Ahistaa kun ei ole tarpeeksi työkokemusta.

Olen periaatteessa kolmannen vuoden yliopisto-opiskelija, mutta käytännössä olen toisella vuosikurssilla, koska tein lapsen ekan vuoden jälkeen. Poika on nyt reilun vuoden ja olen opiskellut normaalisti tämän syksyn. Ahdistaa kamalasti nämä puheet korkeakoulutettujen työttömyydestä jne., ja olenkin miettinyt osa-aikatöiden hankkimista opintojen oheen. Taloudellisesti tulen kyllä toimeen ainakin tämän vuoden ilman töitäkin, sillä minulla on jonkin verran säästöjä. Mutta kun koko ajan tuntuu, että pitäis saada työkokemusta...



Oon kyllä ollut kesätöissä yhteensä neljänä tai viitenä kesänä, viime kesänäkin. En silti osaa oikein mitään, ja töiden haku tuntuu vaikealta, kun pitäis olla koulutusta ja kokemusta jo valmiiksi. Kesätyön saaminen on aina vaikeaa, ja ensi kevään työnhakurumba ahdistaa jo nyt.



Huoh, vieläkö sitä työkokemusta ehtii saada myöhemmin ennen valmistumista vai joko pitäisi kiireellä haalia kaikenlaista hommaa, vaikka taloudellisesti ei olisikaan pakko? Vai joko olen totaalisen out työmarkkinoilta, kun 22-vuotiaana en osaa oikein mitään? Toisaalta on kiva, kun ehtii olla lapsenkin kanssa aika paljon, kun ei ole töitä...