En tajua, miksi lapsia pitaa tehtailla niin tiuhaan tahtiin, kun joka toisella pinna menee pienen esikoisen kanssa, kun on vauva vasyttamassa

kaveri jolla jo siunaantunut useampi lapsi. ihan väsynyt kotona ja paljastanut minulle huutavansa ja karjuvansa lapsille. yhdellä lapsella onkin jo kaikenlaisia " oireita" , joista kaveri on kertonut minulle kantavansa huonoa omaatuntoa. ulkoisesti siinä perheessä näyttää menevän hyvin, mutta tulee itse aina mietittyä että miksi niiden on pitänyt hankkia tenavia niin monta jos pinna meni jo yhdenkin kanssa? ei käy tasan älyn lahjat.

Vierailija:

Pieni ikäero on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, olisi kiva kuulla miksi niin ja kertomuksia myös siitä, miten ihana asia kahden vaippaikäisen kanssa eläminen on.

Meillä ikäeroa 1 v 10 kk ja kuopus nyt 3 kk. Joka aamu esikoinen kysyy ensimmäiseksi missä pikkusisko on ja ryntää sitten halailemaan ja pussailemaan pikkuista, joka isoveljen nähdessään läväyttää kasvoilleen leveääkin leveämmän hymyn ja usein suorastaan nauraa kikattaa ääneen. Uskon, että tämä kaksikko kasvaa toisilleen todella läheiseksi, ja lasten tutustumista toisiinsa ja jo nyt heidän välillään selvästi olevan yhteyden ja rakkauden kehittymistä on ihana seurata.

Miehelläni ja sisaruksillaan on 10 - 11 kuukauden välit ja serkkuni perheessä samaten. Ja ihan 60-luvulla ovat syntyneet.



Ja samanlaisia perheitä oli ainakin meillä naapurusto täynnä, lapsia 3 - 4 joka perheessä.

Kyllä taitaa hermot emnnä monella yhden lapsen vanhemmallakin ja väsymys vaivaa-onko se niin kamalaa ja vaarallista? Kyse on vain hetkistä, ei se kokoajan ole kurjaa ja väsyttävää useamman lapsen kanssa

vertasin " nykyään" sanalla tilannetta esim. 90-lukuun.



Kiitos onnistumistarinoista, lisääkin kuulisin, niin ymmärtäisin, miksi on niin hyvä vaihtoehto tehdä lapset putkeen (siis lasten ja vanhempien kannalta)



ap

Meidän logiikka: esikoinen rauhallinen ja helppo, sekä minä että mieheni haluttiin nopeasti toinen lapsi. Lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla, koska heillä on seuraa toisistaan, ja lisäksi me vanhemmat ollaan yli kolmekymppisiä, niin ei voitu vuositolkulla odotella. Päästään kertarysäyksellä pikkuvauva-taapero-ikävaiheesta, eikä niin että ikäeroa on 4-5 vuotta, ja taas alkaisi alusta vauva-aika...Mutta meidän lapsiluku jääkin kahteen, joten mistään tehtailusta ei voi puhua

Positiivisia juttuja:



- tehdään pitkiä kävelyitä joiden aikana esikoinen naurattaa vauvaa vaunuissa (esikoinen seisomalaudalla)



- iltasuukko vauvalle on esikoisen tärkein " rutiini" ennen nukkumaan menoa



- kun vauva aamulla herää, esikoinen komentaa äidin istumaan ja juomaan kahvia (!!!) ja sanoo " Kalle hoitaa!" , juoksee vauvan sängylle ja sanoo " MOIIIII! Eetu heräsi!! Kutikuti, leikitään!" Ja äiti juo kahvia ja lukee lehteä vaikka 1/2 tuntia!!!!



- Vauva pyörii vaikka tunnin ihan omin nokkinensa ympäri asuntoa esikoisen leikkien jalelujen perssä, äiti tekee rauhassa kotitöitä.



