Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua kanssani naimisiin
08.06.2022 |
Minulla menee nykyisen mieheni kanssa hyvin, mutta yksi asia minua suhteessa hiertää. Hän ei nimittäin missään nimessä halua naimisiin kanssani. Hän on joskus todennut, että häntä ei naimisiin meno ylipäätään juurikaan kiinnosta, että hän on suhteessa yhtä vakavalla mielellä oli hän naimisissa tai ei.
Lisäksi hän on sanonut, että hän päätti jo kauan sitten, että jos joskus menee naimisiin, niin se tapahtuu vain kerran hänen sekä morsiamen elämässä. Että se on jo periaatteellinen kysymys, että jos naimisiin mennään, niin siellä alttarilla ei ravata montaa kertaa aina uudestaan rakkautta vannomassa, oli sitten kyseessä hän itse tai morsian. Minä olen itse ollut kerran aiemmin naimisissa.
En sitten tiedä, että olenko liian jyrkkä kun kuitenkin muutoin menee ihan hyvin, mutta silti asia kaihertaa mieltä.
Kommentit (61)
Ap,miksi haluat naimisiin ? Itse olen ollut 18 vuotta avoliitossa enkä ole naimisiinmenoa edes miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvitä itsellesi ensin, että miksi haluat naimisiin ehdottomasti. Hyviä bileitä ja prinsessapäiviä pystyy järjestämään ihan ilman mitään juridisia sitoumuksiakin.
Ei se elämä yhtään sen ihmeellisemmäksi muutu, jos menee naimisiin. Ja vänkäämällä ei ainakaan mitään hyvää seuraa kuitenkaan.
Minusta nykypäivänä on aivan normaalia ja ok olla menemättä naimisiin, jos ei tahdo, mutta en ymmärrä tuollaista halventavaa suhtautumista avioliittoon. Minulle kyse ei ollut mistään "hyvistä bileistä" tai "prinsessapäivästä", vaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen suhteen luonnollisesta jatkumosta. Avioituminen ei ole minulle pikkujuttu, vaan elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen. En itse pilkkaa aviottomia ihmisiä, ja toivoisin vastaavaa peruskohteliaisuutta omalle kohdalleni.
Mutta AP on todistanut ettei se hänelle ollut "elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen". Siksi tuo puhuu bileistä ja prinsessapäivistä.
Teknisesti ottaen aloittaja ei maininnut aloituksessa mitään avioerosta. Voihan olla, että hänen aiempi puolisonsa on kuollut. Ja jos kyseessä on avioero, niin on myös mahdollista, että eroa haki se toinen osapuoli, ei aloittaja. Kukaan ei voi pakottaa toista pysymään aviossa, vaikka itse kokisi eron vääräksi vaihtoehdoksi.
Kyllä tilanne saattaa olla kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, juuri se poikkeuksien poikkeus. Mutta epätodennäköistä se on.
Ei minusta kumpikaan skenaario ole mitenkään erityisen epärealistinen. Tosin jos aloittaja olisi leski, niin hän olisi varmaan maininnut sen. Mutta miksi olettamuksena on, että nimenomaan aloittaja halusi erota edellisestä avioliitostaan?
Vierailija kirjoitti:
Ap,miksi haluat naimisiin ? Itse olen ollut 18 vuotta avoliitossa enkä ole naimisiinmenoa edes miettinyt.
Miksi sinä et halua naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,miksi haluat naimisiin ? Itse olen ollut 18 vuotta avoliitossa enkä ole naimisiinmenoa edes miettinyt.
Miksi sinä et halua naimisiin?
Miksi pitäisi,en ole katsonut sitä mitenkään tarpeelliseksi. Meillä on ihan hyvä näinkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin naurettava tuo miehen ajatusmalli, ettei voi mennä naimisiin jos jompikumpi ei ole ensikertalainen. Mutta nämä on niin vahvasti tunneasioita, että järkipuheella ei ole mitään tekoa asian kanssa, eikä siihen mielipiteeseen oikein voi vaikuttaa. Se voi muuttua joskus tai sitten ei. Joten mieti nyt vaan miten tärkeää se naimisiin meno sinulle on, voisitteko elää vaan onnellisesti "susiparina" vai hiertääkö asia sinua loppuikäsi?
