Visuaalisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ulkonäkö on kyllä naisellekkin erittäin tärkeä, jos kuvittelette että kaljamaha kaljupään joku bongaa jonkun raamikkaan komistuksen vierestä niin ainot syy on siihen paksumpi lompakko.

Kyllä kaljamahainen kaljupääkin voi päästä sänkyyn raamikkaan komistuksen kanssa, jos vain luonne on kohdillaan.

Daddy bear.

Eikö pettereille ole muita sivuja kuin vauva.fi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ulkonäkö on kyllä naisellekkin erittäin tärkeä, jos kuvittelette että kaljamaha kaljupään joku bongaa jonkun raamikkaan komistuksen vierestä niin ainot syy on siihen paksumpi lompakko.

Kyllä kaljamahainen kaljupääkin voi päästä sänkyyn raamikkaan komistuksen kanssa, jos vain luonne on kohdillaan.

Daddy bear.

Eikö pettereille ole muita sivuja kuin vauva.fi.

Kyllä he tänne mahtuvat hyvin. Itse en kyllä ole, tuo miestyyppi vain on aika suosittu homopornossa eikä mikään hylkiö naistenkaan keskuudessa, jos on raamikas. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen ulkonäkö on kyllä naisellekkin erittäin tärkeä, jos kuvittelette että kaljamaha kaljupään joku bongaa jonkun raamikkaan komistuksen vierestä niin ainot syy on siihen paksumpi lompakko.

Kyllä kaljamahainen kaljupääkin voi päästä sänkyyn raamikkaan komistuksen kanssa, jos vain luonne on kohdillaan.

Daddy bear.

Eikö pettereille ole muita sivuja kuin vauva.fi.

Kyllä he tänne mahtuvat hyvin. Itse en kyllä ole, tuo miestyyppi vain on aika suosittu homopornossa eikä mikään hylkiö naistenkaan keskuudessa, jos on raamikas. Päinvastoin.

Ai et ole vai 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit hyvin, mitä ajattelet miehestä, mutta ajatteletko sitä, miten voisit miellyttää miestä ilman omia näkemyksiäsi. Jokainen on objekti toiselle seksissä.

Minulle se on itsestäänselvyys, että molemmat ovat toistensa seksiobjekteja seksissä. Tuskin mitään suhdetta syntyykään, jos ei ole molemminpuolista kemiaa. 

Miellyttämällä sitä kemiaa ei synny, toisaalta kemian tuntu saa aikaan halun miellyttää, molemmin puolin. Jos se puuttuu, ei ole oikein mitään eikä se auta, vaikka jompikumpi kuinka yrittäisi miellyttää. Näen siis asian niin, että kaikki tapahtuu luonnostaan, ei erikseen ajattelemalla (siis sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde syttyy).

Pitkällä tähtäimellä varmaankin on näin, olen samaa mieltä. Toisen keikuttaminen hurmokseen voi tapahtua visuaalisesti esim. miestä miellyttämällä ulkoisin avuin. Naisen kohdalla visuaalisuus ei ole ehkä niin suuri juttu kuin verbaalinen viestintä tai kyky eläytyä. Kumpi on parempi? Tai pinnallisempaa? Tuohon en taas löydä vastausta.

Sinulla on hyvä käsitys siitä, mistä naiset pitävät. Kuunteleminen, puhuminen ja eräänlainen myötäily ovat erittäin suuria avuja, jotka toimivat varmaan kaikenlaisiin naisiin, luulisin. Ne ajavat ainakin osittain ulkonäön ohi mielestäni eli olen tuosta samaa mieltä. 

Mutta entäpä mies, eikö hän alun perin valitse naista, joka miellyttää häntä visuaalisesti, pukeutumisellaan jne.? Eli jos toivoo naiseltaan seksikästä pukeutumista, mies ehkä valitsee naisen, joka osaa leikitellä tyyleillä, pukeutuu vartalonmyötäisesti, feminiinisesti eikä jätkämäisesti ja/tai erittäin käytännönläheisesti? Jos nainen ei koskaan käytä korkkareita ja hameita, niin hän tuskin käyttää niitä miestä miellyttääkseen, koska hän todennäköisesti tuntee, ettei se istu hänen persoonaansa.Toisaalta suhteen arkipäiväistyminen voi saada aikaan, että naisen pukeutuminen muuttuu. Hän ei jaksa enää laittautua kuten nuorena.

Miellyttämisenhalukin on osittain nähtävissä jo alun perin suhdetta perustaessa. Eli tässä on kyse persoonallisuudesta mielestäni enemmän kuin sukupuolesta. 

Pikkuisen vedetään mutkat suoriksi, jos ajattelee, että mies valitsee naisen itseään miellyttävän ulkonäön petusteella. Ensinnäkin siinä on tuo peruskökkö asetelma, että mies poimii naisen kuin valintamyymälässä, ja nainen taas - no, tulee varmaan valituksi? Ei vastaa mun kokemusmaailmaani.

Minä ajauduin yhteen puolitutun naisen kanssa erään illanvieton päätteeksi. Hän ei tuntemani perusteella ollut mikään kumppanikandidaatti, eikä myöskään ehkä ulkoisesti sellainen joka tuolla tavalla noin vaan tulee valituksi. Taisi olla silloin hammasraudatkin aikuisella naisella. Mutta se mitä tapahtui oli aivan maagista. Mitään kovin erikoista illassa ei ollut, aloimme sattuman kautta jutella, tanssimme vähän ja jatkojen päätteeksi torkuimme sohvalla aamuun vierekkäin, ilman kontaktia ja täysissä pukeissa. Alkoholillakaan ei ollut isoa osuutta asiaan. Ja siitä illasta lähtien olemme olleet pariskunta, yli neljännesvuosisadan nyt. Muutimme käytännössä yhteen parin viikon jälkeen ja ensimmäinen yhteinen hankinta kuukauden tai kahden kuluttua oli parisänky (yllätys).

Minusta ei vieläkään tunnu siltä, että olisin tehnyt mitään valintaa millään kriteerillä, tai että kumpikaan meistä olisi millään tavalla ottanut toista omakseen. Yksinkertaisesti vain hitsaannuimme yhteen siitä yhdestä illasta, eikä sen jälkeen ollut enää mitään miettimistä. Sitä muistan heti alusta asti ajatelleeni, että hänen seurassaan sain ja tunsin pystyväni olemaan täysin oma itseni ilman mitään roolia, ja se oli minulle jotenkin hyvin tärkeä tunne.

Millään laittautumisella puolin taikka toisin ei ole ollut koskaan mitään merkitystä välillämme. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö sillä visuaalisuudella olisi mitään virkaa. Kyllä hän tykkää minua katsoa ja minä häntä, ilman vaatteita, virittäytyneenä toisen läsnäolosta... Siksi että se on juuri hän, ei siksi miltä hän näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sitä, että miehen halu nähdä naisen kauneus on paha asia, jos mies haluaa nähdä sen omalla tavallaan? Tuossa voi olla perää.

Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärtänyt.

Tarkoitan sitä, että ihan kumman osapuolen tahansa silmää voi miellyttää toiset asiat kuin toisen. Jos asioista voi puhua, voi toista miellyttää visuaalisesti niinkuin toinen haluaa, eikä torpata asioita. Seksi on yhdessäoloa, joten en tarkoita, ettei molempia tulisi kuunnella. Silti suurimman nautinnon mielestäni saa, kun antaa toiselle mitä hän haluaa. Ei tietysti yksipuolisesti aina.

Visuaalisuus niin luonnossa, arkkitehtuurissa, esineissä, huonekaluissa kuin seksissäkin on minulle tärkeää ja mieltä kiihottavaa. Voi se joskus olla myös masentavaa ja mieltä alentavaakin, mutta ei juuri ikinä samantekevää. Kaunis naisen takapuoli farkuissa, pikkareissa tai nakuna saa sydämeni hakkaamaan ja veren pakkautumaan jalkojeni väliin. Ja joskus itse aktissa, esim. naisen ottaessa suihin, se näky kun kosteat huulet liikkuvat kalun vartta edestakaisin, voi tehdä minut ihan hulluksi himosta ja kiimasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit hyvin, mitä ajattelet miehestä, mutta ajatteletko sitä, miten voisit miellyttää miestä ilman omia näkemyksiäsi. Jokainen on objekti toiselle seksissä.

Minulle se on itsestäänselvyys, että molemmat ovat toistensa seksiobjekteja seksissä. Tuskin mitään suhdetta syntyykään, jos ei ole molemminpuolista kemiaa. 

Miellyttämällä sitä kemiaa ei synny, toisaalta kemian tuntu saa aikaan halun miellyttää, molemmin puolin. Jos se puuttuu, ei ole oikein mitään eikä se auta, vaikka jompikumpi kuinka yrittäisi miellyttää. Näen siis asian niin, että kaikki tapahtuu luonnostaan, ei erikseen ajattelemalla (siis sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde syttyy).

Pitkällä tähtäimellä varmaankin on näin, olen samaa mieltä. Toisen keikuttaminen hurmokseen voi tapahtua visuaalisesti esim. miestä miellyttämällä ulkoisin avuin. Naisen kohdalla visuaalisuus ei ole ehkä niin suuri juttu kuin verbaalinen viestintä tai kyky eläytyä. Kumpi on parempi? Tai pinnallisempaa? Tuohon en taas löydä vastausta.

Sinulla on hyvä käsitys siitä, mistä naiset pitävät. Kuunteleminen, puhuminen ja eräänlainen myötäily ovat erittäin suuria avuja, jotka toimivat varmaan kaikenlaisiin naisiin, luulisin. Ne ajavat ainakin osittain ulkonäön ohi mielestäni eli olen tuosta samaa mieltä. 

Mutta entäpä mies, eikö hän alun perin valitse naista, joka miellyttää häntä visuaalisesti, pukeutumisellaan jne.? Eli jos toivoo naiseltaan seksikästä pukeutumista, mies ehkä valitsee naisen, joka osaa leikitellä tyyleillä, pukeutuu vartalonmyötäisesti, feminiinisesti eikä jätkämäisesti ja/tai erittäin käytännönläheisesti? Jos nainen ei koskaan käytä korkkareita ja hameita, niin hän tuskin käyttää niitä miestä miellyttääkseen, koska hän todennäköisesti tuntee, ettei se istu hänen persoonaansa.Toisaalta suhteen arkipäiväistyminen voi saada aikaan, että naisen pukeutuminen muuttuu. Hän ei jaksa enää laittautua kuten nuorena.

Miellyttämisenhalukin on osittain nähtävissä jo alun perin suhdetta perustaessa. Eli tässä on kyse persoonallisuudesta mielestäni enemmän kuin sukupuolesta. 

Pikkuisen vedetään mutkat suoriksi, jos ajattelee, että mies valitsee naisen itseään miellyttävän ulkonäön petusteella. Ensinnäkin siinä on tuo peruskökkö asetelma, että mies poimii naisen kuin valintamyymälässä, ja nainen taas - no, tulee varmaan valituksi? Ei vastaa mun kokemusmaailmaani.