- esikoinen tietää että vauva pelkää imuria. kun äiti alkaa imuroida, esikoinen menee vauvan kanssa omaan huoneeseensa, pistää oven kiinni ja siellä he leikkivät rauhassa koko imuroinnin ajan, eikä vauvalle tule itku!



- Jos ei itse ehdi, voi aina sanoa että leiki hetki vauvan kanssa, äiti tulee kohta. Toimii aina pienen hetken ajan.



- Jo nyt olemme kokeneet satoja sykähdyttäviä hetkiä, jolloin sikoinen ja vauva nauravat toisilleen, hulluttelevat ja pitävät hauskaa, ihan keskenään. Minusta siihen vaikuttaa suuresti se, että pienen ikäeron vuoksi esikoinen on vielä aika paljon samalla aallonpituudella vauvan kanssa; pelkkä kutitteku, toisen matkiminen jne. voi viih´dyttää loputtomasti.



Voisin keksiä vieöä paljon lisääkin. En kadu että lapsillamme on pieni ikäero. Välillä harmittaa kun syliin ei mahdu milempia mutta suurelta osin olen hyvin tyytyväinen.

Nuorempi nyt reilu vuoden.. Kumpikin heräilee, isompi tykkää matkustaa seisomalaudalla, ja tykkäävät toisistansa kovasti, toki tappelevatkin, mutta nuorempi on puistossa paljon reippaampi kuin ikäisensä, kun on isoveli esikuvana..

Välillä on raskastakin, mutta oli niitä huonoja päiviä ennen lapsiakin.. Kolmaskin olisi haaveissa, mutta mies ei suostu : (

Kukin tekee omat ratkaisunsa, joillakin luonto edesauttaa, tai viivästyttää lasten saamista tietyillä ikäeroilla, mutta eiköhän se ole jokaisen perheen asia ja heille se sopiva ratkaisu, miten niitä lapsia " tehtaileekin" , mutta ennenkaikkea miten heitä kullekin suodaan!

luin joskus jostain että joku psykologi suositteli lapsille muutaman vuoden ikäeroa itsetunnon kehityksen kannalta. muistaako joku? oliko se suositus 4 vuotta vai mitä? en enää muista.

Luuletko tosiaan, että isommalla ikäerolla olevat lapset eivät leiki yms.

keskenään?

Vierailija:

Meidän logiikka: esikoinen rauhallinen ja helppo, sekä minä että mieheni haluttiin nopeasti toinen lapsi. Lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla, koska heillä on seuraa toisistaan, ja lisäksi me vanhemmat ollaan yli kolmekymppisiä, niin ei voitu vuositolkulla odotella. Päästään kertarysäyksellä pikkuvauva-taapero-ikävaiheesta, eikä niin että ikäeroa on 4-5 vuotta, ja taas alkaisi alusta vauva-aika...Mutta meidän lapsiluku jääkin kahteen, joten mistään tehtailusta ei voi puhua

Mieheni on siis 48-vuotias ja lapsia löytyy kolme. Esikoinen täytti kolme vähän ennen kuin vauva (nyt 5kk) syntyi.



Muut ovat tässä listanneet jo niitä hyviä puolia. Tuntuu, että kaikessa on puolensa. Olen onnellinen, että SAIN kolme lasta. Sillä ei ole loppujen lopuksi väliä, millä aikataululla.

heistä olisi näin paremmin seuraa toisilleen (pohjaten omiin lapsuuskokemuksiin sisarussuhteistamme). Lisäski tämä äitiysloma-politiikka puhui lyhyen ikäeron puolesta, sillä meillä on mahdollisuus olla kotona max 1,5v lapsen kanssa. Näin ollen toivoimme että toinen lapsi tulisi niin pian ettei tarvitsisi pientä esikoista laittaa hoitoon ennen uutta äitiyslomaa. Esikoinen on kehitysvammainen ja toivomme että pieni sisarus omalta osaltaan vetää myös hänen kehitystä eteenpäin. Meillä on usempia tuttavaperheitä joissa lapset ovat lyhyellä ikäerolla ja näin saimme jo etukäteen vähän kuvaa siitä mitä on odotettavissa.



