Lue keskustelun säännöt.
Epäreilut anopit
09.06.2022 |
Millaisia kokemuksia löytyy? Ehkä kaipaisin hieman vertaistukea tähän tilanteeseen.
Olemme siis 3 lapsen vanhemmat ja ongelma alkanut olemaan anoppini, eli miehen äiti.
Kun saimme esikoisen, anoppi hyppäsi harvase päivä meillä milloin milläkin asialla, että pääsi vauvaa katsomaan. Aina halusi vapaaehtoisesti hoitaa, vaikken erityisemmin olisi apua silloin kaivannut, mutta tuntuihan se kivalta, koska oma äiti ei vielä ollut eläkeiässä.
Seuraavana vuonna sitten Miehen sisko sai lapsen. Silloin kaikki muuttui. Kaikki on siitä lähtien pyörinyt vain tämän miehen siskon lasten ympärillä. Anopin koko kalenteri menee miehen siskon perheen menojen mukaan. Meidän muut lapset jääneet vaille huomiota, kun nämä siskon lapset saavat kaiken huomion ja ajan. Tuntuu, että hän myös antaa tämän näkyä ihan kunnolla.
Anoppi on alkanut tekemään myös tälläistä: Jos sovimme hänen kanssaan jotakin hoitoapua hän saattaa perua viime tinkaan KOSKA MIEHEN SISKON PERHE TARVITSEE APUA!? Eli myös luottamus mennyt. Kerran olimme sopineet hoitoapua iltapäivälle, jotta käymme hieman ostoksilla. No, miehen sisko olikin tarvinut samaan kohtaan apua ja mummo oli ilmoittanut, että kyllähän se meidän perhe joutaa jo aamullakin asioille. No ei sopinut, koska kyseinen liike ei ollut auki vielä aamulla. Hän ei osoittanut mitään pahoittelut, ilmoitti vain että hänen on sinne mentävä hoitamaan, että pääsee miehen sisko viemään koiran lenkille... Ihan oikeasti? :D
Lisäksi nämä miehen siskon lapset saavat koko ajan jotakin uutta mummolta ja miehen sisko ihan avoimesti tästä kertoo. Tuodaan merkkivaatteita, pyöriä , ulkoleluja, nukkeja jne...
Sekoaako oikeasti mummot sitten, kun oma tytär saa lapsia ja kaikki pyörii vain sen ympärillä? Olen hämmentynyt. Ja mietin ymmärtääkö häm oman käytöksensä?? Oma äitini kohtelee mun ja veljen lapsia ihan sama arvoisesti.
En voi tälle mitään, mutta miehen sisko ja hänen lapset näyttäytyvät silmissäni ärsyttävinä
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan sietämättömältä, tulee jo paha mieli lukiessa, saati elää tuossa tilanteessa. Tsemppiä!
Joo, välillä tekee mieli antaa vain olla. No, eipä siinä. Jos me emme itse ota mitään yhteyttä vaikka 2 kuukauteen ei hän ole mitenkään ihmeissään. Jääpä aikaa enemmän käydä muualla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä pelkästään tyttären lapset, kyllä tyttäretkin arvotetaan eri tavalla. Meillä yksi siskoista on aina ollut äidin ja isän mieleen, kun on elänyt elämäänsä heidän toiveiden mukaan. Vanhemmat auttaa vain heitä, ostaa heille asioita, maksaa lomamatkat, autot jne. Hoitaa lapsia joka viikko. Muut sisarukset ja heidän lapsensa ovat heille kuin ilmaa, eivät käy, eivät pidä yhteyttä. Eivät ole edes koskaan tavanneet joitain lapsenlapsiaan, kun ei vaan kiinnosta. Elävät tämän lempisiskon kanssa ihan kuin jossain kuplassa.
Tuntuu ikävältä ja epäoikeudenmukaiselta. Kyllä jokainen vanhempi ansaitsisi omien vanhempiensa tuen, se helpottaisi paljon, mutta ei tälle mitään voi. Olen jo myös tavallaan luopunut vanhemmista, enkä aijo itsekään enää pitää yhteyttä, en nyt enkä myöhemmin. Ovat valintansa tehneet ja minä tein omani.