Minä ajauduin yhteen puolitutun naisen kanssa erään illanvieton päätteeksi. Hän ei tuntemani perusteella ollut mikään kumppanikandidaatti, eikä myöskään ehkä ulkoisesti sellainen joka tuolla tavalla noin vaan tulee valituksi. Taisi olla silloin hammasraudatkin aikuisella naisella. Mutta se mitä tapahtui oli aivan maagista. Mitään kovin erikoista illassa ei ollut, aloimme sattuman kautta jutella, tanssimme vähän ja jatkojen päätteeksi torkuimme sohvalla aamuun vierekkäin, ilman kontaktia ja täysissä pukeissa. Alkoholillakaan ei ollut isoa osuutta asiaan. Ja siitä illasta lähtien olemme olleet pariskunta, yli neljännesvuosisadan nyt. Muutimme käytännössä yhteen parin viikon jälkeen ja ensimmäinen yhteinen hankinta kuukauden tai kahden kuluttua oli parisänky (yllätys).

Minusta ei vieläkään tunnu siltä, että olisin tehnyt mitään valintaa millään kriteerillä, tai että kumpikaan meistä olisi millään tavalla ottanut toista omakseen. Yksinkertaisesti vain hitsaannuimme yhteen siitä yhdestä illasta, eikä sen jälkeen ollut enää mitään miettimistä. Sitä muistan heti alusta asti ajatelleeni, että hänen seurassaan sain ja tunsin pystyväni olemaan täysin oma itseni ilman mitään roolia, ja se oli minulle jotenkin hyvin tärkeä tunne.

Millään laittautumisella puolin taikka toisin ei ole ollut koskaan mitään merkitystä välillämme. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö sillä visuaalisuudella olisi mitään virkaa. Kyllä hän tykkää minua katsoa ja minä häntä, ilman vaatteita, virittäytyneenä toisen läsnäolosta... Siksi että se on juuri hän, ei siksi miltä hän näyttää.

Tämän ketjun aihehan on visuaalisuus ja ap:n mukaan miehet ovat visuaalisempia kuin naiset. Viestini pointti vähän samanlainen kuin eräässä toisessa ketjussa eli että jos mies on alun perin valinnut vaimon, joka ei tykkää pukeutua seksikäästi, feminiinisesti, niin hän voisi ehkä ajatella asiaa sitä kautta, että vaimo olisi voitu alun perin valita sillä perusteella, että tämä arvostaa feminiinistä tyyliä pukeutumisessaan. Muussa tapauksessa on kyseessä sama kuvio kuin silloin, että mies valitsee pidättyväisen vaimon, mutta myöhemmin valittaa, kun tämä ei olekaan seksuaalisesti aktiivinen ja estoton eikä tahdo seksiä yhtä paljon kuin mies toivoisi. 

Totta kai noista molemmat ovat monimutkaisempia asioita, mutta yksi tulokulma näin ulkopuolisen näkökulmasta ongelmaan on tuo. Eli onko se sitten kovin reilua odottaa, että puoliso aivan yhtäkkiä muuttuisi toisenlaiseksi. Minusta siinä toisessa ketjussa ollut ruokavertaus oli osuva. Jos pitää Kiovan kanasta, niin ei pidä valita lautaselle tillilihaa. Jos ei pidä jostain tietystä seksistä tai tyylistä, niin siitä ei opi pitämään myöhemminkään siinäkään tapauksessa, että periaatteessa tahtoisi miellyttää kumppaniaan. 

Pariutumisesta voi puhua molemminpuolisena valintana. Joskus se on ihan konkreettinenkin valinta, jos on kaksi vaihtoehtoa, mistä valinta tehdään seurustelukumppaniksi. Myös erilaiset seuranhakupalvelut tuovat valinnat konkretian tasolle, mutta en minäkään aikoinaan tietoisesti valinnut puolisokseni hyvännäköistä miestä. Kuitenkin tein valinnan, valintoja, joilla on - kuten kaikkien puolisovalinnoilla - iso merkitys, minkä vuoksi valintoja kannattaisi myös rationalisoida. Kun sitä ei tarvitse tehdä, sopivantuntuinen ehkä on erityisen sopiva ja kaikki käy luontevasti. Niin minullekin aikoinaan tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sitä, että miehen halu nähdä naisen kauneus on paha asia, jos mies haluaa nähdä sen omalla tavallaan? Tuossa voi olla perää.

Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärtänyt.

Tarkoitan sitä, että ihan kumman osapuolen tahansa silmää voi miellyttää toiset asiat kuin toisen. Jos asioista voi puhua, voi toista miellyttää visuaalisesti niinkuin toinen haluaa, eikä torpata asioita. Seksi on yhdessäoloa, joten en tarkoita, ettei molempia tulisi kuunnella. Silti suurimman nautinnon mielestäni saa, kun antaa toiselle mitä hän haluaa. Ei tietysti yksipuolisesti aina.

En vieläkään ymmärtänyt, annatko jonkun käytännön esimerkin siitä, että "mies haluaa nähdä naisen kauneuden omalla tavallaan"? En ymmärtänyt mitä käytännössä tarkoitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit hyvin, mitä ajattelet miehestä, mutta ajatteletko sitä, miten voisit miellyttää miestä ilman omia näkemyksiäsi. Jokainen on objekti toiselle seksissä.

Minulle se on itsestäänselvyys, että molemmat ovat toistensa seksiobjekteja seksissä. Tuskin mitään suhdetta syntyykään, jos ei ole molemminpuolista kemiaa. 

Miellyttämällä sitä kemiaa ei synny, toisaalta kemian tuntu saa aikaan halun miellyttää, molemmin puolin. Jos se puuttuu, ei ole oikein mitään eikä se auta, vaikka jompikumpi kuinka yrittäisi miellyttää. Näen siis asian niin, että kaikki tapahtuu luonnostaan, ei erikseen ajattelemalla (siis sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde syttyy).

Pitkällä tähtäimellä varmaankin on näin, olen samaa mieltä. Toisen keikuttaminen hurmokseen voi tapahtua visuaalisesti esim. miestä miellyttämällä ulkoisin avuin. Naisen kohdalla visuaalisuus ei ole ehkä niin suuri juttu kuin verbaalinen viestintä tai kyky eläytyä. Kumpi on parempi? Tai pinnallisempaa? Tuohon en taas löydä vastausta.

Sinulla on hyvä käsitys siitä, mistä naiset pitävät. Kuunteleminen, puhuminen ja eräänlainen myötäily ovat erittäin suuria avuja, jotka toimivat varmaan kaikenlaisiin naisiin, luulisin. Ne ajavat ainakin osittain ulkonäön ohi mielestäni eli olen tuosta samaa mieltä. 

Mutta entäpä mies, eikö hän alun perin valitse naista, joka miellyttää häntä visuaalisesti, pukeutumisellaan jne.? Eli jos toivoo naiseltaan seksikästä pukeutumista, mies ehkä valitsee naisen, joka osaa leikitellä tyyleillä, pukeutuu vartalonmyötäisesti, feminiinisesti eikä jätkämäisesti ja/tai erittäin käytännönläheisesti? Jos nainen ei koskaan käytä korkkareita ja hameita, niin hän tuskin käyttää niitä miestä miellyttääkseen, koska hän todennäköisesti tuntee, ettei se istu hänen persoonaansa.Toisaalta suhteen arkipäiväistyminen voi saada aikaan, että naisen pukeutuminen muuttuu. Hän ei jaksa enää laittautua kuten nuorena.

Miellyttämisenhalukin on osittain nähtävissä jo alun perin suhdetta perustaessa. Eli tässä on kyse persoonallisuudesta mielestäni enemmän kuin sukupuolesta. 

Pikkuisen vedetään mutkat suoriksi, jos ajattelee, että mies valitsee naisen itseään miellyttävän ulkonäön petusteella. Ensinnäkin siinä on tuo peruskökkö asetelma, että mies poimii naisen kuin valintamyymälässä, ja nainen taas - no, tulee varmaan valituksi? Ei vastaa mun kokemusmaailmaani.

Minä ajauduin yhteen puolitutun naisen kanssa erään illanvieton päätteeksi. Hän ei tuntemani perusteella ollut mikään kumppanikandidaatti, eikä myöskään ehkä ulkoisesti sellainen joka tuolla tavalla noin vaan tulee valituksi. Taisi olla silloin hammasraudatkin aikuisella naisella. Mutta se mitä tapahtui oli aivan maagista. Mitään kovin erikoista illassa ei ollut, aloimme sattuman kautta jutella, tanssimme vähän ja jatkojen päätteeksi torkuimme sohvalla aamuun vierekkäin, ilman kontaktia ja täysissä pukeissa. Alkoholillakaan ei ollut isoa osuutta asiaan. Ja siitä illasta lähtien olemme olleet pariskunta, yli neljännesvuosisadan nyt. Muutimme käytännössä yhteen parin viikon jälkeen ja ensimmäinen yhteinen hankinta kuukauden tai kahden kuluttua oli parisänky (yllätys).

Minusta ei vieläkään tunnu siltä, että olisin tehnyt mitään valintaa millään kriteerillä, tai että kumpikaan meistä olisi millään tavalla ottanut toista omakseen. Yksinkertaisesti vain hitsaannuimme yhteen siitä yhdestä illasta, eikä sen jälkeen ollut enää mitään miettimistä. Sitä muistan heti alusta asti ajatelleeni, että hänen seurassaan sain ja tunsin pystyväni olemaan täysin oma itseni ilman mitään roolia, ja se oli minulle jotenkin hyvin tärkeä tunne.

Millään laittautumisella puolin taikka toisin ei ole ollut koskaan mitään merkitystä välillämme. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö sillä visuaalisuudella olisi mitään virkaa. Kyllä hän tykkää minua katsoa ja minä häntä, ilman vaatteita, virittäytyneenä toisen läsnäolosta... Siksi että se on juuri hän, ei siksi miltä hän näyttää.

Tämän ketjun aihehan on visuaalisuus ja ap:n mukaan miehet ovat visuaalisempia kuin naiset. Viestini pointti vähän samanlainen kuin eräässä toisessa ketjussa eli että jos mies on alun perin valinnut vaimon, joka ei tykkää pukeutua seksikäästi, feminiinisesti, niin hän voisi ehkä ajatella asiaa sitä kautta, että vaimo olisi voitu alun perin valita sillä perusteella, että tämä arvostaa feminiinistä tyyliä pukeutumisessaan. Muussa tapauksessa on kyseessä sama kuvio kuin silloin, että mies valitsee pidättyväisen vaimon, mutta myöhemmin valittaa, kun tämä ei olekaan seksuaalisesti aktiivinen ja estoton eikä tahdo seksiä yhtä paljon kuin mies toivoisi. 

Totta kai noista molemmat ovat monimutkaisempia asioita, mutta yksi tulokulma näin ulkopuolisen näkökulmasta ongelmaan on tuo. Eli onko se sitten kovin reilua odottaa, että puoliso aivan yhtäkkiä muuttuisi toisenlaiseksi. Minusta siinä toisessa ketjussa ollut ruokavertaus oli osuva. Jos pitää Kiovan kanasta, niin ei pidä valita lautaselle tillilihaa. Jos ei pidä jostain tietystä seksistä tai tyylistä, niin siitä ei opi pitämään myöhemminkään siinäkään tapauksessa, että periaatteessa tahtoisi miellyttää kumppaniaan. 

