G: muuta, jotka ei juhli esim 40v juhlia, tai lapsen yo-juhlia ei pidetä, kun ei ole ketään, joka tulisi? "Uusi" paikkakunta

Sama juttu. Läheisiä ystäviä on yksi. Enää ei oikein kehtaa järjestää syntymäpäiväjuhlia tasavuosikymmeninä, kun sukulaiset alkaa olla kuolleet, ja ystäviä on tuo yksi. On noloa, kun muita ei tule. Joskus järjestin ja kutsuin porukkaa, mutta eipä sinne tulleet kuin tuo yksi ystävä ja sukulaisia. Oli noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisululaisilla ei ole varaa matkustaa yhden juhlan vuoksi.

Lapsille tämä on surullista, muistan itse lapsuudesta monet kyläilyt muissa lapsiperheissä, mummola kesät jne

Lapseni eivät ole tällaista kokeneet, olla n lähinnä uimassa tai puistoissa tai kotona.

Ap

Tämän takia olisi hyvä, jos vanhemmat osaisivat mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, ottaa vähän itseään niskasta kiinni ja hankkia sitä sosiaalista elämää.

Haluaako joku lapselleen sellaiset lapsuusmuistot, että kökittiin vaan, ei ollut mitään sosiaalista elämää ja äiti oli aina yksin?

Näin se näköjään nyt menee. En uskalla puhua ihmisille, ja kun puhun, niin kukaan ei halua tutustua minuun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähisululaisilla ei ole varaa matkustaa yhden juhlan vuoksi.

Lapsille tämä on surullista, muistan itse lapsuudesta monet kyläilyt muissa lapsiperheissä, mummola kesät jne

Lapseni eivät ole tällaista kokeneet, olla n lähinnä uimassa tai puistoissa tai kotona.

Ap

Tämän takia olisi hyvä, jos vanhemmat osaisivat mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, ottaa vähän itseään niskasta kiinni ja hankkia sitä sosiaalista elämää.

Haluaako joku lapselleen sellaiset lapsuusmuistot, että kökittiin vaan, ei ollut mitään sosiaalista elämää ja äiti oli aina yksin?

Näin se näköjään nyt menee. En uskalla puhua ihmisille, ja kun puhun, niin kukaan ei halua tutustua minuun. Ap

Sinun pitää tehdä se sinuun tutustuminen helpoksi muille ja olla avoin ja aktiivinen. Itse olen äärimmäisen introvertti, mutta olosuhteiden niin vaatiessa pystyn kääntämään esiin sosiaalisen lupsakan savolaisen itsestäni. Henkinen kotini on täällä Satakunnassa, jossa ihminensaa olla rauhassa tyhjänjauhannalta .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Entäs jos ei ole lapsia? Missä niitä ihmisiä sitten tapaa?

Töissä, omissa harrastuksissa, paikallisissa tapahtumissa, koirapuistossa . Jotkut ihmiset jopa ystävystyy naapurinsa kanssa.Kun osallistuu aktiivisesti ,ystäviä ja tuttavia löytyy. Toki se vaatii vuotovaikutustaitoja eli osaa puhua ja kuunnella.

Maaseudulla mahdotonta löytää ystäviä. Ei ole mitään tapahtumia.

Kaikilla on jo omat kaverit niin ei väkisin voi alkaa kenenkään kaveriksi.

Ei minunkaan yo- tai rippijuhliin kutsuttu muita kuin sukulaisia. Kaverini käväisi pikaisesti. Joku kutsumaton tuttava kävi, joilla oli joku erityinen syy tulla käymään. Taloyhtiön edustaja toi ruusun. 