Kuulostaa kyllä aivan kamalalta. Miten kukaan voi käyttäytyä lapsiaan kohtaan noin. Kaikista pitäisi olla yhtä ylpeä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään harvinaista, että on läheisempi tyttärensä kanssa kuin miniänsä kanssa. Tai edes poikansa kanssa. Miehiltä kun jopa odotetaan, että he nk katkaisevat napanuoran vanhempiinsa. Naisilta ei odoteta. Naiset pitävät miehiä useammin ja aktiviisemmin yhteyttä vanhempiinsa, jolloin tietysti tyttären suhde säilyy aikuisenakin läheisempänä kuin pojan. Mun vanhempani ovat aikoinaan hoitaneet paljonkin lapsiani, mutta exäni vanhemmat eivät hoitaneet koskaan. Vaan eipä exäkään pahemmin pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Lapsuudessani äitini soitti omalle äidilleen vähintään kerran viikossa, isäni vain muutaman kerran vuodessa. En mä ollut koskaan isäni äidillä hoidossa, mutta äitini äidillä olin kouluikäisenä parikin kuukautta kesälomalla mummolassa. Mutta tunnen perheitä, joissa mies pitää paljonkin yhteyttä vanhempiinsa ja näissä perheissä saavat lastenhoitoapua tosi paljon miehen vanhemmilta.
Juu voi olla näinkin. Meillä mies kyllä on paljon yhteydessä äitinsa kanssa. Kuitenkaan hän ei tule meille jostain syystä mielellään, on aina niin kiireistä ym. Mutta kuitenkin ravaa tuolla siskolla harvakseen... Mies kyllä yrittää, mutta olen ymmärtänyt, että jo lapsuudessa tätä siskoa on hyysätty ja lellitty ja pojat sitten jääneet vähemmälle.
Meillä on miehen äiti myös tuollainen. Ja pikkusiskosta tuli tärkein jo syntymän hetkellä. Poika kelpasi vain jos esim hoiti pikkusiskoa. Nykyään tyttären lapset ovat kaikki kaikessa, pojan lapset pakollinen paha. Onhan tuo törkeää ja inhottavaa, mutta mitään sille ei mahda. Ja mitään mahdollisuutta ei asiasta ole keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään harvinaista, että on läheisempi tyttärensä kanssa kuin miniänsä kanssa. Tai edes poikansa kanssa. Miehiltä kun jopa odotetaan, että he nk katkaisevat napanuoran vanhempiinsa. Naisilta ei odoteta. Naiset pitävät miehiä useammin ja aktiviisemmin yhteyttä vanhempiinsa, jolloin tietysti tyttären suhde säilyy aikuisenakin läheisempänä kuin pojan. Mun vanhempani ovat aikoinaan hoitaneet paljonkin lapsiani, mutta exäni vanhemmat eivät hoitaneet koskaan. Vaan eipä exäkään pahemmin pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Lapsuudessani äitini soitti omalle äidilleen vähintään kerran viikossa, isäni vain muutaman kerran vuodessa. En mä ollut koskaan isäni äidillä hoidossa, mutta äitini äidillä olin kouluikäisenä parikin kuukautta kesälomalla mummolassa. Mutta tunnen perheitä, joissa mies pitää paljonkin yhteyttä vanhempiinsa ja näissä perheissä saavat lastenhoitoapua tosi paljon miehen vanhemmilta.
Juu voi olla näinkin. Meillä mies kyllä on paljon yhteydessä äitinsa kanssa. Kuitenkaan hän ei tule meille jostain syystä mielellään, on aina niin kiireistä ym. Mutta kuitenkin ravaa tuolla siskolla harvakseen... Mies kyllä yrittää, mutta olen ymmärtänyt, että jo lapsuudessa tätä siskoa on hyysätty ja lellitty ja pojat sitten jääneet vähemmälle.
