Tykkääkö kukaan nainen hiljaisista miehistä?

Jos on luonteeltaan hiljainen se on ok, mutta hyvin usein hiljaisen ihmisen naamarin takana on estoja tai pelkoja, ahdistustakin, jotkut estot voi olla vakaviakin. Aijemmin opettettiin ettei mies saa näyttää tunteitaan jne. Jos ei osaa yhtään olla luontevasti, jossain vaiheessa jotain purkaantuu. Tunsin ihmisen joka yhtäkkiä itki kuin pieni lapsi, kun pato avautui koulukiusaamisista 20v aijemmin.  Oli outo tilanne. Mietin kuinka paljon helpompaa olisi ollut jos hän olisi ajemmin puhunut tai hakenut apua sielunsa kipuun. Oli vain oppinut olemaan hiljaa.

Normaalistikin jutteleva mies muuttuu jossain kohtaa tuppisuuksi, ja vastsuksia saa nyhtää, joten ei kiitos miestä, joka on jo valmiiksi tuppisuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tykkää, siksi seuranhakuilmoituksissa toistuu aina sana: huumorintajuinen (=kovaääninen vitsinkertoja)

Näin minäkin olen vähän ajatellut, että kun naiset hakee huumorintajuista miestä, niin ne hakee jotain joka heittää jatkuvaa läppää kuin joku aamuradion miesjuontaja. 

Itse en heitä missään nimessä mitään rehvakasta jatkuvaa läppää, eikä se aamuradio-miesjuontajien ( Jaajo jne) läppä ole muutenkaan sitä mitä minun suustani kuulisi. Mutta en kait silti ole täysin huumorintajutonkaan, koska satunnaisesti kun mieleen tulee jotain absurdia tilannehuumoria ja sanon sitten ajatukseni ääneen, niin saan kyllä porukan nauramaan aika kovaakin. En vain tee sitä kovin usein.

t. ap

Mä en tiedä yhtäkään naista ketä Jaajon kaltaisten tyyppien huonot, mauttomat ja loppuunkulutetut jutut naurauttaisi. Mä olen aina ymmärtänyt, että tietty miestyyppi (lippiskansa) on se, joka Jaajonkin pitää elinvoimaisena. Tuon tyyppisille "naisten naurattajille" naiset nauravat lähinnä kohteliaisuudesta, kun eivät halua toisen nolaavan itseään täydellisesti.

Jos itse sanon etsiväni huumorintajuista miestä, toivon miestä joka ymmärtää minun huumoriani. Nokkeluutta, mustaa huumoria, sarkasmia ja juurikin tilanteiden vetämistä ihan absurdeihin sfääreihin.

Tulee mieleen, että ei ole kovin älykäs, jos ei saa sanottua mihinkään mitään järkevää, eikä mikään kiinnosta. Erityisen paha on tuo passiivisuus, että mikään ei kiinnosta. Ihan yhtä paha kuin koko ajan hölöttäminen. Itseäni ei viehätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäisin, mutta mietityttää miten miten seksi sujuu hiljaisen miehen kanssa. Uskaltavatko he koskea naiseen kunnolla?

Uskallan koskea kunnolla. Toki se on myönnettävä, että olen enemmän sellaisen, sanotaan vaikka rakastelun kannalla, kuin eläimellisen panemisen.

t. ap

Kuulostaa hyvältä. Mutta, osaatko ja kykenetkö oikeasti syvälliseen keskusteluun esim. maailman ilmiöistä, politiikasta, seksistä jne. Itketkö koskaan ja miten muuten tunneälykkyys ilmenee?

Mun mies on hölö- hölöseppo työkuvioissa, mutta kotona muutamalla sanalla kommunikoiva sohvanurkkamörkö. Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että ei ole kovin älykäs, jos ei saa sanottua mihinkään mitään järkevää, eikä mikään kiinnosta. Erityisen paha on tuo passiivisuus, että mikään ei kiinnosta. Ihan yhtä paha kuin koko ajan hölöttäminen. Itseäni ei viehätä.

Ei tästäkään viestistä kovin älykästä vaikutelmaa tule. Kannattaa lukea se aloitus. Ap nimenomaa sanoo, että kyllä keskustelua syntyy, etenkin kiinnostavista asioista, small talk tuottaa lähinnä haasteita. Ei ap anna itsestään mitenkään passiivista kuvaa, mulle tulee mieleen, että hän on vain enemmän kuuntelijatyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäisin, mutta mietityttää miten miten seksi sujuu hiljaisen miehen kanssa. Uskaltavatko he koskea naiseen kunnolla?

