Onko parhaiden peruskoululaisten taso noussut vai arvostelustandardit laskeneet?

Sanoisin, että oppilasaines on taidollisesti ja tiedollisesti polarisoitunut pahemman kerran. Toisaalta on niitä, jotka ovat kiinnostuneita asioista ja tekevät ahkerasti työtä saadakseen hyvät arvosanat ja päästäkseen hyvin jatko-opintoihin. Mutta toisaalta on sitten surullisen suuri joukko oppilaita, joita opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Kouluun tullaan, jos tullaan, kavereita tapaamaan ja ehkä syömään, mutta siinä kaikki. Nämä kuvittelevat usein, että kun opettaja on kerran selittänyt uuden asian, niin he ovat oppineet sen, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.  Opettelu on jäänyt kokonaan pois päiväohjelmasta. Ulkoa ei osata edes kertotaulua tai vähän ylemmillä luokilla esim. vieraiden kielten keskeisimpiä kielioppisääntöjä tai matematiikan kaavoja. Kun sitten ei menestytä kokeissa, niin syyhän on tietenkin huonossa opetuksessa. Ihanko totta?

Te vanhemmat, jotka niin herkästi kaadatte kaiken syyn kullanmurujenne huonosta koulumenestyksestä opettajan niskoille, oletteko perillä siitä, millaiset "Rovaniemen markkinat" oppitunneilla vallitsee. Kun samaan opetusryhmään herrojen päätöksellä sijoitetaan normaalien oppilaiden lisäksi joukko opiskelukyvyttömiä ja / tai käytöshäiriöisiä lapsia sekä lähes ummikkoja maahanmuuttajalapsia, niin mihin se opettaja repeää, kun suurin osa ajasta menee näiden integroitujen oppilaiden rauhoittelussa ja auttamisessa. Ne opinhaluiset jäävät ilman opetusta ja ohjausta, vaikka heillä olisi mahdollisuudet menestyä erinomaisesti. Niin, kuinka monella av-mammalla esim. on kokemusta noin 30 lapsen metelöivän ja riehuvan joukkion ohjaamisesta? Suosittelen, pyrkikää sijaiseksi, niin ehkä ääni kellossa muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on polarisoitunut. Osa on ihan tajuttoman taitavia ja osa ei osaa paljon mitään. Tämä näkyy noissa huippulukioissa, joissa on oikeasti ihan paljon ja monialaisesti osaavia nuoria. 

Joo. Kyllä mun liki kympin keskiarvolla huippulukiossa opiskeleva lapsi on ihan oikeassa paikassa ja painii eri sarjassa kuin minä kasipuolen oppilas olin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden taso on aivan merkittävästi laskenut yli 20-vuotisen urani aikana ainakin omassa aineessani.

Varmasti se väkisinkin jossain määrin vaikuttaa niin, että tulee annettua arvosanoja helpommin. Yritän kyllä välttää sitä, ja nykyään minulla onkin luokkia, joihin ei voi yhtäkään kiitettävää antaa. Ennen luokassa kuin luokassa oli kiitettäviä oppilaita.

Toinen vaikuttava seikka on jatkuva vaatimus ns. tukea ja auttaa heikkoja oppilaita. Jos oppilas menestyy huonosti, nykyään se on opettajan vika.

Oppilas voi saada tuetusti hommia tehtyä. Todellisuudessa hän ei tietenkään osaa hyvin, koska mikään ei pysy päässä eikä oppilas kykene itsenäisesti tekemään samaa. Kun yhtälöön lisätään vielä vanhempien painostus ja odotukset, se voi johtaa siihen, että opettaja osin ehkä tiedostamattaan antaa armon käydä oikeudesta.

Asteikon yläpäässä on sitten se ongelma, että opettaja tietysti haluaa parasta oppilailleen ja toivoo heidän pääsevän siihen kouluun, johon he haluavat. Ei sitä halua olla se tiukkis, joka tuhoaa lahjakkaan nuoren unelman. Ja kun annetaan koko ajan parempia arvosanoja, keskiarvorajat vain nousevat.

Niille, jotka kuittailevat, että voisimme vain noudattaa opsin kriteereitä, totean niiden olevan monessa mielessä varsin viitteellisiä ja tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi kirjoitelmien arviointi on hyvin subjektiivista. Eikä sekään ole niin yksiselitteistä, mikä on kiitettävää osaamista vaikkapa kirjallisuushistoriassa.

T. Yläkoulun äikänope

Osaatko vetää yhtäläisyysmerkkejä minkään asian välillä, jos oppilaiden taso laskee opetuksessasi?

Opettajan työ = ei mitään tulosvastuuta.

Provoilla yrität, mutta vastataan nyt.

Siinä vaiheessa, kun oppilaat tulevat minun opetukseeni, he ovat käyneet koulua jo kuusi vuotta. Oppilaiden lähtötasoon seiskalla minä en voi vaikuttaa. Oppilaani ovat olleet peräisin monilta kymmeniltä eri luokanopettajilta. Vaikea kuvitella, että he kaikki olisivat surkeita.

Eniten tason laskuun vaikuttaa välinpitämätön asenne, keskittymiskyvyn puute ja lukemisen ja vaivannäön tehokas välttely.

Minä olen opettajana mielestäni parempi nyt kuin urani alussa. Mutta eipä se vain näy tuloksissa, koska toisin kuin 20 vuotta sitten, kukaan oppilas ei enää lue lehtiä, seuraa uutisia, lue kirjoja, kirjoita kirjeitä tai päiväkirjaa jne. Harvalle on enää luettu leikki-iän jälkeen, eikä monessa kodissa enää keskustella.

Kukaan ei opi hyväksi lukijaksi, keskustelijaksi, puhujaksi tai kirjoittajaksi lusimalla pitkin hampain kolme tuntia äikkää viikossa, vaikka opettaja olisi millainen fakiiri vain.

