Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko maailmanhistorian ainoa nainen, joka vihaa ravintolaillallisia?
02.06.2022 |
Pakko lähteä kauas kotoa, turhaa matka-aikaa taksissa tai autossa. Suosituimmissa paikoissa joudut jopa jonottamaan kuin lampaat karsinaan. Ravintolassa hirveä hälinä. Vaikka ei ihan baaritasoa, niin ärsyttää kuunnella naapuripöydän ölinää sivukorvalla. Pakko laittautua tai saa ilkeitä katseita, en voi mennä sinne collareissa. Koko "lysti" maksaakin niin pirusti. Deitti ei uskalla keskustella rentoutuneesti tuntemattomien seurassa, vaan puhutaan jostain töistä ymv. turhasta larpaten hienompaa ihmistä. Tarjoilija keskeyttää 5 min välein kysellen, että vieläkö juodaan hirveänmakuista valkkaria. Deitin kanssa epämiellyttäviä tilanteita siitä, että kumpi maksaa, kun molemmat sanoo yhtä aikaa toistensa päälle, että voi maksaa omansa. Lopuksi vielä saa taksia odottaa, että joko pääsisi täältä hlvttiin.
Koti-illat on aliarvostettuja.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä nautin, kun ravintolassa on ajatuksella valmistettu menu ja se tarjoillaan asiantuntevasti pilke silmäkulmassa. Parhaimmillaan on tällaisen illan jälkeen ollut fiilis, et on saanut ruokaa sielulle, ei vain vatsalle.
Hyvälle kotiruoalle on oma paikkansa, samoin rennolle mättöravintolalle. Mutta silloin tällöin on ihanaa panostaa vähän enemmän, varata pöytä ja kokeilla jotain uutta.
Klapi silmäkulmassa söin tuossa aamiaiseksi kuhaa ja ahventa. Itse kalastettua tietenkin. En helvetissä maksa 40€/kilo kalasta, törkeää ryöstämista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi ja voi! Alkuperäisellä ei taida olla mitään käsitystä fine dining-paikoista satai Michelin-tähtiä ansainneista ravintoloista!
Minä teen puolisoni kanssa joskus ihan gourmet-matkoja, noilla syömme vain ja ainoastaan Michelin-ravintoloissa. Esim. San Sebastianissa on eniten Euroopassa näitä ravintoloita per neliökm.
Etelä-Afrikassa söimme 10 päivän aikan maan kymmenessä parhaassa ravintolassa.
Pakko kyllä myöntää, että näiden gourmet-matkojen jälkeen jonkin aikaa maistuu ruisleipä, kuikku ja piimä uskomattoman hyvältä!
Toisaalta en kotonakaan pukeudu mihinkään verkkareihin, joten laittautuminen ei ole mikään kynnyskysymys. Torstai-ilta, söin kotona pastaa sienikastikkeella, join Catena Malbecia ja ylläni on hihaton, siisti mekko.
Matkoilla fine diningissa on jotain järkeä, koska ravintola valikoima on suurkaupungeissa ruoka kulttuurin osalta paljon laajempi. Suomi on tässä suhteessa todella aneeminen.
Termin "fine dining" käyttö on yhtä sivistymätöntä, kuin kirjoittaa kutsuun "smart casual".
Vierailija kirjoitti:
Et taida tietää, mitä tarkoittaa ravintolaillallinen. Illallispaikoissa ei tarvitse kuunnella ölinää. Niissä syödään useamman ruokalajin fine dining -illallinen hienostuneessa ilmapiirissä.
Näh, ei se ilmapiiri niissä mikään erityisen hienostunut ole. Ei tarvitse olla ykköset päällä, siistit arkivaatteet yleensä riittävät ihan hyvin, pohjoismaissa varsinkin. Jopa meteliä voi kuulua, jos naapuripöydässä on joku firmaseurue. Mutta niissä siis keskitytään ruokaan, ei muuhun koreiluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi ja voi! Alkuperäisellä ei taida olla mitään käsitystä fine dining-paikoista satai Michelin-tähtiä ansainneista ravintoloista!
Minä teen puolisoni kanssa joskus ihan gourmet-matkoja, noilla syömme vain ja ainoastaan Michelin-ravintoloissa. Esim. San Sebastianissa on eniten Euroopassa näitä ravintoloita per neliökm.
Etelä-Afrikassa söimme 10 päivän aikan maan kymmenessä parhaassa ravintolassa.
