Mies ärsyttää
ei vaan. Haluaisin vähän kysellä onko täällä lainkaan muita joita on alkanut raskauden aikana mies äsyttämään?
Noin pari viikkoa plussaamisen jälkeen mulla alkoi hermot kiristyy tosi paljon. Ihan kaiken mitä mies tekee on väärin ja kaikki ärsyttää. Ihan pienetkin asiat siinä on saanu mut miettimään et miten voin edes elää tollasen ihmise kanssa. Toivon todella et tää on vaan raskauden aikaista ja et tää helpottais kohta, mut pelottaa et tää jatkuu myös raskauden jälkeen.
Välillä mulla ihan tosi kiva olla ja tuntuu et rakastan mun miestä, mut nyt esim just tällä hetkellä musta tuntuu et voisin erota ja että kyykin väkiste tässä suhteessa. Sit aina lauon suustani mitä sattuu ja loukkaan mun miestä sillä et sanon sille etten tiedä rakastanko häntä vai en ja et olis parempi erota. No sitten tulen katuma päälle ja perun sanani mut sitten kun olen sanonu etten tarkoittanut mitä sanoin, mua alkaa ärsyttää se et peruin sanani ja voisin taas uhata erolla.
Onko teillä muilla ollut tällaista raskauden aikana ja onko se mennyt synnytyksen jälkeen ohi vai onko mun vaan todettava et ihan oikeita tunteita nää on eikä se tästä miksikään muutu. Onko joku tällä hetkellä samassa tilanteessa?
Olen ihan toivoton enkä yhtään tiedä mitä pitäis tehdä. Tuntuis niin hirveeltä toisaalta erotakin kun ollaan just ostettu uusi isompi asunto jotta on riittävästi tilaa. Toisaalta taas tuntuu ettei tää näinkään voi jatkua. Ole ihan toivoton.
Kommentit (6)
n39 kirjoitti:
Minulla myös ottaa pannuun nyt raskauden aikana tosi moni asia. Mä olen yrittänyt laittaa kaiken hormonien piikkiin. Joskus on todella tukala olo, että mitä ihmettä mä oikein tekisin, että kaikki olis hyvin...muutama päivä voi mennä hyvin, kun taas tulee päivä, että eikä....mä haluun erota...oravan pyörä, mikä ehkä loppuu raskauden jälkeen tai sitten ei...Minä en ole ääneen sanonut, että erota haluan, koska siinä on se, miten se loukkaa toista, ja oma mielikin voi tehdä tepposia, että...PLÄÄH...Toivon, että ne miehet, jotka tekevät kaiken päin peetä, ottaisivat opikseen, ettei olis tämmöstä paskaa...Mitenköhän on sitten taas miesten mielestä, miten raskaana olevat naiset itse käyttäytyy???
No en mä tiedä mitä mun mies ajattelee et miten käyttäydyn mut ainakin se on sanonut ymmärtävän mua et jos tää johtuis nyt vaan raskaudesta. Mut sehän tässä nyt just mättääkin et kun mun mies on oikeasti tosi kiltti ja hellä, mut sit ihan pienet asiat mua ärsyttää ja se saa mut melkeen eroamaan. Mä en kestä nykyjään yhtään läheisyyttä enkä koskettelua. Tuskin edes puhutaan kun ollaan töistä tultu kotia. Ja olen rv 16. Jos mun mies kysyy neuvoa jossain asiassa esim ruoan laitossa tokaisen sille vihaisesti et "saatana kun säkään et sit mitään osaa tehdä, opettelisit!" mä oon ihan kauhea ja mä tiedän sen.
tuo on kyllä NIIN tuttua =D hahhahha...
Olen itsekin ihmetellyt monta kertaa ärtymystäni, varsinkin miestä kohtaan. Olen ollut alusta asti AIVAN KAMALA, tiuskinu, heitelly tavaroita, ollu mielettömän ilkeä ja sanonu tosi pahasti. En päästäny pulta metriä lähemmäs, oikein puistatti jos yritti pussata. Jos onnistu mojauttaa suukon, ni se piti miehen nähden pyyhkiä kädellä heti pois, =D Onneksi mies on tajunnu mistä on kyse ja nauranu (sekin tosiaan ärsytti mielettömästi) mun kiukunpuuskille. Nyt rv 11, ja pikkusen alkaa potutus helpottaa. Nyt naurattaa itseänikin noi asiat. On se pinna vieläki kireellä, mutta paljon vähemmän. Tsemppiä sulle ja eritoten MIEHELLES. Toivottavsti ymmärtää nää tunnehäiriöt ;o)
Ps. joku sano tästä käytöksestä, että olis tyttö tulossa, liikaa pirullista naisenergiaa yhteen kroppaan, kipinät lentää :o)
toivotaan että hormoonit ovat suurin syypää käytökseen..heh..toivossa hyvä elää.. onnea pitkään matkaan =)
ite saan kauheita "raivo"kohtauksia saatan huuta miehelleni vaik ei olis mitää syytä..
Kai tää liittyy tähän raskauteen ei oo ennen ollu noin voimakkaasti tollasta ärtymystä
Raskaana oleminenko sitten antaa oikeuden käyttäytyä ihan miten haluaa toista kohtaan?
Ala nyt vielä nalkuttaa miehelle eteisessä vinossa olevista kengistä niin pääset sitten ensi kesäksi vauvan kanssa asumaan pimeään kerrostalokaksioon yh-äitinä.
Minulla myös ottaa pannuun nyt raskauden aikana tosi moni asia. Mä olen yrittänyt laittaa kaiken hormonien piikkiin. Joskus on todella tukala olo, että mitä ihmettä mä oikein tekisin, että kaikki olis hyvin...muutama päivä voi mennä hyvin, kun taas tulee päivä, että eikä....mä haluun erota...oravan pyörä, mikä ehkä loppuu raskauden jälkeen tai sitten ei...Minä en ole ääneen sanonut, että erota haluan, koska siinä on se, miten se loukkaa toista, ja oma mielikin voi tehdä tepposia, että...PLÄÄH...Toivon, että ne miehet, jotka tekevät kaiken päin peetä, ottaisivat opikseen, ettei olis tämmöstä paskaa...Mitenköhän on sitten taas miesten mielestä, miten raskaana olevat naiset itse käyttäytyy???