Jos opettaja olisi muutakin kuin pitkien lomien ja lyhyiden työpäivien perässä, niin hän voisi innostaa oppilaitaan.

Ennen opettaja oli esimerkillinen ja veti esim harrastustoimintaa ja innosti oppilaitaan.

Nykyään opettaja tuntuu ajattelevan, että hän voi käydä alkossa ja baarissa ja se on ihan ok esimerkkiä nuorille.

Jäikö sulta ottamatta ne siniset pillerit taas tänään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko ennen paremmin, mutta ainakin kaikki meistä lama-ajan koululaisista osaamme monia perustaitoja, joita ei nykyään vaadita edes isommilta koululaisilta. Kouluissa opiskellaan pelaamalla tietopelejä padeilla, mutta harva osaa vaikkapa kätellä oikein. :D

Ja moni nykykoululainen osaa monia perustaitoja, joita vanhemmat eivät hallitse ollenkaan. Kumpi on tärkeämpi taito 2022 ja korona-aikana, digitaidot vai se että osaa kätellä?

Nää on aina hauskoja nää "ennen oli kaikki paremmin" kun ihmetellään ettei nykynuori osaa hiihtää tai sitoa viehesolmua, mut sit itse ei osata ottaa kuvakaappausta eikä poistua Facebook-ryhmästä.

Kysäsepä nykynuorelta jotain kansioista (minne tallensit sen?) tai pyydä liittämään liitetiedosto sähköpostiin Niin kösittämätrömön surkeat tietotekniset taidot, jos ne ei ole tiktokkia ja youtubea, että joku saa kädestä pitäen opettaa työelämässä

Kyllä kaikki tuntemani nuoret osaa. Läheskään kaikki 40+ ei.

Opettajana (tietotekniikka) olen täysin eri mieltä. Kun kysyy, minne tallensit tiedoston, tiedostoa aletaan etsimään, koska tietokone ei toimikaan kuin puhelin. Usein myös tiedosto katosi jonnekin tallentaessa, kun se pitäisi palauttaa Löytyy sitten jostain oletuskansiosta lopulta (onneksi). Pelkästään liitetiedostojen etsiminen on tuskaa Tai ei tunneta ohjelmia siinä määrin, että osattaisiin sähköpostiin lisätä tiedostoja. Jakamisessa saattaa esiintyä linkkejä tietokoneen tallennusmediaan ikään kuin se oli url.

40+ vuotiaat ovat juuri niitä, jotka ovat oppineet käyttämään aikoinaan tietokoneita dos-pohjalta ja joutuneet opettelemaan tiedostojärjestelmän. Nykynuoriso elää ajalla, jossa täppäillään ja no, täppäillään lisää..

Vierailija kirjoitti:

Erikoisuuksia oman koululaiseni tavisluokalta:

- Pulpeteilla, pöydillä ym. saa istua.

- Opiskelu hoidetaan tableteilla, varsinaista käsinkirjoittamista on vähän.

- Osalla luokkalaisista on erioikeuksia mm. välituntiulkoilun sekä lelujen tuomisen suhteen.

- Jos jotain ei halua tehdä, ei yleensä ole pakko. Ope keksii jotain muuta.

Kyseessä eivät ole ekaluokkalaiset...

Onnea vain tulevaisuuden työelämä!

Vierailija kirjoitti:

Taso on laskenut (esim. pisa-testit), mutta luokalle ei saisi jättää-

------------->

Tuloksena arvostelun löystyminen.

Kumpi olisi parempi, jäädä kerran peruskoulun aikana luokalleen vai käydä vielä kymppiluokka? Voiko tehdä molemmat asiat jos on oikein hankalaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden taso on aivan merkittävästi laskenut yli 20-vuotisen urani aikana ainakin omassa aineessani.

Varmasti se väkisinkin jossain määrin vaikuttaa niin, että tulee annettua arvosanoja helpommin. Yritän kyllä välttää sitä, ja nykyään minulla onkin luokkia, joihin ei voi yhtäkään kiitettävää antaa. Ennen luokassa kuin luokassa oli kiitettäviä oppilaita.

Toinen vaikuttava seikka on jatkuva vaatimus ns. tukea ja auttaa heikkoja oppilaita. Jos oppilas menestyy huonosti, nykyään se on opettajan vika.

Oppilas voi saada tuetusti hommia tehtyä. Todellisuudessa hän ei tietenkään osaa hyvin, koska mikään ei pysy päässä eikä oppilas kykene itsenäisesti tekemään samaa. Kun yhtälöön lisätään vielä vanhempien painostus ja odotukset, se voi johtaa siihen, että opettaja osin ehkä tiedostamattaan antaa armon käydä oikeudesta.

Asteikon yläpäässä on sitten se ongelma, että opettaja tietysti haluaa parasta oppilailleen ja toivoo heidän pääsevän siihen kouluun, johon he haluavat. Ei sitä halua olla se tiukkis, joka tuhoaa lahjakkaan nuoren unelman. Ja kun annetaan koko ajan parempia arvosanoja, keskiarvorajat vain nousevat.

Niille, jotka kuittailevat, että voisimme vain noudattaa opsin kriteereitä, totean niiden olevan monessa mielessä varsin viitteellisiä ja tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi kirjoitelmien arviointi on hyvin subjektiivista. Eikä sekään ole niin yksiselitteistä, mikä on kiitettävää osaamista vaikkapa kirjallisuushistoriassa.

T. Yläkoulun äikänope

Osaatko vetää yhtäläisyysmerkkejä minkään asian välillä, jos oppilaiden taso laskee opetuksessasi?

Opettajan työ = ei mitään tulosvastuuta.

Provoilla yrität, mutta vastataan nyt.

Siinä vaiheessa, kun oppilaat tulevat minun opetukseeni, he ovat käyneet koulua jo kuusi vuotta. Oppilaiden lähtötasoon seiskalla minä en voi vaikuttaa. Oppilaani ovat olleet peräisin monilta kymmeniltä eri luokanopettajilta. Vaikea kuvitella, että he kaikki olisivat surkeita.