Jos hiljainen mies on ujo, seksi on usein estoista.

Minä olen ainakin sitä mieltä, että seksi - rakastelu - on vuorovaikutusta, eräänlaista kommunikaatiota siis.

Jos mies on huono ja arka kommunikoimaan puhumalla, on iso todennäköisyys sille, että hän ei ole ainakaan pidemmän päälle hyvä ja taitava seksikumppani.

Tietysti aina joku saattaa yllättää, mutta usein rakastelutaidot ja hyvät vuorovaikutustaidot parisuhteessa käyvät usein käsi kädessä. Tämä ei tarkoita sitä, että työpaikan kahvihuoneen supliikkimies olisi paras seksissä, vaan sitä, että jos miehellä ei ole kovin hyviä vuorovaikutustaitoja edes parisuhdekumppanin kanssa, en löisi vetoa siitä, että hän olisi myöskään hyvä ja huomioiva rakastaja.

Kuin mieheni! Joku rooli päällä töissä?Näillä mennään toistaiseksi.

Minä olen hiljainen, lyhyt ja köyhä mies. Olen kuin ilmaa naisille.

Tämä on nyt vähän kinkkinen kysymys.

Tarkoittaako myös hiljainen mies sitä, ettei hän osaa kommunikoida halujaan, tarpeitaan ja tunteitaan? Esim kun keskustellaan tärkeistä asioista, osaako hiljainen mies niistä puhua asiallisesti ja syvällisesti, vai työntääkö hän nopeasti asiat pois, ettei niistä tarvitse puhua? Olen huomannut, että joillain hiljaisilla ihmisillä tuo tuppaa olemaan ongelmana, kun ei osata keskustella omasta itsestä, tuntemuksesta ja parisuhteesta, mikä aiheuttaa sitten paljon ongelmia. Tosin on samaa ongelmaa myös kovasti puhuvissa ihmisissä myös.

Itse tykkään rauhallisista miehistä, eikä paljoa tarvitse puhua. Mutta jos ei ole mitään yhteistä puhuttavaa eikä parisuhteestakaan pysty puhumaan niin eihän sellainen parisuhde koskaan toimi pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tykkää, siksi seuranhakuilmoituksissa toistuu aina sana: huumorintajuinen (=kovaääninen vitsinkertoja)

Näin minäkin olen vähän ajatellut, että kun naiset hakee huumorintajuista miestä, niin ne hakee jotain joka heittää jatkuvaa läppää kuin joku aamuradion miesjuontaja. 

Itse en heitä missään nimessä mitään rehvakasta jatkuvaa läppää, eikä se aamuradio-miesjuontajien ( Jaajo jne) läppä ole muutenkaan sitä mitä minun suustani kuulisi. Mutta en kait silti ole täysin huumorintajutonkaan, koska satunnaisesti kun mieleen tulee jotain absurdia tilannehuumoria ja sanon sitten ajatukseni ääneen, niin saan kyllä porukan nauramaan aika kovaakin. En vain tee sitä kovin usein.

t. ap

Mä en tiedä yhtäkään naista ketä Jaajon kaltaisten tyyppien huonot, mauttomat ja loppuunkulutetut jutut naurauttaisi. Mä olen aina ymmärtänyt, että tietty miestyyppi (lippiskansa) on se, joka Jaajonkin pitää elinvoimaisena. Tuon tyyppisille "naisten naurattajille" naiset nauravat lähinnä kohteliaisuudesta, kun eivät halua toisen nolaavan itseään täydellisesti.

Jos itse sanon etsiväni huumorintajuista miestä, toivon miestä joka ymmärtää minun huumoriani. Nokkeluutta, mustaa huumoria, sarkasmia ja juurikin tilanteiden vetämistä ihan absurdeihin sfääreihin.

Tuskin näillä vitsikkäillä radiojuontajilla kuitenkaan naisista pulaa on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että ei ole kovin älykäs, jos ei saa sanottua mihinkään mitään järkevää, eikä mikään kiinnosta. Erityisen paha on tuo passiivisuus, että mikään ei kiinnosta. Ihan yhtä paha kuin koko ajan hölöttäminen. Itseäni ei viehätä.

