Jos olisit taas 19, pyrkisitkö lukemaan lääkäriksi?
Kommentit (72)
En. Johan ne nauraisivat minut ulos, jos edes yrittäisin mennä pääsykokeeseen.
T. M:n keskiarvo
Se oli nuorempana haaveeni, mutta nykyään ymmärrän, että olen liian herkkä sille alalle. En kestäisi virheitä, jotka aiheuttavat vahinkoa muille ihmisille.
En todellakaan. Tuohon aikaan jopa harkitsin sitä, mutta nykyään en todellakaan. Muutama kaveri on lääkäri ja tuntuu, että he vain ja ainostaan valittavat työstään. Muutenki kuulostaa raskaalta viikonloppupäivystykset, erikoistuvan lääkärin simputus ja jatkuva vaatimus venymiseen. Varmaan sitte joskus >15v työkokemusvuoden jälkeen helpottaa. Mutta olen ihan tyytyväinen valitsemmani teknilliseen DI-koulutukseen ja 5000 e/kk palkkaan. Siistiä toimistotyötä mukavien työkavereiden kanssa
En. Mulla olisi se ihan sama 5 kemiasta, mikä oli tuolloinkin. Ja rehellisesti sanottuna, lääketiede ei ole koskaan mua kiinnostanut. Jos uudelleen pitäisi valita, lukisin oikeustieteitä, T. VTM
Koko työuran olen leikitellyt ajatuksella mutta aina käynyt jotain minkä takia haave on jäänyt tavoittelematta. Jos olisin 19v niin lähtisin ulkomaille opiskelemaan, jollei kotimaassa opiskelupaikka irtoaisi.
Pyrkisin. Monta asiaa tekisin elämässäni toisin, mutta lääkikseen hakemista ja lääkäriksi kouluttautumista en ole koskaan katunut.
Luultavasti olisin kyvyiltäni ja taidoiltani pystynyt. Olisin ehkä saattanut opiskella ja valmistakin lääkäriksi. Sen sijaan omat kykyni ja taitoni eivät luultavasti riittäneet siihen, että olisin voinut opiskella ja ennen kaikkea valmistua vaikka sitten teoreettisesta fysiikasta tai jostain muusta syvemmälle menevästä -yksinkertaistaen- oppiaineesta, joka vaatii hyvin syvällistä ja perusteellista matematiikan osaamista ja hallintaa mutta tämän lisäksi vahvaa laskemisrutiinia ja laajaa abstraktista ja matemaatikan hahmottamista.
- Eikä valmistumista ainakaan olsii helpottanut jos olisin saanut kuulla samantapaista kuittailua ulkopuolisilta kuin läheinen fyysikko ystäväni, joka opiskeluaikanaan sai kuulla, että miksei hae ja pyri lääkikseen jos ja tai kun on tällainen "matikkanero" jolle matikka ei ole koskaan ollut vaikeaa ja jolle luonnotieteet ovat suoranainen intohimo.
Uskovainen mies
En, ammattina ei kiinnosta lainkaan vaikka palkka on hyvä.
Olen kohta 40 ja pyrin lääketieteelliseen ja pääsin. Ei sinne ole ikärajaa ;)
En. Ei yhtään kiinnosta se työ. Tonkia sairaiden ihmisten vartaloita ja eritteitä ulko- ja sisäpuolelta ja kuunnella kitinää ja yrittää onkia selkokielistä vastausta joltain puolijuopolta sedältä siihen, ilmestyivätkö näpyt terskaan jonkin suoritteen jälkeen vai itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40 ja pyrin lääketieteelliseen ja pääsin. Ei sinne ole ikärajaa ;)
en halua rienata (uskon että sinusta tulee hyvä lääkäri) mutta oletko laskenut kauanko kerkee tulla työ vuosia?
Miksi ihmeessä? IT-alalla on hyvä olla, eli lukisin edelleen sitä alaa.
En. Aina töissä ja aina hirveä paine olla töissä. Aina joku sotku töistä huhuilee vapaillekin.
T.lääkärin puoliso
Vierailija kirjoitti:
En, ammattina ei kiinnosta lainkaan vaikka palkka on hyvä.
rahasta ne moni muukin tekee. kuten viime aikona lakkoilut on tuonut asian ilmi....
Ehdottomasti! Eipä tarvitsisi tuskailla pätkätyösuhteiden, työttömyyden eikä huonon palkan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En. Johan ne nauraisivat minut ulos, jos edes yrittäisin mennä pääsykokeeseen.
T. M:n keskiarvo
Höpsis. - Suomessa valitaan vuosittain yli tositasataa lääketieteen perustutkinto -opiskelijaa, eivätkä kaikki ole kirjoittaneet "Laudatur -papereita". Mutta yleisemmin huomatan ja esitän vielä kummeksuntani heitä kohtaan, jotka kuvittelevat ja haluavat ylläpitää mielikuvaa siitä, että kaikki me haluaisimme hakeutua ja päästä opiskelemaan lääkikseen, jos tai kun se vain olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Johan ne nauraisivat minut ulos, jos edes yrittäisin mennä pääsykokeeseen.
T. M:n keskiarvo
Höpsis. - Suomessa valitaan vuosittain yli tositasataa lääketieteen perustutkinto -opiskelijaa, eivätkä kaikki ole kirjoittaneet "Laudatur -papereita". Mutta yleisemmin huomatan ja esitän vielä kummeksuntani heitä kohtaan, jotka kuvittelevat ja haluavat ylläpitää mielikuvaa siitä, että kaikki me haluaisimme hakeutua ja päästä opiskelemaan lääkikseen, jos tai kun se vain olisi mahdollista.
jostain luin että viimeistään kolmannella yrityksellä pääsee aina sisään.
No en todellakaan. Joutuu sietämään niitä potilaita. Oon erittäin tyytyväinen pienipalkkaisessa ammatissani, jossa ihmiskontaktit ovat vähäisiä. Raha ei korvaa psyykkistä hyvinvointia.
Luultavasti en pyrkisi. Hoitoala ei ole koskaan kiinnostanut minua, lähinnä sen vuoksi, että siinä kohtaa ihan liikaa erilaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita. Ihmettelen, että miten hoitoalan ihmisten psyyke kestää tuollaista, vai tuleeko siinä sitten ammattimaiseksi, eli tunteet häipyvät. Jotenkin pakko käydä noin, eihän muuten ihminen tuollaista kestä? Enkä muutenkaan tykkää "hoitaa" ihmisiä ja olla kiinnostunut erilaisista sairauksista ja vaivoista ihmisillä - omat vaivat riittävät.
Valitsin aikoinani täsmäalan itselleni, IT-ala. Olen viihtynyt tosi hyvin.
Tuskin tuhlaisin aikaani hakemiseen, olen surkea matikassa, fysiikassa ja kemiassa.