Eniten tason laskuun vaikuttaa välinpitämätön asenne, keskittymiskyvyn puute ja lukemisen ja vaivannäön tehokas välttely.

Minä olen opettajana mielestäni parempi nyt kuin urani alussa. Mutta eipä se vain näy tuloksissa, koska toisin kuin 20 vuotta sitten, kukaan oppilas ei enää lue lehtiä, seuraa uutisia, lue kirjoja, kirjoita kirjeitä tai päiväkirjaa jne. Harvalle on enää luettu leikki-iän jälkeen, eikä monessa kodissa enää keskustella.

Kukaan ei opi hyväksi lukijaksi, keskustelijaksi, puhujaksi tai kirjoittajaksi lusimalla pitkin hampain kolme tuntia äikkää viikossa, vaikka opettaja olisi millainen fakiiri vain.

Ehkä olet taantunut ja leipiintynyt 20 vuodessa. Siksi oppilaasi eivät kehity kuten uran alussa.

Vierailija kirjoitti:

Luokkiin on tuotu niin heikkoja oppilaita että opetuksen, kokeiden ja muiden näyttöjen arviointikriteerit ovat muuttuneet. Ysi ja kymppi on aiempaa helpompi saada. Jos vaatisi samoja näyttöjä kuin 20 vuotta sitten, ei kymppejä juurikaan tulisi, mutta toisaalta hylättyjä tulisi runsaasti... Ja siitä ei reksit tykkää.

T. Ope

En ymmärrä. Eli sehän on valehtelua, todistukset ei vastaa todellista osaamista.

Lapseni sai nyt n. 8 keskiarvon todistuksen, miten voi olla mahdollista, että tällä keskiarvolla hän on erityisen tuen tarpeessa opettajien mukaan?

Ainakin todella moni nuori uupuu nykyään. Se on jotain hyvin huolestuttavaa.

Kyllä meillä lasten koulunumerot vastaavat aivan täydellisesti sitä luokkaa mitä se oli meillä vanhemmillakin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden taso on aivan merkittävästi laskenut yli 20-vuotisen urani aikana ainakin omassa aineessani.

Varmasti se väkisinkin jossain määrin vaikuttaa niin, että tulee annettua arvosanoja helpommin. Yritän kyllä välttää sitä, ja nykyään minulla onkin luokkia, joihin ei voi yhtäkään kiitettävää antaa. Ennen luokassa kuin luokassa oli kiitettäviä oppilaita.

Toinen vaikuttava seikka on jatkuva vaatimus ns. tukea ja auttaa heikkoja oppilaita. Jos oppilas menestyy huonosti, nykyään se on opettajan vika.

Oppilas voi saada tuetusti hommia tehtyä. Todellisuudessa hän ei tietenkään osaa hyvin, koska mikään ei pysy päässä eikä oppilas kykene itsenäisesti tekemään samaa. Kun yhtälöön lisätään vielä vanhempien painostus ja odotukset, se voi johtaa siihen, että opettaja osin ehkä tiedostamattaan antaa armon käydä oikeudesta.

Asteikon yläpäässä on sitten se ongelma, että opettaja tietysti haluaa parasta oppilailleen ja toivoo heidän pääsevän siihen kouluun, johon he haluavat. Ei sitä halua olla se tiukkis, joka tuhoaa lahjakkaan nuoren unelman. Ja kun annetaan koko ajan parempia arvosanoja, keskiarvorajat vain nousevat.

Niille, jotka kuittailevat, että voisimme vain noudattaa opsin kriteereitä, totean niiden olevan monessa mielessä varsin viitteellisiä ja tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi kirjoitelmien arviointi on hyvin subjektiivista. Eikä sekään ole niin yksiselitteistä, mikä on kiitettävää osaamista vaikkapa kirjallisuushistoriassa.

T. Yläkoulun äikänope

Osaatko vetää yhtäläisyysmerkkejä minkään asian välillä, jos oppilaiden taso laskee opetuksessasi?

Opettajan työ = ei mitään tulosvastuuta.

Provoilla yrität, mutta vastataan nyt.

Siinä vaiheessa, kun oppilaat tulevat minun opetukseeni, he ovat käyneet koulua jo kuusi vuotta. Oppilaiden lähtötasoon seiskalla minä en voi vaikuttaa. Oppilaani ovat olleet peräisin monilta kymmeniltä eri luokanopettajilta. Vaikea kuvitella, että he kaikki olisivat surkeita.

Eniten tason laskuun vaikuttaa välinpitämätön asenne, keskittymiskyvyn puute ja lukemisen ja vaivannäön tehokas välttely.

Minä olen opettajana mielestäni parempi nyt kuin urani alussa. Mutta eipä se vain näy tuloksissa, koska toisin kuin 20 vuotta sitten, kukaan oppilas ei enää lue lehtiä, seuraa uutisia, lue kirjoja, kirjoita kirjeitä tai päiväkirjaa jne. Harvalle on enää luettu leikki-iän jälkeen, eikä monessa kodissa enää keskustella.

Kukaan ei opi hyväksi lukijaksi, keskustelijaksi, puhujaksi tai kirjoittajaksi lusimalla pitkin hampain kolme tuntia äikkää viikossa, vaikka opettaja olisi millainen fakiiri vain.

Ehkä olet taantunut ja leipiintynyt 20 vuodessa. Siksi oppilaasi eivät kehity kuten uran alussa.

Oikeasti noloa yrittää vängätä syyn olevan yksittäisessä opettajassa. Ei se ole. Olen eri äikänope kuin aiempi kirjoittaja, mutta havaintoni ovat täsmälleen samat. Oppilaiden osaaminen seiskaluokan alussa heikkenee vuosi vuodelta, emmekä me aineenopettajat pysty ihmeisiin. Opetussuunnitelman mukaan edettäessä uusiakin sisältöjä olisi yläkoulussa opetettavana sen verran paljon, ettei joka kirjoitustehtävän yhteydessä enää ehtisi kerrata sitä, että virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy päättövälimerkkiin. Vaan kerrattava on, eivätkä nekään oppilaat, joiden motivaatiolla ennen sai kiitettävän, välttämättä tällaisia perusasioitakaan hallitse.