Voisin kuvitella, että omia sukulaisia lähinnä kutsutaan myös omien lapsieni tuleviin yo-juhliin. Niistäkin vain lähisukulaiset. Eivät asu kovin lähellä hekään. Omia synttäreitäni en ole järjestänyt aikuisiällä, kun ei ole oikein ketään ketä kutsua tai en halua sukulaisia kutsua itseäni varten. Ehkä 50v. juhlat sitten vietetään vaikka miehen kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Entäs jos ei ole lapsia? Missä niitä ihmisiä sitten tapaa?

Töissä, omissa harrastuksissa, paikallisissa tapahtumissa, koirapuistossa . Jotkut ihmiset jopa ystävystyy naapurinsa kanssa.Kun osallistuu aktiivisesti ,ystäviä ja tuttavia löytyy. Toki se vaatii vuotovaikutustaitoja eli osaa puhua ja kuunnella.

Maaseudulla mahdotonta löytää ystäviä. Ei ole mitään tapahtumia.

Kaikilla on jo omat kaverit niin ei väkisin voi alkaa kenenkään kaveriksi.

Höpö höpö. Kaikki toiminta kaipaa akteeveja. Esim maa-ja kotitalousnaiset, Martat, urheiluseurat, ties minkä rakennuksen ympärille keskittyvät perinne ja historiapiorukat. Vpknkin toimia ntaan voi naiset osallistua. Kokoajan järjestetään ties mitä suulitanssia, hyväntekeväisyys tapahtumaa ja kyläpäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Entäs jos ei ole lapsia? Missä niitä ihmisiä sitten tapaa?

Töissä, omissa harrastuksissa, paikallisissa tapahtumissa, koirapuistossa . Jotkut ihmiset jopa ystävystyy naapurinsa kanssa.Kun osallistuu aktiivisesti ,ystäviä ja tuttavia löytyy. Toki se vaatii vuotovaikutustaitoja eli osaa puhua ja kuunnella.

Maaseudulla mahdotonta löytää ystäviä. Ei ole mitään tapahtumia.

Kaikilla on jo omat kaverit niin ei väkisin voi alkaa kenenkään kaveriksi.

Höpö höpö. Kaikki toiminta kaipaa akteeveja. Esim maa-ja kotitalousnaiset, Martat, urheiluseurat, ties minkä rakennuksen ympärille keskittyvät perinne ja historiapiorukat. Vpknkin toimia ntaan voi naiset osallistua. Kokoajan järjestetään ties mitä suulitanssia, hyväntekeväisyys tapahtumaa ja kyläpäiviä.

Itse tutustuin koko kylän mummeleihin kansalaisopiston kudonta piirissä . Mummelit tietää tosi hyvin kaikkien asiat.

Minä en tykkää juhlia ja siksi en ole niitä pitänyt, en edes 5- ja 6-kymppisiä, eikä ole kavereitakaan. Niitä ei ole siksi, kun itse otan aina etäisyyttä, jos jostakin meinaa liian läheinen ystävä tulla. Lapsena ja nuorena vielä yritin enemmän tutustua ja pitää yhteyttä, mutta lopulta jäin aina varakaveriksi. Sitä tunnetta en ole enää vanhempana halunnut ja siksi en tutustukaan enää muihin ja vetäydyn itse. Mun yksi lapsi ei halunnut ollenkaan yo-juhlia, muille olen ne kyllä järjestänyt, mutta sukulaisia niissä vain on käynyt. Ei nämä ole ongelmia minulle.

Ota selvää mitä paikkakunta tarjoaa: kirjasto(-auto), kesäteatteri, harraste- kerhoja (syksyllä), kursseja, museot, paikalliset nähtävyydet, markkinat, tori...

Voisit myös kutsua lapsesi tai miehesi kavereita perheineen illanistuaisiin teemana vaikka lautapeli-ilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Entäs jos ei ole lapsia? Missä niitä ihmisiä sitten tapaa?

Töissä, omissa harrastuksissa, paikallisissa tapahtumissa, koirapuistossa . Jotkut ihmiset jopa ystävystyy naapurinsa kanssa.Kun osallistuu aktiivisesti ,ystäviä ja tuttavia löytyy. Toki se vaatii vuotovaikutustaitoja eli osaa puhua ja kuunnella.