Ei tästäkään viestistä kovin älykästä vaikutelmaa tule. Kannattaa lukea se aloitus. Ap nimenomaa sanoo, että kyllä keskustelua syntyy, etenkin kiinnostavista asioista, small talk tuottaa lähinnä haasteita. Ei ap anna itsestään mitenkään passiivista kuvaa, mulle tulee mieleen, että hän on vain enemmän kuuntelijatyyppiä.

"Toki jos on joku aihe, joka minua erityisesti kiinnostaa, otan siihen osaa aktiivisestikin ja varmaan kevyesti jopa innostun."

Eli voi olla, että kiinnostus rajoittuu vain pienelle erikoisalalle, kuten esim. autisteilla. Huomaa sana erityisesti, hän ei kirjoita, että olisi monipuolisesti kiinnostunut maailman aiheista. Todennäköisemmin hän ei osallistu syvällisiin keskusteluihin, koska ne eivät häntä kiinnosta, eikä ole siksi monipuolista yleissivistystä. Kyllä itselleni tästä nyt vaan tulee todella passiivinen autistinen mielikuva. Itseäni ei kiinnosta. En pidä myöskään fiksuna käytöksenä, että jurotetaan hiljaa puhumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tykkää, siksi seuranhakuilmoituksissa toistuu aina sana: huumorintajuinen (=kovaääninen vitsinkertoja)

Näin minäkin olen vähän ajatellut, että kun naiset hakee huumorintajuista miestä, niin ne hakee jotain joka heittää jatkuvaa läppää kuin joku aamuradion miesjuontaja. 

Itse en heitä missään nimessä mitään rehvakasta jatkuvaa läppää, eikä se aamuradio-miesjuontajien ( Jaajo jne) läppä ole muutenkaan sitä mitä minun suustani kuulisi. Mutta en kait silti ole täysin huumorintajutonkaan, koska satunnaisesti kun mieleen tulee jotain absurdia tilannehuumoria ja sanon sitten ajatukseni ääneen, niin saan kyllä porukan nauramaan aika kovaakin. En vain tee sitä kovin usein.

t. ap

Mä en tiedä yhtäkään naista ketä Jaajon kaltaisten tyyppien huonot, mauttomat ja loppuunkulutetut jutut naurauttaisi. Mä olen aina ymmärtänyt, että tietty miestyyppi (lippiskansa) on se, joka Jaajonkin pitää elinvoimaisena. Tuon tyyppisille "naisten naurattajille" naiset nauravat lähinnä kohteliaisuudesta, kun eivät halua toisen nolaavan itseään täydellisesti.

Jos itse sanon etsiväni huumorintajuista miestä, toivon miestä joka ymmärtää minun huumoriani. Nokkeluutta, mustaa huumoria, sarkasmia ja juurikin tilanteiden vetämistä ihan absurdeihin sfääreihin.

Tuskin näillä vitsikkäillä radiojuontajilla kuitenkaan naisista pulaa on

No naisista ja naisista. Laatukysymys, helppohannoja riittää, kun tarpeeksi koijaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että ei ole kovin älykäs, jos ei saa sanottua mihinkään mitään järkevää, eikä mikään kiinnosta. Erityisen paha on tuo passiivisuus, että mikään ei kiinnosta. Ihan yhtä paha kuin koko ajan hölöttäminen. Itseäni ei viehätä.

Ei tästäkään viestistä kovin älykästä vaikutelmaa tule. Kannattaa lukea se aloitus. Ap nimenomaa sanoo, että kyllä keskustelua syntyy, etenkin kiinnostavista asioista, small talk tuottaa lähinnä haasteita. Ei ap anna itsestään mitenkään passiivista kuvaa, mulle tulee mieleen, että hän on vain enemmän kuuntelijatyyppiä.

"Toki jos on joku aihe, joka minua erityisesti kiinnostaa, otan siihen osaa aktiivisestikin ja varmaan kevyesti jopa innostun."

