Ääneenlausumattomia syitä, miksi rekrytoidaan tai ei rekrytoida

Vierailija kirjoitti:

Ei me voida nuorta naista palkata. Jää kuitenkin kohta äitiyslomalle.

Tuohon kastiin lasketaan n. 40 v asti. Sen jälkeen pelätään palkata äkäistä vanhaa akkaa.

Työtön ei kelpaa koska on huono. Töitä kyllä saa kun rohkeasti menee työpaikoille kyselemään ja käyttää suhteita. Hyvin toimi 80-luvullakin.

Esimies ei tiedä lähtevän työntekijän työstä mitään tai millaisia ominaisuuksia työssä kenties tarvittaisiin. Toimenkuvaa on päivitetty viimeksi viisi vuotta sitten. Kerran vuodessa pidetään itseohjautuvan työntekijän kanssa kehityskeskustelut. Aiheena oli toimiston kahvinkeittovuoron ristiriitatilanteet ja sähköpöydän hankinta.

Työpaikalla käy jatkuva pyöröovi ja toistuvasti tehdään virherekryjä. Lähtijöiden kanssa ei keskustella, miksi työpaikka vaihtuu. Johtoryhmä keksii selitykset omasta päästään: työpaikka on niin oiva ponnahduslauta, että moni siirtyy nopeasti uusiin hommiin. Ehkä vaatimattomammalle nimikkeelle ja pienemmälle palkalle, mutta varmasti ihan normaalia vaihtelunhalua. Osa on muuten vain hankalia ja huonoja tyyppejä.

Koska uusien työntekijöiden kanssa on niin vaikeaa, koetetaan jättää paikat täyttämättä niin pitkään kuin mahdollista. Jos ei tee mitään, ei tee virhettäkään. Työt jakautuvat työntekijöiden sumplimina jotenkin ja työpanos revitään jääneiden selkänahasta. Kun joku jää uupumuksen takia saikulle, perehdyttäjää ei löydy ja turha palkata sijaista. Odottaahan ne työt sitten palaajaa.

Nyt löytyi muodollisesti pätevä sihteerin hommiin ja messuemännäksi!

No ensinnäkin rekrytoinnissa käy haastattelussa porukka jota ei voi ennalta arvata minkä tasoista porukkaa sattuu olemaan. Haastatteluun päästäkseen on hakemuksessa cv:ssä tai muussa oltava jotain sellaista joka kiinnittää huomion. Jos ei ole paikka menee ohi. Haastattelussa ne haastattelijoiden ihanne kuvat työntekijästä on se mitä haetaan. Sillä ei ole välttämättä todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Jos ne on esim ekstroverttisia niinkuin monesti nykyään on työhön ei käy introverttinen. Vaikka introvertti on todennäköisesti parempi työntekijä monesti hänen olemuksensa saa ekstrovertin ajattelemaan että hän on arka ja huono vaikka on ihan tavallisesti rennosti paikalla olleen vaan oma itsensä ei tee niitä ekstrovertin haluamia juttuja koska ei pidä niitä tärkeänä tai minkään mittarina. Ekstrovertti ajattelee että normaali ihminen puhuu tauotta ja tuijottaa silmiin jatkuvasti muuten hän on arka tai puristaa lujaa ja kehuu itseään sujuvasti muuten hän on huono. Haastattelussa on juuri tällaiset toispuoleiset säännöt monesti jolla ei ole todellisuuden kanssa juurikaan tekemistä. Tästä syystä monessa työpaikassa on kaikkia lusmuja jotka selittää itsensä kuiville koska ne on antaneet haastattelussa hyvän kuvan joka ei ole todellinen. Eli toisinsanoen työn tekemisen taidolla ei ole haastattelussa merkitystä vaan stereotyyppisellä "hyvän työntekijän" olemuksella.

Esimerkki eräästä yrityksestä. Uusi työntekijä oli suuna päänä kokoajan tauotkin möykkäsi yksinään ja aina kun pomo ehdotti jotain leuhkasti kehui miten tekee homman vasemmalla kädellä. Oli naisten suosiossa koska puhui tauotta. Jatkuva teatteri ja elvistely käynnissä. Kun ei kukaan hänen mielestä merkittävä hahmo ollut näkemässä oli arka ja kyseli miten joku homma tehdään vaikka juuri äsken oli möykännyt vasemmalla kädellä tekemisestä. Tällaisia reppanoita nämä monesti on. Siviili elämässä oli myös täysin vastakkainen vakava hiljainen arka jne. Työn johtajan mielestä hän oli unelma työntekijä. Koska työnjohtaja oli ammattitaidoton hän ei nähnyt sitä teatteria vaan nieli kaiken todellisuutena.

Moni nainen on tällaisen reppanan kanssa naimisissa ja luulee olevansa alfa uroksen kanssa. 

Työntekijät on nykyään helposti korvattavissa, kuulemma.

Omaa määräaikaisuuttani ei vakinaistettu lupauksista huolimatta kun perhesyihin vedoten pyysin päästä tekemään osa-aikaista työtä kriisin yli (kyse parista kuukaudesta). Tilalle otettiin täysin uusi henkilö, joka pystyi tekemään täyttä työaikaa pienemmällä palkalla. Minut kyllä yritettiin nakittaa perehdyttäjäksi. Eli olisin joutunut opettamaan hänelle työni ennen työsuhteeni päättymistä. Jäin saikulle ja lähdin muihin töihin. En ole katunut.

Olen ollut ulkomailla pienessä start upissa tj:n apuna rekryissä ja tiedän muutamia syitä miksi joitain ei kutsuttu haastatteluun tai rekrytty. Päätösvalta oli siis tj:n, joten älkää syyttäkö mua.

- tausta toiselta alalta eikä mitään selitystä sille miksi haki töihin meidän alalle ja miksi kokee että olisi hyvä siinä

- oikea koulutus, mutta valmistumisen jälkeen töissä duunaritöissä (meidän ala oli asiantuntijatasoa)

- haastattelussa ylimielinen ja hankalan oloinen (haettiin tiimipelaajaa ja kys. tyyppi kertoi tulleensa USEIN riitoihin tiimitilanteissa ja koki olleensa itse aina oikeassa)

- irtisanoutunut edellisestä työpaikasta muttei selittänyt miksi (kannattaa selittää jo hakemuksessa)

Hyvällä esittelyllä ja oman taustan avaamisella pääsee myös pitkälle. Eli jos cv:ssä on jotain "kummallista", selittäkää se jo hakemuksessa lyhyesti. Esim. jos olet ollut monessa pätkätyössä, mainitse esim. että monipuolinen kokemuksesi osoittaa, että olet nopea oppimaan ja olet joutunut sopeutumaan nopeasti eri työkulttuureihin, tms. Mutta painota myös, että haet pitkäaikaista työpaikkaa.

Kehu itseäsi esimerkkien kautta. Eli älä sano "olen sosiaalinen ja iloinen" vaan esim. "Yrityksessä x tein tehtäviä a ja b, joissa opin/saavutin asioita c ja d. Tehtävissä onnistuminen edellytti myös positiivista asennetta ja erinomaisia sosiaalisia taitoja, koska blabla".

Nämä vinkit siis asiantuntijahommiin, en tiedä miten muilla aloilla rekrytään.