Lue keskustelun säännöt.
Epäreilut anopit
09.06.2022 |
Millaisia kokemuksia löytyy? Ehkä kaipaisin hieman vertaistukea tähän tilanteeseen.
Olemme siis 3 lapsen vanhemmat ja ongelma alkanut olemaan anoppini, eli miehen äiti.
Kun saimme esikoisen, anoppi hyppäsi harvase päivä meillä milloin milläkin asialla, että pääsi vauvaa katsomaan. Aina halusi vapaaehtoisesti hoitaa, vaikken erityisemmin olisi apua silloin kaivannut, mutta tuntuihan se kivalta, koska oma äiti ei vielä ollut eläkeiässä.
Seuraavana vuonna sitten Miehen sisko sai lapsen. Silloin kaikki muuttui. Kaikki on siitä lähtien pyörinyt vain tämän miehen siskon lasten ympärillä. Anopin koko kalenteri menee miehen siskon perheen menojen mukaan. Meidän muut lapset jääneet vaille huomiota, kun nämä siskon lapset saavat kaiken huomion ja ajan. Tuntuu, että hän myös antaa tämän näkyä ihan kunnolla.
Anoppi on alkanut tekemään myös tälläistä: Jos sovimme hänen kanssaan jotakin hoitoapua hän saattaa perua viime tinkaan KOSKA MIEHEN SISKON PERHE TARVITSEE APUA!? Eli myös luottamus mennyt. Kerran olimme sopineet hoitoapua iltapäivälle, jotta käymme hieman ostoksilla. No, miehen sisko olikin tarvinut samaan kohtaan apua ja mummo oli ilmoittanut, että kyllähän se meidän perhe joutaa jo aamullakin asioille. No ei sopinut, koska kyseinen liike ei ollut auki vielä aamulla. Hän ei osoittanut mitään pahoittelut, ilmoitti vain että hänen on sinne mentävä hoitamaan, että pääsee miehen sisko viemään koiran lenkille... Ihan oikeasti? :D
Lisäksi nämä miehen siskon lapset saavat koko ajan jotakin uutta mummolta ja miehen sisko ihan avoimesti tästä kertoo. Tuodaan merkkivaatteita, pyöriä , ulkoleluja, nukkeja jne...
Sekoaako oikeasti mummot sitten, kun oma tytär saa lapsia ja kaikki pyörii vain sen ympärillä? Olen hämmentynyt. Ja mietin ymmärtääkö häm oman käytöksensä?? Oma äitini kohtelee mun ja veljen lapsia ihan sama arvoisesti.
En voi tälle mitään, mutta miehen sisko ja hänen lapset näyttäytyvät silmissäni ärsyttävinä
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se toinen anoppi on? Otsikossa oli, että epäreilut anopit ja kerroit vain yhdestä. Kaiken lisäksi kerroit siitä, että sinulla ei ole maksutonta lastenhoitopalvelua ja sekös ottaa päähän, et niinkään epäreiluudesta. Anopeilla on oikeus käyttää varojaan juuri niin kuin haluavat, et voi ilmoittaa, että perinnönjako alkoi nyt.
No, oli monikossa siksi jos jollain on samaa kokemusta niin sitten oltais voitu puhua yhdessä epäreiluista anopeista :)
En ole sitä mieltä, että hän olisi maksuton lastenhoito palvelu. Meillä on muutamia menoja ollut joita on perunut sitten siksi, että tämä toinen perhe tarvitsee apua. Silloin on kyse lupauksen rikkomisesta
Anoppi priorisoi eli apua saa se, jolle apua kannattaa antaa. Lastenhoitopalvelu on muuten yhdyssana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä pelkästään tyttären lapset, kyllä tyttäretkin arvotetaan eri tavalla. Meillä yksi siskoista on aina ollut äidin ja isän mieleen, kun on elänyt elämäänsä heidän toiveiden mukaan. Vanhemmat auttaa vain heitä, ostaa heille asioita, maksaa lomamatkat, autot jne. Hoitaa lapsia joka viikko. Muut sisarukset ja heidän lapsensa ovat heille kuin ilmaa, eivät käy, eivät pidä yhteyttä. Eivät ole edes koskaan tavanneet joitain lapsenlapsiaan, kun ei vaan kiinnosta. Elävät tämän lempisiskon kanssa ihan kuin jossain kuplassa.
