Kuoleminen on kammottavaa. On ehkä parempi, että ei edes synny.

Eikö se eläminen oo se kauhea osuus? Itse en ainakaan muista syntymääni, saati aikaa ennen syntymää, niin tuskin se kuoleminen sen kummempaa oo.

Onko kokemusta kuolemisesta? Eiköhän se veemäisin osuus ole itse elämä.

No näinpä. On tässä elämässä jotain hyvääkin, mutta mielummin olisin ollut syntymättä, on ollut sen verran vaikeeta kuitenkin. Ajattelen säästäneeni syntymättömät lapseni elämäntuskalta.

Elämä ja kuolema yhtä merkityksetöntä. Materia vain muuttaa muotoaan.

Kuoleminen voi olla vaikeeta ja tuskallista, oikeastaan sitähän tämä koko elämä on. Mutta itse kuolema on vapautus kaikesta.

Mistä tiedät? Ootko kokeillu?

Niinpä. Mitä järkeä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

No näinpä. On tässä elämässä jotain hyvääkin, mutta mielummin olisin ollut syntymättä, on ollut sen verran vaikeeta kuitenkin. Ajattelen säästäneeni syntymättömät lapseni elämäntuskalta.

Hienoa, näinhän sen kuuluukin mennä.

Jos olet sairas tai elämäsi on muuten huonoa -> ei lapsia.

Jos olet terve ja elämäsi on hyvää -> tee lapsia.

Näin jokaisessa uudessa sukupolvessa olisi entistä enemmän hyvän elämän terveitä eläjiä.

Niin se luonto meitä ohjailee. Kun vain kaikki älyäisivät.

Kuolema on paras osa elämästä, kaikki vaivat ja huolet häviää. 

Kuoleminen on minustakin kammottavaa ja masentavaa. Olen jo vuosia yrittänyt saada suhdettani kuolemaan neutraalimmaksi katsomalla dokumentteja, joissa esim. seurataan saattohoidossa olevien ihmisten elämää, mutta ei se vaan lakkaa olemasta hirveän masentavaa.

Ei kuoleminen kuitenkaan niin kammottavaa ole, että olisi parempi ollut jäädä syntymättä. Ei lähimainkaan. Olen kiitollinen elämästä, ja uskon ikuiseen elämään. Kuolema ei ole elämän loppu.

Itsekin toivon, etten olisi syntynyt. Olen alkanut saada paniikkikohtauksia.

Siksipä on parempi olla antinatalisti. Miksi synnyttää ihmisiä tänne kärsimään ja vielä ilman heidän suostumustaan?

Paljon tässä on ehditty kokea ennen kuolemaa. Niinkin paljon että se välillä jopa unohtuu että joskus me kuollaan

Ajatelkaa että psykoosin kolme kertaa sairastanut aikoo hankkia lapsen. Kannattaako tuossa tilanteessa tehdä lisää elämää?

Elämä jatkuu kuoleman jälkeen, muodossa tai toisessa. Jos ei muuten niin horsmaa puskien.

Vierailija kirjoitti:

Elämä jatkuu kuoleman jälkeen, muodossa tai toisessa. Jos ei muuten niin horsmaa puskien.

Tietoisuus on energiaa. Energia ei katoa vaan muuttaa muotoaan. Fyysinen voi lahota, mutta se miksi tietoisuutemme muuttuu sen jälkeen selviää sitten.