Eli voi olla, että kiinnostus rajoittuu vain pienelle erikoisalalle, kuten esim. autisteilla. Huomaa sana erityisesti, hän ei kirjoita, että olisi monipuolisesti kiinnostunut maailman aiheista. Todennäköisemmin hän ei osallistu syvällisiin keskusteluihin, koska ne eivät häntä kiinnosta, eikä ole siksi monipuolista yleissivistystä. Kyllä itselleni tästä nyt vaan tulee todella passiivinen autistinen mielikuva. Itseäni ei kiinnosta. En pidä myöskään fiksuna käytöksenä, että jurotetaan hiljaa puhumatta.

ei välttämättä ole edes autismia, vaan todella yleinen piirre varsinkin niille, jotka ovat pelanneet koko nuoruutensa tietokonepelejä ja videopelejä, joilla on jäänyt niiden sosiaalisten taitojen kehittäminen todella olemattomaksi. Nuo pelit myös aiheuttavat sitä, että ne kiinnostuksen kohteet ja kyky puhua eri asioista jää todella suppeaksi. 

En pidä liian puheliaista ihmisistä yleensäkään. Alkaa väsyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että ei ole kovin älykäs, jos ei saa sanottua mihinkään mitään järkevää, eikä mikään kiinnosta. Erityisen paha on tuo passiivisuus, että mikään ei kiinnosta. Ihan yhtä paha kuin koko ajan hölöttäminen. Itseäni ei viehätä.

Ei tästäkään viestistä kovin älykästä vaikutelmaa tule. Kannattaa lukea se aloitus. Ap nimenomaa sanoo, että kyllä keskustelua syntyy, etenkin kiinnostavista asioista, small talk tuottaa lähinnä haasteita. Ei ap anna itsestään mitenkään passiivista kuvaa, mulle tulee mieleen, että hän on vain enemmän kuuntelijatyyppiä.

"Toki jos on joku aihe, joka minua erityisesti kiinnostaa, otan siihen osaa aktiivisestikin ja varmaan kevyesti jopa innostun."

Eli voi olla, että kiinnostus rajoittuu vain pienelle erikoisalalle, kuten esim. autisteilla. Huomaa sana erityisesti, hän ei kirjoita, että olisi monipuolisesti kiinnostunut maailman aiheista. Todennäköisemmin hän ei osallistu syvällisiin keskusteluihin, koska ne eivät häntä kiinnosta, eikä ole siksi monipuolista yleissivistystä. Kyllä itselleni tästä nyt vaan tulee todella passiivinen autistinen mielikuva. Itseäni ei kiinnosta. En pidä myöskään fiksuna käytöksenä, että jurotetaan hiljaa puhumatta.

No tottahan toki palstamamma pystyy tekemään autismidiagnoosin pelkän aloituksen perusteella.

Edelleenkin, kiinnostumattomuus, osallistumattomuus syvällisiin keskusteluihin, yleissivistyksen puute ja jurottaminen ovat sinun tulkintojasi. Minä näen tuon ihan vain yksinkertaisesti niin, että aloittaja on ihan tavallinen introvertti, joka mielummin väkijoukossa vetäytyy, mutta kahdenkeskeisissä/tuttujen kanssa käydyissä keskusteluissa on osallistuvampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tykkää, siksi seuranhakuilmoituksissa toistuu aina sana: huumorintajuinen (=kovaääninen vitsinkertoja)

Näin minäkin olen vähän ajatellut, että kun naiset hakee huumorintajuista miestä, niin ne hakee jotain joka heittää jatkuvaa läppää kuin joku aamuradion miesjuontaja. 

Itse en heitä missään nimessä mitään rehvakasta jatkuvaa läppää, eikä se aamuradio-miesjuontajien ( Jaajo jne) läppä ole muutenkaan sitä mitä minun suustani kuulisi. Mutta en kait silti ole täysin huumorintajutonkaan, koska satunnaisesti kun mieleen tulee jotain absurdia tilannehuumoria ja sanon sitten ajatukseni ääneen, niin saan kyllä porukan nauramaan aika kovaakin. En vain tee sitä kovin usein.

t. ap

Mä en tiedä yhtäkään naista ketä Jaajon kaltaisten tyyppien huonot, mauttomat ja loppuunkulutetut jutut naurauttaisi. Mä olen aina ymmärtänyt, että tietty miestyyppi (lippiskansa) on se, joka Jaajonkin pitää elinvoimaisena. Tuon tyyppisille "naisten naurattajille" naiset nauravat lähinnä kohteliaisuudesta, kun eivät halua toisen nolaavan itseään täydellisesti.

Jos itse sanon etsiväni huumorintajuista miestä, toivon miestä joka ymmärtää minun huumoriani. Nokkeluutta, mustaa huumoria, sarkasmia ja juurikin tilanteiden vetämistä ihan absurdeihin sfääreihin.

