Mies ei halua kanssani naimisiin
Minulla menee nykyisen mieheni kanssa hyvin, mutta yksi asia minua suhteessa hiertää. Hän ei nimittäin missään nimessä halua naimisiin kanssani. Hän on joskus todennut, että häntä ei naimisiin meno ylipäätään juurikaan kiinnosta, että hän on suhteessa yhtä vakavalla mielellä oli hän naimisissa tai ei.
Lisäksi hän on sanonut, että hän päätti jo kauan sitten, että jos joskus menee naimisiin, niin se tapahtuu vain kerran hänen sekä morsiamen elämässä. Että se on jo periaatteellinen kysymys, että jos naimisiin mennään, niin siellä alttarilla ei ravata montaa kertaa aina uudestaan rakkautta vannomassa, oli sitten kyseessä hän itse tai morsian. Minä olen itse ollut kerran aiemmin naimisissa.
En sitten tiedä, että olenko liian jyrkkä kun kuitenkin muutoin menee ihan hyvin, mutta silti asia kaihertaa mieltä.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi pitää sinua ns. huonona naisena, jollaisista hänen äitinsä varoitti. Tietenkään ei myöskään halua palloa jalkaansa, sillä pelkää ettei pääse enää Pattayalle jahtaamaan leidareita.
Hahaha! Mies on niin varaton ettei pääse lentämään.
Ap on yhtä nolo. Katselee luuseria.
Mies on tehnyt mielipiteensä selväksi. Nyt sinun pitää miettiä kuinka kovasti haluat naimisiin.
Ymmärrän, että ajattelet tässä tilanteessa olevasi miehelle jotain muuta kuin hänen elämänsä rakkaus, muuten hän olisi jo suostunut. Jos todella haluat tietää asemasi, sinun pitää asettaa ehdoksi yhdessäolollenne naimisiinmeno tulevaisuudessa. Ja sitten sinun pitää pitää linjasi, sanoo hän mitä hyvänsä.
Teistä kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä eli kummankaan puolelle ei periaatteessa voi mennä.
En ymmärrä millä lailla avioliitto on enemmän "pallo jalassa" kuin avoliitto. Aivan samanlaista elämää vietetään molemmissa. Vai kuvitteleeko kyseinen herra kenties avioliiton olevan jotain ylimaallista ja avoliitto vain jotain toistaiseksi voimassaolevaa? Molemmissa eroaminen on liki yhtä suuri riesa. Avioero on pelkkä paperi, omaisuuden jako, muutto yms. on paljon suurempi riesa.
Taas toisaalta, voihan sen miehenkin mieli muuttua ajan myötä. Maailma nyt on täynnä uudelleen naineita, tuollainen ehdottomuus on jo aika vanhanaikaista.
Minulla on toisin päin: mies on ollut aiemmin naimisissa ja useita kertoja kihloissa. Minä en ole ollut naimisissa koskaan. Saatan ehkä mennä miehen kanssa naimisiin, hänen aiempi liittonsa ei ole este. Mutta kyllä se vähän kaihertaa, koska samalla tuntuu, että avioliitto ei ole miehelle lupaus yhteisestä loppuelämästä vaan jokin muu manööveri.
Mietin vielä, ja toivottavasti miehesikin miettii. Ehkä osaat selittää asian hänelle niin, että hän myöntyy!
Ei niillä hassuilla seremonioilla ole mitään merkitystä kahden ihmisen suhteelle. Teet ongelman asiasta, joka ei ole ongelma.
Onko tärkeämpää, että on hyvä parisuhde vai se, että jokin tarpeeton päivän kestävä seremonia on suoritettu?
Kyllä se on oikeus ja kohtuus, että nainen pääsee vähintään viiden vuoden välein viettämään päivän unelmiensa prinsessahäitä.
No meillä vähän sama tilanne. Eli olen ollut naimisissa ja mies ei ja hän sanoi alkuun vähän samaa. Itse menin naimisiin todella nuorena ja täysin typeristä syistä nyt jälkikäteen ajateltuna. Olin silloin 20v. Erosin kun olin 21v.
Nykyisen kanssa olemme olleet jo kohta 20v yhdessä ja meillä yhteisiä jo isoja lapsia. Ja ero ap:seen, että en itsekään halunnut enää naimisiin. Se on jo nähty.
Mutta nyt viime aikoina tässä keski-ikäisenä ihmisenä on tullut uudelleen mietittyä, että pitäisikö kuitenkin mennä ja lähinnä siis käytännön asioiden vuoksi. En ole sen enempää asioita jaksanut tutkia, että olisiko siitä mitään hyötyä. Kunhan on ajatuksena käynyt mielessä. Emme ole enää mitään nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Selvitä itsellesi ensin, että miksi haluat naimisiin ehdottomasti. Hyviä bileitä ja prinsessapäiviä pystyy järjestämään ihan ilman mitään juridisia sitoumuksiakin.
Ei se elämä yhtään sen ihmeellisemmäksi muutu, jos menee naimisiin. Ja vänkäämällä ei ainakaan mitään hyvää seuraa kuitenkaan.
Minusta nykypäivänä on aivan normaalia ja ok olla menemättä naimisiin, jos ei tahdo, mutta en ymmärrä tuollaista halventavaa suhtautumista avioliittoon. Minulle kyse ei ollut mistään "hyvistä bileistä" tai "prinsessapäivästä", vaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen suhteen luonnollisesta jatkumosta. Avioituminen ei ole minulle pikkujuttu, vaan elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen. En itse pilkkaa aviottomia ihmisiä, ja toivoisin vastaavaa peruskohteliaisuutta omalle kohdalleni.
Mies on tehnyt oman kantansa selväksi ja sinä pystyt siitä vetämään omat johtopäätöksesi. Eli nyt sinun pitää miettiä, kuinka paljon sinä haluat naimisiin ja toimia sen mukaan.
Otathan huomioon, että miehesi voi myös bluffata. Eli tosipaikan tullen saattaisi ääni kellossa muuttua. Olisi aika naiivia ajatella, etteikö mies myös laskelmoisi nykyisen suhteen tilannetta ja jos olisi ns. tositilanne niin saattaisi syödä sanansa. Nyt saattaa mies laskelmoida, että ap:lla enemmän menetettävää joten pystyy sitten sen pelon varjolla dominoimaan peliä.
Omalla riskillä tietenkin, jos päätät nykyisessä suhteessasi alkaa pelaamaan peliä. Sen hintana saattaa olla myös parisuhteen menettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin naurettava tuo miehen ajatusmalli, ettei voi mennä naimisiin jos jompikumpi ei ole ensikertalainen. Mutta nämä on niin vahvasti tunneasioita, että järkipuheella ei ole mitään tekoa asian kanssa, eikä siihen mielipiteeseen oikein voi vaikuttaa. Se voi muuttua joskus tai sitten ei. Joten mieti nyt vaan miten tärkeää se naimisiin meno sinulle on, voisitteko elää vaan onnellisesti "susiparina" vai hiertääkö asia sinua loppuikäsi?
Ei se yhtään naurettavaa ole. Eronnut on jo todistanut, ettei ota avioliittoa tosissaan. Mies ottaa, eikä aio erota. Ei silloin tietenkään kannata mennä eronneen kanssa naimisiin. Tilastotkin sen kertovat, että kerran eronnut paljon todennäköisemmin eroaa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies on tehnyt mielipiteensä selväksi. Nyt sinun pitää miettiä kuinka kovasti haluat naimisiin.
Ymmärrän, että ajattelet tässä tilanteessa olevasi miehelle jotain muuta kuin hänen elämänsä rakkaus, muuten hän olisi jo suostunut. Jos todella haluat tietää asemasi, sinun pitää asettaa ehdoksi yhdessäolollenne naimisiinmeno tulevaisuudessa. Ja sitten sinun pitää pitää linjasi, sanoo hän mitä hyvänsä.Teistä kumpikaan ei ole oikeassa eikä väärässä eli kummankaan puolelle ei periaatteessa voi mennä.
Eikö se 1. aviomies ollut APn elämän rakkaus? Jos ei ollut, miksi meni naimisiin hänen kanssaan? Aika selvästihän tästä käy ilmi, ettei AP kovin vakavasti ota "elämän rakkautta", sen enemmän kuin avioliittoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvitä itsellesi ensin, että miksi haluat naimisiin ehdottomasti. Hyviä bileitä ja prinsessapäiviä pystyy järjestämään ihan ilman mitään juridisia sitoumuksiakin.
