Miksi joillain on aina mielessä ruoka ja syöminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tervettä sekään, että syödään vaan ravinnon vuoksi.

Mietipä vähän, mitä juuri sanoit.

Miksi? Tuo on totuus. Se syöminen pitää osata myös miettiä oikein, eikä vaan lappaa suuhun kilon pottuja päivässä hengen pitimiseksi.

Sinun päästäsihän tuo kilo pottuja päivässä tuli.

Ruonlaitto on mukavaa. Olen kulinaristi. Hyvä ruoka on yksi suurimpia nautintoja. Ruokaa ajattelen useita kertoja päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.

Onko oikeasti mielestäsi tervettä olla syömättä niin pitkään, että pyörryttää? Itsensä huijaamista tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tervettä sekään, että syödään vaan ravinnon vuoksi.

Mietipä vähän, mitä juuri sanoit.

Miksi? Tuo on totuus. Se syöminen pitää osata myös miettiä oikein, eikä vaan lappaa suuhun kilon pottuja päivässä hengen pitimiseksi.

Sinun päästäsihän tuo kilo pottuja päivässä tuli.

No yleensä te "en mieti ikinä ruokaa"-tyypit syötte todella epäterveellisesti. Pitää sitä sen verran miettiä, että tietää mitä pitää syödä.

Lihavan hormonihäiriö aiheuttaa jatkuvan "nälän".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin puhua vaan omasta puolestani, mutta itselläni on siihen monia syitä. Jatkuva nälkä, jonkinlainen tylsyyden ja yksinäisyyden korjaaminen ruualla ja ennenkaikkea tunnesyöminen. Lisäksi myös fiksaatio ruokaan ja syömiseen. Ruoka on aina ollut minulle lohtu ja palkinto - jos olen iloinen, juhlin sitä syömällä, jos olen surullinen, syön suruuni. Joka tunnetilaan liittyy vahvasti ruoka ja moniin arkisiin toimintoihin myös, lähes joka paikkaan ja aktiviteettiin liitän syömisen. Ruoka on tavallaan minulle myös rakas harrastus, sillä tykkään tehdä ruokaa, kokeilla uutta ja hifistellä syömisien suhteen. Tulipa selitettyä vaan pintaraapaisu jäävuoresta, mutta tuossa ne tärkeimmät kohdat. On hirveää elää näin ja apua olen hakenutkin tuloksetta.

Terapia? Tukiryhmät? Ruokapäiväkirjan ylläpitäminen?

Nuo vaan saavat huomion pysymään jatkuvasti ruoassa ja syömisessä. Pitäisi olla sellaista muuta kiinnostavaa tekemistä, että syöminen ja ruoka unohtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Lihavan hormonihäiriö aiheuttaa jatkuvan "nälän".

Ja se "hormonihäiriö" johtuu huonosta ravinnosta. Naurettavaa sekoittaa jotain tunteita ylensyömiseen. Kemiaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.

Onko oikeasti mielestäsi tervettä olla syömättä niin pitkään, että pyörryttää? Itsensä huijaamista tuo on.

Ei, vaan kaikki tekosyyt miksi pitää jatkuvasti olla syömässä, ovat itsensä huijaamista.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus ja turvattomuuden tunne. Syöminen tuo turvaa. Vähä kuin äidin tissi: jotain on suussa.

Koitan pudottaa painoa hokemalla, että kaikki on hyvin.

Lässyn lässyn lää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.

Onko oikeasti mielestäsi tervettä olla syömättä niin pitkään, että pyörryttää? Itsensä huijaamista tuo on.[/quote

Siis joskus heikottaa, ei pyörrytä.

Kyllä tää mulle sopii hyvin, ei ole ylipainoa ja kaikki verikokeet kolesterolia ja sitä kuuluisaa ferritiiniä myöten ovat hyvät. Ja jaksan urheilla. Tuntuu että nykyisin ihmiset menee ihan pois tolaltaan jos ei kolmen tunnin välein saa mättää jotain sisäänsä. Useimmin syöminen sairastuttaa kuin syömättömyys. Poislukien tietenkin syömishäiriöiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.

Onko oikeasti mielestäsi tervettä olla syömättä niin pitkään, että pyörryttää? Itsensä huijaamista tuo on.[/quote

Siis joskus heikottaa, ei pyörrytä.

Kyllä tää mulle sopii hyvin, ei ole ylipainoa ja kaikki verikokeet kolesterolia ja sitä kuuluisaa ferritiiniä myöten ovat hyvät. Ja jaksan urheilla. Tuntuu että nykyisin ihmiset menee ihan pois tolaltaan jos ei kolmen tunnin välein saa mättää jotain sisäänsä. Useimmin syöminen sairastuttaa kuin syömättömyys. Poislukien tietenkin syömishäiriöiset.

Kysy Afrikan lapsilta, mitä syömättömyys tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.

