En tajua, miksi lapsia pitaa tehtailla niin tiuhaan tahtiin, kun joka toisella pinna menee pienen esikoisen kanssa, kun on vauva vasyttamassa

Minulla on vain tämä yksi sisko..

Meillä ikäeroa 4v ja silti seuraa tosilleen. Minä haluan ainakin nauttia jokaisen lapsen vauvavuosista erikseen, en olla sellaisessa väsymyksen aiheuttamassa sumussa. Sitäpaitsi isommassa ikäerossa on sekin hyvä puoli, että ehtii välillä töihin. Itse halusin sekä uran että lapset.

Vierailija:

5,5 vuotta ja meistä on seuraa toisillemme vasta nyt aikuisena! Että kyllä se vaan niinkin menee.

Ja ainakin yksi psykologien kanta on se, että tyttölapsi on yleensä valmis 2-vuotiaana pikkusisaruksen tuloon, pojat vasta n. 3-vuotiaana.

Vierailija:

Luuletko tosiaan, että isommalla ikäerolla olevat lapset eivät leiki yms.

keskenään?

Joo, ihmettelin samaa. Mulla isosisko 6 vuotta vanhempi, isoveli 3 vuotta vanhempi ja aina ollaan oltu tosi läheisiä. Että tosiaan seuraa vasta aikuisena, jep jep..

Vierailija:

Omat sisarussuhteemme ovat olleet meille todella tärkeitä ja siksi haluamme ehdottomasti useamman lapsen. Toki sisaruksista on seuraa suuremmallakin ikäerolla, mutta erilailla. Itselleni 2v nuorempi siskoni oli lapsuudessa paljon läheisempi leikkikaveri kuin 8v nuorempi sisko. Samoin miehelle tuosta 1,5v vanhemmasta veljestä oli enemmän seuraa kuin 7v vanhemmasta siskostaan.

<- Joo, nää vaihtoehdot taas tosi kuvaavia, ikäero 2 vuotta tai 7-8...

Vierailija:

Vierailija:

Omat sisarussuhteemme ovat olleet meille todella tärkeitä ja siksi haluamme ehdottomasti useamman lapsen. Toki sisaruksista on seuraa suuremmallakin ikäerolla, mutta erilailla. Itselleni 2v nuorempi siskoni oli lapsuudessa paljon läheisempi leikkikaveri kuin 8v nuorempi sisko. Samoin miehelle tuosta 1,5v vanhemmasta veljestä oli enemmän seuraa kuin 7v vanhemmasta siskostaan.

<- Joo, nää vaihtoehdot taas tosi kuvaavia, ikäero 2 vuotta tai 7-8...

Ja vielä kolmannen kerran tuo EI OLLUT AINOA SYY lyhyeen ikäeroon. Menisikö kohta jo jakeluun?

Tappelivat koko ajan ja ihan kaikesta. Kaikesta kilpailtiin keskenään,

itkettiin ja roikuttiin toisten tukassa. Ja ihan sieltä hiekkalaatikolta aikuisikään asti. Välillä ei puhuttu vuosikausiin toisten kanssa.

Sitä eloa katsellessa silloin nuorempana ajattelin, ettei koskaan lapsia vuoden ikäerolla. No, siunaantuikin sitten sisarukset minuutin ikäerolla!

Heillä synkkasi tosi hyvin yhteen ja oli paljon omia sisäpiirin juttuja, vaikka kummallakin oli myös omia kavereita. Luokkakokouksessakin muutama vuosi sitten toinen näistä tytöistä puhui isosiskostaan ja kaikesta päätellen heillä oli edelleen todella lämpimät välit. Koululaisena minä kadehdin luokkakaveriani hänen siskostaan, ja ajattelin, että haluan joskus omat lapset niin pienellä ikäerolla.





...tämä on siis aivan totta, mutta näitä kertomuksia löytyy varmasti miljoona erilaista, puolesta ja vastaan pientä/isoa ikäeroa. Enemmän sisarusten lämpimät ja läheiset välit riippu luonteista kuin ikäerosta.

