Lue keskustelun säännöt.
En ole mitään silloin kun en yritä miellyttää, tehdä vaikutusta, suorittaa velvollisuutta
07.06.2022 |
Minä en ole kukaan. Minulla ei ole persoonaa. En tunnista tunteitani enkä erota mikä mielihalu tai tavoite on minun omani ja mikä on tullut ulkoa. Tämä tajuaminen tuli kuin märkä rätti naamalle. Miten ihmeessä tästä nyt pääsee eteenpäin?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Hitaasti. Alat ottaa selvää mistä pidät ja lopetat teeskentelyn itsellesi ja muille. Pysähdyt miettimään. Se oma persoona tulee esiin siinä prosessin aikana sitten.
Komppaan tätä täysin.
Hyvin sanottu.
Ole rehellinen itsellesi, mitä haluat ja mitä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetelee viinaa ja ala riehumaan.
Itse löysin oman olemisen oikeutuksen vain äärimmäisten tunteiden, raivon, itkun ja sekopäisen naurun kautta. Vain äärimmäisyyksiin menemällä löysin yhteyden pikku hiljaa omiin tunteisiini. Mikään mietiskely tai puiden halailu ei auttanut aluksi, sen aika tuli myöhemmin.
Vietä jonkin aikaa yksin (myöskin ilman somea) ja katso lopuksi mitä teit, mitä ajattelit, mistä iloitsit, mihin uppouduit niin ettet huomannut ajan kulumista, mikä kosketti jne.
Ei sinä aikana tarvitse kokonaan erakoitua, kunhan enimmäkseen ei vietä aikaa tilanteissa missä ajautuisi tekemään vaikutuksen muihin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sama juttu itsellä. Jos minulla ei ole jotakin pakollista niin sitten minulla ei ole mitään. Ei henkilökohtaisia tavoitteita, unelmia tai mitään. Olen täällä vain ilman minkäänlaista päämäärää ja omaa persoonaakaan minulla ei ole. Muuta kuin se että ihmettelen muiden ihmisten tekemisiä ja maailmanmenoa, seuraan sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samaa vikaa ja tuntuu että ainoastaan silloin elämässä on jotain järkeä, kun voi jonkun muun hyväksi tehdä jotain.
Faith kirjoitti:
Vietä jonkin aikaa yksin (myöskin ilman somea) ja katso lopuksi mitä teit, mitä ajattelit, mistä iloitsit, mihin uppouduit niin ettet huomannut ajan kulumista, mikä kosketti jne.
Ei sinä aikana tarvitse kokonaan erakoitua, kunhan enimmäkseen ei vietä aikaa tilanteissa missä ajautuisi tekemään vaikutuksen muihin.
Silloin kun olen yksin niin en tee oikein mitään. Menen aivosumuun ja suoritan toimintoja robottimaisesti. Roikun netissä tai katson netflixiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lee Jampolsky: Vapaudu riippuvuudesta
Kirjassa käsitellään riippuvuuksia laajemmin kuin on totuttu, eli kaikki onnellisuus ja tyydytys mitä haalitaan itsensä ulkopuolelta (juuri nuo otsikossa mainitsemasi suoritukset ja miellyttämiset plus tietty materian ja kunnian haaliminen, syömishäiriöt, huumeet ja kaikenlaiset muutkin riippuvuudet), on luonteeltaan usein addiktiivista. Osa kirjasta on aika ns. pehmeää puhetta, mutta ihan asiaa se noista asioiden pakonomaisesta tavoittelusta puhuu. Luulen että saisit ap vähän näkemystä motiiviesi taustoihin tuosta kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Lee Jampolsky: Vapaudu riippuvuudesta
Kirjassa käsitellään riippuvuuksia laajemmin kuin on totuttu, eli kaikki onnellisuus ja tyydytys mitä haalitaan itsensä ulkopuolelta (juuri nuo otsikossa mainitsemasi suoritukset ja miellyttämiset plus tietty materian ja kunnian haaliminen, syömishäiriöt, huumeet ja kaikenlaiset muutkin riippuvuudet), on luonteeltaan usein addiktiivista. Osa kirjasta on aika ns. pehmeää puhetta, mutta ihan asiaa se noista asioiden pakonomaisesta tavoittelusta puhuu. Luulen että saisit ap vähän näkemystä motiiviesi taustoihin tuosta kirjasta.
Täytyypä tutustua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tarttuisin tohon kuinka sä et ole mitään ilman, tarvis olla, ilman ei ole itsetuntoa.
Mä olen esim, muusikko, kuvataiteilija ja isä, tekee kaiken paljon keveämmäks kun oikeasti jotain ja hyvä siinä.
