moni kanssaihminen suhtautuu ymmärtäväisesti ajotaitoaan kartuttavan aran kuskin alkukömmähdyksiin? Kysynpä vaan ja veikkaan ettei kovi moni.
Tykkään itsekin ajaa öisin ja ajankin mielelläni ja ihan jännittämättä illanistujaisista kotiin ja annan miehen juoda alkoholia. Mutta päivisin ruuhka-aikaan ajaminen on kerta kaikkiaan eri asia!
Vierailija:
Ajotaitoa ei saa ilman harjoittelua. Ja harjoittelevalle voi sattua kaikenlaista pientä vahinkoa, esim. toisten autojen kolhimista. Kuinka moni kanssaihminen suhtautuu ymmärtäväisesti ajotaitoaan kartuttavan aran kuskin alkukömmähdyksiin? Kysynpä vaan ja veikkaan ettei kovi moni.
Eikähän sitä nyt heti tarvitse minnekään parkkipaikoille lähteä muita autoja kolhimaan, miten niitä autoja ajaessa kolhii...? Ajotaito tulee vain ajaen, se on pakko vaan uskaltaa sinne rattiin lähteä, jos autoa haluaa ajaa. Mutta hölmöä on lähteä ruuhka-aikaan harjoittelemaan...
Enkä koe sitä miksikään hyväksikäytöksi. Ajaa sitten joskus jos on sellainen tarve, mutta nyt on riittänyt, että minä ajan ja mies istuu kyydissä.
harjoittelua oppia ja osata mitään. En keksi yhtään syytä, mikä tekisi juuri sinusta sellaisen kuskin, joka ei kykene oppimaan mitään harjoittelulla. Mietipä, kuinka paljon liikenteessä on juuri ajokortin saaneita nuoria. Luulisi, ettet uskaltaisi liikkua ulkona ollenkaan, onhan siellä kuitenkin paljon kokemattomia autoilijoita, jotka voivat törmätä juuri sinuun, kun ylität tietä. Yllätys, yllätys, juuri näistä kokemattomista kuskeista kuitenkin kasvaa HARJOITTELULLA hyviä autoilijoita! Mikä tekee Sinusta niin paljon huonomman, kuin me muut? Luultavasti ei mikään, joten rohkeasti vaan rattiin!
Eihän ruuhkassa ajamistakaan voi oppia ilman harjoittelua. Ja sitä ei opi jos ajaa vain rauhallisina aikoina.
koska yleensä he ovat samanlaisia kaikkialla. Työkavereinakin on ollut vastaavia tapauksia vino pino. Eivät osaa, pysty, uskalla, kykene sitä sun tätä. Ikävää olla sellaisen kanssa samalla työpaikalla.
Ja miehiin he suhtautuvat sillä lailla piipittäen avuttomasti silmiä pyöritellen, että suorastaan kuvottaa. Ihan jo sen takia, että sitten itsekin naisena saa pöllöä tytöttelyä osakseen.
Vierailija:
Eihän ruuhkassa ajamistakaan voi oppia ilman harjoittelua. Ja sitä ei opi jos ajaa vain rauhallisina aikoina.
eli alkuun kannattaa harjoitella vaan sitä ajamista, että tottuu siihen autoon ja miten se käyttäytyy, ja ettei pelkää sitä itse ajamista, tuntee auton ulottuvuudet yms. Sitten kun niitä on harjoitellut, pitää toki lähteä sinne ruuhkaan, mutta siinä vaiheessa sit on jo sitä itsevarmuutta ja kokemusta sen verran, ettei niitä muita autoja enää niin herkästi kolhi :-). Sekaan vaan!
en osaa, en uskalla, en pysty ihmiset ottavat. Tottakai se on hauskempaa istua siinä vieressä ja lukea sitä lehteä tai kutoa kuin ajaa sitä autoa. Samoin on hauskempaa että jos niin ikävästi sattuisi, että se auto, jossa istuu, kolhisi toista autoa, niin voisi syyttää sitä kuskia ja itse olisi osaton.
Tällaiset vastuunvälttelijät ovat äärimmäisen raskaita ihmisiä. Ihan samoin kuin edellä minäkin olen nähnyt millaista sitten on töissä kun sinne sattuu en voi, en osaa tyyppi. Joko muut saavat tehdä ne hommat tai sitten koko ryhmän energia menee siihen kun yhtä maanitellaan voittamaan itsensä. Siihen tämä ihmistyyppi usein pyrkiikin, kerjäävät huomiota. Niin kuin tämä aloittajakin.
Tosin mies mainitsee asiasta erittäin harvoin, muutaman kerran vuodessa (tyyliin kesälomareissulla olisi hyvä jos olisi kaksi kuskia). Tunnen silti sosiaalista painostusta asiaan ja itseänikin asia toisinaan vaivaa.
Olen miettinyt pitäisikö minun ruveta ajamaan taas, mutta en oikeastaan keksi siihen syytä, muuta kuin että todistaisin itselleni jotain ja voittaisin pelkoni. Pääsen julkisilla oikein hyvin sinne minne tarvitsee mennä. Meillä ei kuitenkaan ole varaa kahteen autoon ja mies nauttii ajamisesta, minä en.
Jos mies joskus pyynnöstäni tai omasta aloitteestaan heittää minut jonnekin, en koe sitä pompottamiseksi tai vallankäytöksi. Minusta parisuhteeseen kuuluu molemminpuolisena se, että toiselle tehdään välillä palveluksia. Teenhän minäkin mieheni puolesta asioita. Outoa olisi se, että kaikki pitäisi tehdä itsenäisesti. Minusta tämä palsta on toisinaan vähän kummallinen mielipiteineen... Mutta ihmiset nyt yleensäkin syyllistävät toisiaan mitä erilaisimmista asioista. Ehkä ei kannata niin paljoa välittää siitä mitä toiset sanovat.
EI siis liity mitenkään siihen, että olisi luonteeltaan " lälly luuseri" . Maailmalla järjestetään jopa kursseja näille autolla ajoa kammoaville, miksiköhän ei suomessa, on kuitenkin varsinkin naisilla aika yleinen ongelma? Onneksi tuo kammo on sellainen, että siitä pääsee yli sillä ajamisella, pitää vaan uskaltautua sinne rattiin vaikka kuinka pelottaa, ja ajaa alkuun vaikka sitä korttelia vaan ympäri niin pitkään kunnes rohkaistuu!
autolla ajamiseen, mutta ap ei kuulosta viestiensä perusteella sellaiselta...
Ihan naurettavia syitä, pelkää tappavansa jonkun tmv. kuulostaa hiukan väkisin keksityltä... Toisin sanoen tekosyyltä!:( Monessa paikassa ihminen voi vanhingossa tappaa toisen. Lukemalla päivän lehtiä huomaa kuinka joka päivä joku kuolee/meinaa kuolla jossain. Lapset karkailevat päiväkodeist, oppilas meinaa hukkua uimahallissa, joku saa allergisen reaktion jostakin ja kuolee... -maailma on vaaroja täynnä...
Vierailija: