Onko täällä muita evakkojen jälkeläisiä?
Näkyikö karjalaisuus lapsuudessasi mitenkään?
Löytyykö susta karjalaisia piirteitä?
Isäni puolen suku on Jääskestä. Isäni on lähtenyt tuolta ensimmäisestä lapsuudenkodistaan vähän yli 3 vuotiaana ja muistaa ainoastaan sen, kuinka istui pari vuotta vanhempien isoveljien kanssa hevoskärryillä ja taivas punoitti ja tykit jylisi jossain kaukana.
Olen käynyt isäni kotipaikalla kerran lapsena. Tuo oli aivan varmasti kaunis paikka ennen sotia, nyt siellä on enää kivijalat jälellä.
Karjalaisia piirteitä löytyy, valitettavasti:
Olen puhelias, " koko ajan pilke silmäkulmassa" , jäärä, äkkipikainen, vieraanvarainen jne. Puhun karjalan murretta, johon on sekoittunut kolmea muutakin murretta (eli tuo on niin sanotusti meidän alueen murretta täällä Kaakkois-Suomessa). Mulla on jääsken kansallispuku , jota käytän kansantanssi esityksissä.
Kommentit (5)
sillä kerran edellinen Italian suurlähettiläs avustajineen asioi työpaikallani asiakkaanani ja kun olivat jo tekemässä lähtöä, kysyi avustaja minulta saisiko suurlähettiläs kysyä minulta henkilökohtaisen kysymyksen (avustaja siis tulkkasi englanniksi). Sanoin, että tottakai ja kysymys oli, että olenko karjalaista sukujuurta? Kun hämmentyneenä vastasin olevani, hän selitti, että tummat hiukset, siniset silmät, ihoni väri ja korkeat poskipäät paljastivat sukujuureni...? Tiedä tuosta, mutta oikeaan osui. =)
molemmat isovanhempani ovat evakkoja karjalasta, omat vanhempani ovat syntyneet siinä ihan sodan lopussa.
mullakin on korkeat poskipäät ja eräs työkaveri juuri sanoi että olen puheliain hänen koskaan tuntemansa suomalainen (asun ulkomailla).
Olen evakon jälkeläinen, mutta karjalaisuus näy mitenkään, kun ei äitini suku ollut läheltäkään Karjalaa. Niitä evakkoja oli paljon pohjoisempanakin.
Lappilainen tausta varmaan näkyy jotenkin satunnaisesti, mutten osaa sitä eritellä mitenkään. Evakkouden tausta tuskin myöskään, äitini ei muista tuosta yhtään mitään, sillä oli niin pieni.
Mullakin on korkeat poskipäät, sellaiset tummahkot hiukset ja siniharmaatvihreät silmät.
Mun kanssa on pari kertaa alkanut pari mummelia juttelemaan bussipysäkillä, kun ovat kuulleet mun puhuvan ja kysyneet heti, että ootko sie karjalainen, kun puhut tuollai? Ja mä olen sitten sanonut, että juu olenhan mie. Mun puheessa on sellainen tietty nuotti, mistä sen erottaa.
ap
Eipä karjalaisuus lapsuudessani sen kummemmin ollut esillä kuin mie- ja sie-sanoissa.
Isän sisarukset niin paljon vanhempia, että heillä todellisia muistoja Karjalasta, isä oli evakkoon lähdettäessä vain 2-3-vuotias.