Miten tama lapsiperheen arki voi olla nain puuduttavaa? Ei mitaan muuta kuin toista kotiin ja iltahommiin. Viikonloput tappavan tylsia, ilman aikuista kaveriseuraa.

Näin se vaan on.

koko ajan kun ei saa enää katsoo videoita eikä suostu muutakaan tekemään.

Mä oon kahden lapsen kans kotona ja kyllä välillä puuduttaa ja seinät ahdistaa, mut sitten on vaan otettava sitä omaa aikaa. (mä ainakin tarvin sitä, olkoot muut mitä mieltä tahansa ja mieskin ymmärtää sen hyvin)

Sitten vaan lähden salille, jumpaan, shoppaan, kahville tai jotain. Tänään lähden ystäviäni tapaan illalla ja sitten viihteelle. Ja sitten taas kotielämä maistuu hyvin kun on tehnyt jotain muutakin.

Siinä kai se suurin vitutuksen aihe onkin.

Eikö tuu mitään mieleen?

kaikki aika menee työtekoon töissä tai kotona, mitään omaa tai yhteistä aikaa miehen kanssa ei koskaan järjesty. Kyllä sitä oikeasti joskus väsyy olemaan vain äiti ja isä, vaikka miten tästä arjesta useimmiten nauttiikin.

Ei kaiken aina tarvitse tulla kuin manulle illallisen. LApset ajoissa nukkumaan, ja kokkaatte herkkuruokaa ja nautiskelette. Monipuolistakaaa vähän seksielämäänne. Lähtekään iltaisin koko perhe ihanalle iltakävelylle kaikessa rauhassa. Sopikaa miehen kanssa vaikka molemmille yksi päivä viikossa, jolloin toinen hoitaa täysin lapset illalla, ja toinen saa tehdä mitä huvittaa.



Vaihtoehtoja riittää, jos on itse edes vähän aktiivinen.

Oman työnkin pitäisi olla tyydyttävää. Kotikin pitäisi olla mukava ja viihtyisä jne.

yksin ei huvita, miehen kanssa kahdestaan ei koskaan pääse, ja ystävillä on monta pientä lasta, eli ei nekään minnekään lähde. Ainoa konsti tavata ystäviä on lasten kanssa.

poissa? Kyllä mä ainakin ymmärsin jo sen ikäisenä varsin hyvin, jos vanhempani halusivat kahdenkeskistä aikaa, en sitten tiedä jos teillä on jotain erityisen tyhmiä tapauksia.

aika monella on esim. lastenhoitoapua sukulaisista niin, että pääsee vaikka kerran vuoteen jonnekin. 11

jotka ei nuku tai jos nukkuu, niin eriaikaan, ja isommillakaan ei ole mitään omaa elämää, vaan kotona nyhjäävät ja vahtivat, ettei vanhemmat vaan saa tehtyä enää yhtään uutta sisarusta.



Jos te haluatte vain ruikuttaa, niin antaa mennä. Asioille voi aina tehdä jotain, jos on halua, mut jos haluaa vaan marttyyrikruunun, niin rukuttakaa sitten.

järjellistä teini-ikäistä, jonka voisi palkata lastenhoitajaksi, tai jos omassa perheessä on jo lukioikäisiä lapsia, niin niille ei voi vaikka maksaa siitä, että pitäisivät sisaruksistaan joskus vaikka yön yli huolta. Koko paikakkunnalta ei mysökään löydy yhtään toista lapsiperhettä, jonka kanssa voisi tehdä välillä " vaihtareita" eli hoitaa lapsia vuoronperään.



Kyllä tää on hirveätä.

ja mitä tekemistä marttyyriudella ja lastenhoitoavun puuttumisella on keskenään, en oikein tajua? Eikö ole aika inhimillistä,että jokainen joskus valittaa sitä, mikä ottaa päähän. Vai onko täällä joku, joka ei koskaan valita väsymystä työstä tms. Miksi ei koskaan saisi valittaa.

lueskelemassa tai eri puolella taloa katsomassa telkkaria, tai ystävän luona yökylässä...



Mutta anna mä arvaan: teillä on kaksio, jossa asutte seitsemän lapsenne kanssa. Lapsilla ei ole kavereita, eikä sukulaisiakaan tunneta, koska " itse olet lapsesi tehnyt ja itse ne hoidat" - eikä kukaan enää halua edes pitää teihin yhteyttä.

Täälläkin KYSYTTIIN miten arjesta voisi saada kivempaa, mutta aina löytyy niitä, jotka hlauavat vain valittaa, koska kukaan ei TARJOA heille apua, itsehän ei koskaan pitäisi tarvita tehdä yhtään mitään.

Kyllä varmaan 90%:lta suomalaisista puuttuisi lastenhoitoapu, jos sitä pitäisi toisten heille tarjota.

Vierailija:

ja mitä tekemistä marttyyriudella ja lastenhoitoavun puuttumisella on keskenään, en oikein tajua? Eikö ole aika inhimillistä,että jokainen joskus valittaa sitä, mikä ottaa päähän. Vai onko täällä joku, joka ei koskaan valita väsymystä työstä tms. Miksi ei koskaan saisi valittaa.

En niinkään kaipaa lastenhoitoapua, vaikka joskus harvoin sekin olisi mukavaa. Onneksi sain lapset vasta vähän vanhempana, en olisi kestänyt tätä sosiaalista tyhjiötä nuorena.

tuo on juuri sitä lapsiperheen tavallista arkea, että lapset ovat kotona. Etkö koskaan kaipaa itse mitään menoja kodin ulkopuolelle? Meillä ollaan kotona 365 iltaa vuodessa koko perhe, ja vaikka lapset toki ovat iltaisin omissa huoneissaan, niin ei se minusta nyt kuitenkaan ihan sama asia ole, kuin että olisi vaikka joskus miehen kanssa kaksin tai lähtisi jonnekin. t. en muista mikä numero

joten en voi allekirjoittaa omasta puolestani tuota 90 prosenttia.