Ensi vuoden kaseistani ja yseistäni yksikään ei ole saanut minulta kymppiä äikässä tänä tai viime vuonna. Ysitkin alkavat olla harvassa. Kasiin alkaa riittää, että on tehnyt kaikki tehtävät edes kohtuullisesti. Sanavarasto on suurimmalla osalla köyhää, tavallisiakaan sanoja eivät edes äidinkieliset oppilaat osaa välttämättä taivuttaa oikein. Kuvaavaa on, että yhdelläkin luokalla paras suomen kielen osaajani on maahanmuuttajaoppilas, jonka äidinkieli on jokin muu. Hänellä on kunnianhimoa ja viitseliäisyyttä paneutua oppimiseen, kun taas monet äidinkieliset eivät lue mitään, seuraa uutisia tai edes taida keskustella kotona vanhempiensa kanssa parin sanan mittaisia kokonaisuuksia laajemmin. Pidän työstäni ja suhtaudun oppilaisiini paljon myönteisemmin kuin tästä saattaa saada käsityksen - mutta taso todellakin on laskenut ihan niiden viimeisten kymmenen vuoden aikana, jotka olen tätä tilannetta omakohtaisesti seurannut.

Silloin 80-luvulla, kun minä olin lapsi, kaikki lukivat kirjoja.

Nykypäivänä tavalliset lapset eivät lue ollenkaan, hyvät oppilaat muutaman kirjan vuodessa.

En minäkään enää lue niin paljon kuin vanhempani lukivat. Minä olen nytkin tietokoneella sen sijaan, että olisi lukemassa kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden taso on aivan merkittävästi laskenut yli 20-vuotisen urani aikana ainakin omassa aineessani.

Varmasti se väkisinkin jossain määrin vaikuttaa niin, että tulee annettua arvosanoja helpommin. Yritän kyllä välttää sitä, ja nykyään minulla onkin luokkia, joihin ei voi yhtäkään kiitettävää antaa. Ennen luokassa kuin luokassa oli kiitettäviä oppilaita.

Toinen vaikuttava seikka on jatkuva vaatimus ns. tukea ja auttaa heikkoja oppilaita. Jos oppilas menestyy huonosti, nykyään se on opettajan vika.

Oppilas voi saada tuetusti hommia tehtyä. Todellisuudessa hän ei tietenkään osaa hyvin, koska mikään ei pysy päässä eikä oppilas kykene itsenäisesti tekemään samaa. Kun yhtälöön lisätään vielä vanhempien painostus ja odotukset, se voi johtaa siihen, että opettaja osin ehkä tiedostamattaan antaa armon käydä oikeudesta.

Asteikon yläpäässä on sitten se ongelma, että opettaja tietysti haluaa parasta oppilailleen ja toivoo heidän pääsevän siihen kouluun, johon he haluavat. Ei sitä halua olla se tiukkis, joka tuhoaa lahjakkaan nuoren unelman. Ja kun annetaan koko ajan parempia arvosanoja, keskiarvorajat vain nousevat.

Niille, jotka kuittailevat, että voisimme vain noudattaa opsin kriteereitä, totean niiden olevan monessa mielessä varsin viitteellisiä ja tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi kirjoitelmien arviointi on hyvin subjektiivista. Eikä sekään ole niin yksiselitteistä, mikä on kiitettävää osaamista vaikkapa kirjallisuushistoriassa.

T. Yläkoulun äikänope

Osaatko vetää yhtäläisyysmerkkejä minkään asian välillä, jos oppilaiden taso laskee opetuksessasi?

Opettajan työ = ei mitään tulosvastuuta.

Provoilla yrität, mutta vastataan nyt.

Siinä vaiheessa, kun oppilaat tulevat minun opetukseeni, he ovat käyneet koulua jo kuusi vuotta. Oppilaiden lähtötasoon seiskalla minä en voi vaikuttaa. Oppilaani ovat olleet peräisin monilta kymmeniltä eri luokanopettajilta. Vaikea kuvitella, että he kaikki olisivat surkeita.

Eniten tason laskuun vaikuttaa välinpitämätön asenne, keskittymiskyvyn puute ja lukemisen ja vaivannäön tehokas välttely.

Minä olen opettajana mielestäni parempi nyt kuin urani alussa. Mutta eipä se vain näy tuloksissa, koska toisin kuin 20 vuotta sitten, kukaan oppilas ei enää lue lehtiä, seuraa uutisia, lue kirjoja, kirjoita kirjeitä tai päiväkirjaa jne. Harvalle on enää luettu leikki-iän jälkeen, eikä monessa kodissa enää keskustella.

Kukaan ei opi hyväksi lukijaksi, keskustelijaksi, puhujaksi tai kirjoittajaksi lusimalla pitkin hampain kolme tuntia äikkää viikossa, vaikka opettaja olisi millainen fakiiri vain.

Tämähän se on syynä. Kuvitellaan, ettei tietoa tarvitse päntätä, kun sen saa netistä nopeasti. Joku saattaa tietää jostakin pikkujutuista kaiken, mutta laajempaa yleistietoa on vain harvalla ja he kyllä erottuvat joukossa. Oppimisvaikeuksista kärsiviä on paljon, mutta intelligenssivaje ei saa vaikuttaa arviointiin ja sitten muiden numerot pitää suhteuttaa tähän. Huonoja numeroita ei saa antaa, ettei tule paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko ennen paremmin, mutta ainakin kaikki meistä lama-ajan koululaisista osaamme monia perustaitoja, joita ei nykyään vaadita edes isommilta koululaisilta. Kouluissa opiskellaan pelaamalla tietopelejä padeilla, mutta harva osaa vaikkapa kätellä oikein. :D

Ja moni nykykoululainen osaa monia perustaitoja, joita vanhemmat eivät hallitse ollenkaan. Kumpi on tärkeämpi taito 2022 ja korona-aikana, digitaidot vai se että osaa kätellä?

