Tunnetko itseäsi koskaan etuoikeutetuksi?
Ajattelin asiaa tänään. Vaikka minulla on moni asia huonosti, voin kuitenkin mennä kauppaan ja ostaa sieltä kohtuuden rajoissa melkein mitä haluan. Minulla on oma koti joka on turvallinen.
Kommentit (25)
En. Sairastan kroonista sairautta ja se huonontaa elämää niin paljon, että monella on varmasti asiat paremmin. Toki minulla on ruokaa ja suojaa. Toimeentulo on koko ajan epävarmaa työkyvyn ja kulujen takia. Ainoa valttikortti minulla on melko hyvä ulkonäkö ja älykkyys nyt sentään vielä. Nuokaan eivät ole ikuisia välttämättä...
Vierailija kirjoitti:
En. Sairastan kroonista sairautta ja se huonontaa elämää niin paljon, että monella on varmasti asiat paremmin. Toki minulla on ruokaa ja suojaa. Toimeentulo on koko ajan epävarmaa työkyvyn ja kulujen takia. Ainoa valttikortti minulla on melko hyvä ulkonäkö ja älykkyys nyt sentään vielä. Nuokaan eivät ole ikuisia välttämättä...
Voisitko ajatella tämän niinpäin, että sulla on ruokaa ja suojaa, vaikka työkykysi on ilmeisesti heikentynyt. Monessa muussa maassa USA mukaan lukien olisit omillasi. Olet siis etuoikeutettu.
Ei kyllä yleensä tunnu siltä kun elämä yhtä saastaista selviytymistaistelua, mutta olen kyllä koska on katto pään päällä, vettä tulee hanasta, ruokaa riittää, p0mmit ei putoile niskaan, ympäristö on kohtuullisen turvallinen jne.
Tulee etuoikeutettu olo, kun näen etuajo-oikeuskyltin.
Tunnen, joskus ihan hävettää. Johtuu omista lähtökohdista. En ole koskaan kärsinyt puutetta ja nytkin puheet hintojen noususta tuntuu melko kaukaisilta. Näistä ei töissä viitti huudella. Myös puolison isohko perintö mahdollistaa monta asiaa, jota ei muuten meidän palkoilla ostettaisi.
Me olemme kaikki Suomessa etuoikeutettuja ja tämä sotatilanne on pakottanut miettimään, että toivottavasti emme joudu tilanteeseen, jossa kaiholla muistelemme tätä aikaa ja kuinka hyvin meillä asiat olivatkaan. Sähköä tulee seinästä, puhdasta vettä hanasta, kauppojen hyllyt täynnä ruokaa, metkustaminen on helppoa, jne.
No kai noin vois sanoa mutta useammin tunnen kiitollisuutta että meillä on täällä asiat kohtuullisen hyvin moneen muuhun maahan verrattuna.
Kyllä. Olen saanut opiskella tutkinnon ilmaiseksi, olen hyvässä ja mielenkiintoisessa työssä, josta maksetaan tarpeeksi palkkaa, pystyn säästämään tuloistani, minulla on tiiviit sosiaaliset verkostot, olen terve, asun maassa, jossa on hyvä sosiaaliturva jne.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki Suomessa etuoikeutettuja ja tämä sotatilanne on pakottanut miettimään, että toivottavasti emme joudu tilanteeseen, jossa kaiholla muistelemme tätä aikaa ja kuinka hyvin meillä asiat olivatkaan. Sähköä tulee seinästä, puhdasta vettä hanasta, kauppojen hyllyt täynnä ruokaa, metkustaminen on helppoa, jne.
Kaikki Suomessa eivät ole etuoikeutettuja. Jos ei ole varaa maksaa sähköä tai ostaa niitä tuotteita kaupasta, niin niistä ei ole iloa. Kaikki eivät myöskään ole turvassa kotonaan. Toki meillä ei sodita, mutta turha väittää, että kaikilla olisi jotenkin etuoikeutettu elämä.
En. Vain hyvin harva ihminen on etuoikeutettu, esim. hyvin rikkaat.