Maaseudulla mahdotonta löytää ystäviä. Ei ole mitään tapahtumia.

Kaikilla on jo omat kaverit niin ei väkisin voi alkaa kenenkään kaveriksi.

Höpö höpö. Kaikki toiminta kaipaa akteeveja. Esim maa-ja kotitalousnaiset, Martat, urheiluseurat, ties minkä rakennuksen ympärille keskittyvät perinne ja historiapiorukat. Vpknkin toimia ntaan voi naiset osallistua. Kokoajan järjestetään ties mitä suulitanssia, hyväntekeväisyys tapahtumaa ja kyläpäiviä.

Dissaajat voivat tässä mainita kylän ja paikkakunnan, jossa ei järjestetä mitään yhteistä toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Entäs jos ei ole lapsia? Missä niitä ihmisiä sitten tapaa?

Töissä, omissa harrastuksissa, paikallisissa tapahtumissa, koirapuistossa . Jotkut ihmiset jopa ystävystyy naapurinsa kanssa.Kun osallistuu aktiivisesti ,ystäviä ja tuttavia löytyy. Toki se vaatii vuotovaikutustaitoja eli osaa puhua ja kuunnella.

Maaseudulla mahdotonta löytää ystäviä. Ei ole mitään tapahtumia.

Kaikilla on jo omat kaverit niin ei väkisin voi alkaa kenenkään kaveriksi.

Höpö höpö. Kaikki toiminta kaipaa akteeveja. Esim maa-ja kotitalousnaiset, Martat, urheiluseurat, ties minkä rakennuksen ympärille keskittyvät perinne ja historiapiorukat. Vpknkin toimia ntaan voi naiset osallistua. Kokoajan järjestetään ties mitä suulitanssia, hyväntekeväisyys tapahtumaa ja kyläpäiviä.

Höpöhöpö vaan itelles. Kai mä nyt tämän kylän tunnen paremmin.

Kerran vuodessa kyläpäivät ja urheiluseurassa lapsia ehkä 5-8. Tunnen kaikki tämän kylän ihmiset ja ystäviä niistä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Entäs jos ei ole lapsia? Missä niitä ihmisiä sitten tapaa?

Töissä, omissa harrastuksissa, paikallisissa tapahtumissa, koirapuistossa . Jotkut ihmiset jopa ystävystyy naapurinsa kanssa.Kun osallistuu aktiivisesti ,ystäviä ja tuttavia löytyy. Toki se vaatii vuotovaikutustaitoja eli osaa puhua ja kuunnella.

Maaseudulla mahdotonta löytää ystäviä. Ei ole mitään tapahtumia.

Kaikilla on jo omat kaverit niin ei väkisin voi alkaa kenenkään kaveriksi.

Höpö höpö. Kaikki toiminta kaipaa akteeveja. Esim maa-ja kotitalousnaiset, Martat, urheiluseurat, ties minkä rakennuksen ympärille keskittyvät perinne ja historiapiorukat. Vpknkin toimia ntaan voi naiset osallistua. Kokoajan järjestetään ties mitä suulitanssia, hyväntekeväisyys tapahtumaa ja kyläpäiviä.

Onhan näitä, mutta ikäjakauma tällaisissa tapahtumissa on se että minun jälkeeni seuraavaksi nuorin on noin 15 vuotta minua iäkkäämpi. Onhan niiden ihmisten kanssa ihan kiva jutella sen yhden tapahtuman ajan, mutta aika vaikea on löytää noista lähtökohdista niin paljon yhteistä heidän kanssaan että voisi mitään sen suurempaa ystävyyttä alkaa viritellä.

Mä (sosiaalisena?) introverttinä inhoan suuria juhlia.