Nää on aina hauskoja nää "ennen oli kaikki paremmin" kun ihmetellään ettei nykynuori osaa hiihtää tai sitoa viehesolmua, mut sit itse ei osata ottaa kuvakaappausta eikä poistua Facebook-ryhmästä.

Kyllä monet vanhat asiat ovat ihan käyttökelpoisia tänäänkin. Moni nykyoppilaista ei osaa solmia edes kengän nauhojaan. Kyllä monet liikunnalliset taidot olisivat hyödyllisiä tänäänkin, ei yläkoulun oppilaan tarvitsisi painaa yli sataa kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että oppilasaines on taidollisesti ja tiedollisesti polarisoitunut pahemman kerran. Toisaalta on niitä, jotka ovat kiinnostuneita asioista ja tekevät ahkerasti työtä saadakseen hyvät arvosanat ja päästäkseen hyvin jatko-opintoihin. Mutta toisaalta on sitten surullisen suuri joukko oppilaita, joita opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Kouluun tullaan, jos tullaan, kavereita tapaamaan ja ehkä syömään, mutta siinä kaikki. Nämä kuvittelevat usein, että kun opettaja on kerran selittänyt uuden asian, niin he ovat oppineet sen, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.  Opettelu on jäänyt kokonaan pois päiväohjelmasta. Ulkoa ei osata edes kertotaulua tai vähän ylemmillä luokilla esim. vieraiden kielten keskeisimpiä kielioppisääntöjä tai matematiikan kaavoja. Kun sitten ei menestytä kokeissa, niin syyhän on tietenkin huonossa opetuksessa. Ihanko totta?

Te vanhemmat, jotka niin herkästi kaadatte kaiken syyn kullanmurujenne huonosta koulumenestyksestä opettajan niskoille, oletteko perillä siitä, millaiset "Rovaniemen markkinat" oppitunneilla vallitsee. Kun samaan opetusryhmään herrojen päätöksellä sijoitetaan normaalien oppilaiden lisäksi joukko opiskelukyvyttömiä ja / tai käytöshäiriöisiä lapsia sekä lähes ummikkoja maahanmuuttajalapsia, niin mihin se opettaja repeää, kun suurin osa ajasta menee näiden integroitujen oppilaiden rauhoittelussa ja auttamisessa. Ne opinhaluiset jäävät ilman opetusta ja ohjausta, vaikka heillä olisi mahdollisuudet menestyä erinomaisesti. Niin, kuinka monella av-mammalla esim. on kokemusta noin 30 lapsen metelöivän ja riehuvan joukkion ohjaamisesta? Suosittelen, pyrkikää sijaiseksi, niin ehkä ääni kellossa muuttuu. 

Ja nimenomaan pitemmäksi aikaa, ettette vain tee asioita valmiiksi tehdyn tuntisuunnitelman ja materiaalin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden taso on aivan merkittävästi laskenut yli 20-vuotisen urani aikana ainakin omassa aineessani.

Varmasti se väkisinkin jossain määrin vaikuttaa niin, että tulee annettua arvosanoja helpommin. Yritän kyllä välttää sitä, ja nykyään minulla onkin luokkia, joihin ei voi yhtäkään kiitettävää antaa. Ennen luokassa kuin luokassa oli kiitettäviä oppilaita.

Toinen vaikuttava seikka on jatkuva vaatimus ns. tukea ja auttaa heikkoja oppilaita. Jos oppilas menestyy huonosti, nykyään se on opettajan vika.

Oppilas voi saada tuetusti hommia tehtyä. Todellisuudessa hän ei tietenkään osaa hyvin, koska mikään ei pysy päässä eikä oppilas kykene itsenäisesti tekemään samaa. Kun yhtälöön lisätään vielä vanhempien painostus ja odotukset, se voi johtaa siihen, että opettaja osin ehkä tiedostamattaan antaa armon käydä oikeudesta.

Asteikon yläpäässä on sitten se ongelma, että opettaja tietysti haluaa parasta oppilailleen ja toivoo heidän pääsevän siihen kouluun, johon he haluavat. Ei sitä halua olla se tiukkis, joka tuhoaa lahjakkaan nuoren unelman. Ja kun annetaan koko ajan parempia arvosanoja, keskiarvorajat vain nousevat.

Niille, jotka kuittailevat, että voisimme vain noudattaa opsin kriteereitä, totean niiden olevan monessa mielessä varsin viitteellisiä ja tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi kirjoitelmien arviointi on hyvin subjektiivista. Eikä sekään ole niin yksiselitteistä, mikä on kiitettävää osaamista vaikkapa kirjallisuushistoriassa.

T. Yläkoulun äikänope

Osaatko vetää yhtäläisyysmerkkejä minkään asian välillä, jos oppilaiden taso laskee opetuksessasi?

Opettajan työ = ei mitään tulosvastuuta.

Provoilla yrität, mutta vastataan nyt.

Siinä vaiheessa, kun oppilaat tulevat minun opetukseeni, he ovat käyneet koulua jo kuusi vuotta. Oppilaiden lähtötasoon seiskalla minä en voi vaikuttaa. Oppilaani ovat olleet peräisin monilta kymmeniltä eri luokanopettajilta. Vaikea kuvitella, että he kaikki olisivat surkeita.

Eniten tason laskuun vaikuttaa välinpitämätön asenne, keskittymiskyvyn puute ja lukemisen ja vaivannäön tehokas välttely.

Minä olen opettajana mielestäni parempi nyt kuin urani alussa. Mutta eipä se vain näy tuloksissa, koska toisin kuin 20 vuotta sitten, kukaan oppilas ei enää lue lehtiä, seuraa uutisia, lue kirjoja, kirjoita kirjeitä tai päiväkirjaa jne. Harvalle on enää luettu leikki-iän jälkeen, eikä monessa kodissa enää keskustella.