Pariutumisesta voi puhua molemminpuolisena valintana. Joskus se on ihan konkreettinenkin valinta, jos on kaksi vaihtoehtoa, mistä valinta tehdään seurustelukumppaniksi. Myös erilaiset seuranhakupalvelut tuovat valinnat konkretian tasolle, mutta en minäkään aikoinaan tietoisesti valinnut puolisokseni hyvännäköistä miestä. Kuitenkin tein valinnan, valintoja, joilla on - kuten kaikkien puolisovalinnoilla - iso merkitys, minkä vuoksi valintoja kannattaisi myös rationalisoida. Kun sitä ei tarvitse tehdä, sopivantuntuinen ehkä on erityisen sopiva ja kaikki käy luontevasti. Niin minullekin aikoinaan tapahtui.

Hyvä kirjoitus jälleen. Vakka kantensa valitsee ja tässä yhteydessä sananlaskun haluaisin nähdä tämän parren positiivisessa merkityksessä. Itse sytyn visuaalisuudesta ja sen ei tarvitse olla jokapäiväistä. Silti se tuo omaan elämääni valoa todella merkityksellisesti. Nainen voi aika pienillä asioilla välillä yllättää minut niin, että menen sanattomaksi. Toisaalta pornoasut ja vahva meikki eivät tunnu osalla ihmisistä varmaan luontevalta. Seksi silti on leikkiä.

Näistä asioista varmaan aika harva on valmis puhumaan suhteen alkuvaiheessa ja tämä voi sitten johtaa myöhemmin turhiin riitoihin. Itse silti arvostan naista, joka pukeutuu vuokseni todella seksikkäästi, vaikka arjessa on tärkeämpiäkin asioita. Nauru, kyky keskustella. 

Sitä mietin, että onko tämä vaikea aihe, kun keskustelu tuntuu kehittyvän vain muutaman (kahden?) ihmisen mielipiteisiin ja näkemyksiin.

Ja jos nainen haluaa, pukeudun vaikka miksi tai mitä hän keksisikään. Jos huomaan, että kyseessä on ilkeily, teen sen silti, mutta kumpikaan ei silti nauti. Oma visuaalisuuden tavoittelu on naisen kunnioitusta, vaikka sen voi ymmärtää varsin toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Visuaalisuus niin luonnossa, arkkitehtuurissa, esineissä, huonekaluissa kuin seksissäkin on minulle tärkeää ja mieltä kiihottavaa. Voi se joskus olla myös masentavaa ja mieltä alentavaakin, mutta ei juuri ikinä samantekevää. Kaunis naisen takapuoli farkuissa, pikkareissa tai nakuna saa sydämeni hakkaamaan ja veren pakkautumaan jalkojeni väliin. Ja joskus itse aktissa, esim. naisen ottaessa suihin, se näky kun kosteat huulet liikkuvat kalun vartta edestakaisin, voi tehdä minut ihan hulluksi himosta ja kiimasta.

Kyllä minäkin koen ihan samanlaisia visuaalisia ja seksuaalisesti stimuloivia elämyksiä, vaikka olenkin nainen. Minusta siinä ei ole eroa sukupuolten välillä.

Tarkemmin ajatellen voisin kuvitella, että ero kulkee pikemminkin persoonien välillä eli ihmiset voivat olla enemmän kinesteettisesti, auditiivisesti tai visuaalisesti painottuneita. Jossain vaiheessa monta vuotta sitten oli näistä eroista paljonkin juttuja mediassa (muotiaiheet vaihtelevat vuosittain). Mutta jotain perää tuossa varmasti on, esimerkiksi visuaalisesti painottunut tuskin asuu epäsiistissä kodissa, jonka huonekalut ovat yhtä eriparisia kuin vaatteetkin, kunhan vain on hyvä meno ja fiilis :)  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit hyvin, mitä ajattelet miehestä, mutta ajatteletko sitä, miten voisit miellyttää miestä ilman omia näkemyksiäsi. Jokainen on objekti toiselle seksissä.

Minulle se on itsestäänselvyys, että molemmat ovat toistensa seksiobjekteja seksissä. Tuskin mitään suhdetta syntyykään, jos ei ole molemminpuolista kemiaa. 

Miellyttämällä sitä kemiaa ei synny, toisaalta kemian tuntu saa aikaan halun miellyttää, molemmin puolin. Jos se puuttuu, ei ole oikein mitään eikä se auta, vaikka jompikumpi kuinka yrittäisi miellyttää. Näen siis asian niin, että kaikki tapahtuu luonnostaan, ei erikseen ajattelemalla (siis sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde syttyy).

Pitkällä tähtäimellä varmaankin on näin, olen samaa mieltä. Toisen keikuttaminen hurmokseen voi tapahtua visuaalisesti esim. miestä miellyttämällä ulkoisin avuin. Naisen kohdalla visuaalisuus ei ole ehkä niin suuri juttu kuin verbaalinen viestintä tai kyky eläytyä. Kumpi on parempi? Tai pinnallisempaa? Tuohon en taas löydä vastausta.

Sinulla on hyvä käsitys siitä, mistä naiset pitävät. Kuunteleminen, puhuminen ja eräänlainen myötäily ovat erittäin suuria avuja, jotka toimivat varmaan kaikenlaisiin naisiin, luulisin. Ne ajavat ainakin osittain ulkonäön ohi mielestäni eli olen tuosta samaa mieltä. 

Mutta entäpä mies, eikö hän alun perin valitse naista, joka miellyttää häntä visuaalisesti, pukeutumisellaan jne.? Eli jos toivoo naiseltaan seksikästä pukeutumista, mies ehkä valitsee naisen, joka osaa leikitellä tyyleillä, pukeutuu vartalonmyötäisesti, feminiinisesti eikä jätkämäisesti ja/tai erittäin käytännönläheisesti? Jos nainen ei koskaan käytä korkkareita ja hameita, niin hän tuskin käyttää niitä miestä miellyttääkseen, koska hän todennäköisesti tuntee, ettei se istu hänen persoonaansa.Toisaalta suhteen arkipäiväistyminen voi saada aikaan, että naisen pukeutuminen muuttuu. Hän ei jaksa enää laittautua kuten nuorena.

Miellyttämisenhalukin on osittain nähtävissä jo alun perin suhdetta perustaessa. Eli tässä on kyse persoonallisuudesta mielestäni enemmän kuin sukupuolesta. 

Pikkuisen vedetään mutkat suoriksi, jos ajattelee, että mies valitsee naisen itseään miellyttävän ulkonäön petusteella. Ensinnäkin siinä on tuo peruskökkö asetelma, että mies poimii naisen kuin valintamyymälässä, ja nainen taas - no, tulee varmaan valituksi? Ei vastaa mun kokemusmaailmaani.

Minä ajauduin yhteen puolitutun naisen kanssa erään illanvieton päätteeksi. Hän ei tuntemani perusteella ollut mikään kumppanikandidaatti, eikä myöskään ehkä ulkoisesti sellainen joka tuolla tavalla noin vaan tulee valituksi. Taisi olla silloin hammasraudatkin aikuisella naisella. Mutta se mitä tapahtui oli aivan maagista. Mitään kovin erikoista illassa ei ollut, aloimme sattuman kautta jutella, tanssimme vähän ja jatkojen päätteeksi torkuimme sohvalla aamuun vierekkäin, ilman kontaktia ja täysissä pukeissa. Alkoholillakaan ei ollut isoa osuutta asiaan. Ja siitä illasta lähtien olemme olleet pariskunta, yli neljännesvuosisadan nyt. Muutimme käytännössä yhteen parin viikon jälkeen ja ensimmäinen yhteinen hankinta kuukauden tai kahden kuluttua oli parisänky (yllätys).

Minusta ei vieläkään tunnu siltä, että olisin tehnyt mitään valintaa millään kriteerillä, tai että kumpikaan meistä olisi millään tavalla ottanut toista omakseen. Yksinkertaisesti vain hitsaannuimme yhteen siitä yhdestä illasta, eikä sen jälkeen ollut enää mitään miettimistä. Sitä muistan heti alusta asti ajatelleeni, että hänen seurassaan sain ja tunsin pystyväni olemaan täysin oma itseni ilman mitään roolia, ja se oli minulle jotenkin hyvin tärkeä tunne.

Millään laittautumisella puolin taikka toisin ei ole ollut koskaan mitään merkitystä välillämme. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö sillä visuaalisuudella olisi mitään virkaa. Kyllä hän tykkää minua katsoa ja minä häntä, ilman vaatteita, virittäytyneenä toisen läsnäolosta... Siksi että se on juuri hän, ei siksi miltä hän näyttää.

Tämän ketjun aihehan on visuaalisuus ja ap:n mukaan miehet ovat visuaalisempia kuin naiset. Viestini pointti vähän samanlainen kuin eräässä toisessa ketjussa eli että jos mies on alun perin valinnut vaimon, joka ei tykkää pukeutua seksikäästi, feminiinisesti, niin hän voisi ehkä ajatella asiaa sitä kautta, että vaimo olisi voitu alun perin valita sillä perusteella, että tämä arvostaa feminiinistä tyyliä pukeutumisessaan. Muussa tapauksessa on kyseessä sama kuvio kuin silloin, että mies valitsee pidättyväisen vaimon, mutta myöhemmin valittaa, kun tämä ei olekaan seksuaalisesti aktiivinen ja estoton eikä tahdo seksiä yhtä paljon kuin mies toivoisi. 

Totta kai noista molemmat ovat monimutkaisempia asioita, mutta yksi tulokulma näin ulkopuolisen näkökulmasta ongelmaan on tuo. Eli onko se sitten kovin reilua odottaa, että puoliso aivan yhtäkkiä muuttuisi toisenlaiseksi. Minusta siinä toisessa ketjussa ollut ruokavertaus oli osuva. Jos pitää Kiovan kanasta, niin ei pidä valita lautaselle tillilihaa. Jos ei pidä jostain tietystä seksistä tai tyylistä, niin siitä ei opi pitämään myöhemminkään siinäkään tapauksessa, että periaatteessa tahtoisi miellyttää kumppaniaan. 

Pariutumisesta voi puhua molemminpuolisena valintana. Joskus se on ihan konkreettinenkin valinta, jos on kaksi vaihtoehtoa, mistä valinta tehdään seurustelukumppaniksi. Myös erilaiset seuranhakupalvelut tuovat valinnat konkretian tasolle, mutta en minäkään aikoinaan tietoisesti valinnut puolisokseni hyvännäköistä miestä. Kuitenkin tein valinnan, valintoja, joilla on - kuten kaikkien puolisovalinnoilla - iso merkitys, minkä vuoksi valintoja kannattaisi myös rationalisoida. Kun sitä ei tarvitse tehdä, sopivantuntuinen ehkä on erityisen sopiva ja kaikki käy luontevasti. Niin minullekin aikoinaan tapahtui.

Hyvä kirjoitus jälleen. Vakka kantensa valitsee ja tässä yhteydessä sananlaskun haluaisin nähdä tämän parren positiivisessa merkityksessä. Itse sytyn visuaalisuudesta ja sen ei tarvitse olla jokapäiväistä. Silti se tuo omaan elämääni valoa todella merkityksellisesti. Nainen voi aika pienillä asioilla välillä yllättää minut niin, että menen sanattomaksi. Toisaalta pornoasut ja vahva meikki eivät tunnu osalla ihmisistä varmaan luontevalta. Seksi silti on leikkiä.