Tuntuu ikävältä ja epäoikeudenmukaiselta. Kyllä jokainen vanhempi ansaitsisi omien vanhempiensa tuen, se helpottaisi paljon, mutta ei tälle mitään voi. Olen jo myös tavallaan luopunut vanhemmista, enkä aijo itsekään enää pitää yhteyttä, en nyt enkä myöhemmin. Ovat valintansa tehneet ja minä tein omani.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi käytös on epäoikeudenmukaista. En voi ymmärtää. Lapsetkin huomaa tuollaisen eriarvoisuuden. Pystyisikö miehesi tai te molemmat kuitenkin keskustelemaan asiasta hänen kanssaan? Miten anoppi perustelisi?
Minulla ei puhettakaan, että suhtautuisin poikani tai tyttäreni puolisoihin ja lapsiin eri tavalla. Kaikki yhtä tärkeitä, vaikka erilaisia jne. En väitä olevani hyvä äiti ja anoppi, mutta ketään ei pidä suosia.
Miksi ei saa suosia sitä perhettä, johon on tervetullut, jossa saa olla oma itsensä, jossa arvostetaan ja joka ei oleta, että isovanhempi on ensisijaisesti lapsia varten? Ihmisissä on jotenkin sisäänrakennettuna sellainen malli, että sitä on mieluummin niiden kanssa, jotka eivät yritä hyötyä sinusta. Onko se suosimista?
Kyllä minä tunnista, että kaikki lasteni puolisot eivät suhtaudu minuun samalla tavalla, joten enpä minäkään suhtaudu heihin samoin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisuutta, joten samanlainen suhtautuminen on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä ap oma äitisi?
No olenhan täällä kirjoittanut, että oma äitini pitää myös veljeni lapsia saman arvoisena , kuin minun. En ole missään suosiossa, koska olen nainen ja minun lapset.
Mutta onneksi oma äitini auttaa kaikkia tasapuolisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyrkikää keskutelemaan aidosti ja suoran kasvotusten anoppien,mummojen ukkien apien kanssa.Myös omista tuntemuksista ja tunteista epä tasa arvosta. Tervellä pohjalla kasvotusten puhuminen on rakentavaa. Tällä eivät he lue aijatuksianne on fakta.Miksi oikeasti on vaikea puhua asianomaisten kanssa silloin kun sävel ei yhteinen oli kyse isovanhemmat,omat vanhemmat, siskot,veljet ystävät,Miksi on vaikeaa olla suora. Miksi pitää hajoitaa aina,ei rakentaa?Mallin käytöksestänne anatte omille lapsillennen ,onko se terve käytösmalli?
Saa sitä yksin puhua vaikka hamaan hautaan asti, jos anoppia ei kiinnosta hetkeäkään mitä oikeasti on meneillään.
Oma anoppini sellainen juoruämmä, että jos jotain yksityisasiaa kerrot luottamuksella, sen tietää koko suku hetken päästä.
Ja se että hänen kolmesta lapsestaan vain se esikoistyttö on tärkein : Nannalle sitä, Nanna tarvitsee tätä, Nannan kolme poikaa on ne mummun kullat jne. Muille lapsille ja lasten lapsille aivan sama.
Tuuliviiri, juoruämmä, selkäänpuukottaja. Niin, että se siitä keskustelutaidosta anopin taholta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi käytös on epäoikeudenmukaista. En voi ymmärtää. Lapsetkin huomaa tuollaisen eriarvoisuuden. Pystyisikö miehesi tai te molemmat kuitenkin keskustelemaan asiasta hänen kanssaan? Miten anoppi perustelisi?
Minulla ei puhettakaan, että suhtautuisin poikani tai tyttäreni puolisoihin ja lapsiin eri tavalla. Kaikki yhtä tärkeitä, vaikka erilaisia jne. En väitä olevani hyvä äiti ja anoppi, mutta ketään ei pidä suosia.Miksi ei saa suosia sitä perhettä, johon on tervetullut, jossa saa olla oma itsensä, jossa arvostetaan ja joka ei oleta, että isovanhempi on ensisijaisesti lapsia varten? Ihmisissä on jotenkin sisäänrakennettuna sellainen malli, että sitä on mieluummin niiden kanssa, jotka eivät yritä hyötyä sinusta. Onko se suosimista?