Kukaan ei opi hyväksi lukijaksi, keskustelijaksi, puhujaksi tai kirjoittajaksi lusimalla pitkin hampain kolme tuntia äikkää viikossa, vaikka opettaja olisi millainen fakiiri vain.

Ehkä olet taantunut ja leipiintynyt 20 vuodessa. Siksi oppilaasi eivät kehity kuten uran alussa.

Oikeasti noloa yrittää vängätä syyn olevan yksittäisessä opettajassa. Ei se ole. Olen eri äikänope kuin aiempi kirjoittaja, mutta havaintoni ovat täsmälleen samat. Oppilaiden osaaminen seiskaluokan alussa heikkenee vuosi vuodelta, emmekä me aineenopettajat pysty ihmeisiin. Opetussuunnitelman mukaan edettäessä uusiakin sisältöjä olisi yläkoulussa opetettavana sen verran paljon, ettei joka kirjoitustehtävän yhteydessä enää ehtisi kerrata sitä, että virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy päättövälimerkkiin. Vaan kerrattava on, eivätkä nekään oppilaat, joiden motivaatiolla ennen sai kiitettävän, välttämättä tällaisia perusasioitakaan hallitse.

Ensi vuoden kaseistani ja yseistäni yksikään ei ole saanut minulta kymppiä äikässä tänä tai viime vuonna. Ysitkin alkavat olla harvassa. Kasiin alkaa riittää, että on tehnyt kaikki tehtävät edes kohtuullisesti. Sanavarasto on suurimmalla osalla köyhää, tavallisiakaan sanoja eivät edes äidinkieliset oppilaat osaa välttämättä taivuttaa oikein. Kuvaavaa on, että yhdelläkin luokalla paras suomen kielen osaajani on maahanmuuttajaoppilas, jonka äidinkieli on jokin muu. Hänellä on kunnianhimoa ja viitseliäisyyttä paneutua oppimiseen, kun taas monet äidinkieliset eivät lue mitään, seuraa uutisia tai edes taida keskustella kotona vanhempiensa kanssa parin sanan mittaisia kokonaisuuksia laajemmin. Pidän työstäni ja suhtaudun oppilaisiini paljon myönteisemmin kuin tästä saattaa saada käsityksen - mutta taso todellakin on laskenut ihan niiden viimeisten kymmenen vuoden aikana, jotka olen tätä tilannetta omakohtaisesti seurannut.

Mutta eikö ole todella mystistä, että samaan aikaan kun oppilaiden taso on laskenut kuin lehmänhäntä, on kiitettävien arvosanojen määritelmää jatkuvasti tiukennettu - ja siitä huolimatta jatko-opintoihin vaaditaan aina vain korkeampia keskiarvoja.

En sinua siis arvostele, kunhan ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden taso on aivan merkittävästi laskenut yli 20-vuotisen urani aikana ainakin omassa aineessani.

Varmasti se väkisinkin jossain määrin vaikuttaa niin, että tulee annettua arvosanoja helpommin. Yritän kyllä välttää sitä, ja nykyään minulla onkin luokkia, joihin ei voi yhtäkään kiitettävää antaa. Ennen luokassa kuin luokassa oli kiitettäviä oppilaita.

Toinen vaikuttava seikka on jatkuva vaatimus ns. tukea ja auttaa heikkoja oppilaita. Jos oppilas menestyy huonosti, nykyään se on opettajan vika.

Oppilas voi saada tuetusti hommia tehtyä. Todellisuudessa hän ei tietenkään osaa hyvin, koska mikään ei pysy päässä eikä oppilas kykene itsenäisesti tekemään samaa. Kun yhtälöön lisätään vielä vanhempien painostus ja odotukset, se voi johtaa siihen, että opettaja osin ehkä tiedostamattaan antaa armon käydä oikeudesta.

Asteikon yläpäässä on sitten se ongelma, että opettaja tietysti haluaa parasta oppilailleen ja toivoo heidän pääsevän siihen kouluun, johon he haluavat. Ei sitä halua olla se tiukkis, joka tuhoaa lahjakkaan nuoren unelman. Ja kun annetaan koko ajan parempia arvosanoja, keskiarvorajat vain nousevat.

Niille, jotka kuittailevat, että voisimme vain noudattaa opsin kriteereitä, totean niiden olevan monessa mielessä varsin viitteellisiä ja tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi kirjoitelmien arviointi on hyvin subjektiivista. Eikä sekään ole niin yksiselitteistä, mikä on kiitettävää osaamista vaikkapa kirjallisuushistoriassa.

T. Yläkoulun äikänope

Osaatko vetää yhtäläisyysmerkkejä minkään asian välillä, jos oppilaiden taso laskee opetuksessasi?

Opettajan työ = ei mitään tulosvastuuta.

Provoilla yrität, mutta vastataan nyt.

Siinä vaiheessa, kun oppilaat tulevat minun opetukseeni, he ovat käyneet koulua jo kuusi vuotta. Oppilaiden lähtötasoon seiskalla minä en voi vaikuttaa. Oppilaani ovat olleet peräisin monilta kymmeniltä eri luokanopettajilta. Vaikea kuvitella, että he kaikki olisivat surkeita.

Eniten tason laskuun vaikuttaa välinpitämätön asenne, keskittymiskyvyn puute ja lukemisen ja vaivannäön tehokas välttely.

Minä olen opettajana mielestäni parempi nyt kuin urani alussa. Mutta eipä se vain näy tuloksissa, koska toisin kuin 20 vuotta sitten, kukaan oppilas ei enää lue lehtiä, seuraa uutisia, lue kirjoja, kirjoita kirjeitä tai päiväkirjaa jne. Harvalle on enää luettu leikki-iän jälkeen, eikä monessa kodissa enää keskustella.