Pakko kyllä myöntää, että näiden gourmet-matkojen jälkeen jonkin aikaa maistuu ruisleipä, kuikku ja piimä uskomattoman hyvältä!
Toisaalta en kotonakaan pukeudu mihinkään verkkareihin, joten laittautuminen ei ole mikään kynnyskysymys. Torstai-ilta, söin kotona pastaa sienikastikkeella, join Catena Malbecia ja ylläni on hihaton, siisti mekko.Matkoilla fine diningissa on jotain järkeä, koska ravintola valikoima on suurkaupungeissa ruoka kulttuurin osalta paljon laajempi. Suomi on tässä suhteessa todella aneeminen.
Onhan se aneemista jos asuu kehä 1:n ulkopuolella. Toisaalta kyllä havaitsee, että tässäkin langassa suurimmalle osalle fine dining on se lähin ABC.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa ulkoruokailussa se, että en tiedä mistä se ruoka on peräisin. Mulla on omat kriteerit sille, mitä ruokakaupasta ostan, enkä haluaisi joustaa tästä edes ravintolassa. En esim osta mitään kiinalaista, brasilialaista tai usa:laista. En halua myöskään thaimaalaista kanaa, intialaisia viinirypäleitä, kanadalaisia linssejä.
Suosin lähiruokaa. Kaikki pääkalorit hankin omalta paikkakunnalta. Loput kotimaasta ja jonkin verran euroopasta.
Onko se laittautumista, jos vaihteeksi verkkareiden sijasta on yllä siistit farkut ja paitapusero? Ei ruokaravintolaan tarvitse esim. meikata.
Ja kuinka kaukana kotoa ne ravintolat teillä päin on, kun oikein kauas pitää lähteä?
Hintavaa mukavassa paikassa ulkona syöminen kyllä voi olla. Mutta ei niihin jonottaa tarvitse. Missä ihmeen syöttölässä oikein olet käynyt?
Mutta eiköhän isoin ongelma tuossa ole se, että seuralaisena on deitti, jota jännittää ihan sairaasti. Mitäs jos kokeilisitte seuraavalla kerralla huoltoaseman baaria, tai vaikka kävisitte ihan vain kävelyllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida tietää, mitä tarkoittaa ravintolaillallinen. Illallispaikoissa ei tarvitse kuunnella ölinää. Niissä syödään useamman ruokalajin fine dining -illallinen hienostuneessa ilmapiirissä. Kuulostaa siltä, että olet käynyt vain ketjuravintoloissa syömässä ulkona/syömässä päivällistä.
Olen eri mutta juuri tämä fine dining kammottaa minua. Pönötetään siinä ja tarjoilija esittelee viinietikettiä. Typerää teatteria mielestäni. Ylihinnoiteltua.
Syön mielelläni jossain maaseutubistrossa, niissä on aina hyvä ruoka.
En ole todellakaan mikään ravintolaihminen mutta positiivisin kokemus minulle on jäänyt nimenomaan fine dining -ravintolasta. Tässä kyseisessä ravintolassa ei ainakaan ollut mitään pönötysmeininkiä, vaan hyvinkin rento ja rauhallinen ilmapiiri. Ruoka oli kallista mutta myös todella tasokasta, sellaista, jota en ikipäivänä osaisi kotona itse valmistaa. Eniten ärsyttää ravitolat joissa tarjollaan keskinkertaista sapuskaa, niissä tulee aina olo että heittää rahat hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa ulkoruokailussa se, että en tiedä mistä se ruoka on peräisin. Mulla on omat kriteerit sille, mitä ruokakaupasta ostan, enkä haluaisi joustaa tästä edes ravintolassa. En esim osta mitään kiinalaista, brasilialaista tai usa:laista. En halua myöskään thaimaalaista kanaa, intialaisia viinirypäleitä, kanadalaisia linssejä.
Suosin lähiruokaa. Kaikki pääkalorit hankin omalta paikkakunnalta. Loput kotimaasta ja jonkin verran euroopasta.
No sittenhän sinulle sopivat lähiruokaan keskittyvät fine dining -paikat, joissa kokki tulee pöydän ääreen kertomaan tarinaa, kuinka hän omin kätösinsä keväisestä kuusikosta kävi keräämässä nämä hennot ketunleivät ja on nyt fermentoinut niitä kolme kuukautta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ravintolaruoka oksettaa.