Välttelisin naisten harrasteluja, jos esim päädyt tekeen koruja niin se on sitten metallia, ja pätsiä ja valamista eikä mitään muovinappuloiden liimailua.
Vierailija kirjoitti:
Mä tarttuisin tohon kuinka sä et ole mitään ilman, tarvis olla, ilman ei ole itsetuntoa.
Mä olen esim, muusikko, kuvataiteilija ja isä, tekee kaiken paljon keveämmäks kun oikeasti jotain ja hyvä siinä.
Välttelisin naisten harrasteluja, jos esim päädyt tekeen koruja niin se on sitten metallia, ja pätsiä ja valamista eikä mitään muovinappuloiden liimailua.
Harrastuksilla tai harrasteluilla ei ole sukupuolta. Musiikki ja kuvataide eivät ole miesten harrastuksia. Muovi ei ole naisten materiaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuollainen on edes mahdollista?
En minä ainakaan saa aivoja mitenkään pois päältä, ajatuksia ja mielipiteitä tulee niin paljon ettei yöllä tahdo saada nukuttua. Enkä ymmärrä sitä, että miten kaikki voi tulla ulkopuolelta, sieltähän tulee kaikkia mahdollista maan ja taivaan välillä, kyllä niistä pitää valita aina itse.
Mietin samaa.
Olen joko ylikuormittunut muiden palvelusta ja haluan olla yksin - tai yksin ja tylsistynyt, kun ei tule sisäistä impulssia ryhtyä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollainen on edes mahdollista?
En minä ainakaan saa aivoja mitenkään pois päältä, ajatuksia ja mielipiteitä tulee niin paljon ettei yöllä tahdo saada nukuttua. Enkä ymmärrä sitä, että miten kaikki voi tulla ulkopuolelta, sieltähän tulee kaikkia mahdollista maan ja taivaan välillä, kyllä niistä pitää valita aina itse.
On se jännä kun on erilaisia ihmisiä Oi että. En minä vaan!
Ole itsellesi armollinen. Pois siitä pitää ja pakko muudista.
Olla vain. Hiljaisuudessa alkaa muodostua ne omat ajatukset, olemalla ensin itsesi kanssa.
Kuka sä olet, mitä haluat, arvostat itseäsi ensin, mitä toivot itsellesi.
Siitä se lähtee pikkuhiljaa rakentumaan.
Luota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollainen on edes mahdollista?
En minä ainakaan saa aivoja mitenkään pois päältä, ajatuksia ja mielipiteitä tulee niin paljon ettei yöllä tahdo saada nukuttua. Enkä ymmärrä sitä, että miten kaikki voi tulla ulkopuolelta, sieltähän tulee kaikkia mahdollista maan ja taivaan välillä, kyllä niistä pitää valita aina itse.
On se jännä kun on erilaisia ihmisiä Oi että. En minä vaan!
Kyllä, on erilaisia ihmisiä. Ihmisiä jotka ajattelevat eri tavalla asioista, tai eivät ajattele joitain asioita ollenkaan, mutta ajattelevat silti jotain. Ja kun ajattelee, tulee väistämättä jonkinlainen tykkään- en tykkää- mielipide, ja se taas on osa ihmisen persoonaa, ei ihminen voi olla persoonaton tai olla täysin ajattelematta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollainen on edes mahdollista?
En minä ainakaan saa aivoja mitenkään pois päältä, ajatuksia ja mielipiteitä tulee niin paljon ettei yöllä tahdo saada nukuttua. Enkä ymmärrä sitä, että miten kaikki voi tulla ulkopuolelta, sieltähän tulee kaikkia mahdollista maan ja taivaan välillä, kyllä niistä pitää valita aina itse.
On se jännä kun on erilaisia ihmisiä Oi että. En minä vaan!
Kyllä, on erilaisia ihmisiä. Ihmisiä jotka ajattelevat eri tavalla asioista, tai eivät ajattele joitain asioita ollenkaan, mutta ajattelevat silti jotain. Ja kun ajattelee, tulee väistämättä jonkinlainen tykkään- en tykkää- mielipide, ja se taas on osa ihmisen persoonaa, ei ihminen voi olla persoonaton tai olla täysin ajattelematta mitään.
Jos selviytymiskeinona on lapsuudessa ollut kiltteys ja miellyttäminen, on kaiken tehnyt niin kuin toiset ovat toivoneet. Siksi todennäköisesti on myöhemminkin vaikea tunnistaa oma halu siitä, mitä muut itseltä haluaa.
Hitaasti. Alat ottaa selvää mistä pidät ja lopetat teeskentelyn itsellesi ja muille. Pysähdyt miettimään. Se oma persoona tulee esiin siinä prosessin aikana sitten.