Kyllä minä tunnista, että kaikki lasteni puolisot eivät suhtaudu minuun samalla tavalla, joten enpä minäkään suhtaudu heihin samoin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisuutta, joten samanlainen suhtautuminen on mahdotonta.
Katso anoppi peiliin ja mieti miksi sinuun suhtaudutaa eri tavalla??? Kuinka tasapuolista oma käytöksesi on mm. lasten lapsia kohtaan??
Mahdotonta on, mutta miksi? Oletko edes aikuinen vai joku teinipelle, jäänyt jonnekin alemmalle tasolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi käytös on epäoikeudenmukaista. En voi ymmärtää. Lapsetkin huomaa tuollaisen eriarvoisuuden. Pystyisikö miehesi tai te molemmat kuitenkin keskustelemaan asiasta hänen kanssaan? Miten anoppi perustelisi?
Minulla ei puhettakaan, että suhtautuisin poikani tai tyttäreni puolisoihin ja lapsiin eri tavalla. Kaikki yhtä tärkeitä, vaikka erilaisia jne. En väitä olevani hyvä äiti ja anoppi, mutta ketään ei pidä suosia.Miksi ei saa suosia sitä perhettä, johon on tervetullut, jossa saa olla oma itsensä, jossa arvostetaan ja joka ei oleta, että isovanhempi on ensisijaisesti lapsia varten? Ihmisissä on jotenkin sisäänrakennettuna sellainen malli, että sitä on mieluummin niiden kanssa, jotka eivät yritä hyötyä sinusta. Onko se suosimista?
Kyllä minä tunnista, että kaikki lasteni puolisot eivät suhtaudu minuun samalla tavalla, joten enpä minäkään suhtaudu heihin samoin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisuutta, joten samanlainen suhtautuminen on mahdotonta.
Eka narsisti ilmoittautuu
Anopin haukkumisketju nro 5647. Kiitos siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyrkikää keskutelemaan aidosti ja suoran kasvotusten anoppien,mummojen ukkien apien kanssa.Myös omista tuntemuksista ja tunteista epä tasa arvosta. Tervellä pohjalla kasvotusten puhuminen on rakentavaa. Tällä eivät he lue aijatuksianne on fakta.Miksi oikeasti on vaikea puhua asianomaisten kanssa silloin kun sävel ei yhteinen oli kyse isovanhemmat,omat vanhemmat, siskot,veljet ystävät,Miksi on vaikeaa olla suora. Miksi pitää hajoitaa aina,ei rakentaa?Mallin käytöksestänne anatte omille lapsillennen ,onko se terve käytösmalli?
Saa sitä yksin puhua vaikka hamaan hautaan asti, jos anoppia ei kiinnosta hetkeäkään mitä oikeasti on meneillään.
Oma anoppini sellainen juoruämmä, että jos jotain yksityisasiaa kerrot luottamuksella, sen tietää koko suku hetken päästä.
Ja se että hänen kolmesta lapsestaan vain se esikoistyttö on tärkein : Nannalle sitä, Nanna tarvitsee tätä, Nannan kolme poikaa on ne mummun kullat jne. Muille lapsille ja lasten lapsille aivan sama.
Tuuliviiri, juoruämmä, selkäänpuukottaja. Niin, että se siitä keskustelutaidosta anopin taholta.
Juuri näin. Milläs puhut kun on jo päättänyt kuka tarvitsee eniten :) kuulostaa muuten tämä anoppi todella tutulta...
Tiedän myös yhden perheen, jossa on vain yksi poika. Siellä menee niin, että pojan perhe saa kaiken avun ja siskot itkee keskenään äitiänsä. Että voi se miniäkin mennä edelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi käytös on epäoikeudenmukaista. En voi ymmärtää. Lapsetkin huomaa tuollaisen eriarvoisuuden. Pystyisikö miehesi tai te molemmat kuitenkin keskustelemaan asiasta hänen kanssaan? Miten anoppi perustelisi?
Minulla ei puhettakaan, että suhtautuisin poikani tai tyttäreni puolisoihin ja lapsiin eri tavalla. Kaikki yhtä tärkeitä, vaikka erilaisia jne. En väitä olevani hyvä äiti ja anoppi, mutta ketään ei pidä suosia.Miksi ei saa suosia sitä perhettä, johon on tervetullut, jossa saa olla oma itsensä, jossa arvostetaan ja joka ei oleta, että isovanhempi on ensisijaisesti lapsia varten? Ihmisissä on jotenkin sisäänrakennettuna sellainen malli, että sitä on mieluummin niiden kanssa, jotka eivät yritä hyötyä sinusta. Onko se suosimista?