Matkustan työn vuoksi 100 päivää vuodessa ja joudun syömään ravintoloissa ympäri maailmaa. Vapaa-ajalla en mene ikinä ravintolaan syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida tietää, mitä tarkoittaa ravintolaillallinen. Illallispaikoissa ei tarvitse kuunnella ölinää. Niissä syödään useamman ruokalajin fine dining -illallinen hienostuneessa ilmapiirissä. Kuulostaa siltä, että olet käynyt vain ketjuravintoloissa syömässä ulkona/syömässä päivällistä.
Olen eri mutta juuri tämä fine dining kammottaa minua. Pönötetään siinä ja tarjoilija esittelee viinietikettiä. Typerää teatteria mielestäni. Ylihinnoiteltua.
Syön mielelläni jossain maaseutubistrossa, niissä on aina hyvä ruoka.
En ole todellakaan mikään ravintolaihminen mutta positiivisin kokemus minulle on jäänyt nimenomaan fine dining -ravintolasta. Tässä kyseisessä ravintolassa ei ainakaan ollut mitään pönötysmeininkiä, vaan hyvinkin rento ja rauhallinen ilmapiiri. Ruoka oli kallista mutta myös todella tasokasta, sellaista, jota en ikipäivänä osaisi kotona itse valmistaa. Eniten ärsyttää ravitolat joissa tarjollaan keskinkertaista sapuskaa, niissä tulee aina olo että heittää rahat hukkaan.
Samaa mieltä, noista paikoista pönötys juuri puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et. Mä en nauti ns ihmisten ilmoilla olosta, vaikka ruoka onkin hyvää. Parasta se on silti Jäämeren rannoilla, vasta nostettuna ja kertislautasilta. Mukana pakollinen suolaheinä. Verkkareita en edes omista.
Vierailija kirjoitti:
En pidä fine-dining-paikoista, joissa syödään kolme tuntia pikkiriikkisiä annoksia, joista tarjoilija kertoo kolme kertaa pidempään, kuin niiden syömiseen menee aikaa. Ja annoksia n. 7-9. Kaikkien kanssa tilkka eri viiniä. Toki miljööt ovat usein upeita, mutta tuo ei ole ihan se omin juttu.
Rennot ravintolat, joihin ei tarvitse tälläytyä, ja joista saa kunnon ruokaa, ja nälkä lähtee yhdellä annoksella, ovat huomattavasti parempia.
Ihan parasta on silti kotona, kun mies paistaa vaikka siikaa. En ole missään ravintolassa syönyt yhtä hyvää kalaa. Siihen lasi valkkaria, etkä kaipaa enää mitään muuta.
Joo nuo tarjoilijoiden kertomukset ovat joskus vähän rasittavia.
Tälläytyä ei tarvitse eivätkä miljööt ole upeita, koska pääasia on ruoka, ja ruoassa maku eikä vatsan täyttäminen. Tälläytyjät voivat jopa pilata tilanteen, jos käyttävät hajusteita.
Annosten määrään voi usein vaikuttaa, minulle tuo 7 - 9 on liikaa, sillä keskittyminen herpaantuu. Viini on ruokaan sopiva mauste. Muitakin juomavaihtoehtoja voi olla. Jopa teemenu, joka ruoan kanssa siihen sopiva teelaatu.
Nälkää en lähtisi ravintolaan poistamaan, sillä nälkähän lähtee vaikka kaurapuurolla.
Kotona paistettu siika voi kyllä olla ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on paljon myös siitä kiinni, mihin tottuu. Esim.itse olen duunariperheestä kotoisin. Emme koskaan ole ruokailleet missään hienoissa ravintoloissa, lähinnä aina kotona kotiruokaa syöden tai joskus käytiin jossain grillillä tai huoltoasemalla syömässä. Nyt olen keski-ikäinen enkä vieläkään viihdy ravintoloissa. Mieheni on pienestä asti perheensä kanssa sellaisissa käynyt ja hänelle on tärkeää, että myös me perheenä käymme yhdessä ainakin kerran kuukaudessa jossain. Hän on kulinaristi, kun itse olen makkaraperunat-tyyppiä. Oloni on aina täysin ulkopuolinen, ruoka maksaa aivan kauheasti, tunnelma ravintoloissa vaan ahdistaa itseäni. Mutta siellä mä silti aina olen, kerta toisensa jälkeen.