Meillä on miehen äiti myös tuollainen. Ja pikkusiskosta tuli tärkein jo syntymän hetkellä. Poika kelpasi vain jos esim hoiti pikkusiskoa. Nykyään tyttären lapset ovat kaikki kaikessa, pojan lapset pakollinen paha. Onhan tuo törkeää ja inhottavaa, mutta mitään sille ei mahda. Ja mitään mahdollisuutta ei asiasta ole keskustella.
:( Ikävää. Ja juu ei tuollaisesta kyllä voi keskustella. Tosiaan varmaankin tällaiset kumpuaa sieltä lapsuudesta saakka, kuinka on kohdeltu lapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään harvinaista, että on läheisempi tyttärensä kanssa kuin miniänsä kanssa. Tai edes poikansa kanssa. Miehiltä kun jopa odotetaan, että he nk katkaisevat napanuoran vanhempiinsa. Naisilta ei odoteta. Naiset pitävät miehiä useammin ja aktiviisemmin yhteyttä vanhempiinsa, jolloin tietysti tyttären suhde säilyy aikuisenakin läheisempänä kuin pojan. Mun vanhempani ovat aikoinaan hoitaneet paljonkin lapsiani, mutta exäni vanhemmat eivät hoitaneet koskaan. Vaan eipä exäkään pahemmin pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Lapsuudessani äitini soitti omalle äidilleen vähintään kerran viikossa, isäni vain muutaman kerran vuodessa. En mä ollut koskaan isäni äidillä hoidossa, mutta äitini äidillä olin kouluikäisenä parikin kuukautta kesälomalla mummolassa. Mutta tunnen perheitä, joissa mies pitää paljonkin yhteyttä vanhempiinsa ja näissä perheissä saavat lastenhoitoapua tosi paljon miehen vanhemmilta.
Juu voi olla näinkin. Meillä mies kyllä on paljon yhteydessä äitinsa kanssa. Kuitenkaan hän ei tule meille jostain syystä mielellään, on aina niin kiireistä ym. Mutta kuitenkin ravaa tuolla siskolla harvakseen... Mies kyllä yrittää, mutta olen ymmärtänyt, että jo lapsuudessa tätä siskoa on hyysätty ja lellitty ja pojat sitten jääneet vähemmälle.
Jos äidin kanssa ei pääse läheisiin väleihin, onhan pojalla isäkin. Tässäkin ketjussa on muuten aika mielenkiintoista se, että lastenhoitoapua tarvitaan nimenomaan anopilta. Onhan se appikin (jos ei ole kuollut) olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään harvinaista, että on läheisempi tyttärensä kanssa kuin miniänsä kanssa. Tai edes poikansa kanssa. Miehiltä kun jopa odotetaan, että he nk katkaisevat napanuoran vanhempiinsa. Naisilta ei odoteta. Naiset pitävät miehiä useammin ja aktiviisemmin yhteyttä vanhempiinsa, jolloin tietysti tyttären suhde säilyy aikuisenakin läheisempänä kuin pojan. Mun vanhempani ovat aikoinaan hoitaneet paljonkin lapsiani, mutta exäni vanhemmat eivät hoitaneet koskaan. Vaan eipä exäkään pahemmin pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Lapsuudessani äitini soitti omalle äidilleen vähintään kerran viikossa, isäni vain muutaman kerran vuodessa. En mä ollut koskaan isäni äidillä hoidossa, mutta äitini äidillä olin kouluikäisenä parikin kuukautta kesälomalla mummolassa. Mutta tunnen perheitä, joissa mies pitää paljonkin yhteyttä vanhempiinsa ja näissä perheissä saavat lastenhoitoapua tosi paljon miehen vanhemmilta.
Juu voi olla näinkin. Meillä mies kyllä on paljon yhteydessä äitinsa kanssa. Kuitenkaan hän ei tule meille jostain syystä mielellään, on aina niin kiireistä ym. Mutta kuitenkin ravaa tuolla siskolla harvakseen... Mies kyllä yrittää, mutta olen ymmärtänyt, että jo lapsuudessa tätä siskoa on hyysätty ja lellitty ja pojat sitten jääneet vähemmälle.