Loppupelissä tämä vajaa puoli vuotta on mennyt huomattavasti helpommin mitä pelkäsin. Molemmat lapset ovat rauhallisia ja tyytyväisiä, nukkuvat yönsä hyvin. Päivisin ollaan opittu mukavia rutiineita joiden avulla saan aikaa niin vauvan kanssa seurusteluun kuin isomman kanssa leikkimiseen. Toki välillä on raskastakin, varsinkin kun on kaksi kävelytaidotonta mutta silti sanoisin että arki sujuu painollaan ja rakastan kotiäitiyttä.



Meille tämä oli hyvä ratkaisu, mutta kieltämättä nyt halutaan odotella useampi vuosi ennen mahdollista perheenlisäystä. Nautiskellaan nyt rauhassa näistä lapsukaisista :)

5,5 vuotta ja meistä on seuraa toisillemme vasta nyt aikuisena! Että kyllä se vaan niinkin menee.

Ja ainakin yksi psykologien kanta on se, että tyttölapsi on yleensä valmis 2-vuotiaana pikkusisaruksen tuloon, pojat vasta n. 3-vuotiaana.

Vierailija:

Luuletko tosiaan, että isommalla ikäerolla olevat lapset eivät leiki yms.

keskenään?

Vierailija:

heistä olisi näin paremmin seuraa toisilleen (pohjaten omiin lapsuuskokemuksiin sisarussuhteistamme).

mutta oma isosiskoni on minua melkein 5 vuotta vanhempi, ja vaikka seuraa meistä oli toisillemme, taisin olla hänelle ensimmäiset 10 vuotta rakas rasite, jos ymmärrät mitä tarkoitan..

Nyt hän on paras ystäväni vaikka asuukin kaukana..

eikä niin, että saat esikoisen isoksi ja omatoimiseksi, nukkuu yönsä jo hyvin ja sitten aloitat taas toisen lapsen kanssa alusta.

Meillä lapsilla ikäeroa kylläkin kolme vuotta eli ei niin kovin pieni ikäero,

lyhyempää väliä yritettuiin. Nyt leikkivät ja touhuavat jo tosi mukavasti

keskenään plus että ovat todella tärkeitä toisilleen

Vierailija:

mutta oma isosiskoni on minua melkein 5 vuotta vanhempi, ja vaikka seuraa meistä oli toisillemme, taisin olla hänelle ensimmäiset 10 vuotta rakas rasite, jos ymmärrät mitä tarkoitan..

Nyt hän on paras ystäväni vaikka asuukin kaukana..

Vierailija:

mutta oma isosiskoni on minua melkein 5 vuotta vanhempi, ja vaikka seuraa meistä oli toisillemme, taisin olla hänelle ensimmäiset 10 vuotta rakas rasite, jos ymmärrät mitä tarkoitan..

Nyt hän on paras ystäväni vaikka asuukin kaukana..

...mutta ehkäistiin huonosti (kumilla täysimetyksen aikana). Ei olisi tullut mieleenkään abortoida omaa lasta. Kakkosen syntymän jälkeen hankitaan varmempi ehkäisymenetelmä (hormoonikierrukka) ennen petipuuhiin ryhtymistä. ;)

Omat sisarussuhteemme ovat olleet meille todella tärkeitä ja siksi haluamme ehdottomasti useamman lapsen. Toki sisaruksista on seuraa suuremmallakin ikäerolla, mutta erilailla. Itselleni 2v nuorempi siskoni oli lapsuudessa paljon läheisempi leikkikaveri kuin 8v nuorempi sisko. Samoin miehelle tuosta 1,5v vanhemmasta veljestä oli enemmän seuraa kuin 7v vanhemmasta siskostaan.



Ja kuten sanottu, ei tuo suinkaan ollut ainoa syy miksi halusimme lapset pienellä ikäerolla. Kukin tekee niin kuin iteleen parhaaksi kokee. Ihmettelen vaan miksi sinun täytyy olla ilkeä sen perusteella että joku haluaa lapset lyhyemmällä ikäerolla kuin sinä?