Todellakin tunnen. Olen vähävaraisesta ja väkivaltaisesta alkoholistikodista, josta pääsin muuttamaan omilleni alaikäisenä. Lähtökohdistani huolimatta, minulla on ollut aina katto pään päällä, olen saanut ilmaisen koulutuksen aina korkeakoulutasolle asti ja nyt elän mukavasti itseni näköistä elämää maksellen asuntolainaa pois.
Harvassa maassa vastaavanlaiseen tilanteeseen pääseminen lähtökohdistani on mahdollista. Hetki sitten luin 15-vuotiaasta intialaisesta tytöstä, joka oli heitetty selviytymään Delhin kaduille 12-vuotiaana vain sen takia, että perheeseen oli syntynyt uusi poika ja kaikkiin lapsiin ei ollut enää varaa. Tyttö oli joutunut ihmiskaupanuhriksi missä sai palkaksi aterian aina 50 asiakkaan välein. Hänet oli pelastettu paikalliseen tyttöjen taloon, missä hän nyt opiskeli. Joten kyllä, todellakin tunnen itseni etuoikeutetuksi.
Minulla ei ole juoppoa tai väkivaltaista puolisoa. Ei minkäänlaista sellaista. Tunnen olevani etuikeutettu kun ei tarvitse vääntää ja riidellä kenenkään kanssa, ei ottaa huomioon, ei kuunnella kiukuttelua ja solvauksia. Ei tarvitse miettiä avioeroa ja kysellä neuvoja täältä elämäni suhteen.
Saan päättää täysin itse kaikesta, saan elää juuri niinkuin haluan.
Tuloni ovat riittävät, en joudu pihistelemään.
Minulla on oma viihtyisä asunto hyvässä rauhallisessa talossa. Tässä on hiljaista ja turvallista asua.
On pari hyvää ystävää ja muutama tuttava. On hyvä työpaikka ja kivat työkaverit.
Kun ajattelen omaa elämääni ja vertaan sitä esim. näittten ihmisten elämiin jotka täällä joukolla valittavat milloin mistäkin tunnen olevani todella etuoikeutettu. Välillä tunnen melkein huonoa omaatuntoa, mutta uskon tyytyväisyyteni elämääni johtuvan myös siitä että näen kaikesta valoisat puolet. En tuijota synkkänä maantien kuraa, katson valoon. Olen varmasti osannut tehdä hyvät valinnat elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, olen eläkkeellä ja nautin vapaa-ajasta ja omasta aikataulusta. Miehen kanssa laatuaikaa.
Samoin! Vaimon kanssa saadaan viettää laatuaikaa! Työelämä on taakse jäänyttä! Molemmat ollaan suht terveitäkin! Kiitos aktiivisen urheilu-uran tuomaa positiivista tiimihenkeä avioliittoonkin! Harrastuksemme on edelleen liikuntapainoitteesta,muttei kuitenkaan räkä poskella huhkimista!
Itse pidän itseäni etuoikeutettuna esim. kaikkiin Pohjois-Korealaisiin verrattuna (poislukien harvalukuinen eliitti) ja suurimpaan osaan afrikkalaisista verrattuna.
Mua pidetään ystäväpiirissäni (tai ainakin heidän sosiaalityöntekijänsä pitävät) jotenkin "parempana", koska mulla on sentään työpaikka eikä kämppä ole koskaan lähtenyt alta. Tosiasia vaan on, että jos kaverini saisivat tietää, että olen homo, jäisin yksin.
Enpä kyllä.
Naisista on krooninen pula tässä elämässä. Eikä muutenkaan mitenkään hohdokasta ole.
No en todellakaan, vaikka feministit muuta väittävätkin. M27
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki Suomessa etuoikeutettuja ja tämä sotatilanne on pakottanut miettimään, että toivottavasti emme joudu tilanteeseen, jossa kaiholla muistelemme tätä aikaa ja kuinka hyvin meillä asiat olivatkaan. Sähköä tulee seinästä, puhdasta vettä hanasta, kauppojen hyllyt täynnä ruokaa, metkustaminen on helppoa, jne.
Ja kaikkensa kansalleen antavan Sannan naama iltapäivälehdissä.
Tunnen, olen eläkkeellä ja nautin vapaa-ajasta ja omasta aikataulusta. Miehen kanssa laatuaikaa.