Ei se yhtään naurettavaa ole. Eronnut on jo todistanut, ettei ota avioliittoa tosissaan. Mies ottaa, eikä aio erota. Ei silloin tietenkään kannata mennä eronneen kanssa naimisiin. Tilastotkin sen kertovat, että kerran eronnut paljon todennäköisemmin eroaa uudestaan.
Kyllähän sitä ihminen muuttuu. Eihän se huntalo, vaikka parikymppinen, ensiliitossaan aina tiedä miten toimia myötä- ja vastoinkäymisissä. Parivalintakin voi mennä pehvalleen ensikerralla. Toisaalta monethan oppii virheistään, eikä sössi toista liittoaan. Jokaisella naimisiin menevällä on se "ensimmäinen liitto" edessään, pysyy siinä tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on siitä että ap tahtoo sitoutua ja lupautua toiselle. Samaa odottaa kumppanilta, mutta hän ei siihen suostu. Kyse on jostain muusta kuin mitä mies antaa ymmärtää.
Nyt herää kysymys, miksi hän on käytetyn naisen kanssa, kun haluaa käyttämättömän? Kun ei parempaakaan olekaan saanut? Pääset varmasti eroon heti, kun hän löytää mitä etsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvitä itsellesi ensin, että miksi haluat naimisiin ehdottomasti. Hyviä bileitä ja prinsessapäiviä pystyy järjestämään ihan ilman mitään juridisia sitoumuksiakin.
Ei se elämä yhtään sen ihmeellisemmäksi muutu, jos menee naimisiin. Ja vänkäämällä ei ainakaan mitään hyvää seuraa kuitenkaan.
Minusta nykypäivänä on aivan normaalia ja ok olla menemättä naimisiin, jos ei tahdo, mutta en ymmärrä tuollaista halventavaa suhtautumista avioliittoon. Minulle kyse ei ollut mistään "hyvistä bileistä" tai "prinsessapäivästä", vaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen suhteen luonnollisesta jatkumosta. Avioituminen ei ole minulle pikkujuttu, vaan elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen. En itse pilkkaa aviottomia ihmisiä, ja toivoisin vastaavaa peruskohteliaisuutta omalle kohdalleni.
Mutta AP on todistanut ettei se hänelle ollut "elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen". Siksi tuo puhuu bileistä ja prinsessapäivistä.
Teknisesti ottaen aloittaja ei maininnut aloituksessa mitään avioerosta. Voihan olla, että hänen aiempi puolisonsa on kuollut. Ja jos kyseessä on avioero, niin on myös mahdollista, että eroa haki se toinen osapuoli, ei aloittaja. Kukaan ei voi pakottaa toista pysymään aviossa, vaikka itse kokisi eron vääräksi vaihtoehdoksi.
Kyllä tilanne saattaa olla kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, juuri se poikkeuksien poikkeus. Mutta epätodennäköistä se on.
Ei minusta kumpikaan skenaario ole mitenkään erityisen epärealistinen. Tosin jos aloittaja olisi leski, niin hän olisi varmaan maininnut sen. Mutta miksi olettamuksena on, että nimenomaan aloittaja halusi erota edellisestä avioliitostaan?
Ei tuossa sanottu että olisi epärealistinen, vaan epätodennäköinen. Harva naimaikäisistä ex-aviopuolisoista on leski (poikkeus 1), ja eroista naiset ottavat valtaosan (poikkeus 2).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin naurettava tuo miehen ajatusmalli, ettei voi mennä naimisiin jos jompikumpi ei ole ensikertalainen. Mutta nämä on niin vahvasti tunneasioita, että järkipuheella ei ole mitään tekoa asian kanssa, eikä siihen mielipiteeseen oikein voi vaikuttaa. Se voi muuttua joskus tai sitten ei. Joten mieti nyt vaan miten tärkeää se naimisiin meno sinulle on, voisitteko elää vaan onnellisesti "susiparina" vai hiertääkö asia sinua loppuikäsi?