Joskus on tosiaan myös mukava vähän tälläytyä ravintolaan, eikä paikan tarvitse olla fine dining -tasoakaan :)
En käy ravintoloissa syömässä, mutta ei ole minulta pois, jos ne käyvät jotka tykkäävät. Itse nautin yksinkertaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida tietää, mitä tarkoittaa ravintolaillallinen. Illallispaikoissa ei tarvitse kuunnella ölinää. Niissä syödään useamman ruokalajin fine dining -illallinen hienostuneessa ilmapiirissä. Kuulostaa siltä, että olet käynyt vain ketjuravintoloissa syömässä ulkona/syömässä päivällistä.
Fine dining vasta hirveää kuraa on, kun siellä kaiken maailman oman elämänsä maisatorppien kanssa ykköset päällä larpaten jonotetaan syömään kolmen ruokalajin illallista, joista yksi on 40 grammaa sieniä ja epämääräistä vaahtoa, josta saa maksaa itsensä kipeäksi. Naapuripöydissä mestiskiekkovaimot ottavat kuvia instagramiin ja hekottavat.
tAP
Mika sen hienompaa kuin laittautua natiksi, syoda hyvin, juoda laadukasta viinia. Hienommissa paikoissa ihmiset ovat hiljempaa eivat orvella.
Noutopaikkoja karsastan. Syoda nyt pahvista jotain pakasteherneita. Hyi.
Terv yksi niista maisoista
Teen naiselleni toisinaan kunnollisen romanttisen illallisen. Kutsukortti ja ajan raivaaminen siihen iltaan. Ruoat on hänen lempiruokiaan ja juotava ravintolatasoa muutamine eri viineineen. Ei maksa lopulta maltaita ja hän nauttii, koska ei tykkää ihmisjoukoista. Jos nainen haluaa erityisesti näyttäytyä kanssani julkisesti, niin se on sitten ihan eri asia. Silloin syödään sitten ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi ja voi! Alkuperäisellä ei taida olla mitään käsitystä fine dining-paikoista satai Michelin-tähtiä ansainneista ravintoloista!
Minä teen puolisoni kanssa joskus ihan gourmet-matkoja, noilla syömme vain ja ainoastaan Michelin-ravintoloissa. Esim. San Sebastianissa on eniten Euroopassa näitä ravintoloita per neliökm.
Etelä-Afrikassa söimme 10 päivän aikan maan kymmenessä parhaassa ravintolassa.
Pakko kyllä myöntää, että näiden gourmet-matkojen jälkeen jonkin aikaa maistuu ruisleipä, kuikku ja piimä uskomattoman hyvältä!
Toisaalta en kotonakaan pukeudu mihinkään verkkareihin, joten laittautuminen ei ole mikään kynnyskysymys. Torstai-ilta, söin kotona pastaa sienikastikkeella, join Catena Malbecia ja ylläni on hihaton, siisti mekko.Matkoilla fine diningissa on jotain järkeä, koska ravintola valikoima on suurkaupungeissa ruoka kulttuurin osalta paljon laajempi. Suomi on tässä suhteessa todella aneeminen.
Onhan se aneemista jos asuu kehä 1:n ulkopuolella. Toisaalta kyllä havaitsee, että tässäkin langassa suurimmalle osalle fine dining on se lähin ABC.
Kyllä se on aneemista sisäpuolellakin, koska täällä ruokakulttuurien edustus on todella kapea. Eikä sellaisille ravintoloille ole riittävästi asiakkaita.
Alue: Aihe vapaa
Oi ja voi! Alkuperäisellä ei taida olla mitään käsitystä fine dining-paikoista satai Michelin-tähtiä ansainneista ravintoloista!
Minä teen puolisoni kanssa joskus ihan gourmet-matkoja, noilla syömme vain ja ainoastaan Michelin-ravintoloissa. Esim. San Sebastianissa on eniten Euroopassa näitä ravintoloita per neliökm.
Etelä-Afrikassa söimme 10 päivän aikan maan kymmenessä parhaassa ravintolassa.
Pakko kyllä myöntää, että näiden gourmet-matkojen jälkeen jonkin aikaa maistuu ruisleipä, kuikku ja piimä uskomattoman hyvältä!
Toisaalta en kotonakaan pukeudu mihinkään verkkareihin, joten laittautuminen ei ole mikään kynnyskysymys. Torstai-ilta, söin kotona pastaa sienikastikkeella, join Catena Malbecia ja ylläni on hihaton, siisti mekko.