Mulla nykyään lähes sama juttu. Ei jaksa väsäillä ruokaa kun yksin asuu. Ei aina viitsi edes kauppaan lähteä, vaikka jääkaappi tyhjä. Sitten tulee syötyä jotain kuivuneita leivänkannikoita, jos ei muutakaan ole 😄

Arvioin, että jatkuva mussutus, napostelu ja ruoan ajattelu on suomalainen perinne geeneissä: ikinälkä. Aina kun näkeekin jotain suuhun pantavaa, se on saatava sinne suuhun mässytettäväksi. Kun ei ole säännöllisiä ruoka-aikoja, jolloin syödään kunnon sapuskat niin on se jatkuva ikinälkä eli jatkuva halu syödä jotain koko päivän ja illalla vielä lisää. Ei ihmetytä ollenkaan, että ruokakauppaan menee valtavasti päivittäin jo rahaa ja viikonloppuna vielä enemmän, kun pitää ostella kaikenlaisia nk. "herkkuja" tai tilailla niitä valtavia perjantaipitsoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.

Mulla nykyään lähes sama juttu. Ei jaksa väsäillä ruokaa kun yksin asuu. Ei aina viitsi edes kauppaan lähteä, vaikka jääkaappi tyhjä. Sitten tulee syötyä jotain kuivuneita leivänkannikoita, jos ei muutakaan ole 😄

Feel you:) Mulla tänään 2 palaa reissumiestä ilman mitään päällistä ja 2 banaania ja 1 avokado. Ja 2 keitettyä kananmunaa. En jaksanut lähteä kauppaan ja hyvin pärjään näillä. Huomenna sit kauppaan.

Onneksi asun yksin, niin ei tarvi kovin usein katsella kun iso porukka mättää ruokaa nassuun, inhoan syömistilanteita muiden kanssa nykyään. Aikoinaan oli toki tapana järjestää iltasyömisiä kavereille ja käydä ulkonakin syömässä. Nyt saa syödä kotona ja yksin. Ja sitä ruokaa mitä itse valmistanut ja mistä tykkää. Lämpimän aterian syöminen tulee ajankohtaiseksi iltapäivällä. En koko aikaa ajattele sitäkään, vaan laitan nopeasti jotakin, usein on edellisen päivän murkinaa lämmitettäväksi.

Itse ihmettelen että miten ihmiset voivat jo aamulla syödä tosi raskaan aterian munineen, muroineen, puuroineen, leipineen, piirakoineen, tuoremehuineen. Tästä on jo aikaa kun olin viimeksi sellaisessa aamupöydässä, voi sitä ruoan paljoutta. Ääh, mitä se mulle kuuluu, mutta riskissä kunnossa isäntäväki näytti kuitenkin olevan, sitä en ihmetellyt, vaan sitä että miten jaksaa syödä niin paljon ja monenlaista jo aamusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.

Mulla nykyään lähes sama juttu. Ei jaksa väsäillä ruokaa kun yksin asuu. Ei aina viitsi edes kauppaan lähteä, vaikka jääkaappi tyhjä. Sitten tulee syötyä jotain kuivuneita leivänkannikoita, jos ei muutakaan ole 😄

Feel you:) Mulla tänään 2 palaa reissumiestä ilman mitään päällistä ja 2 banaania ja 1 avokado. Ja 2 keitettyä kananmunaa. En jaksanut lähteä kauppaan ja hyvin pärjään näillä. Huomenna sit kauppaan.

Miksi kuvittelette, että tämä on terveellisempää kuin ruuan ajatteleminen?

Vierailija kirjoitti:

Ruonlaitto on mukavaa. Olen kulinaristi. Hyvä ruoka on yksi suurimpia nautintoja. Ruokaa ajattelen useita kertoja päivittäin.

pidän ruoanlaitosta mutta inhoan syömistä joten ei tule juuri koskaan kokattua kun ei ole syöjiä.

Vai että nykyään ei saa edes miettiä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.

Mulla nykyään lähes sama juttu. Ei jaksa väsäillä ruokaa kun yksin asuu. Ei aina viitsi edes kauppaan lähteä, vaikka jääkaappi tyhjä. Sitten tulee syötyä jotain kuivuneita leivänkannikoita, jos ei muutakaan ole 😄

Feel you:) Mulla tänään 2 palaa reissumiestä ilman mitään päällistä ja 2 banaania ja 1 avokado. Ja 2 keitettyä kananmunaa. En jaksanut lähteä kauppaan ja hyvin pärjään näillä. Huomenna sit kauppaan.

Miksi kuvittelette, että tämä on terveellisempää kuin ruuan ajatteleminen?

No eihän siinä ruoan ajattelemisessa sinänsä mitään ongelmaa ole, jos se ei itselle ole ongelma. Mutta jos se saa aikaan ylensyömistä, tai jotain negatiivisia fiiliksiä, sitten se ei ole hyvä juttu.