Lue keskustelun säännöt.
Sain gradusta nelosen ja tunnen epäonnistuneeni
06.06.2022 |
Olenko aivan hölmö, kun mietin valmistumisen lykkäämistä ja arvosanan hivuttamista vielä vitoseen? Työni oli hyvin lähellä korkeinta arvosanaa, mutta jäi sitten kuitenkin neloseen.
Tiedän että tämä on typerää, mutta silti tuntuu, että jää harmittamaan! Onko ketään harmittanut myöhemmin gradun arvosana?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kysy niitä arvosanoja enää koskaan, koska ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Koko gradusi on aivan turha, vaikka tuntui ehkä koko elämältä. Se on nyt jo unohdettu arkistoon, lukeekohan sitä edes kukaan koskaan. Mitään vaikutusta sillä ei ainakaan ole mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi sinua töihin jos tietäisin tuon. Siis että käytät aikaasi hinkkaamiseen täydellisyyteen saakka.
Juuri näin. Työelämässä ei kukaan asiakas halua täydellisesti toimivaa tuotetta, jota joudutaan odottamaan ties kuinka kauan ja joka maksaa paljon.
He haluavat nopeasti ja halvalla kohtalaisesti toimivan.
Täydellisyyteen pyrkivä työntekijä on työnantajalle rasite. Hän panttaa työtulostaan loputtomiin, koska ei ole itse työhönsä tyytyväinen.
Mieluummin joustava itselleen armelias tyyppi kuin perfektionisti, joka ajautuu ennen pitkää burnouttiin, pitkille sairaslomille ja lopulta ennenaikaiselle eläkkeelle.
Satoja asiantuntijatason henkilöitä haastatelleena ja palkanneena en kyllä juuri koskaan katellut gradun arvosanoja. Muutama päättötyö oli sellainen, että se kiinnosti meitä työnantajana, kun etsimme juuri kyseistä osaamista. Silloinkaan ei arvosana kiinnostanut.
Suunnilleen noin oma lapseni kertoi, kun kysyin, saako kukaan gradusta viitosta.