Näistä asioista varmaan aika harva on valmis puhumaan suhteen alkuvaiheessa ja tämä voi sitten johtaa myöhemmin turhiin riitoihin. Itse silti arvostan naista, joka pukeutuu vuokseni todella seksikkäästi, vaikka arjessa on tärkeämpiäkin asioita. Nauru, kyky keskustella. 

Sitä mietin, että onko tämä vaikea aihe, kun keskustelu tuntuu kehittyvän vain muutaman (kahden?) ihmisen mielipiteisiin ja näkemyksiin.

Ja jos nainen haluaa, pukeudun vaikka miksi tai mitä hän keksisikään. Jos huomaan, että kyseessä on ilkeily, teen sen silti, mutta kumpikaan ei silti nauti. Oma visuaalisuuden tavoittelu on naisen kunnioitusta, vaikka sen voi ymmärtää varsin toisella tavalla.

Seksikkäästi pukeutuminen tai mikä muu tyyli hyvänsä on viesti toisille ja itseilmaisua, vaikka ei itse kokisikaan ilmaisevansa itseään. Sekin puoli tuossa on kuten myös se, että pukeutumisessa on autoeroottinen puoli. Jos pukeutuu niin että tuntee itsensä hyvännäköiseksi niin siinä on myös hivenen eroavaisuutta siihen tilanteeseen että pukeutuu vain toisen mieliksi.

Toisen miellyttämistä ei ehkä arjessa samalla tavalla jaksa kuin tilannetta, missä seksikäs tai hyvännäköinen pukeutuminen tehdään itselle, siis siksi, että tuntee olonsa paremmaksi näyttäessään omasta mielestään hyvältä. Tämä ei oikeastaan koske vain stereotyyppisen hyvännäköistä pukeutumista, vaan myös hyvin peittävä tai panssarimaisen luotaantyöntävä pukeutuminen tai epäsiisteys varmasti sisältävät kinesteettisen ulottuvuuden, jolloin painottuu vaatteiden tuntu itselle, ei se miltä näyttää peilissä tai toisen silmin.

Ammattipukeutuminen (lääkärin takki, poliisin univormu, business look jne.) ovat myös saman asian ilmentymiä eli vaatteet usein ovat enemmän kuin vain pukeutumista toisille. Ne rakentavat jotakin itselle merkityksellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit hyvin, mitä ajattelet miehestä, mutta ajatteletko sitä, miten voisit miellyttää miestä ilman omia näkemyksiäsi. Jokainen on objekti toiselle seksissä.

Minulle se on itsestäänselvyys, että molemmat ovat toistensa seksiobjekteja seksissä. Tuskin mitään suhdetta syntyykään, jos ei ole molemminpuolista kemiaa. 

Miellyttämällä sitä kemiaa ei synny, toisaalta kemian tuntu saa aikaan halun miellyttää, molemmin puolin. Jos se puuttuu, ei ole oikein mitään eikä se auta, vaikka jompikumpi kuinka yrittäisi miellyttää. Näen siis asian niin, että kaikki tapahtuu luonnostaan, ei erikseen ajattelemalla (siis sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde syttyy).

Pitkällä tähtäimellä varmaankin on näin, olen samaa mieltä. Toisen keikuttaminen hurmokseen voi tapahtua visuaalisesti esim. miestä miellyttämällä ulkoisin avuin. Naisen kohdalla visuaalisuus ei ole ehkä niin suuri juttu kuin verbaalinen viestintä tai kyky eläytyä. Kumpi on parempi? Tai pinnallisempaa? Tuohon en taas löydä vastausta.

Sinulla on hyvä käsitys siitä, mistä naiset pitävät. Kuunteleminen, puhuminen ja eräänlainen myötäily ovat erittäin suuria avuja, jotka toimivat varmaan kaikenlaisiin naisiin, luulisin. Ne ajavat ainakin osittain ulkonäön ohi mielestäni eli olen tuosta samaa mieltä. 

Mutta entäpä mies, eikö hän alun perin valitse naista, joka miellyttää häntä visuaalisesti, pukeutumisellaan jne.? Eli jos toivoo naiseltaan seksikästä pukeutumista, mies ehkä valitsee naisen, joka osaa leikitellä tyyleillä, pukeutuu vartalonmyötäisesti, feminiinisesti eikä jätkämäisesti ja/tai erittäin käytännönläheisesti? Jos nainen ei koskaan käytä korkkareita ja hameita, niin hän tuskin käyttää niitä miestä miellyttääkseen, koska hän todennäköisesti tuntee, ettei se istu hänen persoonaansa.Toisaalta suhteen arkipäiväistyminen voi saada aikaan, että naisen pukeutuminen muuttuu. Hän ei jaksa enää laittautua kuten nuorena.

Miellyttämisenhalukin on osittain nähtävissä jo alun perin suhdetta perustaessa. Eli tässä on kyse persoonallisuudesta mielestäni enemmän kuin sukupuolesta. 

Pikkuisen vedetään mutkat suoriksi, jos ajattelee, että mies valitsee naisen itseään miellyttävän ulkonäön petusteella. Ensinnäkin siinä on tuo peruskökkö asetelma, että mies poimii naisen kuin valintamyymälässä, ja nainen taas - no, tulee varmaan valituksi? Ei vastaa mun kokemusmaailmaani.

Minä ajauduin yhteen puolitutun naisen kanssa erään illanvieton päätteeksi. Hän ei tuntemani perusteella ollut mikään kumppanikandidaatti, eikä myöskään ehkä ulkoisesti sellainen joka tuolla tavalla noin vaan tulee valituksi. Taisi olla silloin hammasraudatkin aikuisella naisella. Mutta se mitä tapahtui oli aivan maagista. Mitään kovin erikoista illassa ei ollut, aloimme sattuman kautta jutella, tanssimme vähän ja jatkojen päätteeksi torkuimme sohvalla aamuun vierekkäin, ilman kontaktia ja täysissä pukeissa. Alkoholillakaan ei ollut isoa osuutta asiaan. Ja siitä illasta lähtien olemme olleet pariskunta, yli neljännesvuosisadan nyt. Muutimme käytännössä yhteen parin viikon jälkeen ja ensimmäinen yhteinen hankinta kuukauden tai kahden kuluttua oli parisänky (yllätys).

Minusta ei vieläkään tunnu siltä, että olisin tehnyt mitään valintaa millään kriteerillä, tai että kumpikaan meistä olisi millään tavalla ottanut toista omakseen. Yksinkertaisesti vain hitsaannuimme yhteen siitä yhdestä illasta, eikä sen jälkeen ollut enää mitään miettimistä. Sitä muistan heti alusta asti ajatelleeni, että hänen seurassaan sain ja tunsin pystyväni olemaan täysin oma itseni ilman mitään roolia, ja se oli minulle jotenkin hyvin tärkeä tunne.

Millään laittautumisella puolin taikka toisin ei ole ollut koskaan mitään merkitystä välillämme. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö sillä visuaalisuudella olisi mitään virkaa. Kyllä hän tykkää minua katsoa ja minä häntä, ilman vaatteita, virittäytyneenä toisen läsnäolosta... Siksi että se on juuri hän, ei siksi miltä hän näyttää.

Tämän ketjun aihehan on visuaalisuus ja ap:n mukaan miehet ovat visuaalisempia kuin naiset. Viestini pointti vähän samanlainen kuin eräässä toisessa ketjussa eli että jos mies on alun perin valinnut vaimon, joka ei tykkää pukeutua seksikäästi, feminiinisesti, niin hän voisi ehkä ajatella asiaa sitä kautta, että vaimo olisi voitu alun perin valita sillä perusteella, että tämä arvostaa feminiinistä tyyliä pukeutumisessaan. Muussa tapauksessa on kyseessä sama kuvio kuin silloin, että mies valitsee pidättyväisen vaimon, mutta myöhemmin valittaa, kun tämä ei olekaan seksuaalisesti aktiivinen ja estoton eikä tahdo seksiä yhtä paljon kuin mies toivoisi. 

Totta kai noista molemmat ovat monimutkaisempia asioita, mutta yksi tulokulma näin ulkopuolisen näkökulmasta ongelmaan on tuo. Eli onko se sitten kovin reilua odottaa, että puoliso aivan yhtäkkiä muuttuisi toisenlaiseksi. Minusta siinä toisessa ketjussa ollut ruokavertaus oli osuva. Jos pitää Kiovan kanasta, niin ei pidä valita lautaselle tillilihaa. Jos ei pidä jostain tietystä seksistä tai tyylistä, niin siitä ei opi pitämään myöhemminkään siinäkään tapauksessa, että periaatteessa tahtoisi miellyttää kumppaniaan. 

Pariutumisesta voi puhua molemminpuolisena valintana. Joskus se on ihan konkreettinenkin valinta, jos on kaksi vaihtoehtoa, mistä valinta tehdään seurustelukumppaniksi. Myös erilaiset seuranhakupalvelut tuovat valinnat konkretian tasolle, mutta en minäkään aikoinaan tietoisesti valinnut puolisokseni hyvännäköistä miestä. Kuitenkin tein valinnan, valintoja, joilla on - kuten kaikkien puolisovalinnoilla - iso merkitys, minkä vuoksi valintoja kannattaisi myös rationalisoida. Kun sitä ei tarvitse tehdä, sopivantuntuinen ehkä on erityisen sopiva ja kaikki käy luontevasti. Niin minullekin aikoinaan tapahtui.

Hyvä kirjoitus jälleen. Vakka kantensa valitsee ja tässä yhteydessä sananlaskun haluaisin nähdä tämän parren positiivisessa merkityksessä. Itse sytyn visuaalisuudesta ja sen ei tarvitse olla jokapäiväistä. Silti se tuo omaan elämääni valoa todella merkityksellisesti. Nainen voi aika pienillä asioilla välillä yllättää minut niin, että menen sanattomaksi. Toisaalta pornoasut ja vahva meikki eivät tunnu osalla ihmisistä varmaan luontevalta. Seksi silti on leikkiä.

Näistä asioista varmaan aika harva on valmis puhumaan suhteen alkuvaiheessa ja tämä voi sitten johtaa myöhemmin turhiin riitoihin. Itse silti arvostan naista, joka pukeutuu vuokseni todella seksikkäästi, vaikka arjessa on tärkeämpiäkin asioita. Nauru, kyky keskustella. 

Sitä mietin, että onko tämä vaikea aihe, kun keskustelu tuntuu kehittyvän vain muutaman (kahden?) ihmisen mielipiteisiin ja näkemyksiin.

Ja jos nainen haluaa, pukeudun vaikka miksi tai mitä hän keksisikään. Jos huomaan, että kyseessä on ilkeily, teen sen silti, mutta kumpikaan ei silti nauti. Oma visuaalisuuden tavoittelu on naisen kunnioitusta, vaikka sen voi ymmärtää varsin toisella tavalla.