Ei se elämä yhtään sen ihmeellisemmäksi muutu, jos menee naimisiin. Ja vänkäämällä ei ainakaan mitään hyvää seuraa kuitenkaan.
Minusta nykypäivänä on aivan normaalia ja ok olla menemättä naimisiin, jos ei tahdo, mutta en ymmärrä tuollaista halventavaa suhtautumista avioliittoon. Minulle kyse ei ollut mistään "hyvistä bileistä" tai "prinsessapäivästä", vaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen suhteen luonnollisesta jatkumosta. Avioituminen ei ole minulle pikkujuttu, vaan elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen. En itse pilkkaa aviottomia ihmisiä, ja toivoisin vastaavaa peruskohteliaisuutta omalle kohdalleni.
Mutta AP on todistanut ettei se hänelle ollut "elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen". Siksi tuo puhuu bileistä ja prinsessapäivistä.
Avioliittoon kannattaa mennä sitten jos ollaan hankkimassa lapsia. Jos lapsia ei ole niin ei ole tarvetta avioliitollekaan.
Eli teillä menee hyvin, mutta mies ei halua naimisiin, koska hän tekee sen vain kerran elämässään (oikean ihmisen kanssa).
Mikä tässä yhtälössä mättää?
Aistin tässä yksinkertaistetussa lauseessa sellaisen tunnelman, että mies vielä tutkailee, tulisiko jostain se oikeista oikein vastaan. Se ei taida olla ap.
Ymmärrän ap:n tuntemukset tässä.
Ainoa tilanne missä edes harkitsisin avioliittoa olisi jos nainen olisi merkittävästi varakkaampi ja suostuisi siihen ettei tehdä avioehtoa
Fiksu mies. Jos avioliittosi on jo kerran kariutunut, niin miksi toinen kerta menisi eri tavalla?
Mies on kieltämättä ihan oikeassa. Ei sinussa tarvitse olla mitään vikaa, mutta koko avioliitto-ajakselta menee pohja, jos se on noin helppoa aloittaa ja lopettaa ja uudestaan. Mikä pakko se edes on nykyään? Ei kerro rakkaudesta tai sitoutumisesta yhtään mitään. Ottakaa yhteinen talolaina, jos haluat oikeasti sitoutua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvitä itsellesi ensin, että miksi haluat naimisiin ehdottomasti. Hyviä bileitä ja prinsessapäiviä pystyy järjestämään ihan ilman mitään juridisia sitoumuksiakin.
Ei se elämä yhtään sen ihmeellisemmäksi muutu, jos menee naimisiin. Ja vänkäämällä ei ainakaan mitään hyvää seuraa kuitenkaan.
Minusta nykypäivänä on aivan normaalia ja ok olla menemättä naimisiin, jos ei tahdo, mutta en ymmärrä tuollaista halventavaa suhtautumista avioliittoon. Minulle kyse ei ollut mistään "hyvistä bileistä" tai "prinsessapäivästä", vaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen suhteen luonnollisesta jatkumosta. Avioituminen ei ole minulle pikkujuttu, vaan elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen. En itse pilkkaa aviottomia ihmisiä, ja toivoisin vastaavaa peruskohteliaisuutta omalle kohdalleni.
Mutta AP on todistanut ettei se hänelle ollut "elinikäinen sitoumus toiseen ihmiseen". Siksi tuo puhuu bileistä ja prinsessapäivistä.
Teknisesti ottaen aloittaja ei maininnut aloituksessa mitään avioerosta. Voihan olla, että hänen aiempi puolisonsa on kuollut. Ja jos kyseessä on avioero, niin on myös mahdollista, että eroa haki se toinen osapuoli, ei aloittaja. Kukaan ei voi pakottaa toista pysymään aviossa, vaikka itse kokisi eron vääräksi vaihtoehdoksi.
Selvitä itsellesi ensin, että miksi haluat naimisiin ehdottomasti. Hyviä bileitä ja prinsessapäiviä pystyy järjestämään ihan ilman mitään juridisia sitoumuksiakin.
Ei se elämä yhtään sen ihmeellisemmäksi muutu, jos menee naimisiin. Ja vänkäämällä ei ainakaan mitään hyvää seuraa kuitenkaan.