Ei se yhtään naurettavaa ole. Eronnut on jo todistanut, ettei ota avioliittoa tosissaan. Mies ottaa, eikä aio erota. Ei silloin tietenkään kannata mennä eronneen kanssa naimisiin. Tilastotkin sen kertovat, että kerran eronnut paljon todennäköisemmin eroaa uudestaan.
Kyllähän sitä ihminen muuttuu. Eihän se huntalo, vaikka parikymppinen, ensiliitossaan aina tiedä miten toimia myötä- ja vastoinkäymisissä. Parivalintakin voi mennä pehvalleen ensikerralla. Toisaalta monethan oppii virheistään, eikä sössi toista liittoaan. Jokaisella naimisiin menevällä on se "ensimmäinen liitto" edessään, pysyy siinä tai sitten ei.
Tilastot eivät tue harhojasi/selittelyäsi/mutuasi. Muistaakseni jo ainakin kerran eroonneella on kolminkertainen todennäköisyys erota avioliitosta, kuin ensimmäisellä kierroksella oleva. Toki voin muistaa väärinkin, mutta huomattavasti isompi se oli.
Ja mikä ihme tuo ensimmäinen liitto edessään on olevinaan argumenttina? Jokaisella avioituvalla ei ole se ensimmäinen ero edessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että ap tahtoo sitoutua ja lupautua toiselle. Samaa odottaa kumppanilta, mutta hän ei siihen suostu. Kyse on jostain muusta kuin mitä mies antaa ymmärtää.
Et suostu ymmärtämään miehen näkökulmaa, ehkä olet itsekin eronnut? AP on jo sitoutunut, ja lupautunut. vai unohditko tämän jo?
Minusta on tärkeintä että sinä ap ja miehesi (asutteko avoliitossa?) olette pari siten, kuin yhdessä sovitte. Minä jotenkin ymmärrän toisen avioliiton, mutta en enää kolmatta. Jos olette avoliitossa, niin varmaan myös raha-asiat ym.muodollisuudet olette kuitenkin sopineet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on sanonut suorat sävelet aikoja sitten, mutta silti ihmettelet asiaa?
Ei voi tietää miehen todellisia tunteita. Itse olen ollut avoliitossa ennen nykyistä avioliittoa enkä olisi avioitunut silloisen avomiehen kanssa vaikka hyvin menikin. Ei ollut sitä tunnetta, ajattelin etten avioidu lainkaan. Kunnes sitten kohtasin nykyisen mieheni joka myöskään ei aikonut naimisiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Et ole ykkösvaihtoehto hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin naurettava tuo miehen ajatusmalli, ettei voi mennä naimisiin jos jompikumpi ei ole ensikertalainen. Mutta nämä on niin vahvasti tunneasioita, että järkipuheella ei ole mitään tekoa asian kanssa, eikä siihen mielipiteeseen oikein voi vaikuttaa. Se voi muuttua joskus tai sitten ei. Joten mieti nyt vaan miten tärkeää se naimisiin meno sinulle on, voisitteko elää vaan onnellisesti "susiparina" vai hiertääkö asia sinua loppuikäsi?
Ei se yhtään naurettavaa ole. Eronnut on jo todistanut, ettei ota avioliittoa tosissaan. Mies ottaa, eikä aio erota. Ei silloin tietenkään kannata mennä eronneen kanssa naimisiin. Tilastotkin sen kertovat, että kerran eronnut paljon todennäköisemmin eroaa uudestaan.
Kyllähän sitä ihminen muuttuu. Eihän se huntalo, vaikka parikymppinen, ensiliitossaan aina tiedä miten toimia myötä- ja vastoinkäymisissä. Parivalintakin voi mennä pehvalleen ensikerralla. Toisaalta monethan oppii virheistään, eikä sössi toista liittoaan. Jokaisella naimisiin menevällä on se "ensimmäinen liitto" edessään, pysyy siinä tai sitten ei.
Tilastot eivät tue harhojasi/selittelyäsi/mutuasi. Muistaakseni jo ainakin kerran eroonneella on kolminkertainen todennäköisyys erota avioliitosta, kuin ensimmäisellä kierroksella oleva. Toki voin muistaa väärinkin, mutta huomattavasti isompi se oli.
Ja mikä ihme tuo ensimmäinen liitto edessään on olevinaan argumenttina? Jokaisella avioituvalla ei ole se ensimmäinen ero edessään.