Seksikkäästi pukeutuminen tai mikä muu tyyli hyvänsä on viesti toisille ja itseilmaisua, vaikka ei itse kokisikaan ilmaisevansa itseään. Sekin puoli tuossa on kuten myös se, että pukeutumisessa on autoeroottinen puoli. Jos pukeutuu niin että tuntee itsensä hyvännäköiseksi niin siinä on myös hivenen eroavaisuutta siihen tilanteeseen että pukeutuu vain toisen mieliksi.

Toisen miellyttämistä ei ehkä arjessa samalla tavalla jaksa kuin tilannetta, missä seksikäs tai hyvännäköinen pukeutuminen tehdään itselle, siis siksi, että tuntee olonsa paremmaksi näyttäessään omasta mielestään hyvältä. Tämä ei oikeastaan koske vain stereotyyppisen hyvännäköistä pukeutumista, vaan myös hyvin peittävä tai panssarimaisen luotaantyöntävä pukeutuminen tai epäsiisteys varmasti sisältävät kinesteettisen ulottuvuuden, jolloin painottuu vaatteiden tuntu itselle, ei se miltä näyttää peilissä tai toisen silmin.

Ammattipukeutuminen (lääkärin takki, poliisin univormu, business look jne.) ovat myös saman asian ilmentymiä eli vaatteet usein ovat enemmän kuin vain pukeutumista toisille. Ne rakentavat jotakin itselle merkityksellistä.

Tarkoitatko ammattipukeutumista työssä vai "vapaa-ajalla"? Työn mukana tulee uskottavuutta ja auktoriteettia, joka sitten jossain muissa yhteyksissä voi olla hyvinkin eroottista ja noita työpukuja on modattu tätä käyttöä varten. Tuossa tulee esiin visuaalisuuden ja mielikuvien yhteenliittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit hyvin, mitä ajattelet miehestä, mutta ajatteletko sitä, miten voisit miellyttää miestä ilman omia näkemyksiäsi. Jokainen on objekti toiselle seksissä.

Minulle se on itsestäänselvyys, että molemmat ovat toistensa seksiobjekteja seksissä. Tuskin mitään suhdetta syntyykään, jos ei ole molemminpuolista kemiaa. 

Miellyttämällä sitä kemiaa ei synny, toisaalta kemian tuntu saa aikaan halun miellyttää, molemmin puolin. Jos se puuttuu, ei ole oikein mitään eikä se auta, vaikka jompikumpi kuinka yrittäisi miellyttää. Näen siis asian niin, että kaikki tapahtuu luonnostaan, ei erikseen ajattelemalla (siis sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde syttyy).

Pitkällä tähtäimellä varmaankin on näin, olen samaa mieltä. Toisen keikuttaminen hurmokseen voi tapahtua visuaalisesti esim. miestä miellyttämällä ulkoisin avuin. Naisen kohdalla visuaalisuus ei ole ehkä niin suuri juttu kuin verbaalinen viestintä tai kyky eläytyä. Kumpi on parempi? Tai pinnallisempaa? Tuohon en taas löydä vastausta.

Sinulla on hyvä käsitys siitä, mistä naiset pitävät. Kuunteleminen, puhuminen ja eräänlainen myötäily ovat erittäin suuria avuja, jotka toimivat varmaan kaikenlaisiin naisiin, luulisin. Ne ajavat ainakin osittain ulkonäön ohi mielestäni eli olen tuosta samaa mieltä. 

Mutta entäpä mies, eikö hän alun perin valitse naista, joka miellyttää häntä visuaalisesti, pukeutumisellaan jne.? Eli jos toivoo naiseltaan seksikästä pukeutumista, mies ehkä valitsee naisen, joka osaa leikitellä tyyleillä, pukeutuu vartalonmyötäisesti, feminiinisesti eikä jätkämäisesti ja/tai erittäin käytännönläheisesti? Jos nainen ei koskaan käytä korkkareita ja hameita, niin hän tuskin käyttää niitä miestä miellyttääkseen, koska hän todennäköisesti tuntee, ettei se istu hänen persoonaansa.Toisaalta suhteen arkipäiväistyminen voi saada aikaan, että naisen pukeutuminen muuttuu. Hän ei jaksa enää laittautua kuten nuorena.

Miellyttämisenhalukin on osittain nähtävissä jo alun perin suhdetta perustaessa. Eli tässä on kyse persoonallisuudesta mielestäni enemmän kuin sukupuolesta. 

Pikkuisen vedetään mutkat suoriksi, jos ajattelee, että mies valitsee naisen itseään miellyttävän ulkonäön petusteella. Ensinnäkin siinä on tuo peruskökkö asetelma, että mies poimii naisen kuin valintamyymälässä, ja nainen taas - no, tulee varmaan valituksi? Ei vastaa mun kokemusmaailmaani.

Minä ajauduin yhteen puolitutun naisen kanssa erään illanvieton päätteeksi. Hän ei tuntemani perusteella ollut mikään kumppanikandidaatti, eikä myöskään ehkä ulkoisesti sellainen joka tuolla tavalla noin vaan tulee valituksi. Taisi olla silloin hammasraudatkin aikuisella naisella. Mutta se mitä tapahtui oli aivan maagista. Mitään kovin erikoista illassa ei ollut, aloimme sattuman kautta jutella, tanssimme vähän ja jatkojen päätteeksi torkuimme sohvalla aamuun vierekkäin, ilman kontaktia ja täysissä pukeissa. Alkoholillakaan ei ollut isoa osuutta asiaan. Ja siitä illasta lähtien olemme olleet pariskunta, yli neljännesvuosisadan nyt. Muutimme käytännössä yhteen parin viikon jälkeen ja ensimmäinen yhteinen hankinta kuukauden tai kahden kuluttua oli parisänky (yllätys).

Minusta ei vieläkään tunnu siltä, että olisin tehnyt mitään valintaa millään kriteerillä, tai että kumpikaan meistä olisi millään tavalla ottanut toista omakseen. Yksinkertaisesti vain hitsaannuimme yhteen siitä yhdestä illasta, eikä sen jälkeen ollut enää mitään miettimistä. Sitä muistan heti alusta asti ajatelleeni, että hänen seurassaan sain ja tunsin pystyväni olemaan täysin oma itseni ilman mitään roolia, ja se oli minulle jotenkin hyvin tärkeä tunne.

Millään laittautumisella puolin taikka toisin ei ole ollut koskaan mitään merkitystä välillämme. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö sillä visuaalisuudella olisi mitään virkaa. Kyllä hän tykkää minua katsoa ja minä häntä, ilman vaatteita, virittäytyneenä toisen läsnäolosta... Siksi että se on juuri hän, ei siksi miltä hän näyttää.

Tämän ketjun aihehan on visuaalisuus ja ap:n mukaan miehet ovat visuaalisempia kuin naiset. Viestini pointti vähän samanlainen kuin eräässä toisessa ketjussa eli että jos mies on alun perin valinnut vaimon, joka ei tykkää pukeutua seksikäästi, feminiinisesti, niin hän voisi ehkä ajatella asiaa sitä kautta, että vaimo olisi voitu alun perin valita sillä perusteella, että tämä arvostaa feminiinistä tyyliä pukeutumisessaan. Muussa tapauksessa on kyseessä sama kuvio kuin silloin, että mies valitsee pidättyväisen vaimon, mutta myöhemmin valittaa, kun tämä ei olekaan seksuaalisesti aktiivinen ja estoton eikä tahdo seksiä yhtä paljon kuin mies toivoisi. 

Totta kai noista molemmat ovat monimutkaisempia asioita, mutta yksi tulokulma näin ulkopuolisen näkökulmasta ongelmaan on tuo. Eli onko se sitten kovin reilua odottaa, että puoliso aivan yhtäkkiä muuttuisi toisenlaiseksi. Minusta siinä toisessa ketjussa ollut ruokavertaus oli osuva. Jos pitää Kiovan kanasta, niin ei pidä valita lautaselle tillilihaa. Jos ei pidä jostain tietystä seksistä tai tyylistä, niin siitä ei opi pitämään myöhemminkään siinäkään tapauksessa, että periaatteessa tahtoisi miellyttää kumppaniaan. 

Pariutumisesta voi puhua molemminpuolisena valintana. Joskus se on ihan konkreettinenkin valinta, jos on kaksi vaihtoehtoa, mistä valinta tehdään seurustelukumppaniksi. Myös erilaiset seuranhakupalvelut tuovat valinnat konkretian tasolle, mutta en minäkään aikoinaan tietoisesti valinnut puolisokseni hyvännäköistä miestä. Kuitenkin tein valinnan, valintoja, joilla on - kuten kaikkien puolisovalinnoilla - iso merkitys, minkä vuoksi valintoja kannattaisi myös rationalisoida. Kun sitä ei tarvitse tehdä, sopivantuntuinen ehkä on erityisen sopiva ja kaikki käy luontevasti. Niin minullekin aikoinaan tapahtui.

Hyvä kirjoitus jälleen. Vakka kantensa valitsee ja tässä yhteydessä sananlaskun haluaisin nähdä tämän parren positiivisessa merkityksessä. Itse sytyn visuaalisuudesta ja sen ei tarvitse olla jokapäiväistä. Silti se tuo omaan elämääni valoa todella merkityksellisesti. Nainen voi aika pienillä asioilla välillä yllättää minut niin, että menen sanattomaksi. Toisaalta pornoasut ja vahva meikki eivät tunnu osalla ihmisistä varmaan luontevalta. Seksi silti on leikkiä.

Näistä asioista varmaan aika harva on valmis puhumaan suhteen alkuvaiheessa ja tämä voi sitten johtaa myöhemmin turhiin riitoihin. Itse silti arvostan naista, joka pukeutuu vuokseni todella seksikkäästi, vaikka arjessa on tärkeämpiäkin asioita. Nauru, kyky keskustella. 

Sitä mietin, että onko tämä vaikea aihe, kun keskustelu tuntuu kehittyvän vain muutaman (kahden?) ihmisen mielipiteisiin ja näkemyksiin.

Ja jos nainen haluaa, pukeudun vaikka miksi tai mitä hän keksisikään. Jos huomaan, että kyseessä on ilkeily, teen sen silti, mutta kumpikaan ei silti nauti. Oma visuaalisuuden tavoittelu on naisen kunnioitusta, vaikka sen voi ymmärtää varsin toisella tavalla.

Seksikkäästi pukeutuminen tai mikä muu tyyli hyvänsä on viesti toisille ja itseilmaisua, vaikka ei itse kokisikaan ilmaisevansa itseään. Sekin puoli tuossa on kuten myös se, että pukeutumisessa on autoeroottinen puoli. Jos pukeutuu niin että tuntee itsensä hyvännäköiseksi niin siinä on myös hivenen eroavaisuutta siihen tilanteeseen että pukeutuu vain toisen mieliksi.

Toisen miellyttämistä ei ehkä arjessa samalla tavalla jaksa kuin tilannetta, missä seksikäs tai hyvännäköinen pukeutuminen tehdään itselle, siis siksi, että tuntee olonsa paremmaksi näyttäessään omasta mielestään hyvältä. Tämä ei oikeastaan koske vain stereotyyppisen hyvännäköistä pukeutumista, vaan myös hyvin peittävä tai panssarimaisen luotaantyöntävä pukeutuminen tai epäsiisteys varmasti sisältävät kinesteettisen ulottuvuuden, jolloin painottuu vaatteiden tuntu itselle, ei se miltä näyttää peilissä tai toisen silmin.