Tuskin näillä vitsikkäillä radiojuontajilla kuitenkaan naisista pulaa on

Niin, kyllähän yhtä junttia miestä kohden löytyy yleensä se vastinkappalekin. Ja tosiaan, tuskin Jaajokaan on niin vastenmielinen kuin hänen julkisuusroolinsa. Toivottavasti ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että ei ole kovin älykäs, jos ei saa sanottua mihinkään mitään järkevää, eikä mikään kiinnosta. Erityisen paha on tuo passiivisuus, että mikään ei kiinnosta. Ihan yhtä paha kuin koko ajan hölöttäminen. Itseäni ei viehätä.

Ei tästäkään viestistä kovin älykästä vaikutelmaa tule. Kannattaa lukea se aloitus. Ap nimenomaa sanoo, että kyllä keskustelua syntyy, etenkin kiinnostavista asioista, small talk tuottaa lähinnä haasteita. Ei ap anna itsestään mitenkään passiivista kuvaa, mulle tulee mieleen, että hän on vain enemmän kuuntelijatyyppiä.

"Toki jos on joku aihe, joka minua erityisesti kiinnostaa, otan siihen osaa aktiivisestikin ja varmaan kevyesti jopa innostun."

Eli voi olla, että kiinnostus rajoittuu vain pienelle erikoisalalle, kuten esim. autisteilla. Huomaa sana erityisesti, hän ei kirjoita, että olisi monipuolisesti kiinnostunut maailman aiheista. Todennäköisemmin hän ei osallistu syvällisiin keskusteluihin, koska ne eivät häntä kiinnosta, eikä ole siksi monipuolista yleissivistystä. Kyllä itselleni tästä nyt vaan tulee todella passiivinen autistinen mielikuva. Itseäni ei kiinnosta. En pidä myöskään fiksuna käytöksenä, että jurotetaan hiljaa puhumatta.

ei välttämättä ole edes autismia, vaan todella yleinen piirre varsinkin niille, jotka ovat pelanneet koko nuoruutensa tietokonepelejä ja videopelejä, joilla on jäänyt niiden sosiaalisten taitojen kehittäminen todella olemattomaksi. Nuo pelit myös aiheuttavat sitä, että ne kiinnostuksen kohteet ja kyky puhua eri asioista jää todella suppeaksi. 

Uteliaisuus on yksi älykkyyden merkki. On ihan sisäsyntyistä, onko kiinnostunut asioista vai ei. Jos vain tietokonepelit kiinnostavat niin kertoohan se jostakin.

Riippuu ihan mitä hiljaisella tarkoitetaan. Oma miesystäväni kokee itse olevansa hiljainen ja hänelle on siitä usein sanottu, että on hiljainen. Itse en ole tätä hiljaista puolta hänestä vielä löytänyt, koska keskustelee kuitenkin mun kanssa ihan normaalisti, kuuntelee ja kommentoi, puhuu myös oma-aloitteisesti itse ja voidaan jutella aina ihan mistä tahansa. Ei me mitenkään jatkuvasti olla äänessä, mutta ei ole mitään vaivaantunutta hiljaisuutta vaan puhutaan silloin kun se on luonnollista ja ollaan hiljaa silloin kun se on luonnollista. Huomaan kyllä millon hänen hiljaisuudellaan on joku syvempi merkitys ja kysyn silloin mikä on. Toisaalta itsekään en osaa mitään small talkia joten minuakin jotkut ihmiset saattavat luonnehtia hiljaiseksi. 

En kyllä kestäisi mitään ekstroverttiä joka olisi kokoajan äänessä, mutta en myöskään sitä jos oman kumppanin kanssa ei voisi kesksutella mistään. Edellinen miesystäväni oli sellainen joka ei oikeasti puhunut koskaan _yhtään_mitään. Saattoi yksisanaisesti vastata jos häneltä jotain kysyi, mutta ei ikinä puhunut oma-aloitteisesti eikä voitu jutella mistään, koska kaikki keskustelu oli lähinnä yksinpuhumista. 

No en mä mitään umpimielistä jurottajaa halua, mutta hiljainen on enemmän kuin jees.

Sellainen supersuulas ja muka-nokkela helppoheikki on todella raskasta seuraa etenkin pidemmän päälle ja lähinnä se tekisi mieli naulata kielestään seinään kiinni.

Parasta on mies jonka seurassa on helppo viihtyä ihan hiljaakin.