Jokaisessa liitossa, ensimmäisessäkin, voi tulla ongelmia, vaikka ei virallisesti erottaisikaan. Jotkut ovat sitten vakaumuksestaan hampaat irvessä loppuun asti yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin naurettava tuo miehen ajatusmalli, ettei voi mennä naimisiin jos jompikumpi ei ole ensikertalainen. Mutta nämä on niin vahvasti tunneasioita, että järkipuheella ei ole mitään tekoa asian kanssa, eikä siihen mielipiteeseen oikein voi vaikuttaa. Se voi muuttua joskus tai sitten ei. Joten mieti nyt vaan miten tärkeää se naimisiin meno sinulle on, voisitteko elää vaan onnellisesti "susiparina" vai hiertääkö asia sinua loppuikäsi?
Ei se yhtään naurettavaa ole. Eronnut on jo todistanut, ettei ota avioliittoa tosissaan. Mies ottaa, eikä aio erota. Ei silloin tietenkään kannata mennä eronneen kanssa naimisiin. Tilastotkin sen kertovat, että kerran eronnut paljon todennäköisemmin eroaa uudestaan.
Kyllähän sitä ihminen muuttuu. Eihän se huntalo, vaikka parikymppinen, ensiliitossaan aina tiedä miten toimia myötä- ja vastoinkäymisissä. Parivalintakin voi mennä pehvalleen ensikerralla. Toisaalta monethan oppii virheistään, eikä sössi toista liittoaan. Jokaisella naimisiin menevällä on se "ensimmäinen liitto" edessään, pysyy siinä tai sitten ei.
Tilastot eivät tue harhojasi/selittelyäsi/mutuasi. Muistaakseni jo ainakin kerran eroonneella on kolminkertainen todennäköisyys erota avioliitosta, kuin ensimmäisellä kierroksella oleva. Toki voin muistaa väärinkin, mutta huomattavasti isompi se oli.
Ja mikä ihme tuo ensimmäinen liitto edessään on olevinaan argumenttina? Jokaisella avioituvalla ei ole se ensimmäinen ero edessään.
Jokaisessa liitossa, ensimmäisessäkin, voi tulla ongelmia, vaikka ei virallisesti erottaisikaan. Jotkut ovat sitten vakaumuksestaan hampaat irvessä loppuun asti yhdessä.
Eli nämä jotkut sitoutuvat. Pitävät lupauksensa. Arvostavat avioliittoa elinikäisenä. Toiset, kuten ap, eivät tee mitään näistä, vaan eroavat. APn mies olisi tyhmä, jos menisi APn kanssa naimisiin, koska heillä on eri käsitys avioliitosta, sen tarkoituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mies on kieltämättä ihan oikeassa. Ei sinussa tarvitse olla mitään vikaa, mutta koko avioliitto-ajakselta menee pohja, jos se on noin helppoa aloittaa ja lopettaa ja uudestaan. Mikä pakko se edes on nykyään? Ei kerro rakkaudesta tai sitoutumisesta yhtään mitään. Ottakaa yhteinen talolaina, jos haluat oikeasti sitoutua
Juuri näin. Varsinkin akkaväellä on joku kumma pakkomielle naimisiinmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on kieltämättä ihan oikeassa. Ei sinussa tarvitse olla mitään vikaa, mutta koko avioliitto-ajakselta menee pohja, jos se on noin helppoa aloittaa ja lopettaa ja uudestaan. Mikä pakko se edes on nykyään? Ei kerro rakkaudesta tai sitoutumisesta yhtään mitään. Ottakaa yhteinen talolaina, jos haluat oikeasti sitoutua
Juuri näin. Varsinkin akkaväellä on joku kumma pakkomielle naimisiinmenosta.
Ja ukot luulevat että joku suostuu heidän orjakseen ilman mitään sitoumuksia. Jää kotiin hoitamaan lapset ja eron tullessa joutuu puille paljaille.
Ei käy. Saat olla ihan vain kätesi kanssa.
Kyllä tilanne saattaa olla kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, juuri se poikkeuksien poikkeus. Mutta epätodennäköistä se on.