Ammattipukeutuminen (lääkärin takki, poliisin univormu, business look jne.) ovat myös saman asian ilmentymiä eli vaatteet usein ovat enemmän kuin vain pukeutumista toisille. Ne rakentavat jotakin itselle merkityksellistä.

Lisäyksenä tuohon vielä sellainen ajatus, että minä oikeastaan ymmärrän aika hyvin sellaista valitusta, mitä joskus näkee eli että puoliso valittaa suhteen toisen osapuolen lakanneen huolehtimasta itsestään. Siihen voi tietysti olla todella monia syitä masennuksesta kiireeseen, mutta jos ihmiset olisivat rationalisoineet paremmin valintojaan, he ehkä olisivat valinneet puolison, joka tuossa arkityylissäänkin sopii itselle eikä vain miellyttääkseen kiinnostavaa partneria, jota ei vielä kovin hyvin tunne. Mutta suurin osa on valinnan tehdessään nuoria, vanhemmiten osaisi ajatella montaa asiaa vähän kauaskantoisemmin eli tuurilla mennään.

Tuossa suhteessa pitkään avoliitossa eläminen ennen lapsia on tosi hyvä asia eli arkiminä kuoriutuu näkyviin, kun kulissit kaatuvat. On vaikea elää yhdessä, jos kodin siisteydestä on aivan erilainen käsitys tai jos toinen arvostaa pukumies- tai korkkarityyliä, mutta puoliso viihtyykin mieluummin crocseissa (ääripäitä on harvassa, mutta esimerkin selkiyttämisen vuoksi mainitsin nuo).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit hyvin, mitä ajattelet miehestä, mutta ajatteletko sitä, miten voisit miellyttää miestä ilman omia näkemyksiäsi. Jokainen on objekti toiselle seksissä.

Minulle se on itsestäänselvyys, että molemmat ovat toistensa seksiobjekteja seksissä. Tuskin mitään suhdetta syntyykään, jos ei ole molemminpuolista kemiaa. 

Miellyttämällä sitä kemiaa ei synny, toisaalta kemian tuntu saa aikaan halun miellyttää, molemmin puolin. Jos se puuttuu, ei ole oikein mitään eikä se auta, vaikka jompikumpi kuinka yrittäisi miellyttää. Näen siis asian niin, että kaikki tapahtuu luonnostaan, ei erikseen ajattelemalla (siis sellaisen kanssa, jonka kanssa suhde syttyy).

Pitkällä tähtäimellä varmaankin on näin, olen samaa mieltä. Toisen keikuttaminen hurmokseen voi tapahtua visuaalisesti esim. miestä miellyttämällä ulkoisin avuin. Naisen kohdalla visuaalisuus ei ole ehkä niin suuri juttu kuin verbaalinen viestintä tai kyky eläytyä. Kumpi on parempi? Tai pinnallisempaa? Tuohon en taas löydä vastausta.

Sinulla on hyvä käsitys siitä, mistä naiset pitävät. Kuunteleminen, puhuminen ja eräänlainen myötäily ovat erittäin suuria avuja, jotka toimivat varmaan kaikenlaisiin naisiin, luulisin. Ne ajavat ainakin osittain ulkonäön ohi mielestäni eli olen tuosta samaa mieltä. 

Mutta entäpä mies, eikö hän alun perin valitse naista, joka miellyttää häntä visuaalisesti, pukeutumisellaan jne.? Eli jos toivoo naiseltaan seksikästä pukeutumista, mies ehkä valitsee naisen, joka osaa leikitellä tyyleillä, pukeutuu vartalonmyötäisesti, feminiinisesti eikä jätkämäisesti ja/tai erittäin käytännönläheisesti? Jos nainen ei koskaan käytä korkkareita ja hameita, niin hän tuskin käyttää niitä miestä miellyttääkseen, koska hän todennäköisesti tuntee, ettei se istu hänen persoonaansa.Toisaalta suhteen arkipäiväistyminen voi saada aikaan, että naisen pukeutuminen muuttuu. Hän ei jaksa enää laittautua kuten nuorena.

Miellyttämisenhalukin on osittain nähtävissä jo alun perin suhdetta perustaessa. Eli tässä on kyse persoonallisuudesta mielestäni enemmän kuin sukupuolesta. 

Pikkuisen vedetään mutkat suoriksi, jos ajattelee, että mies valitsee naisen itseään miellyttävän ulkonäön petusteella. Ensinnäkin siinä on tuo peruskökkö asetelma, että mies poimii naisen kuin valintamyymälässä, ja nainen taas - no, tulee varmaan valituksi? Ei vastaa mun kokemusmaailmaani.

Minä ajauduin yhteen puolitutun naisen kanssa erään illanvieton päätteeksi. Hän ei tuntemani perusteella ollut mikään kumppanikandidaatti, eikä myöskään ehkä ulkoisesti sellainen joka tuolla tavalla noin vaan tulee valituksi. Taisi olla silloin hammasraudatkin aikuisella naisella. Mutta se mitä tapahtui oli aivan maagista. Mitään kovin erikoista illassa ei ollut, aloimme sattuman kautta jutella, tanssimme vähän ja jatkojen päätteeksi torkuimme sohvalla aamuun vierekkäin, ilman kontaktia ja täysissä pukeissa. Alkoholillakaan ei ollut isoa osuutta asiaan. Ja siitä illasta lähtien olemme olleet pariskunta, yli neljännesvuosisadan nyt. Muutimme käytännössä yhteen parin viikon jälkeen ja ensimmäinen yhteinen hankinta kuukauden tai kahden kuluttua oli parisänky (yllätys).

Minusta ei vieläkään tunnu siltä, että olisin tehnyt mitään valintaa millään kriteerillä, tai että kumpikaan meistä olisi millään tavalla ottanut toista omakseen. Yksinkertaisesti vain hitsaannuimme yhteen siitä yhdestä illasta, eikä sen jälkeen ollut enää mitään miettimistä. Sitä muistan heti alusta asti ajatelleeni, että hänen seurassaan sain ja tunsin pystyväni olemaan täysin oma itseni ilman mitään roolia, ja se oli minulle jotenkin hyvin tärkeä tunne.

Millään laittautumisella puolin taikka toisin ei ole ollut koskaan mitään merkitystä välillämme. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö sillä visuaalisuudella olisi mitään virkaa. Kyllä hän tykkää minua katsoa ja minä häntä, ilman vaatteita, virittäytyneenä toisen läsnäolosta... Siksi että se on juuri hän, ei siksi miltä hän näyttää.

Tämän ketjun aihehan on visuaalisuus ja ap:n mukaan miehet ovat visuaalisempia kuin naiset. Viestini pointti vähän samanlainen kuin eräässä toisessa ketjussa eli että jos mies on alun perin valinnut vaimon, joka ei tykkää pukeutua seksikäästi, feminiinisesti, niin hän voisi ehkä ajatella asiaa sitä kautta, että vaimo olisi voitu alun perin valita sillä perusteella, että tämä arvostaa feminiinistä tyyliä pukeutumisessaan. Muussa tapauksessa on kyseessä sama kuvio kuin silloin, että mies valitsee pidättyväisen vaimon, mutta myöhemmin valittaa, kun tämä ei olekaan seksuaalisesti aktiivinen ja estoton eikä tahdo seksiä yhtä paljon kuin mies toivoisi. 

Totta kai noista molemmat ovat monimutkaisempia asioita, mutta yksi tulokulma näin ulkopuolisen näkökulmasta ongelmaan on tuo. Eli onko se sitten kovin reilua odottaa, että puoliso aivan yhtäkkiä muuttuisi toisenlaiseksi. Minusta siinä toisessa ketjussa ollut ruokavertaus oli osuva. Jos pitää Kiovan kanasta, niin ei pidä valita lautaselle tillilihaa. Jos ei pidä jostain tietystä seksistä tai tyylistä, niin siitä ei opi pitämään myöhemminkään siinäkään tapauksessa, että periaatteessa tahtoisi miellyttää kumppaniaan. 

Pariutumisesta voi puhua molemminpuolisena valintana. Joskus se on ihan konkreettinenkin valinta, jos on kaksi vaihtoehtoa, mistä valinta tehdään seurustelukumppaniksi. Myös erilaiset seuranhakupalvelut tuovat valinnat konkretian tasolle, mutta en minäkään aikoinaan tietoisesti valinnut puolisokseni hyvännäköistä miestä. Kuitenkin tein valinnan, valintoja, joilla on - kuten kaikkien puolisovalinnoilla - iso merkitys, minkä vuoksi valintoja kannattaisi myös rationalisoida. Kun sitä ei tarvitse tehdä, sopivantuntuinen ehkä on erityisen sopiva ja kaikki käy luontevasti. Niin minullekin aikoinaan tapahtui.

Hyvä kirjoitus jälleen. Vakka kantensa valitsee ja tässä yhteydessä sananlaskun haluaisin nähdä tämän parren positiivisessa merkityksessä. Itse sytyn visuaalisuudesta ja sen ei tarvitse olla jokapäiväistä. Silti se tuo omaan elämääni valoa todella merkityksellisesti. Nainen voi aika pienillä asioilla välillä yllättää minut niin, että menen sanattomaksi. Toisaalta pornoasut ja vahva meikki eivät tunnu osalla ihmisistä varmaan luontevalta. Seksi silti on leikkiä.

Näistä asioista varmaan aika harva on valmis puhumaan suhteen alkuvaiheessa ja tämä voi sitten johtaa myöhemmin turhiin riitoihin. Itse silti arvostan naista, joka pukeutuu vuokseni todella seksikkäästi, vaikka arjessa on tärkeämpiäkin asioita. Nauru, kyky keskustella. 

Sitä mietin, että onko tämä vaikea aihe, kun keskustelu tuntuu kehittyvän vain muutaman (kahden?) ihmisen mielipiteisiin ja näkemyksiin.

Ja jos nainen haluaa, pukeudun vaikka miksi tai mitä hän keksisikään. Jos huomaan, että kyseessä on ilkeily, teen sen silti, mutta kumpikaan ei silti nauti. Oma visuaalisuuden tavoittelu on naisen kunnioitusta, vaikka sen voi ymmärtää varsin toisella tavalla.

Seksikkäästi pukeutuminen tai mikä muu tyyli hyvänsä on viesti toisille ja itseilmaisua, vaikka ei itse kokisikaan ilmaisevansa itseään. Sekin puoli tuossa on kuten myös se, että pukeutumisessa on autoeroottinen puoli. Jos pukeutuu niin että tuntee itsensä hyvännäköiseksi niin siinä on myös hivenen eroavaisuutta siihen tilanteeseen että pukeutuu vain toisen mieliksi.

Toisen miellyttämistä ei ehkä arjessa samalla tavalla jaksa kuin tilannetta, missä seksikäs tai hyvännäköinen pukeutuminen tehdään itselle, siis siksi, että tuntee olonsa paremmaksi näyttäessään omasta mielestään hyvältä. Tämä ei oikeastaan koske vain stereotyyppisen hyvännäköistä pukeutumista, vaan myös hyvin peittävä tai panssarimaisen luotaantyöntävä pukeutuminen tai epäsiisteys varmasti sisältävät kinesteettisen ulottuvuuden, jolloin painottuu vaatteiden tuntu itselle, ei se miltä näyttää peilissä tai toisen silmin.