Jos äidin kanssa ei pääse läheisiin väleihin, onhan pojalla isäkin. Tässäkin ketjussa on muuten aika mielenkiintoista se, että lastenhoitoapua tarvitaan nimenomaan anopilta. Onhan se appikin (jos ei ole kuollut) olemassa.
Miehen isä ei ole enään elossa. Kuoli joitakin vuosia sitten. Hän oli kyllä läheinen poikansa kanssa. Oli muutakin , kuin lastenvahti. Opetti lapsille paljon elämästä erilaisten touhujen kautta. Ikävä on kyllä kova
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tutkittu (jep, ei linkkiä) etteivät edes omat vanhemmat pidä yhtä paljon kaikista lapsistaan. Yksi on rakkaampi/tutumpi/hyväksytympi kuin toinen. Tähän verrattuna lapsenlapset arvotetaan kai vielä todennäköisemmin eri tavalla, ja jotkut ovat läheisempiä kuin toiset. Kuten joku jo totesi, niin maailma ja edes perhe/suku ei ole tasapuolinen koskaan.
Juuri näin. Omasta lapsuudesta vieläkin traumat. Isäni on aina suosinut veljeäni. Äitini taas hyysää toista siskoani. Itse en halua kohdella omiani eriarvoisesti :( toivottavasti koskaan ei käy niin. Kaikki yhtä tärkeitä
Mun isä välittää tasapuolisen vähän meistä kolmesta.
Mun äiti taas välittää lähinnä pojasta, joka on onnistunut kaikessa supertäydellisesti (vaikkei ole) ja se on äitimme ansiota, meistä tytöistä minä olen musta lammas ja toinen hyysättävä reppana ja hänellä ei ole ns. asian kanssa mitään tekemistä.
Mulla on lapsia ja alkoi tätä samaa käyttää heihin, kuinka jotkut on hyviä ja jotkut p.skoja.
Mullapa oli vaan jo mitta täysi kaikkea mitä vuosikymmeniä kestin ja katkaisin välit.
Mun lapsia hän ei samalla tavalla kohtele ja piste, he ovat kaikki yhtä ihania, tärkeitä ja arvokkaita. Täysin vieraita sanoja ja käsitteitä ns. äidilleni.
Luulin pitkään että anoppi rakastaa lapsiaan melko tasapuolisesti ja myös lapsenlapsiaan.
Puhuttiin monista asioista pitkään ja yhtäkkiä hän meni vaikeaksi kun puhuin äitini käytöksestä ja että en siedä yhtään sitä että mun lapsia pidettiin eri arvoisena.
Hänellä on kolme poikaa ja nuorin on tyttö.
Tuli ajan myötä selväksi että se tyttö on arvokkaampi kuin ne kolme poikaa yhteensä.
Sanoi myös ihan suoraan että ei siinä mitään kun pojat muutti pois kotoa, mutta kun se tyttö lähti niin hän itki viikkoja, eikä siksi että oli nuorin, vaan siksi että kun se tyttö lähti!
Ja sanoi mullekin että ootapa kun se tyttö lähtee!
Tämä muuten tapahtunut ihan muutama vuosi sitten, ei joskus muinoin.
No, mulle edelleen kaikki lapset ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin taas meni näin hienosti sopimukset. Mies oli sopinut, että yksi lapsistamme on huomen aamupäivällä menossa mummolle hoitoon. Veimme hänet ja jo tunnin päästä tuli soitto, että miehen sisko tarvitsee lastenhoitoapua. Jouduimme hakemaan lapsen pois ja mummo lähti siskon luokse hoitamaan. Kuulemma siellä oli hätätilanne. Niinkin hätä, että yksi lapsi piti viedä korvatarkastukseen ...
Juuri näin. Omasta lapsuudesta vieläkin traumat. Isäni on aina suosinut veljeäni. Äitini taas hyysää toista siskoani. Itse en halua kohdella omiani eriarvoisesti :( toivottavasti koskaan ei käy niin. Kaikki yhtä tärkeitä