Vierailija:

...tämä on siis aivan totta, mutta näitä kertomuksia löytyy varmasti miljoona erilaista, puolesta ja vastaan pientä/isoa ikäeroa. Enemmän sisarusten lämpimät ja läheiset välit riippu luonteista kuin ikäerosta.

selittään tällaisilla junteille enää mitään

Joten kertokaapa mistä sen voi etukäteen tietää, että iskeekö se väsymys juuri minuun? Yhden helpon vauvan jälkeen sitä voi hyvinkin ajatella, että jaksaa yhtä hienosti kaksikin lasta. Toinenkin vauva voi olla yhtä helppo ja vanhemmat jaksavat hyvin. Vaan onpa niinkin, että kymmenen prosenttia vauvoista on vaikeita vauvoja, ja jos se toinen sattuu olemaan vaikea, niin ei sen ensimmäisen helpon jälkeen ole voinut aavistaakaan, miten vaativaa se vaikean vauvan hoitaminen on. Tämä on aivan inhimillistä ja näin voi käydän kenelle tahansa.

Jos mulla ei olisi opinnot kesken, olisin silti halunnut vähintään 3 vuoden ikäeron.



Mieluiten vain yksi vaippa/vaunuissa matkaamisikäinen kerrallaan tähän perheeseen. En jaksa ymmärtää miksi tällaista perhesuunnittelua paheksutaan. Miksei vanhemmat/äiti saisi miettiä omaa jaksamistaan tai vaikka urakehitystään lapsia suunnitellessa?



Itselläni on 1v7kk muorempi sisko, mutta en ole pitänyt tätä ikäeroa silti minään autuaaksi tekevänä asiana. Leikittiin yhdessä ja erikseen, kouluiässä kaverit ja kaikki alkoi olla eri. Olisi saattanut olla ihan samanlaista vaikka ikäeroa olisi ollut tuplasti.

Ei niitä oikein voi mennä enää abortoimaan ärsyttävän uhmaiän takia.

Mulla ja siskollani on ikäeroa 5 vuotta. Eipä meillä ollut mitään yhteistä koko lapsuusaikana, nyt sitten aikuisina ollaan kyllä hyvissä väleissä.



Miehellä ja siskolla on ikäeroa 2 vuotta, olivat kuin paita ja peppu (ovat vieläkin) koko lapsuusajan (toki tappelivatkin silloin tällöin, normaalia sisarussuhdetta). Heillä on monta vuotta nuorempi sisarus,joka tunsi aina olevansa se " yksinäinen" . Vanhemmat kyllä jaksoivat paapoa, mutta sisarukset menivät jo omia menojaan.



Omat muksut ja jaksaminen:

Tappelevat välillä minkä kerkeävät (ikäeroa 2v), mutta rakkain ystävä on silti se oma sisko...näin tytöt itse sanovat usein ja näyttävät myös. Samoin tämä kolmas on tärkeä ja rakas molemmille siskoille (ikäeroa esikoiseen 4v ja kakkoseen alle 2v), vaikka välillä onkin siskojen mielestä kiusaava riiviö.



Itse olin kaikkein väsynein ja kiukkuisin esikoisen aikaan...äidiksi kasvaminen vaati veronsa. Nyt kolman kanssa (kohta neljän) jaksan paljon paremmin uhmat ja yövalvomiset.

Tiedän, että vuosi on varmaan kaikkien mielestä pieni ikäero, mutta muuten määrittely kiinnostaisi. Onko 1 v 11 kk lyhyt ikäero, entäs 2 v 6 kk tai 3 v 2 kk?



Itse uskon, että itsetunnon kehityksen kannalta ikäeroa merkittävämpää on se, miten vanhemmat jaksavat sitä itsetunnon kehitystä tukea.

Vierailija:

mutta oma isosiskoni on minua melkein 5 vuotta vanhempi, ja vaikka seuraa meistä oli toisillemme, taisin olla hänelle ensimmäiset 10 vuotta rakas rasite, jos ymmärrät mitä tarkoitan..