Ammattipukeutuminen (lääkärin takki, poliisin univormu, business look jne.) ovat myös saman asian ilmentymiä eli vaatteet usein ovat enemmän kuin vain pukeutumista toisille. Ne rakentavat jotakin itselle merkityksellistä.

Tarkoitatko ammattipukeutumista työssä vai "vapaa-ajalla"? Työn mukana tulee uskottavuutta ja auktoriteettia, joka sitten jossain muissa yhteyksissä voi olla hyvinkin eroottista ja noita työpukuja on modattu tätä käyttöä varten. Tuossa tulee esiin visuaalisuuden ja mielikuvien yhteenliittäminen.

Tarkoitin työpukeutumista. Hyvä huomio, että eri ammatteihin liittyviä sterotypioita on usein erotisoitu myös. Monet työhön liittyvät asuthan ovat kunnolla suunniteltuja, hyvin leikattuja, laadukkaista kankaista tehtyjä ja istuvia toisin kuin pikamuoti tai vapaa-ajan pukeutuminen monesti arjessa on eli työpukeutuminen saa ihmisen näyttämään edustavammalta kuin hän ehkä arjessaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sitä, että miehen halu nähdä naisen kauneus on paha asia, jos mies haluaa nähdä sen omalla tavallaan? Tuossa voi olla perää.

Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärtänyt.

Tarkoitan sitä, että ihan kumman osapuolen tahansa silmää voi miellyttää toiset asiat kuin toisen. Jos asioista voi puhua, voi toista miellyttää visuaalisesti niinkuin toinen haluaa, eikä torpata asioita. Seksi on yhdessäoloa, joten en tarkoita, ettei molempia tulisi kuunnella. Silti suurimman nautinnon mielestäni saa, kun antaa toiselle mitä hän haluaa. Ei tietysti yksipuolisesti aina.

En vieläkään ymmärtänyt, annatko jonkun käytännön esimerkin siitä, että "mies haluaa nähdä naisen kauneuden omalla tavallaan"? En ymmärtänyt mitä käytännössä tarkoitat.

Olisikohan tämä käytännön esimerkki. Mies on kertonut (tässä tapauksessa voin puhua itsestäni), että silkki ja satiini, latex ja pvc asut pornahtavana toimivat oman visuaalisuuteni kannalta. Olen tämän tuonut ilmi, enkä oleta että tällainen pukeutuminen vahvasti meikattuna piikkikoroissa olisi arkipäivää. Tätä en ole kohdannut, koska minua on kuultu: Jos nainen laittaakin kevyen meikin ja pitsiä ylleen, se ei vastaa ihan sitä mitä hain, vaikka tarkoitus on varmasti ollut miellyttää minua. En sanoisi pahaa sanaa ja pitäisin, mutta tässä näkemys visuaalisuudesta ja kosketuksestakin ei kohtaa. Tunnelma olisi eri, vaikka ei huono. Oliko tämä lainkaan selventävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sitä, että miehen halu nähdä naisen kauneus on paha asia, jos mies haluaa nähdä sen omalla tavallaan? Tuossa voi olla perää.

Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärtänyt.

Tarkoitan sitä, että ihan kumman osapuolen tahansa silmää voi miellyttää toiset asiat kuin toisen. Jos asioista voi puhua, voi toista miellyttää visuaalisesti niinkuin toinen haluaa, eikä torpata asioita. Seksi on yhdessäoloa, joten en tarkoita, ettei molempia tulisi kuunnella. Silti suurimman nautinnon mielestäni saa, kun antaa toiselle mitä hän haluaa. Ei tietysti yksipuolisesti aina.

En vieläkään ymmärtänyt, annatko jonkun käytännön esimerkin siitä, että "mies haluaa nähdä naisen kauneuden omalla tavallaan"? En ymmärtänyt mitä käytännössä tarkoitat.

Olisikohan tämä käytännön esimerkki. Mies on kertonut (tässä tapauksessa voin puhua itsestäni), että silkki ja satiini, latex ja pvc asut pornahtavana toimivat oman visuaalisuuteni kannalta. Olen tämän tuonut ilmi, enkä oleta että tällainen pukeutuminen vahvasti meikattuna piikkikoroissa olisi arkipäivää. Tätä en ole kohdannut, koska minua on kuultu: Jos nainen laittaakin kevyen meikin ja pitsiä ylleen, se ei vastaa ihan sitä mitä hain, vaikka tarkoitus on varmasti ollut miellyttää minua. En sanoisi pahaa sanaa ja pitäisin, mutta tässä näkemys visuaalisuudesta ja kosketuksestakin ei kohtaa. Tunnelma olisi eri, vaikka ei huono. Oliko tämä lainkaan selventävää?

Kiitos, nyt ymmärsin. Onko siis ajatuksena, ettet tahdo loukata puolisoa tai pelkäät loukkaavasi puolisoa kertomalla, ettei tuo ole sitä mitä toivoit (ei ole sama asia), vaikka onkin viehättävää ja ihanaa? Oletko joskus loukannut häntä noin tahtomattasi vai onko se vain oma pelkosi, mikä estää kertomasta suorasanaisemmin?

Silkkiä ja satiinia on aika helppo ostaa vaatekaappiin ja valikoima on iso, jos kukkaro kestää. Vaikea myös kuvitella naista, joka ei voisi noihin pukeutua, koska kyse on luksuksesta, tyylikkäitä vaatteita löytyy moneen lähtöön. Latex ja pvc ovat ehkä sellaisia, joita kaikki eivät koe samalla tavalla omakseen. Kyse on myös mielikuvista, joita niihin itse kullakin liittyy, jolloin tullaan siihen asiaan, ettei tyyliä koe omakseen ja tuntee olonsa epämukavaksi. 

Oikeastaan tässä tullaan valinta-asiaan uudemman kerran eli jos näet puolisoehdokkaan pukeutuvan johonkin itseä miellyttävään tyyliin omasta aloitteestaan usein, voit olla melko luottavainen sen suhteen, että hän esiintyy ko. tyylissä jatkossakin mielellään. Esimerkiksi oma puolisoni muistaa asuni aivan tarkkaan sinä päivänä kun tapasimme, mikä oli yllättävää, kun siitä kerran keskustelimme. Itse en muistanut tarkkaan mitä oli päällä. Myös hänen tyylinsä oli sellainen, minkä koen edelleen seksikkäänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sitä, että miehen halu nähdä naisen kauneus on paha asia, jos mies haluaa nähdä sen omalla tavallaan? Tuossa voi olla perää.

Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärtänyt.

Tarkoitan sitä, että ihan kumman osapuolen tahansa silmää voi miellyttää toiset asiat kuin toisen. Jos asioista voi puhua, voi toista miellyttää visuaalisesti niinkuin toinen haluaa, eikä torpata asioita. Seksi on yhdessäoloa, joten en tarkoita, ettei molempia tulisi kuunnella. Silti suurimman nautinnon mielestäni saa, kun antaa toiselle mitä hän haluaa. Ei tietysti yksipuolisesti aina.

En vieläkään ymmärtänyt, annatko jonkun käytännön esimerkin siitä, että "mies haluaa nähdä naisen kauneuden omalla tavallaan"? En ymmärtänyt mitä käytännössä tarkoitat.

Olisikohan tämä käytännön esimerkki. Mies on kertonut (tässä tapauksessa voin puhua itsestäni), että silkki ja satiini, latex ja pvc asut pornahtavana toimivat oman visuaalisuuteni kannalta. Olen tämän tuonut ilmi, enkä oleta että tällainen pukeutuminen vahvasti meikattuna piikkikoroissa olisi arkipäivää. Tätä en ole kohdannut, koska minua on kuultu: Jos nainen laittaakin kevyen meikin ja pitsiä ylleen, se ei vastaa ihan sitä mitä hain, vaikka tarkoitus on varmasti ollut miellyttää minua. En sanoisi pahaa sanaa ja pitäisin, mutta tässä näkemys visuaalisuudesta ja kosketuksestakin ei kohtaa. Tunnelma olisi eri, vaikka ei huono. Oliko tämä lainkaan selventävää?

Kiitos, nyt ymmärsin. Onko siis ajatuksena, ettet tahdo loukata puolisoa tai pelkäät loukkaavasi puolisoa kertomalla, ettei tuo ole sitä mitä toivoit (ei ole sama asia), vaikka onkin viehättävää ja ihanaa? Oletko joskus loukannut häntä noin tahtomattasi vai onko se vain oma pelkosi, mikä estää kertomasta suorasanaisemmin?

Silkkiä ja satiinia on aika helppo ostaa vaatekaappiin ja valikoima on iso, jos kukkaro kestää. Vaikea myös kuvitella naista, joka ei voisi noihin pukeutua, koska kyse on luksuksesta, tyylikkäitä vaatteita löytyy moneen lähtöön. Latex ja pvc ovat ehkä sellaisia, joita kaikki eivät koe samalla tavalla omakseen. Kyse on myös mielikuvista, joita niihin itse kullakin liittyy, jolloin tullaan siihen asiaan, ettei tyyliä koe omakseen ja tuntee olonsa epämukavaksi. 

Oikeastaan tässä tullaan valinta-asiaan uudemman kerran eli jos näet puolisoehdokkaan pukeutuvan johonkin itseä miellyttävään tyyliin omasta aloitteestaan usein, voit olla melko luottavainen sen suhteen, että hän esiintyy ko. tyylissä jatkossakin mielellään. Esimerkiksi oma puolisoni muistaa asuni aivan tarkkaan sinä päivänä kun tapasimme, mikä oli yllättävää, kun siitä kerran keskustelimme. Itse en muistanut tarkkaan mitä oli päällä. Myös hänen tyylinsä oli sellainen, minkä koen edelleen seksikkäänä.

En tokikaan halua loukata. Mietin sitä, että olenko tullut kuulluksi. Asioiden jankkaaminen ei vaan toimi eikä se olekaan mielestäni järkevää. Vaimo kyllä kuuntelee tarpeitani hyvin. Esimerkilläni hain sitä, että joskus voi olla vaikea ymmärtää, mikä on napakymppi, vaikka toinen yrittää kertoa. Pitsihepeneet eivät esimerkiksi itseäni sytytä kosketustuntuman vuoksi. Kuulla toisen visuaalisuus (olipa huono ilmaus) on tärkeää. Urheilullisena olen esimerkiksi treenannut tai "pumpannut" lihakset esiin ennen seksiä, koska niitä on kiva kuulema katsoa ja koskea. Pieni hiki niin kiiltää. Tuokin on visuaalista toki kosketus tuo lisän. En kiistä sitä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sitä, että miehen halu nähdä naisen kauneus on paha asia, jos mies haluaa nähdä sen omalla tavallaan? Tuossa voi olla perää.

Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärtänyt.

Tarkoitan sitä, että ihan kumman osapuolen tahansa silmää voi miellyttää toiset asiat kuin toisen. Jos asioista voi puhua, voi toista miellyttää visuaalisesti niinkuin toinen haluaa, eikä torpata asioita. Seksi on yhdessäoloa, joten en tarkoita, ettei molempia tulisi kuunnella. Silti suurimman nautinnon mielestäni saa, kun antaa toiselle mitä hän haluaa. Ei tietysti yksipuolisesti aina.