Mutta on kiva tavata yhtä tai paria ystävää kerralla, esim. kahvitella yhdessä. Siinä pääsee jutteleen kunnolla "syntyjä syviä", kuin että olis se painajaismainen sata vierasta joille pitäisi järkätä massiiviset tarjoilut ja sitten yrittää huomioida kaikkia ja pöllyttää smalltalkkia kaikkien nassuihin.

Itse saan enemmän energiaa ja hyvää mieltä pienestä ystäväporukasta kerrallaan ja megatapahtumat, joihin pitää kutsua "kaikki" serkunkumminkaimoista lähtien on piina sielulle.

Minä olen aivan päinvastainen ihminen. Tutustun helposti ja oletan sen johtuvan myönteisestä kiinnostuksesta toisesta, mutta silti en ole utelias. Todella harvoin puhun ihmisestä, joka ei ole paikalla, ja jos puhun, puhun positiivisessa hengessä.

Olin koulun lähdössä koulun päättäjäisiin, poikani perheen naapuri pysähtyi juttelemaan minulle pihalla ja onnitteli valmistujaa. Perhe ei tunne naapuria ja olivat hölmistyneitä, miten minä tunnen. Tapasin hänet muutaman kerran postilaatikolla ja sanoimme päivää, sitten parin vuoden kuluttua, tulin kysyneeksi heidän pihapensaastaan, onko se se, miksi oletin sitä. Sen jälkeen olemme aina ohi mennen jutelleet niitä näitä. Tiedän, että on innokas elämänkertojen lukija & kuuntelija .....

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Et ymmärrä miten muuttajat eivät osaa hankkia ystäviä, mutta samaan hengenvetoon toteat miten itsekään et ole opiskeluajan jälkeen löytänyt yhtäkään uutta? Oliko muita hyviä neuvoja? 

Itselläni ei ole kiinni siitä, ettei ketään tulisi, mutta inhoan juhlien järjestämistä ja koen kiusalliseksi tehdä aikuisena numeroa omista synttäreistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Et ymmärrä miten muuttajat eivät osaa hankkia ystäviä, mutta samaan hengenvetoon toteat miten itsekään et ole opiskeluajan jälkeen löytänyt yhtäkään uutta? Oliko muita hyviä neuvoja? 

Jos ymmärrät lukemaasi en sanonut etten olisi löytänyt ystäviä muutettuani. Päinvastoin , ei ole kiinostanutkaan löytää kuin sen verran tuttavia, että lapset saa leikkaa kavereita. Moni näistä toisista ihmisistä haluaisi olla enemmän tekemisissä kanssani, mutta minulla ei ole mitään halua eikä tarvetta ystävystyä sen syvemmin, sillä minulla on läheiset ystävät ja sisarusten perheet joihin panostan. Ystävyyksiä olisi siis tarjolla ja ihan itse pidän nämä tuttavuuden tasolla. Eli lapset kyläilee ja leikkii keskenään ja on harrastuskaveteita ja vanhemmat kuskaa. Itse en kutsu vanhempia meille kylään ja kieltäydyn vastaavasti kutsusta kun minua kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Et ymmärrä miten muuttajat eivät osaa hankkia ystäviä, mutta samaan hengenvetoon toteat miten itsekään et ole opiskeluajan jälkeen löytänyt yhtäkään uutta? Oliko muita hyviä neuvoja? 

Jos ymmärrät lukemaasi en sanonut etten olisi löytänyt ystäviä muutettuani. Päinvastoin , ei ole kiinostanutkaan löytää kuin sen verran tuttavia, että lapset saa leikkaa kavereita. Moni näistä toisista ihmisistä haluaisi olla enemmän tekemisissä kanssani, mutta minulla ei ole mitään halua eikä tarvetta ystävystyä sen syvemmin, sillä minulla on läheiset ystävät ja sisarusten perheet joihin panostan. Ystävyyksiä olisi siis tarjolla ja ihan itse pidän nämä tuttavuuden tasolla. Eli lapset kyläilee ja leikkii keskenään ja on harrastuskaveteita ja vanhemmat kuskaa. Itse en kutsu vanhempia meille kylään ja kieltäydyn vastaavasti kutsusta kun minua kutsutaan.