Nyt hän on paras ystäväni vaikka asuukin kaukana..

Ja vaikka ikäeroa olikin enemmän, niin silti meidän äidillä paloi käämit siinä kuin tavallisella ihmisellä voi väsyneenä palaa.

Vierailija:

Tiedän, että vuosi on varmaan kaikkien mielestä pieni ikäero, mutta muuten määrittely kiinnostaisi. Onko 1 v 11 kk lyhyt ikäero, entäs 2 v 6 kk tai 3 v 2 kk?

Itse uskon, että itsetunnon kehityksen kannalta ikäeroa merkittävämpää on se, miten vanhemmat jaksavat sitä itsetunnon kehitystä tukea.

Jositain tulee parhaat ystävyket ja toiset eivät voi sietää toisiaan, ikäerosta välittämättä. Tietysti pienempi ikäero (sanotaan vaikka alle 3v) takaa sen että sisarukset ovat lapsina paremmin samalla tasolla, samta leikit kiinnostavat jne. Sillooin heillä on edellytykset leikkikaveruuteen, joillain se onnistuu ja joillain ei.



Toisaalta kukaan ei voi tietää milloin meille lapsi suodaan, aina kun se oma tekeminen ei riitä. Kun esikoista yritettiin lähemmäs neljä vuotta hoitojen kera ja haaveena oli suurempi perhe, niin ei tullut mieleenkään ottaa ehkäisyä käyttöön vauvan synnyttyä. Vaikka olisimme pitäneet ideaali ikäerona 2v, niin totesimme että parempi tuo 1v kuin ei tosita lasta ollenkaan. Lääkärin mukaan kun pian synnytyksen jälkeen on helpompi raskautua uudestaan (en imettänyt).



Onni oli myötä ja saimme toisen lapsen reilun vuoden ikäerolla. Välillä on rankkaakin ollut, mutta olemme päätökseemme tyytyväisiä, muussa tapauksessa voisi olla ettei toista lasta olisi saatu ikinä.

Se on helpoin aika ....

Vierailija:

Meidän logiikka: esikoinen rauhallinen ja helppo, sekä minä että mieheni haluttiin nopeasti toinen lapsi. Lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla, koska heillä on seuraa toisistaan, ja lisäksi me vanhemmat ollaan yli kolmekymppisiä, niin ei voitu vuositolkulla odotella. Päästään kertarysäyksellä pikkuvauva-taapero-ikävaiheesta, eikä niin että ikäeroa on 4-5 vuotta, ja taas alkaisi alusta vauva-aika...Mutta meidän lapsiluku jääkin kahteen, joten mistään tehtailusta ei voi puhua

Mitään huonoa en ole tähän päivään mennessä löytänyt siitä, että lapset " tehtailtiin" näin pienellä ikäerolla. Rakkautta ja hellyyttä ja huomiota ovat molemmat saaneet, isomman ei ole tarvinnut olla yhtään sen isompi tai pienemmän pienempi. Kaksi taaperoa on mukavampi, kuin yhtäjaksoinen uhmaikä (siis kun yhdestä päästään, niin toisella alkaa). Mustasukkaisuutta meillä ei ole koskaan ollut. Onneksi lasten henkilökemiatkin kohtaavat, joten paras ystävä asuu naapurihuoneessa. :)



Nyt lapsilla on ikää 8 ja kohta 9. Ongelmia odotellessa... Katsotaan nyt, mitä murrosikä tuo tullessaan.

Minä en ole koskaan ymmäränyt tätä näkökantaa. Siis se, että pari ekaa vuotta on raskaita kahden pienen kanssa on niin pieni osa koko loppuelämää että so what?



Minä halusin lapset pienellä ikäerolla koska jo nyt (lapset välillä 14v - 17v) elämä on tosi lepposaa!



En ymmärrä, miksi MINUN pitäisi tehdä lapset isolla ikäerolla vain sen takia että vuoden parin ajan pääsisin kenties helpommalla. Eka vuosi ja ekat vuodet ON raskaita mutta on se sen arvosta.