Syötättekö te vieraita lapsia?

Ei ole varmaan monesakaan kohdssa varallisuudesta kiinni. Muistan kun lapsena menin koulukaverin luo leikkimään ja sekä talo että muut puitteet olivat sen verran hienoja että rahaa ei voinut puuttua ja molemmat vanhemmat olivat hammaslääkäreitä. Satuin kuulemaan että perheenäiti kieltäytyi kun kaverini meni kysymään voinko jäädä syömään että "ruokkikoot itse oman kakaransa". Kiitin kohteliaasti leikeistä ja lähdin kotiin enkä tosiaankaan halunnut poiketa toiste. Muistelen tuota perhettä usein esimerkkinä siitä että rahalla ei saa onnea. Meillä on saanut syödä niin lapset kuin aikuisetkin vieraat jos sattuvat olevan nälissään ja tarjonta kelpaa. Vielä ei olla menty vararikkoon.

Lasten kaverit kun tulee niin kysyn ensimmäiseksi - onko nälkä. Jos ei ole vielä ruoka- aika annan voileipää ja jogurttia. Tuputan myös juotavaa, varsinkin jos on lämmin ilma.

Uskallanko sanoakaan.. En syötä. Ruoanlaitto on meillä inhokkikotityö ja pakollinen paha. Se minimoidaan ja usein myös vältetään tilaamalla ravintolasta (sieltä saa kunnon ruokaakin eikä vaan höttöä).

Välipalaa voin tarjota, mutta en enempää. Ruokapöydässä haluan istua vain oman porukan kesken. Ravintolaan voidaan lähteä isolla porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää tarjoa naapuruston kakaroille yhtään mitään. Käännytän ne jo ovelta.

Olipa semmoinenkin räkänokka melkein joka päivä tulossa meille ja kertoi, että kotona ei ole ruokaa. Laitoin tietoa eteenpäin, mutta minun asiani ei ole ruokkia.

Miten edes jotkut tekee lapsia, eivätkä sitten huolehdi niistä?

Olisiko sinusta itsestäsi kiva, jos omaa lastasi haukuttaisi kakaraksi ja räkänokaksi?

Nro 11

Hän ei kulje muiden ovilla kerjäämässä.

eri

Jos joku lapsi soittaa ovikelloa ja pyytää ruokaa, niin soitan sossut paikalle. Sillähän voi olla allergiota joista en tiedä.

syön

Miksi ihmeessä pitäisi nyt vieraita muksuja syöttää kun olen lapseton , jos hän olisi ihan minun luokseni tullut vanhempiensa kanssa Yö kylään( Sukulaiseni)

vain siinä tapauksessa tietenkin en muuten .En!

Vierailija kirjoitti:

Todellakin. Meille muutti pakolaisiakin asumaan ja eihän sitä pienintä nälässä voi pitää... No, meitä on niin moneen junaan. Ymmärrän kyllä, että vähävaraisessa perheessä ei riitä ruokaa ehkä omillekaan perheenjäsenille. Olen sitä mieltä, että jos on saanut maallista hyvää enemmän kuin oman tarpeen, siitä tulee jakaa myös muille. Olen arvoiltani ja etiikaltani ehkä käänteinen B. Wahlroos, mistä olen salaisesti äärimmäisen ylpeä (aina on hyvä olla esimerkkihenkilöitä joihin vertaamalla asiat kirkastuvat). 

Salaisesti? :D Juurihan kehuit itseäsi täällä ylevistä arvoistasi ja korkeasta etiikastasi.

Jos minä rupeasin miehenä syöttämään vieraita lapsia, niin siitä saisi äkkiä hyvin omituisen maineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää tarjoa naapuruston kakaroille yhtään mitään. Käännytän ne jo ovelta.

Olipa semmoinenkin räkänokka melkein joka päivä tulossa meille ja kertoi, että kotona ei ole ruokaa. Laitoin tietoa eteenpäin, mutta minun asiani ei ole ruokkia.

Miten edes jotkut tekee lapsia, eivätkä sitten huolehdi niistä?

Olisiko sinusta itsestäsi kiva, jos omaa lastasi haukuttaisi kakaraksi ja räkänokaksi?

Nro 11

Mitä väliä, jos sitä haukutaan jollain turhalla palstalla anonyyminä.

Kertoo ainakin haukkujan luonteesta ja suhtautumisesta lapsiin. Itse yrittäisin ottaa selville, että miksi lapsi on nälkäinen vai onko syynä jokin muu kuin nälkä. Ap'n kysymykseen vastaan, että annan ruokaa kaikille, jotka ovat luonani ruoka-aikana.

No niinhän teinkin! Kerroin huoleni lapsesta asiaan kuuluvalle taholle. Minun asiani ei ollut ruokkia penskaa ja jättää sitä muuten hunningolle eikä kukaan puuttuisi tilanteeseen.

On se vaikeaa lukea kommentti ennen kuin kiiruhtaa pätemään.