Kyllä minä tunnista, että kaikki lasteni puolisot eivät suhtaudu minuun samalla tavalla, joten enpä minäkään suhtaudu heihin samoin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisuutta, joten samanlainen suhtautuminen on mahdotonta.
Eka narsisti ilmoittautuu
Kiva kun ilmoitit, että olet herännyt, narskuhullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha tällaisille on mitään puhua tai kertoa omista tuntemuksistaan. Vastaukseksi saa vain että älä ole kateellinen, he tarvitsee enemmän apua kuin sinä jne. oikeutusta omille teoilleen ja vähättelyä. Siitä vasta kiva fiilis tulee.
Ihan hirveää käytöstä. Oma anoppini on äärimmäisen tasapuolinen lapsenlapsia kohtaan ja mieheni kertoman mukaan hän on ollut myös äitinä tasapuolinen ja oikeudenmukainen.
Anoppini lapsenlapset ovat lähes samanikäisiä, ja jos anoppi hankkii jotain toiselle, hän hankkii samanlaisen (ehkä erivärisen) myös toiselle. Lastenhoitoapuakin hän tarjoaa täysin tasapuolisesti. Hieno ihminen ja upea anoppi! Itku tulee, kun vain ajatteleekin teidän tilannetta. Kyllä lapsetkin pian huomaavat, että toiset ovat mummolle parempia kuin toiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitenkään harvinaista, että on läheisempi tyttärensä kanssa kuin miniänsä kanssa. Tai edes poikansa kanssa. Miehiltä kun jopa odotetaan, että he nk katkaisevat napanuoran vanhempiinsa. Naisilta ei odoteta. Naiset pitävät miehiä useammin ja aktiviisemmin yhteyttä vanhempiinsa, jolloin tietysti tyttären suhde säilyy aikuisenakin läheisempänä kuin pojan. Mun vanhempani ovat aikoinaan hoitaneet paljonkin lapsiani, mutta exäni vanhemmat eivät hoitaneet koskaan. Vaan eipä exäkään pahemmin pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Lapsuudessani äitini soitti omalle äidilleen vähintään kerran viikossa, isäni vain muutaman kerran vuodessa. En mä ollut koskaan isäni äidillä hoidossa, mutta äitini äidillä olin kouluikäisenä parikin kuukautta kesälomalla mummolassa. Mutta tunnen perheitä, joissa mies pitää paljonkin yhteyttä vanhempiinsa ja näissä perheissä saavat lastenhoitoapua tosi paljon miehen vanhemmilta.
Se on evoluution tuotoksia, että isovanhemmat panostavat enemmän resursseja tyttärensä kuin poikansa jälkeläisiin. Äidinäidit etenkin.
Et voi olla 100% varma onko poikasi lapsi sinulle sukua, mutta tyttären lapsesta voit. Simple as that.
Toki on junttia toimia epätasapuolisesti, kun ihminen pystyy tietoisesti näitä primitiivisiä vaistojaan ja tunteitaan käsittelemään ja muuttamaan käytöstään.
Onhan tutkittu (jep, ei linkkiä) etteivät edes omat vanhemmat pidä yhtä paljon kaikista lapsistaan. Yksi on rakkaampi/tutumpi/hyväksytympi kuin toinen. Tähän verrattuna lapsenlapset arvotetaan kai vielä todennäköisemmin eri tavalla, ja jotkut ovat läheisempiä kuin toiset. Kuten joku jo totesi, niin maailma ja edes perhe/suku ei ole tasapuolinen koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään harvinaista, että on läheisempi tyttärensä kanssa kuin miniänsä kanssa. Tai edes poikansa kanssa. Miehiltä kun jopa odotetaan, että he nk katkaisevat napanuoran vanhempiinsa. Naisilta ei odoteta. Naiset pitävät miehiä useammin ja aktiviisemmin yhteyttä vanhempiinsa, jolloin tietysti tyttären suhde säilyy aikuisenakin läheisempänä kuin pojan. Mun vanhempani ovat aikoinaan hoitaneet paljonkin lapsiani, mutta exäni vanhemmat eivät hoitaneet koskaan. Vaan eipä exäkään pahemmin pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Lapsuudessani äitini soitti omalle äidilleen vähintään kerran viikossa, isäni vain muutaman kerran vuodessa. En mä ollut koskaan isäni äidillä hoidossa, mutta äitini äidillä olin kouluikäisenä parikin kuukautta kesälomalla mummolassa. Mutta tunnen perheitä, joissa mies pitää paljonkin yhteyttä vanhempiinsa ja näissä perheissä saavat lastenhoitoapua tosi paljon miehen vanhemmilta.
