Miksi joillain on aina mielessä ruoka ja syöminen?
Jatkuva nälkä? Miksi? Kysyn koska inhoan syömistä.
Kommentit (39)
Jep, ei ole normaalia. Eikä jatkuva kokkailukaan. Ruoanlaiton pitää olla nopea, välttämätön toimitus, ja ruoan palvella nälän poistamista.
Ahdistus ja turvattomuuden tunne. Syöminen tuo turvaa. Vähä kuin äidin tissi: jotain on suussa.
Koitan pudottaa painoa hokemalla, että kaikki on hyvin.
Samaa ihmettelen. Mä syön elääkseni, en elä syödäkseni. Ihmettelen aina näitä; Mitä herkkuja söisit, mikä on paras sipsi, pulla, karkki tmv. Elämän tärkein asia mitä herkkua söisi
....
Ei ole tervettä sekään, että syödään vaan ravinnon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Voin puhua vaan omasta puolestani, mutta itselläni on siihen monia syitä. Jatkuva nälkä, jonkinlainen tylsyyden ja yksinäisyyden korjaaminen ruualla ja ennenkaikkea tunnesyöminen. Lisäksi myös fiksaatio ruokaan ja syömiseen. Ruoka on aina ollut minulle lohtu ja palkinto - jos olen iloinen, juhlin sitä syömällä, jos olen surullinen, syön suruuni. Joka tunnetilaan liittyy vahvasti ruoka ja moniin arkisiin toimintoihin myös, lähes joka paikkaan ja aktiviteettiin liitän syömisen. Ruoka on tavallaan minulle myös rakas harrastus, sillä tykkään tehdä ruokaa, kokeilla uutta ja hifistellä syömisien suhteen. Tulipa selitettyä vaan pintaraapaisu jäävuoresta, mutta tuossa ne tärkeimmät kohdat. On hirveää elää näin ja apua olen hakenutkin tuloksetta.
Terapia? Tukiryhmät? Ruokapäiväkirjan ylläpitäminen?
Vierailija kirjoitti:
Voin puhua vaan omasta puolestani, mutta itselläni on siihen monia syitä. Jatkuva nälkä, jonkinlainen tylsyyden ja yksinäisyyden korjaaminen ruualla ja ennenkaikkea tunnesyöminen. Lisäksi myös fiksaatio ruokaan ja syömiseen. Ruoka on aina ollut minulle lohtu ja palkinto - jos olen iloinen, juhlin sitä syömällä, jos olen surullinen, syön suruuni. Joka tunnetilaan liittyy vahvasti ruoka ja moniin arkisiin toimintoihin myös, lähes joka paikkaan ja aktiviteettiin liitän syömisen. Ruoka on tavallaan minulle myös rakas harrastus, sillä tykkään tehdä ruokaa, kokeilla uutta ja hifistellä syömisien suhteen. Tulipa selitettyä vaan pintaraapaisu jäävuoresta, mutta tuossa ne tärkeimmät kohdat. On hirveää elää näin ja apua olen hakenutkin tuloksetta.
Olipa hyvin kirjoitettu ja kiva pohdinta. Hyvää kesää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä sekään, että syödään vaan ravinnon vuoksi.
Mietipä vähän, mitä juuri sanoit.
Ihmetyttää tosiaan kun niin monella on suurikin vetovoimatekijä jos on ilmaista ruokaa tarjolla, itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa syöminen muuten kuin välttämättömästi että pysyy hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus ja turvattomuuden tunne. Syöminen tuo turvaa. Vähä kuin äidin tissi: jotain on suussa.
Koitan pudottaa painoa hokemalla, että kaikki on hyvin.
Joo tuon unohdin mainita omassa viestissäni. Oma suhteeni ruokaan kumpuaa vahvasti lapsuudessa, jossa paikkasin turvattomuuden tunnetta ruualla ja elämäni aikuiset vahvistivat sitä. Muistan usein istuneeni yksin piilossa syömässä vaikeina hetkinä. Hölmöä että syöminen tuo ja korvaa rakkautta ja läheisyyttä, mutta itselleni se toimii niin.
-1
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Mä syön elääkseni, en elä syödäkseni. Ihmettelen aina näitä; Mitä herkkuja söisit, mikä on paras sipsi, pulla, karkki tmv. Elämän tärkein asia mitä herkkua söisi
....