Kukaan ei opi hyväksi lukijaksi, keskustelijaksi, puhujaksi tai kirjoittajaksi lusimalla pitkin hampain kolme tuntia äikkää viikossa, vaikka opettaja olisi millainen fakiiri vain.

Ehkä olet taantunut ja leipiintynyt 20 vuodessa. Siksi oppilaasi eivät kehity kuten uran alussa.

Oikeasti noloa yrittää vängätä syyn olevan yksittäisessä opettajassa. Ei se ole. Olen eri äikänope kuin aiempi kirjoittaja, mutta havaintoni ovat täsmälleen samat. Oppilaiden osaaminen seiskaluokan alussa heikkenee vuosi vuodelta, emmekä me aineenopettajat pysty ihmeisiin. Opetussuunnitelman mukaan edettäessä uusiakin sisältöjä olisi yläkoulussa opetettavana sen verran paljon, ettei joka kirjoitustehtävän yhteydessä enää ehtisi kerrata sitä, että virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy päättövälimerkkiin. Vaan kerrattava on, eivätkä nekään oppilaat, joiden motivaatiolla ennen sai kiitettävän, välttämättä tällaisia perusasioitakaan hallitse.

Ensi vuoden kaseistani ja yseistäni yksikään ei ole saanut minulta kymppiä äikässä tänä tai viime vuonna. Ysitkin alkavat olla harvassa. Kasiin alkaa riittää, että on tehnyt kaikki tehtävät edes kohtuullisesti. Sanavarasto on suurimmalla osalla köyhää, tavallisiakaan sanoja eivät edes äidinkieliset oppilaat osaa välttämättä taivuttaa oikein. Kuvaavaa on, että yhdelläkin luokalla paras suomen kielen osaajani on maahanmuuttajaoppilas, jonka äidinkieli on jokin muu. Hänellä on kunnianhimoa ja viitseliäisyyttä paneutua oppimiseen, kun taas monet äidinkieliset eivät lue mitään, seuraa uutisia tai edes taida keskustella kotona vanhempiensa kanssa parin sanan mittaisia kokonaisuuksia laajemmin. Pidän työstäni ja suhtaudun oppilaisiini paljon myönteisemmin kuin tästä saattaa saada käsityksen - mutta taso todellakin on laskenut ihan niiden viimeisten kymmenen vuoden aikana, jotka olen tätä tilannetta omakohtaisesti seurannut.

Mutta eikö ole todella mystistä, että samaan aikaan kun oppilaiden taso on laskenut kuin lehmänhäntä, on kiitettävien arvosanojen määritelmää jatkuvasti tiukennettu - ja siitä huolimatta jatko-opintoihin vaaditaan aina vain korkeampia keskiarvoja.

En sinua siis arvostele, kunhan ihmettelen.

Polarisaatio on syynä tähän, kuten aiemminkin on sanottu.

Luokista yhä useammin puuttuu se keskiporukka. Luokkien aikasyöppöinä ovat ne integroidut ja diagnosoidut, jotka pääsevät aivan älyttömän tuen ja tuuppauksen avulla sinne vitosen arvosanoihin. Heidän ehdoillaan opetusta pyöritetään. Sisällöistä ei ehditä likimainkaan samaa kuin ennen, kun aika menee kurinpitoon ja kertaamiseen.

Sitten löytyy se oikeasti lahjakas, mutta pieni porukka, jotka saavat järjestään näistä yhä suppeammista kokeista kiitettäviä. He oppivat muusta luokasta huolimatta omien taitojensa ansiosta. Kiitettävän saa helpommin kuin ennen siksi, että tarvittavia tietoja on vähemmän. Oikeasti lahjakkaille koulu on nykyään naurettavan helppoa. Heidän keskiarvonsa nousee ja he hilaavat sisäänpääsyrajoja ylemmäs.

Se entinen 7-8 tason porukka on vajonnut sinne alta seiskan arvosanoihin. Heillä olisi töitä tekemällä mahdollisuus 8-9 arvosanoihin, mutta he eivät ehdi saamaan open tukea eivätkä itse viitsi tai osaa panostaa. Tämä on se menetetty sukupolvi, joka surettaa kaikkein eniten.

T. Ope

Opettajilta hyviä puheenvuoroja. Lisään vielä, että koska arvioinnin pitää perustua muuhunkin kuin kokeisiin, on tällä ollut arvosanoja nostava vaikutus. Moni tekee kiitettävästi projektit ja tuntityöt sekä läksyt ja saa siksi paremman arvosanan kuin 20 vuotta sitten, jolloin koervosanoja katsottiin enemmän. Esseetä et voi nykyään kokeeseen laittaa kun juuri kukaan ei saa siihen tekstiä. Huomaamatta olemme helpottaneet siellä ja täällä tason laskiessa ja tottakai tämä aiheuttaa arvosanainflaatiota.

Arvostelu on löystynyt ja oppilasmateriaali on muuttunut. Opsin tavoitteet ovat osin hyvinkin erilaisia kuin ennen, hyvässä ja pahassa. Yläkouluun tulee oppilaita, jotka eivät osaa kertotaulua ja kaavojen opettelu on mahdotonta. Maristaan kun pitäisi osata pythagoraan lause ulkoa tai osata laskea kuution tilavuus ilman, että katsoo kaavan kirjasta. Mielestäni peruskaavat (pinta-alat, tilavuudet) olisi hyvä osata ulkoa, koska niitä saattaa tarvita arkielämässä. Olen erkkaope ja olen vuosien aikana joutunut ihmettelemään sitä miten ennen 5-6 saanut oppilas saa nykyään 7. Olen todella huolissani näistä 7 saaneista oppilaista, koska osaamisen taso ei vastaa sitä mitä pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden taso on aivan merkittävästi laskenut yli 20-vuotisen urani aikana ainakin omassa aineessani.