En vieläkään ymmärtänyt, annatko jonkun käytännön esimerkin siitä, että "mies haluaa nähdä naisen kauneuden omalla tavallaan"? En ymmärtänyt mitä käytännössä tarkoitat.

Olisikohan tämä käytännön esimerkki. Mies on kertonut (tässä tapauksessa voin puhua itsestäni), että silkki ja satiini, latex ja pvc asut pornahtavana toimivat oman visuaalisuuteni kannalta. Olen tämän tuonut ilmi, enkä oleta että tällainen pukeutuminen vahvasti meikattuna piikkikoroissa olisi arkipäivää. Tätä en ole kohdannut, koska minua on kuultu: Jos nainen laittaakin kevyen meikin ja pitsiä ylleen, se ei vastaa ihan sitä mitä hain, vaikka tarkoitus on varmasti ollut miellyttää minua. En sanoisi pahaa sanaa ja pitäisin, mutta tässä näkemys visuaalisuudesta ja kosketuksestakin ei kohtaa. Tunnelma olisi eri, vaikka ei huono. Oliko tämä lainkaan selventävää?

Kiitos, nyt ymmärsin. Onko siis ajatuksena, ettet tahdo loukata puolisoa tai pelkäät loukkaavasi puolisoa kertomalla, ettei tuo ole sitä mitä toivoit (ei ole sama asia), vaikka onkin viehättävää ja ihanaa? Oletko joskus loukannut häntä noin tahtomattasi vai onko se vain oma pelkosi, mikä estää kertomasta suorasanaisemmin?

Silkkiä ja satiinia on aika helppo ostaa vaatekaappiin ja valikoima on iso, jos kukkaro kestää. Vaikea myös kuvitella naista, joka ei voisi noihin pukeutua, koska kyse on luksuksesta, tyylikkäitä vaatteita löytyy moneen lähtöön. Latex ja pvc ovat ehkä sellaisia, joita kaikki eivät koe samalla tavalla omakseen. Kyse on myös mielikuvista, joita niihin itse kullakin liittyy, jolloin tullaan siihen asiaan, ettei tyyliä koe omakseen ja tuntee olonsa epämukavaksi. 

Oikeastaan tässä tullaan valinta-asiaan uudemman kerran eli jos näet puolisoehdokkaan pukeutuvan johonkin itseä miellyttävään tyyliin omasta aloitteestaan usein, voit olla melko luottavainen sen suhteen, että hän esiintyy ko. tyylissä jatkossakin mielellään. Esimerkiksi oma puolisoni muistaa asuni aivan tarkkaan sinä päivänä kun tapasimme, mikä oli yllättävää, kun siitä kerran keskustelimme. Itse en muistanut tarkkaan mitä oli päällä. Myös hänen tyylinsä oli sellainen, minkä koen edelleen seksikkäänä.

En tokikaan halua loukata. Mietin sitä, että olenko tullut kuulluksi. Asioiden jankkaaminen ei vaan toimi eikä se olekaan mielestäni järkevää. Vaimo kyllä kuuntelee tarpeitani hyvin. Esimerkilläni hain sitä, että joskus voi olla vaikea ymmärtää, mikä on napakymppi, vaikka toinen yrittää kertoa. Pitsihepeneet eivät esimerkiksi itseäni sytytä kosketustuntuman vuoksi. Kuulla toisen visuaalisuus (olipa huono ilmaus) on tärkeää. Urheilullisena olen esimerkiksi treenannut tai "pumpannut" lihakset esiin ennen seksiä, koska niitä on kiva kuulema katsoa ja koskea. Pieni hiki niin kiiltää. Tuokin on visuaalista toki kosketus tuo lisän. En kiistä sitä itsekään.

Eli olet sanonut aivan suoraan ja selkeästi toivovasti vaimosi esimerkiksi pukeutuvan asuun x (ilman vihjailuja: tuollainen paita, tuollaiset housut, tuollainen meikki jne.), mutta hän ei ole sitä tehnyt, jolloin olet päätellyt, ettei asiaa kannata jankata? Ajan tässä sitä takaa, että jos puolisosi tahtoo olla mieliksi, niin kyse voi olla siitäkin, ettet ole ollut riittävän suorasanainen ja suora, jolloin hän ei ole ymmärtänyt. 

Tähän sitten joku voi tulla mussuttamaan, että nyt vaimolta vaaditaan pornoa, mutta siitähän omien toiveiden ilmaisemisessa selkeästi ei ole kyse. Jotkut vaativat, miehet ja naiset, jotkut painostavat, mutta eiköhän yleisempi kokemus ole kuitenkin se, että toisen toiveista ei tiedä riittävän tarkasti, koska hän ei oikein rohkene kertoa niistä. Puhuminen omista toiveista ja asioista on kuitenkin tärkeimpiä asioita mitä hyvään seksiin tarvitaan, vaikka se ei aina riitä (eli ongelmat eivät aina ratkea, vaikka puhuisi tai tekisi mitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko sitä, että miehen halu nähdä naisen kauneus on paha asia, jos mies haluaa nähdä sen omalla tavallaan? Tuossa voi olla perää.

Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärtänyt.

Tarkoitan sitä, että ihan kumman osapuolen tahansa silmää voi miellyttää toiset asiat kuin toisen. Jos asioista voi puhua, voi toista miellyttää visuaalisesti niinkuin toinen haluaa, eikä torpata asioita. Seksi on yhdessäoloa, joten en tarkoita, ettei molempia tulisi kuunnella. Silti suurimman nautinnon mielestäni saa, kun antaa toiselle mitä hän haluaa. Ei tietysti yksipuolisesti aina.

En vieläkään ymmärtänyt, annatko jonkun käytännön esimerkin siitä, että "mies haluaa nähdä naisen kauneuden omalla tavallaan"? En ymmärtänyt mitä käytännössä tarkoitat.

Olisikohan tämä käytännön esimerkki. Mies on kertonut (tässä tapauksessa voin puhua itsestäni), että silkki ja satiini, latex ja pvc asut pornahtavana toimivat oman visuaalisuuteni kannalta. Olen tämän tuonut ilmi, enkä oleta että tällainen pukeutuminen vahvasti meikattuna piikkikoroissa olisi arkipäivää. Tätä en ole kohdannut, koska minua on kuultu: Jos nainen laittaakin kevyen meikin ja pitsiä ylleen, se ei vastaa ihan sitä mitä hain, vaikka tarkoitus on varmasti ollut miellyttää minua. En sanoisi pahaa sanaa ja pitäisin, mutta tässä näkemys visuaalisuudesta ja kosketuksestakin ei kohtaa. Tunnelma olisi eri, vaikka ei huono. Oliko tämä lainkaan selventävää?

Kiitos, nyt ymmärsin. Onko siis ajatuksena, ettet tahdo loukata puolisoa tai pelkäät loukkaavasi puolisoa kertomalla, ettei tuo ole sitä mitä toivoit (ei ole sama asia), vaikka onkin viehättävää ja ihanaa? Oletko joskus loukannut häntä noin tahtomattasi vai onko se vain oma pelkosi, mikä estää kertomasta suorasanaisemmin?

Silkkiä ja satiinia on aika helppo ostaa vaatekaappiin ja valikoima on iso, jos kukkaro kestää. Vaikea myös kuvitella naista, joka ei voisi noihin pukeutua, koska kyse on luksuksesta, tyylikkäitä vaatteita löytyy moneen lähtöön. Latex ja pvc ovat ehkä sellaisia, joita kaikki eivät koe samalla tavalla omakseen. Kyse on myös mielikuvista, joita niihin itse kullakin liittyy, jolloin tullaan siihen asiaan, ettei tyyliä koe omakseen ja tuntee olonsa epämukavaksi. 

Oikeastaan tässä tullaan valinta-asiaan uudemman kerran eli jos näet puolisoehdokkaan pukeutuvan johonkin itseä miellyttävään tyyliin omasta aloitteestaan usein, voit olla melko luottavainen sen suhteen, että hän esiintyy ko. tyylissä jatkossakin mielellään. Esimerkiksi oma puolisoni muistaa asuni aivan tarkkaan sinä päivänä kun tapasimme, mikä oli yllättävää, kun siitä kerran keskustelimme. Itse en muistanut tarkkaan mitä oli päällä. Myös hänen tyylinsä oli sellainen, minkä koen edelleen seksikkäänä.

En tokikaan halua loukata. Mietin sitä, että olenko tullut kuulluksi. Asioiden jankkaaminen ei vaan toimi eikä se olekaan mielestäni järkevää. Vaimo kyllä kuuntelee tarpeitani hyvin. Esimerkilläni hain sitä, että joskus voi olla vaikea ymmärtää, mikä on napakymppi, vaikka toinen yrittää kertoa. Pitsihepeneet eivät esimerkiksi itseäni sytytä kosketustuntuman vuoksi. Kuulla toisen visuaalisuus (olipa huono ilmaus) on tärkeää. Urheilullisena olen esimerkiksi treenannut tai "pumpannut" lihakset esiin ennen seksiä, koska niitä on kiva kuulema katsoa ja koskea. Pieni hiki niin kiiltää. Tuokin on visuaalista toki kosketus tuo lisän. En kiistä sitä itsekään.

Eli olet sanonut aivan suoraan ja selkeästi toivovasti vaimosi esimerkiksi pukeutuvan asuun x (ilman vihjailuja: tuollainen paita, tuollaiset housut, tuollainen meikki jne.), mutta hän ei ole sitä tehnyt, jolloin olet päätellyt, ettei asiaa kannata jankata? Ajan tässä sitä takaa, että jos puolisosi tahtoo olla mieliksi, niin kyse voi olla siitäkin, ettet ole ollut riittävän suorasanainen ja suora, jolloin hän ei ole ymmärtänyt. 

Tähän sitten joku voi tulla mussuttamaan, että nyt vaimolta vaaditaan pornoa, mutta siitähän omien toiveiden ilmaisemisessa selkeästi ei ole kyse. Jotkut vaativat, miehet ja naiset, jotkut painostavat, mutta eiköhän yleisempi kokemus ole kuitenkin se, että toisen toiveista ei tiedä riittävän tarkasti, koska hän ei oikein rohkene kertoa niistä. Puhuminen omista toiveista ja asioista on kuitenkin tärkeimpiä asioita mitä hyvään seksiin tarvitaan, vaikka se ei aina riitä (eli ongelmat eivät aina ratkea, vaikka puhuisi tai tekisi mitä).

Olen puhunut suoraan ja kyllä minua kuullaan. En sitten tiedä, mitä muilla suoraan puhuminen on. Sen verran kauan olemme yhdessä olleet, että ymmärrämme toisiamme. Noin yleisesti mietin, että jos sanoo liian monta kertaa samasta asiasta, sekään ei ole hedelmällistä. Enkä itse aina tahtoani läpi saa, mutta tarpeeksi usein kyllä. Sekin riippuu esimerkiksi vuodenajoista. Latex ei ole kuulema kesähelteillä ihan viilein asu päällä. Näen kyllä sitäkin. Visuaalisuuteen liittyy myös se, että toisen objektiksi heittäytyvä haluaa myös kuunnella. Toivottavasti näin on useimmilla.