Tänäänkin oli aloitus: mitä ostit perjantaiherkuksi? Ihmettelin, että mikä ihmeen perjantaiherkku.
Minä tykkään syömisestä. Monipuolinen ruoka. Ruoka on mielessäni usein.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus ja turvattomuuden tunne. Syöminen tuo turvaa. Vähä kuin äidin tissi: jotain on suussa.
Koitan pudottaa painoa hokemalla, että kaikki on hyvin.
Tämä oli jotenkin niin suloinen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Mä syön elääkseni, en elä syödäkseni. Ihmettelen aina näitä; Mitä herkkuja söisit, mikä on paras sipsi, pulla, karkki tmv. Elämän tärkein asia mitä herkkua söisi
....Tänäänkin oli aloitus: mitä ostit perjantaiherkuksi? Ihmettelin, että mikä ihmeen perjantaiherkku.
Ja sitten syömishäiriöiset kyselevät vähäkalorisia naposteltavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Mä syön elääkseni, en elä syödäkseni. Ihmettelen aina näitä; Mitä herkkuja söisit, mikä on paras sipsi, pulla, karkki tmv. Elämän tärkein asia mitä herkkua söisi
....Tänäänkin oli aloitus: mitä ostit perjantaiherkuksi? Ihmettelin, että mikä ihmeen perjantaiherkku.
Baby porkkanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tervettä sekään, että syödään vaan ravinnon vuoksi.
Mietipä vähän, mitä juuri sanoit.
Miksi? Tuo on totuus. Se syöminen pitää osata myös miettiä oikein, eikä vaan lappaa suuhun kilon pottuja päivässä hengen pitimiseksi.
Joku kertoi toisessa ketjussa syöneensä pizzan ja oliko se suklaalevyn, ja sitten pyöräilleensä 600 kcal edestä, ja kertoi myös paljonko oli kaloreita tuossa pizzassa ja suklaalevyssä. Aivan sairasta.
Mä unohdan usein koko syömisen koska ruoka ja ruoanlaitto ei kiinnosta yhtään!! Jossain vaiheessa sit alkaa heikottaa, syön mitä on saatavilla sen kummempia hifistelemättä. Ruokaa en laita ikinä. Olen terve ja hoikka, kaikki arvot hyvät vaikka syön mitä ja miten sattuu. Ruoka ei ole mulle mitenkään tärkeä asia vaan pakko että hengissä pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Mä syön elääkseni, en elä syödäkseni. Ihmettelen aina näitä; Mitä herkkuja söisit, mikä on paras sipsi, pulla, karkki tmv. Elämän tärkein asia mitä herkkua söisi
....Tänäänkin oli aloitus: mitä ostit perjantaiherkuksi? Ihmettelin, että mikä ihmeen perjantaiherkku.
Tuo ja lisäksi aloitukset: mitä lasissa?
#1 jatkaa vielä, että valitettavasti minua ei ole auttanut terapia eikä ruokapäiväkirjat. Monet dietit, terapiat, kuntoutukset jne koettu. Jos jotain hyvää olen oppinut matkan varrella, niin ainakin omista tunteista ja kokemuksista kirjoittamisen taidon. Hieman on helpottunut tillanne, kun opin sanoittamaan tunteitani mutta yhä ruoan kautta mennään.
Voin puhua vaan omasta puolestani, mutta itselläni on siihen monia syitä. Jatkuva nälkä, jonkinlainen tylsyyden ja yksinäisyyden korjaaminen ruualla ja ennenkaikkea tunnesyöminen. Lisäksi myös fiksaatio ruokaan ja syömiseen. Ruoka on aina ollut minulle lohtu ja palkinto - jos olen iloinen, juhlin sitä syömällä, jos olen surullinen, syön suruuni. Joka tunnetilaan liittyy vahvasti ruoka ja moniin arkisiin toimintoihin myös, lähes joka paikkaan ja aktiviteettiin liitän syömisen. Ruoka on tavallaan minulle myös rakas harrastus, sillä tykkään tehdä ruokaa, kokeilla uutta ja hifistellä syömisien suhteen. Tulipa selitettyä vaan pintaraapaisu jäävuoresta, mutta tuossa ne tärkeimmät kohdat. On hirveää elää näin ja apua olen hakenutkin tuloksetta.