Varmasti se väkisinkin jossain määrin vaikuttaa niin, että tulee annettua arvosanoja helpommin. Yritän kyllä välttää sitä, ja nykyään minulla onkin luokkia, joihin ei voi yhtäkään kiitettävää antaa. Ennen luokassa kuin luokassa oli kiitettäviä oppilaita.

Toinen vaikuttava seikka on jatkuva vaatimus ns. tukea ja auttaa heikkoja oppilaita. Jos oppilas menestyy huonosti, nykyään se on opettajan vika.

Oppilas voi saada tuetusti hommia tehtyä. Todellisuudessa hän ei tietenkään osaa hyvin, koska mikään ei pysy päässä eikä oppilas kykene itsenäisesti tekemään samaa. Kun yhtälöön lisätään vielä vanhempien painostus ja odotukset, se voi johtaa siihen, että opettaja osin ehkä tiedostamattaan antaa armon käydä oikeudesta.

Asteikon yläpäässä on sitten se ongelma, että opettaja tietysti haluaa parasta oppilailleen ja toivoo heidän pääsevän siihen kouluun, johon he haluavat. Ei sitä halua olla se tiukkis, joka tuhoaa lahjakkaan nuoren unelman. Ja kun annetaan koko ajan parempia arvosanoja, keskiarvorajat vain nousevat.

Niille, jotka kuittailevat, että voisimme vain noudattaa opsin kriteereitä, totean niiden olevan monessa mielessä varsin viitteellisiä ja tulkinnanvaraisia. Esimerkiksi kirjoitelmien arviointi on hyvin subjektiivista. Eikä sekään ole niin yksiselitteistä, mikä on kiitettävää osaamista vaikkapa kirjallisuushistoriassa.

T. Yläkoulun äikänope

Osaatko vetää yhtäläisyysmerkkejä minkään asian välillä, jos oppilaiden taso laskee opetuksessasi?

Opettajan työ = ei mitään tulosvastuuta.

Provoilla yrität, mutta vastataan nyt.

Siinä vaiheessa, kun oppilaat tulevat minun opetukseeni, he ovat käyneet koulua jo kuusi vuotta. Oppilaiden lähtötasoon seiskalla minä en voi vaikuttaa. Oppilaani ovat olleet peräisin monilta kymmeniltä eri luokanopettajilta. Vaikea kuvitella, että he kaikki olisivat surkeita.

Eniten tason laskuun vaikuttaa välinpitämätön asenne, keskittymiskyvyn puute ja lukemisen ja vaivannäön tehokas välttely.

Minä olen opettajana mielestäni parempi nyt kuin urani alussa. Mutta eipä se vain näy tuloksissa, koska toisin kuin 20 vuotta sitten, kukaan oppilas ei enää lue lehtiä, seuraa uutisia, lue kirjoja, kirjoita kirjeitä tai päiväkirjaa jne. Harvalle on enää luettu leikki-iän jälkeen, eikä monessa kodissa enää keskustella.

Kukaan ei opi hyväksi lukijaksi, keskustelijaksi, puhujaksi tai kirjoittajaksi lusimalla pitkin hampain kolme tuntia äikkää viikossa, vaikka opettaja olisi millainen fakiiri vain.

Ehkä olet taantunut ja leipiintynyt 20 vuodessa. Siksi oppilaasi eivät kehity kuten uran alussa.

Oikeasti noloa yrittää vängätä syyn olevan yksittäisessä opettajassa. Ei se ole. Olen eri äikänope kuin aiempi kirjoittaja, mutta havaintoni ovat täsmälleen samat. Oppilaiden osaaminen seiskaluokan alussa heikkenee vuosi vuodelta, emmekä me aineenopettajat pysty ihmeisiin. Opetussuunnitelman mukaan edettäessä uusiakin sisältöjä olisi yläkoulussa opetettavana sen verran paljon, ettei joka kirjoitustehtävän yhteydessä enää ehtisi kerrata sitä, että virke alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy päättövälimerkkiin. Vaan kerrattava on, eivätkä nekään oppilaat, joiden motivaatiolla ennen sai kiitettävän, välttämättä tällaisia perusasioitakaan hallitse.

Ensi vuoden kaseistani ja yseistäni yksikään ei ole saanut minulta kymppiä äikässä tänä tai viime vuonna. Ysitkin alkavat olla harvassa. Kasiin alkaa riittää, että on tehnyt kaikki tehtävät edes kohtuullisesti. Sanavarasto on suurimmalla osalla köyhää, tavallisiakaan sanoja eivät edes äidinkieliset oppilaat osaa välttämättä taivuttaa oikein. Kuvaavaa on, että yhdelläkin luokalla paras suomen kielen osaajani on maahanmuuttajaoppilas, jonka äidinkieli on jokin muu. Hänellä on kunnianhimoa ja viitseliäisyyttä paneutua oppimiseen, kun taas monet äidinkieliset eivät lue mitään, seuraa uutisia tai edes taida keskustella kotona vanhempiensa kanssa parin sanan mittaisia kokonaisuuksia laajemmin. Pidän työstäni ja suhtaudun oppilaisiini paljon myönteisemmin kuin tästä saattaa saada käsityksen - mutta taso todellakin on laskenut ihan niiden viimeisten kymmenen vuoden aikana, jotka olen tätä tilannetta omakohtaisesti seurannut.

Sanavarasto kasvaa vain lukemalla. Lapsella, jolle luetaan, tai joka lukee itse, on moninkertainen sanavarasto verrattuna lapseen, joka vain työnnetään systeemiin ja toivotaan parasta.

Kaikki vanhemmat, jotka syyttävät opettajia lastensa huonosta koulumenestyksestä, voisivat katsoa peiliin ja ajatella omaa osuuttaan lastensa kehittymisestä ennen koulun alkua. Siinä on kuitenkin muutama vuosi aikaa opettaa lapselle tärkeitä perusasioita, joista hänelle on hyötyä menestymiseen koulussa.

Se älypuhelin opettaa lasta vain käyttämään sitä.