En syötä mutta tarjoan syötävää. Jos lapsilla on vieraita ruoka-aikaan, niin kysyn aina, otatko ruokaa. Monesti vastaus on, että ei kiitos, olen menossa kohta kotiin syömään. Joskus jäävät syömään. Ja lapsille olen opettanut, että jos syötte välipalaa, niin kavereille on myös tarjottava. Että koskaan ei saa olla niin, että kaverille tulee meillä nälkä. Tämä on mielestäni normaali tapa toimia myös kavereiden luona. T. Itäsuomalainen

Meillä tarjotaan lasten kavereille ruokaa, välipalaa ym. Kysyn haluaako/maistuuko. Lapset saavat myös itse tarjota välipalaa tai vaikka leipoa kavereiden kanssa silloinkin kun vanhemmat eivät ole kotona.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kaverit kun tulee niin kysyn ensimmäiseksi - onko nälkä. Jos ei ole vielä ruoka- aika annan voileipää ja jogurttia. Tuputan myös juotavaa, varsinkin jos on lämmin ilma.

Et ainakaan minun lapsilleni "tuputa"!

En. Ei ole koskaan tarjottu meidän perheessä, kun lapset tuo kavereita. Enkä itsekään ole koskaan "saanut" muiden kavereitteni kotona ruokaa. Aina mulla ollut ruoka aika kello 17:00 jolloin piti mennä kotiin syömään, kuten oli kaikilla mun muilla kavereillani, ja se on kaikista fiksuinta. Aina kaveriporukassa, kun oltiin puistossa tai jossain ulkona, ja kun kello tuli 17:00 niin minä ja siskoni mentiin omiin koteihin syömään ja kaverit menivät omiin koteihinsa.

Tästä on reippaasti yli 40 vuotta aikaa mutta trauma nähtävästi jäi koska muistan vieläkin tilanteen elävästi. Isäni rikas kaveri kutsui meidän perheemme (vanhemmat, minä ja veljeni) mukaan laivaretkelle. Vene oli oikeastaan lähempänä laivaa, siis sellainen että alakerrassakin oli runsaasti tilaa, esim. keittiö joka ainakin minun muistoissani oli ihan oikean keittiön kokoinen, ruokapöytä, sohvia istumapaikoksi etc. Näin aikuisena olen totta kai ymmärtänyt tilanteen eri tavalla, ja tajuan että perheen äitiä mahtoi ottaa päähän että isäntä omavaltaisesti kutsui muita ihmisiä perheen retkelle. No retki kesti koko päivän, myöhäiseen iltaan, eivätkä vanhempani olleet tietenkään varanneet meille tarpeeksi ruokaa mukaan. Lounaaksi taisi olla jotain mutta illaksi ei mitään. Ja siinä vaiheessa molemmat vanhempani sekä isäntä olivat jo kunnon kännissä (vene/laiva oli rantautunut jonkun saaren satamaan).. Jossain vaiheessa iltaa olimme minä ja veljeni, ja isäntäperheen kaksi lasta alakerrassa leikkimässä. Perheen äiti tuli ja kutsui omat lapsensa syömään. Siellä he mussuttivat hyvällä ruokahalulla ruokaa ja minä ja veljeni istuimme lukemassa noin viiden metrin päässä ja olimme kuin emme olisikaan. Nälkä oli kova. Veljeni kuiskasi minulle että mennäänkö syömään ja minä sanoin että ei voida kun ei ole pyydetty.

Eli perheen äiti rankaisi meitä kahta alle kymmenvuotista nälällä koska häntä ketutti että edes olimme mukana. Ja varmasti tajusi että omista vanhemmistamme ei ole meistä huolehtimaan.

Joten terveisiä vain sinulle Meeri jos olet vielä elossa. Toivottavasti vanhuutesi on ollut paska ja täynnä kipuja.

Istutan vieraan lapsen ruokapöytään ja alan syöttää sille kalakeittoa. En tiedä minkä niminen se on ja onko allergioita. Mitä väliä.

Jos meillä tähän aikaan päivästä pyörii muiden lapsia, niin ihmettelen, miksei niiden vanhemmat kaipaa heitä. Oma lapsi jos menee koulun jälkeen kaverille, niin kyllä soitan ennen ruoka-aikaa, että tulee kotiin. Läksytkin pitää hoitaa. (Joo, nyt on loma, mutta arjesta puhuin.).

Tarjoan ruokaa aina kaikille jotka paikalla sillä hetkellä ovat. Olipa kyseessä sukulaiset, minun kaverit, lapsen kaverit, naapuri tai vaikka keikalla oleva putkimies. Syödä ei ole pakko mutta ainakin on tarjottu.

Lasten ollessa pieniä laskettiin vaan paikalla olevien nuppiluku ja laitettiin lautasia pöytään sen mukaan. Vastaavasti lasten kavereiden vanhemmat syötti meidän lapset jos sattuivat siellä ruoka-aikaan olemaan.

Eikö teillä ole mitään tajua, että siitä vaan syötätte mitä tahansa pöperöitänne vieraille lapsille, ettekä edes kysy vanhemmilta asiasta?

Syötän sioille.