Siinähän se tuli, et halua ystävystyä.

Sitten ihmettelet kun toiset ei saa ystäviä. Just sen takia niitä ei saa kun toiset ei halua ystävystyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Entäs jos ei ole lapsia? Missä niitä ihmisiä sitten tapaa?

Töissä, omissa harrastuksissa, paikallisissa tapahtumissa, koirapuistossa . Jotkut ihmiset jopa ystävystyy naapurinsa kanssa.Kun osallistuu aktiivisesti ,ystäviä ja tuttavia löytyy. Toki se vaatii vuotovaikutustaitoja eli osaa puhua ja kuunnella.

Maaseudulla mahdotonta löytää ystäviä. Ei ole mitään tapahtumia.

Kaikilla on jo omat kaverit niin ei väkisin voi alkaa kenenkään kaveriksi.

Höpö höpö. Kaikki toiminta kaipaa akteeveja. Esim maa-ja kotitalousnaiset, Martat, urheiluseurat, ties minkä rakennuksen ympärille keskittyvät perinne ja historiapiorukat. Vpknkin toimia ntaan voi naiset osallistua. Kokoajan järjestetään ties mitä suulitanssia, hyväntekeväisyys tapahtumaa ja kyläpäiviä.

Höpöhöpö vaan itelles. Kai mä nyt tämän kylän tunnen paremmin.

Kerran vuodessa kyläpäivät ja urheiluseurassa lapsia ehkä 5-8. Tunnen kaikki tämän kylän ihmiset ja ystäviä niistä ei saa.

Varmaan tuolla asenteella ei saakaan ystäviä mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten i nämä muuttajat ei osaa hankkia ystäviä. Itse en edes kaipaa uudella paikkakunnalla ystäviä, mutta osallistun lasten takia aktiivisesti koulun ja harrastustapahtumiin. Lapsilla onkin kavereita ja kyläilypaikkoja. Se riittää minulle. Omat ystäväni ovat opiskelijalta ja sitten pidämme sisarusten perheiden kanssa yhteyttä vaikka välimatkaa onkin se 400-550 km.

Et ymmärrä miten muuttajat eivät osaa hankkia ystäviä, mutta samaan hengenvetoon toteat miten itsekään et ole opiskeluajan jälkeen löytänyt yhtäkään uutta? Oliko muita hyviä neuvoja? 

Jos ymmärrät lukemaasi en sanonut etten olisi löytänyt ystäviä muutettuani. Päinvastoin , ei ole kiinostanutkaan löytää kuin sen verran tuttavia, että lapset saa leikkaa kavereita. Moni näistä toisista ihmisistä haluaisi olla enemmän tekemisissä kanssani, mutta minulla ei ole mitään halua eikä tarvetta ystävystyä sen syvemmin, sillä minulla on läheiset ystävät ja sisarusten perheet joihin panostan. Ystävyyksiä olisi siis tarjolla ja ihan itse pidän nämä tuttavuuden tasolla. Eli lapset kyläilee ja leikkii keskenään ja on harrastuskaveteita ja vanhemmat kuskaa. Itse en kutsu vanhempia meille kylään ja kieltäydyn vastaavasti kutsusta kun minua kutsutaan.

Siinähän se tuli, et halua ystävystyä.

Sitten ihmettelet kun toiset ei saa ystäviä. Just sen takia niitä ei saa kun toiset ei halua ystävystyä.

Luulisi, että nämä ystävystymishaluiset voivat kohdata keskenään yhtä helposti kun kerran minäkin ei-ystävystymishaluisena kohtaan helposti näitä ystävystymishaluisia.