Tämä. Täälläkin naiset pitävät miesten heikkoutena, jos mies ei katkaise napanuoraansa äitiinsä ja paheksutaan suuresta, jos mies pitää läheisiä suhteita äitiinsä.
Ja aikuiset ne luovat suhteet, millainen isovanhempi-lapsi suhde on, eikä suinkaan lapsi.
Jos miniä-anoppi suhde on läheinen, myös lapsilla on läheiset suhteet vanhempiin.
Vietin paljon aikaa äitiniäidin luona ja meillä oli lämpimät suhteet, mutta isäni äitiin tutustuin vasta aikuisena, kun muistan lapsuudesta, kuinka äitinä ei tykännyt anopistaan ja sen antoi meille lapselle näkyä, haukkui anoppia jatkuvasti, osti äitini mielestä vääriä lahjoja, joskus heitti jopa roskiin, hoiti väärin, eikä mitään hyvää sanottavaa ollut isäni äidistä, joka tietysti vaikutti meihin lapsiin ja suhteeseen, kun lapsena saatiin siitä kuulla.
Äitini oli muutenkin vaikea ihminen ja vasta nuorena aikuisena tajusin sen ja tutustuin isän äitiin, joka oli ihastuttava ja hyvä ihminen ja ollut parempi mummo lapselleni, kuin oma äitini, vaikka äitini käänsi meidät lapset isän äitiä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha tällaisille on mitään puhua tai kertoa omista tuntemuksistaan. Vastaukseksi saa vain että älä ole kateellinen, he tarvitsee enemmän apua kuin sinä jne. oikeutusta omille teoilleen ja vähättelyä. Siitä vasta kiva fiilis tulee.
Näin juuri. Meidän tilanteessa mm. Siksi he ovat menneet etusijalle, että pääsee ulkoiluttamaan koiran. Mielenkiintoista millä tämä äiti ulkoiluttaa sen silloin kun apua ei ole :)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään harvinaista, että on läheisempi tyttärensä kanssa kuin miniänsä kanssa. Tai edes poikansa kanssa. Miehiltä kun jopa odotetaan, että he nk katkaisevat napanuoran vanhempiinsa. Naisilta ei odoteta. Naiset pitävät miehiä useammin ja aktiviisemmin yhteyttä vanhempiinsa, jolloin tietysti tyttären suhde säilyy aikuisenakin läheisempänä kuin pojan. Mun vanhempani ovat aikoinaan hoitaneet paljonkin lapsiani, mutta exäni vanhemmat eivät hoitaneet koskaan. Vaan eipä exäkään pahemmin pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Lapsuudessani äitini soitti omalle äidilleen vähintään kerran viikossa, isäni vain muutaman kerran vuodessa. En mä ollut koskaan isäni äidillä hoidossa, mutta äitini äidillä olin kouluikäisenä parikin kuukautta kesälomalla mummolassa. Mutta tunnen perheitä, joissa mies pitää paljonkin yhteyttä vanhempiinsa ja näissä perheissä saavat lastenhoitoapua tosi paljon miehen vanhemmilta.
Juu voi olla näinkin. Meillä mies kyllä on paljon yhteydessä äitinsa kanssa. Kuitenkaan hän ei tule meille jostain syystä mielellään, on aina niin kiireistä ym. Mutta kuitenkin ravaa tuolla siskolla harvakseen... Mies kyllä yrittää, mutta olen ymmärtänyt, että jo lapsuudessa tätä siskoa on hyysätty ja lellitty ja pojat sitten jääneet vähemmälle.
Kuulostaa ihan sietämättömältä, tulee jo paha mieli lukiessa, saati elää tuossa tilanteessa. Tsemppiä!